Dante Alighieri

Wikipedia

Dante Alighieri Andrea Del Castagnon freskossa(1450)

Dante Alighieri kuuntele ääntämys^? (s. toukokuu/kesäkuu 1265, Firenze - k. 13./14. syyskuuta 1321) oli italialainen kirjailija (ks. kirjallisuus) ja runoilija.

Dante otti osaa synnyinkaupunkinsa Firenzen valtiollisiin taisteluihin. "Mustien" (guelfien) vuonna 1302 maanpakoon karkottamana hän harhaili pitkin Pohjois-Italiaa asustaen etupäässä Veronassa ja Ravennassa, missä sittemmin kuoli.

Danten nuoruuden lyriikan lähteenä on hänen rakkautensa Beatrice Portinariin, jota hän ylistää harvinaisen raikkaassa ja viehkeässä teoksessaan Vita nuova (1283-92). Siinä on joukko lyyrillisiä runoja, joita yhdistää suorasanainen teksti.

Maanpakolaisuutensa aikana Dante harjoitti tieteellisiä opintoja kirjoittaen 1306-09 Il convivio -nimisen katkelmaksi jääneen koko aikansa tietämyksen ensyklopediaksi tarkoitetun teoksen. Il canzoniere sisältää Danten lyyrilliset runot. Keskeneräiseksi jäi vielä De vulgari eloquentia, jossa hän puhuu latinan syrjäyttämän italian kansankielen puolesta. Danten valtiollisen uskontunnustuksen sisältää De monarchia, jossa hän vaatii maallista yleismonarkiaa.

Danten tunnetuin teos on ensimmäinen italiankielinen kirja Jumalainen näytelmä (La divina commedia). Dante kertoo siinä Vergiliuksen opastamana kulkeneensa helvetin ja kiirastulen läpi, joissa näkee suuren joukon historiallisia henkilöitä ja aikalaisiaankin, paratiisin kirkkauteen. Paratiisissa hänen oppaanaan on hänen rakkaansa Beatrice. Runoelma on maailmankirjallisuuden arvostetuimpia, kuvauksiltaan voimakas, kieliasultaan loistava, paikoitellen hyvinkin tunnelmallinen, toisin paikoin kylläkin nykyajan ihmiselle vaikeatajuinen.