Edvard Valpas-Hänninen

Wikipedia

Edvard Valpas-Hänninen (1873-1937) oli suomalainen lehtimies ja poliitikko.

Valpas-Hänninen kuului Suomen työväenliikkeen alkukauden merkittävimpiin johtajiin. Hän toimi Työmies-lehden pitkäaikaisena päätoimittajana vuosina 1901–1918. Edvard Valpas-Hänninen tuomittiin sisällissodan jälkeen vankilaan ja hän istui vankilassa vuosina 1920–1924.

Sisällysluettelo 1 Nuoruus 2 Toimittajana 3 Poliitikko Edvard Valpas-Hänninen 4 Sisällissodan aika 5 Paluu Suomeen 6 Toiminta Ay-liikkeessä 7 Muuta 8 Viitteet 9 Lähteet

[muokkaa] Nuoruus

Valpas-Hännisen vanhemmat olivat maanviljelijä ja kauppias Gabriel Hänninen ja Hedda Rutanen. Valpas-Hänninen kävi seitsemän luokkaa Vaasan suomalaista lyseota, mutta joutui lopettamaan koulunkäyntinsä kesken, eikä koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi. Koulunkäynnin lopetettuaan hän työskenteli rakennustyömailla aputöissä sekä myöhemmin muun muassa muurarina.

[muokkaa] Toimittajana

Vuonna 1897 Valpas-Hänninen ryhtyi kirjoittamaan työnsä ohessa Työmieslehteen, toimien Työmieslehden avustajana pari vuotta. Vuonna 1899 hänet palkattiin vakinaiseksi toimittajaksi Työmieslehden toimitukseen. Vuonna 1901 Valpas-Hänninen valittiin Työmieslehden päätoimittajaksi^[1], jossa tehtävässä hän toimi vuoteen 1918 saakka. Edvard Valpas-Hännisen ura Työmies-lehden päätoimittajana oli lehden historian pisin, se on pidempi kuin kenelläkään hänen seuraajistaan, Työmies-lehteä seuranneen Suomen sosialidemokraatin ja Uutispäivä Demarin päätoimittajalla.

[muokkaa] Poliitikko Edvard Valpas-Hänninen

Työmieslehden päätoimittajaksi valinnan jälkeen Valpas-Hänninen kuului sosiaalidemokraattisen puolueen johtohenkilöihin. Vuosina 1906-1909^[2] hän toimi puolueen puoluehallinnon puheenjohtajana, joka vastasi nykyistä puolueen puheenjohtajan asemaa. Edvard Valpas-Hänninen toimi kansanedustajana 1907-1914 ja 1917. Puolueessaan hän edusti jyrkän vallankumouksellista linjaa.

[muokkaa] Sisällissodan aika

Kansalaissodan alkaessa Edvard Valpas-Hännisen johtaman Työmies-lehden toimituksesta nousi harvinaisen paljon miehiä valtion johtoon, eli punaisten kansanvaltuuskuntaan, joka toimi punaisen Suomen hallituksena.

Kansanvaltuuskuntaan valittiin kaikkiaan seitsemän Työmies-lehden toimittajaa, heistä Kullervo Manner on ainoana suomalaisena kantanut sotilasdiktaattorin kyseenalaista arvonimeä.

Mannerin lisäksi punaisen Suomen hallituksessa istuivat Työmies-lehden toimittajat Otto Wille Kuusinen, Yrjö Sirola, Jussi Lumivuokko, Evert Eloranta, Emil Elo sekä Eero Haapalainen. Sodan kääntyessä tappiolliseksi ministerikunta pakeni Neuvosto-Venäjälle tovereiden turviin.

Vaikka Edvard Valpas-Hänninen edusti sosialidemokraattisessa puolueessa jyrkkää vallankumouksellista linjaa, hän saman aikaan puhui myös voimakkaasti anarkistista ja terroristista toimintaa vastaan. Ehkä juuri tuosta syystä Edvard Valpas-Hänninen ei halunnut osallistua sisällissotaan millään tavalla aktiivisesti.

Työmies-lehden toimittajakunnan vallankumouksellisuudesta huolimatta lehden päätoimittaja Edvard Valpas-Hänninen suhtautui kumoukseen ja sisällissotaan hyvin pessimistisesti. Sodan alkupäivinä kadulla järjestömies Juuso Suomiseen törmännyt Valpas-Hänninen ennusti vallankumouksen kääntyvän suureksi pannukakuksi.

Sodan päättymisen jälkeen Edvard Valpas-Hänninen kuitenkin katsoi parhaaksi paeta Neuvosto-Venäjälle, mikä jälkeenpäin katsoen todennäköisesti pelasti hänen henkensä. Neuvosto-Venäjällä ollessaan hän toimitti Pietarissa ilmestynyttä maltillista Vapaus-lehteä. Lehden perustivat sisällissodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle paenneet Suomalaiset.

[muokkaa] Paluu Suomeen

Vuonna 1920 Edvard Valpas-Hänninen palasi takaisin kotimaahan. Välittömästi Suomeen paluun jälkeen hänet vangittiin ja myöhemmässä oikeudenkäynnissä hänet tuomittiin elinkautiseen kuritushuonerangaistukseen valtiopetoksesta sekä osallisuudesta kapinan alkuunpanemiseen. Tasavallan presidentti J. K. Ståhlberg armahti Valpas-Hännisen vuonna 1924.

[muokkaa] Toiminta Ay-liikkeessä

Armahduksensa jälkeen vuosina 1924-1930 Edvard Valpas-Hänninen toimi Suomen Ammattijärjestön kirjallisena sihteerinä.

[muokkaa] Muuta

1900 luvun alkupuolella Edvard Valpas-Hänninen osallistui myös muuhun kuin poliittiseen järjestötoimintaan. Hän oli muun muassa perustamassa urheiluseuraa Helsingin Jyry^[3]. Helsingin Jyry perustettiin Yrjönkatu 27:n HTY:n pihalla elokuun 22 päivänä 1902. Edvard Valpas-Hännisellä oli erityinen tehtävä tarkistaa perustettavan urheiluseuran säännöt. Jyry oli HTYn alainen, kuten monet työväenurheiluseurat tuohon aikaan alkuvaiheissaan olivat.

Teki erilaisia kirjallisia töitä 1930-1937

Sanomalehtityönsä lisäksi Edvard Valpas-Hänninen kirjoitti myös kaunokirjallisia teoksia, sekä muistelmateoksen Torpista kivitaloon (1908).

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Uutispäivä Demari historia ja arkisto
2. ↑ *SDP:n historia ja arkisto
3. ↑ Helsingin Jyry [1]

[muokkaa] Lähteet

• Uutispäivä Demari historia ja arkisto
• SDP:n historia ja arkisto
• Helsingin Jyry [2]
• Hannu Soikkanen; Edvard Valpas-Hänninen. Teoksessa Tiennäyttäjät, toim. Hannu Soikkanen. Helsinki, Tammi. 19687
• http://www.eduskunta.fi/thwfakta/kematrikkeli/ma1000.html

Edeltäjä: Emil Perttilä

SDP:n puheenjohtaja 1906–1909

Seuraaja: Matti Paasivuori

	Uutispäivä Demarin ja sen edeltäjien päätoimittajat
	Aatami Hermanni Karvonen (1895-1897) | Matti Kurikka (1897-1900) | August Bernhard Mäkelä (1900-1901) | Edvard Valpas-Hänninen (1901-1918) | Matti Paasivuori (1918) | Hannes Ryömä (1918-1922) | Johan Fredrik Aalto (1922-1923) | Anton Huotari (1923-1931) | Atte Pohjanmaa (1931-1932) | Eino Kilpi (1932-1947) | Unto Varjonen (1947-1948) | Penna Tervo (1948-1952) | Atte Pohjanmaa (1952-1968) | Pauli Burman (1968-1974) | Aimo Kairamo (1974-1984) | Seppo-Heikki Salonen (1984-1988) | Jukka Halonen (1988-1997) | Kari Arola (1997-2006) | Juha Peltonen (2006-)