Enceladus

Enceladus on Saturnuksen kuudenneksi suurin kuu. Sen löysi William Herschel vuonna 1789. Voyager-luotaimet tutkivat kuuta 1980-luvulla ja Cassini-luotain ohitti kuun 17. helmikuuta 2005 ja uudestaan, vielä lähempää 9. maaliskuuta 2005.

Sisällysluettelo

1 Nimi
2 Fyysiset ominaisuudet
3 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nimi

Enceladus on nimetty kreikkalaisen mytologian Enceladuksen mukaan. Sillä on myös tunnus Saturnus II. William Herschelin poika, John Herschel, ehdotti kuulle nimeä "Enceladus" vuonna 1847 julkaisussaan Results of Astronomical Observations made at the Cape of Good Hope ([1]). Myös muut silloin tunnetut kuusi kuuta ovat saaneet nimensä kyseisestä julkaisusta.

[muokkaa] Fyysiset ominaisuudet

Enceladus Cassinin kuvaamana Saturnusta ja sen renkaita vasten

[muokkaa] Kaasukehä

Maaliskuussa 2005 NASA ilmoitti että Cassini-luotaimessa oleva magnetometri on havainnut kuulla huomattavan kaasukehän, joka saattaa koostua ionisoituneesta vesihöyrystä. Koska Enceladuksen painovoima on liian heikko ylläpitämään atmosfääriä, sen täytyy uusiutua jotenkin. NASA spekuloi sen olevan peräisin jäätulivuorista tai geysireistä. Vaikka kaasukehän löytäjät luonnehtivatkin sitä "huomattavaksi", se on sitä vain verrattuna muihin jäisiin kuihin; kaasukehä on miljoona miljoona kertaa Maan kaasukehää ohuempi, ja näkymätön Cassinin kuvausjärjestelmille.

[muokkaa] Pinta

Enceladukselta on tunnistettu ainakin viisi erilaista maastotyyppiä. Kraattereiden lisäksi sen pinnalla on myös tasaisia tasankoja sekä laajoja railo- ja harjannerakenteita. Ainakin osa pinnasta on suhteellisen nuorta, alle 100 miljoonaa vuotta vanhaa. Tämä tarkoittaa sitä, että Enceladuksella on täytynyt olla aivan äskettäin jonkinlaista "jäävulkanismia" tai muita pintaa muokkaavia prosesseja. Enceladuksella on Aurinkokunnan korkein albedo (visuaalinen geometrinen albedo 0.99). Koska kuu heijastaa erittäin hyvin valoa, on keskilämpötila pinnalla vain -201 °C.

Enceladus on aivan liian pieni, jotta radioaktiivisen aineen hajoaminen voisi nykyään lämmittää sen sisusta. Enceladus on lukkiutunut 2:1 kiertorataresonanssiin Dionen kanssa, kuten on tilanne Ion ja Europan kohdalla. Tämä saattaa olla se mekanismi, joka mahdollistaa kuun sisäisen lämmityksen; kuitenkin se on luultavasti liian heikko sulattaakseen vesijäätä. Enceladus saattaakin koostua veden sijaan jostakin alhaisessa lämpötilassa sulavasta aineesta, vaikkakaan Cassinin VIMS (näkyvän valon ja infrapunasäteilyn spektrometri) ei sellaista ole vielä havainnut. Joka tapauksessa kuun pinnalla on halkeamia, tasankoja, poimuuntunutta maastoa ja muita kuoren muutoksia jotka viittaavat siihen että kuun sisus saattaa olla vieläkin sula, vaikka sen olisi pitänyt jäätyä jo aikoja sitten. Lisäksi Cassini-luotaimen uusissa kuvissa on havaittavissa pinnanmuotoja, jotka ovat hyvin samankaltaisia kuin Europalla, mikä saattaa viitata siihen, että myös Enceladuksella on pinnanalainen valtameri.

Enceladus saattaa olla Saturnuksen ohuen E-renkaan aineksen lähde, ja koska rengasmateria ei voi säilyä renkaassa muutamaa vuosituhatta pitempään, se voi olla peräisin Enceladuksen viimeaikaisesta aktiivisuudesta. Tosin on mahdollista, että suurinopeuksiset pölyhiukkasten törmäykset eri kuihin ylläpitävät rengasta.

Tutkijat ovat määrittäneet seuraavat geologet muodostelmatyypit Enceladuksella: crater (kraatterit), fossae (uurteet), planitia (tasangot) ja sulci (pitkät rinnakkaiset uurteet).

[muokkaa] Vesivarastot

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA julkisti maaliskuun alussa tiedon, jonka mukaan Cassini-avaruusluotain olisi löytänyt viitteitä vesivarastoista Enceladuksessa. NASAn mukaan vesivarastot olisivat samankaltaisia kuin maassa olevat geysirit. Tutkijoiden mukaan nestemäisen veden löytäminen Enceladuksesta herättää monia uusia kysymyksiä kuun luonteesta.