Final Fantasy (videopeli)

Wikipedia

Final Fantasy
Kehittäjä	Square Co., Ltd.
Julkaisija	Square Co., Ltd. (NES) Nintendo of America (NES) Microcabin (MSX2) Square Co., Ltd. (WSC) Square Co., Ltd. (PS) Infogrames (PS) Square Enix (PS) Nintendo (GBA)
Julkaistu	18. joulukuuta 1987 (NES) 12. heinäkuuta 1990 (NES) joulukuu 1989 (MSX2) 9. joulukuuta 2000 (WSC) 31. lokakuuta 2002 (PS) 14. maaliskuuta 2003 (PS) 12. huhtikuuta 2003 (PS) 29. heinäkuuta 2004 (GBA) 29. marraskuuta 2004 (GBA) 3. joulukuuta 2004 (GBA)
Lajityyppi	konsoliroolipeli
Pelityyppi	yksinpeli
Alusta	Nintendo Entertainment System, MSX2, WonderSwan Color, PlayStation, Game Boy Advance
Tallennusväline	2 megabitin pelikasetti (NES) 3½ tuuman levyke (MSX2) 32 megabitin pelikasetti (WSC) 1 CD-ROM (PS1) 128 megabitin pelikasetti (GBA)

Final Fantasy (jap. ファイナルファンタジー Fainaru Fantajī) on Square Co., Ltd.:n kehittämä konsoliroolipeli, joka julkaistiin vuonna 1987 Nintendo Entertainment Systemille. Pelimekaniikan osalta sen tärkein suunnannäyttäjä oli Dragon Quest,^[1] jonka luomalta pohjalta japanilainen roolipelaaminen kehittyi. Peli itsessään oli alkusysäys maineikkaalle Final Fantasy -pelisarjalle ja se antoi enemmän jalansijaa edustamansa lajityypin yleistymiselle.

Final Fantasystä on sittemmin tehty useita versioita eri alustoille. Alkuperäinen NES-peli ilmestyi ainoastaan Japanissa ja Pohjois-Amerikassa. Globaalin julkaisunsa se sai Final Fantasy II:n rinnalla vasta vuonna 2003, kun PlayStationille kehitetty Final Fantasy Origins tuli saataville; tätä ennen peli ei ollut vielä päässyt Euroopan markkinoille. Yhdessä seuraajansa kanssa se on julkaistu myös Final Fantasy I-II ja Final Fantasy I & II: Dawn of Souls -kokoelmissa.

Sisällysluettelo 1 Pelaaminen 1.1 Taistelut 1.2 Hahmot 2 Hahmoluokat 2.1 Fyysiset taistelijat 2.2 Maagit 3 Juoni 4 Musiikki 5 Kehitys 5.1 Käännökset 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Pelaaminen

Final Fantasyn peluu etenee lajityypilleen hyvin perinteikkäin tavoin. Peruskaavaan kuuluu ohjata pelihahmoa selkeästi rajatulla maailmankartalla ja taistella satunnaisesti kohdattuja hirviöitä vastaan.^[2] Aluksi liikkuminen tapahtuu kävellen, mutta myöhemmin myös laivaa tai ilma-alusta käyttämällä. Vierailluissa paikoissa pelaajaa informoidaan kohteista, joihin hänen tulee seuraavaksi matkata, ja hänellä on mahdollisuus käydä paikallisissa liikkeissä hankkimassa yhteenotoissa hyödynnettäviä esineitä ja taikoja. Ostamiseen tarvittavaa gil-valuuttaa saadaan enimmäkseen taistelemalla ja esineitä myymällä.

Hahmojen vahvuus määräytyy heidän tasonsa perusteella, joka käsittää kaikki tasaluvut yhden ja viidenkymmenen välillä. Tasoa nostavat taisteluista saadut kokemuspisteet (Experience Points), joiden määrään vaikuttaa vastustajan haastavuus. Olennaista hahmojen pärjäämisen osalta ovat myös osumapisteet eli HP (Hit Points), joiden laskiessa nollaan hahmo on tyrmätty ja muuttuu toimintakyvyttömäksi. HP-määrä ja muut ominaisuudet, kuten kestävyys ja nopeus, karttuvat sitä mukaa, kun taso saa suuremman arvon. Ominaisuuksia voidaan parantaa hahmoihin liitettävillä aseilla ja varustuksilla, joita ovat muun muassa miekat, sauvat, haarniskat ja kaavut.

Muita pelissä käytettyjä esineitä ovat erilaiset rohdot, joilla voidaan kohottaa alhaisiksi käyneitä osumapisteitä tai poistaa jokin hahmon tilaa heikentävä vaikutus, esimerkiksi myrkytys. Pelaaja voi lisäksi ostaa tallennuspisteinä toimivia lepotiloja, jotka parantavat hahmoja koosta riippuen: esimerkiksi "talossa" yöpyminen lisää hahmojen osumapisteitä selvästi tuloksekkaammin kuin "teltassa". Toisaalta niiden keskinen hintasuhde on moninkertainen.^[3]

[muokkaa] Taistelut

Etenemisen kannalta pakollisten pomovastusten ohella Final Fantasyssä käydään tasteluja kokemuksen, varallisuuden ja esineiden edestä. Vuoropohjainen taistelujärjestelmä perustuu pitkälti Dragon Questissä esiintyvään periaatteeseen: yhteenoton alkaessa kullekin hahmolle valitaan yksi komento, jonka perusvaihtoehtoihin kuuluuvat fyysinen hyökkäys, esineiden käyttö ja pakeneminen. Hahmoluokasta riippuen valittavana voi olla myös taikoja. Vuorojen järjestys on nopeudesta riippuvaa; yleensä ne hahmot, joiden nopeudella on korkein arvo, suorittavat komentonsa ensin. Taistelu päättyy, kun jompikumpi osapuolista joko pakenee tai menehtyy viimeistä osanottajaa myöten. Voitoista kertyvien kokemuspisteiden ja rahan määrä on sitä suurempi, mitä haastavampi vastustaja on kyseessä.

[muokkaa] Hahmot

Toisin kuin sarjan seuraavissa osissa (Final Fantasy III:a lukuun ottamatta), Final Fantasyn neljällä pelattavalla päähenkilöllä ei ole yleisesti tiedettyjä nimiä tai persoonallisuuksia, ja heistä käytetäänkin pelkästään yhteisnimitystä ”Valon soturit” (Warriors of Light). Aluksi anonyymeille hahmoille valitaan täysin pelaajan omassa harkinnassa oleva nimi ja ammatti; hahmoluokka on periaatteessa ainoa piirre, joka erottaa pelin hahmot ulkoisesti toisistaan.^[4]

[muokkaa] Hahmoluokat

Ammatit koostuvat kuudesta eri alternatiivista, joista kukin on erikoistunut tiettyihin kykyihin. Näihin kuuluvat ruumiilliseen voimaan perustuvat hyökkäykset ja taiat. Pelissä on lisäksi mahdollisuus siirtää hahmot oman luokkansa toiselle tasolle, minkä ansiosta heidän ominaisuutensa paranevat ja he voivat hankkia kaikki ne puuttuvat taidot, joita eivät vielä alkuperäisissä muodoissaan kyenneet saamaan. Hahmoluokkaa ei voida enää vaihtaa sen jälkeen, kun se pelin alkaessa on valittu.^[5]

[muokkaa] Fyysiset taistelijat

Pääasiassa miekkaa ja kirvestä käsittelevällä "soturilla" (Warrior) on kaikista hahmoluokista suurin HP-määrä ja hänet voidaan sonnustaa pelin vahvimmilla aseilla ja suojilla. Korotettaessa soturi "ritariksi" (Knight) hän taitaa valkoista magiaa, joskin hyvin rajoitetusti. Sen sijaan "munkin" (Monk) tekniikka pohjautuu lähinnä aseettomaan taisteluun, eikä hän käytä kuin muutamia varusteita, kuten nunchakuja ja rannekkeita. Soturin tavoin hänen vahvuuksiinsa voidaan luetella suhteellisen korkeat osumapisteet, jotka kohoavat hahmon edetessä "mestariksi" (Master). "Varas" (Thief) on puolestaan nopealiikkeinen ja pystyy muita hahmoja paremmin väistämään häneen kohdistettuja iskuja ja pakenemaan. Hyökkäyksiltään varas ei ole varsinaisen voimakas, vaikkakin "ninjaksi" päästyään hänen asemansa taistelijana kohenee ja hän hallitsee hieman mustaa magiaa.

[muokkaa] Maagit

Loitsuja käyttävät hahmoluokat ovat "punainen", "valkoinen" ja "musta maagi". Saavutettuaan päivitetymmän muotonsa maagit muuttuvat "velhoiksi", jolloin he voivat laajentaa taikavarojaan entisestä vahvemmilla loitsuilla. Pelissä magia jaetaan luonnollisesti kahteen kategoriaan, tuhoisaan mustaan ja parantavaan valkoiseen; punainen maagi on siis siitä monipuolinen hahmo, että hän osaa käsitellä näistä kumpaakin, tosin taikojen kattavuudesta ja laadusta tinkien. Ääripäät muodostavat valkoinen ja musta maagi ovat kykeneviä käyttämään ainoastaan omaa taikuuttaan, mutta sitäkin vaikuttavammalla tavalla. Yleisimmät maagien käyttämät aseet ovat sauvat ja veitset.^[6]

[muokkaa] Juoni

Maailman hyvinvointia pitävät yllä neljän eri alkuaineen – tulen, maan, ilman ja veden – kristallia, joiden vaikutus määräytyy niissä hohtavan valon mukaan. Neljäsataa vuotta ennen pelin varsinaista alkua nämä kristallit alkoivat sammua, minkä seurauksena elementit heikentyivät ja niistä hyvin riippuvaiset valtakunnat luhistuivat. Tätä nykyä maapallo on sekä tuhoisien metsäpalojen, raivoisten myrskyjen että maaperän viljelyskelvottomuuden riivaama. Näinä rappion aikoina Lukahnina tunnettu viisas julkistaa ennustuksen, jonka mukaan tulevaisuudessa niin kutsutut Valon soturit tulevat palauttamaan kristalleihin niissä aiemmin asuneen voiman.

Neljä nuorukaista, joista kukin kantaa mukanaan yhtä loisteensa menettäneistä kristalleista, saapuvat Conerian kuningaskuntaan. Esiteltyään itsensä Lukahnin povaamina Valon sotureina maan kuninkaalle tämä lähettää heidät noutamaan takaisin kidnapattua prinsessa Saraa Garland-nimiseltä luopioritarilta. Soturit onnistuvat päihittämään Garlandin, ja korvauksena pelastettua tytärtään vastaan kuningas rakennuttaa sillan, jonka tarkoituksena on auttaa saattue tien tukkivan salmen yli. Tapahtuman johdosta he voivat aloittaa itään suuntautuvan matkansa pyrkimyksenään saada pimenneet kristallit jälleen syttymään.^[7]

Edetäkseen tehtävässään Valon sotureiden on autettava Conerian lisäksi muitakin sivilisaatioita. He muun muassa vapauttavat Pravokan kaupungin sen vallanneilta merirosvoilta^[8] ja pelastavat eteläisen haltiavaltakunnan prinssin, joka sotureiden palauttaman kristallin ansiosta herää Astoksen, pimeän haltian, manaamasta unesta.^[9] Vastaavista tehtävistä he saavat käyttöönsä avainesineitä ja kulkuneuvoja, jotka tuovat heitä yhä lähemmäksi kohti ongelman ratkaisua. Vasta sen jälkeen, kun he ovat vierailleet Melmondin rappeutuneessa kaupungissa, soturit saavat selville, että heidän on tuhottava alkuaineita heikentävät demonit: Lich, Kary, Kraken ja Tiamat. Jokaisen taistelun päätyttyä yksi kristalli alkaa hohtaa sen perusteella, mitä elementtiä voitettu peto kuihdutti.

Vaikka kaikki demonit onkin lyöty, Valon soturit ovat vielä yhden haasteen edessä: kristallejaan käyttäen heidän on matkustettava 2000 vuoden takaiseen aikaan ja kohdattava uudelleen ritari Garland, joka elementtien hirviöihin yhdistettynä transformoi itsensä Chaos-demoniksi. Ennen taistelua käy ilmi, että juuri Garlandin toimesta neljän alkuaineen demonit pääsivät nykyisyyteen riuduttamaan maailmaa ja että hänet lähetettiin niiden tilalle menneisyyteen, mikä aiheutti eräänlaisen aikasilmukan; sen sulkeutuessa Garlandista tulisi kuolematon. Tavoite ei kuitenkaan pääse toteutumaan Valon soturien kukistaessa Chaoksen ja palatessa nykymaailmaan, joka on viimein palautunut alkuperäiseen tilaansa kristallien kirkkaan hehkun myötä.^[10]

[muokkaa] Musiikki

Final Fantasy oli 16. videopeli, jonka musiikista vastasi säveltäjä Nobuo Uematsu. Peli sisältää muutamia kappaleita, joista kehkeytyi tunnusomaisia Final Fantasy -sarjalle. Näitä ovat alkuvalikossa soiva ja aina seitsemänteen osaan asti käytetty Prelude sekä Opening Theme, jota voidaan pitää koko sarjan teemamusiikkina; siitä käytetäänkin joskus nimitystä Final Fantasy, kuten esimerkiksi 20020220 music from FINAL FANTASY -albumissa^[11]. Erityisen merkittävänä voidaan lisäksi pitää Fanfare-kappaletta, joka soi jokaisen voitetun taistelun jälkeen.

Levyä, joka olisi omistettu vain ensimmäisen Final Fantasyn musiikille, ei toistaiseksi ole laadittu. Kuitenkin eniten pelin kappaleita on nauhoitettu All Sounds of Final Fantasy I•II -soundtrackille, johon lukeutuu myös Final Fantasy II:n musiikkia. Yhteensä levyssä on 49 kappaletta, jotka äänenlaadultaan ovat alkuperäistä NES-tasoa. All Sounds of Final Fantasy I•II julkaistiin 28. helmikuuta vuonna 1989.

[muokkaa] Kehitys

Squarea koettaneen konkurssin vuoksi Final Fantasyn oli aluksi tarkoitus jäädä yhtiön ja ohjaaja Hironobu Sakaguchin viimeiseksi projektiksi videopelien saralla, mikä taustoitti pelin nimeä sen ohella, että se sijoittui fantasiamaailmaan.^[12] Odotusten vastaisesti Final Fantasy osoittautui huomattavaksi menestykseksi pelastaen siten Squaren talouden ja noussen yhdeksi Japanin suosituimmista roolipeleistä. Ennakoitua tuottaisampi myynti mahdollisti myös vuoden 1990 julkaisun Pohjois-Amerikassa, jossa se saavutti Japaniakin suuremmat myyntiluvut.^[13]

[muokkaa] Käännökset

Ensimmäinen alkuperäisversion jälkeinen uudelleenjulkaisu ilmestyi pari vuotta myöhemmin MSX2:lle. Eräitä eroavaisuuksia NES-peliin olivat hirviöiden eri sijainnit maailmankartalla ja se, että versio sisälsi runsaamman väripaletin.^[14]. Seuraava käännös ilmestyi vuonna 2000, alustana tällä kertaa WonderSwan Color. Sen sisältämiä muutoksia olivat uudet kohtaukset, huoliteltu äänenlaatu ja grafiikka sekä muutama pelillinen parannus, kuten se, etteivät pelihahmot jääneet enää toimettomiksi hyökätessään jo kuolleeseen viholliseen, vaan kohdistivat iskunsa vielä elossa oleviin vastustajiin.^[15] Molemmat edellä mainituista ilmestyivät pelkästään Japanissa.

Eurooppaan peli saapui ensimmäistä kertaa vuonna 2003, kun Final Fantasy Origins julkaistiin. Samalla Final Fantasy II tuli ensimmäisen kerran saataville Pohjois-Amerikassa.^[16] Final Fantasy Originsiin tehdyt NES-versiosta poikkeavat muutokset olivat pitkälti samat kuin WonderSwan-julkaisussa. Kuitenkin Originsiin lisättiin myös välianimaatiot ja muutamat paikannimetkin vaihdettiin. Sama koski myös "taistelijan" (Fighter) ja "mustan vyön" (Black Belt) ammatteja, jotka nimettiin uudelleen muotoihin "soturi" (Warrior) ja "munkki" (Monk). Hahmojen nimeämiseenkin voitiin nyt käyttää enemmän merkkejä aiemman neljän asemasta.^[17] Viimeisin ja Originsin kanssa melko identtinen Final Fantasy -käännös on Final Fantasy I & II: Dawn of Souls, joka julkaistiin vuonna 2004 Game Boy Advancelle. Johtuen GBA:n liian rajoittuneesta muistista versioon ei ohjelmoitu videokohtauksia tai muita konsolin tehokapasiteeteille liian suuria uudistuksia, jotka ilmenevät Originsissa.^[18]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Final Fantasy Classic (englanniksi)
• Virallinen Final Fantasy Origins -sivusto (englanniksi)
• Virallinen Final Fantasy I & II: Dawn of Souls -sivusto (englanniksi)
• Final Fantasy MobyGamesissa (englanniksi)
• Final Fantasy Internet Movie Databasessa (englanniksi)