Hammurabi
Wikipedia
Hammurabi oli Babylonian kuningas, joka valloitti suuren valtakunnan. Hammurabi on parhaiten tunnettua nimeään kantavasta lakikokoelmasta Hammurabin laki, joka on yksi varhaisimpia kirjoitettuja lakikokoelmia. Hammurabin valtakunta ulottui lopulta suunnilleen nykyisen Irakin alueelle.
Hammurabin menestys valloittajana perustui siihen, että hän käytti liittoutumia hyväkseen juonikkaalla, häikäilemättömällä tavalla. Hammurabi hallitsi vuodesta 1728 eaa. kuolemaansa, vuoteen 1686 eaa. saakka. Hammurabin kuoltua Babylonia menetti huomattavan osan valtaamistaan alueista.
[muokkaa] Hammurabin valtakunta
Babylonian juonikas kuningas Hammurabi onnistui kärsivällisellä, taitavalla politiikallaan lopulta valtaamaan suunnilleen nykyisen Irakin kokoisen alueen. Hän käytti liittoutumia hyväkseen; hänen omakin armeijansa tosin oli voimakas. Hammurabi liittoutui jonkun tai joidenkuiden kanssa sotaan kolmatta osapuolta vastaan ja lähetti vähän omia joukkojaan alttiiksi, mutta osallistui saaliinjaolle laajentaakseen omaa aluettaan. Kun toiset sotivat täydellä teholla, Hammurabi kehitti samaan aikaan omaa armeijaansa heitä vastaan.
Hammurabin noustessa valtaistuimelle vuonna 1792 (niin sanotun keskimmäisen kronologian mukaan 1728), Babyloniaan kuuluivat Babylonin lisäksi muun muassa Dilbat, Sippar, Kish ja Borsippa – melko pieni ala Babylonin ympäristöstä. Eteläisin kaupunki lienee ollut Marad. Mesopotamiassa oli monia Babylonian kanssa kilpailevia valtioita kuten Elam Lounais-Iranissa, Larsan Rim-Sinin valtakunta ja Zimri-limin Mari Etelä-Mesopotamiassa sekä Eshnunnan Amutpillin valtakunta ja Jamshad Syyriassa. Kaikilla näillä kuningaskunnilla oli kymmenientuhansien miesten armeijat.
Viidentenä hallitsijavuonnaan Hammurabi valloitti Isinin ja Nippurin. Hammurabi oli alussa riippuvainen Assyrian suuresta kuninkaasta Shamshi Adadista. Noin kuudentena hallitsijavuonnaan Hammurabi valtasi pohjoisesta Jamshad-adadin hallitseman Assyrian eteläisen osan. Tämän jälkeen oli pitkä tauko Hammurabin valloituksissa. Hänen 15. hallitsijavuonnaan tehtiin Elamia vastaan kolmiliitto Babylon–Larsa–Mari. Larsaa johti Rim-Sin ja Maria Zimrilim.
Alussa Larsa ja Mari sotivat Babylonian niukalla avustuksella Elamia vastaan Hammurabin kehittäessä omaa sotajoukkoaan ja linnoittaessa maataan.
30. hallitsijavuonnaan Hammurabi onnistui voittamaan maahansa tunkeutuneet elamilaiset ja näiden liittolaiset, ja hän valtasi Elamin pääkaupungin Susan. Seuraavana vuonna, vuonna 1762 hän valtasi Etelä-Mesopotamiaa hallinneen Larsan ja vuonna 1757, noin viiden vuoden kuluttua uusien sotien alkamisesta Marin noin 450 kilometrin päässä Eufratin yläjuoksulla, kun marilaiset olivat huomanneet, mitä Hammurabilla oli tekeillä. Myös Eshnunna liittolaisensa Assyrian kanssa kukistui yhdeksän vuoden kuluttua Elamin tappiosta.
Näin Hammurabin valtakunta ulottui Persianlahdelta, Etelä-Mesopotamiasta Pohjois-Mesopotamiaan eli suunnilleen nykyisen Irakin alueelle. Jotkin myöhemmät lähteet tosin väittävät Hammurabin valtakunnan ulottuneen Van- ja Urmiajärvelle ja Välimerelle, Libanoniin asti, mutta tästä ei ole löydetty aikalaistodisteita. Viimeiset kaksi hallitsijavuottaan jo vanha ja sairas Hammurabi rakennutti linnoituksia, ja valtakuntaa hoiti hänen poikansa Samsu-Iluna.
[muokkaa] Katso myös
