Hrunitšev

Wikipedia

	Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Hrunitsev (venäjäksi ГКНПЦ им. М. В. Хруничева, Gosudarstvennyi Kosmitšeski Nautšno-Proizvodstvennyi Tsentr Imeni M. V. Hrunitševa) on venäläinen avaruusalusten ja kantorakettien valmistaja.

[muokkaa] Yhtiön historia

Huhtikuussa 1916 perustettiin venäläis-balttilainen yhteisyritys. Se osti suuren maa-alueen Filistä, Moskovan lähistöltä. Yhtiö rakensi sinne autotehtaan, josta tuli vuonna 1917 Toinen Russo-Balt-autotehdas. Vuonna 1922 tehtaasta valmistuivat ensimmäiset viisi venäläistä Russo-Balt-autoa.

23. tammikuuta 1923 yhtiön omistus siirtyi saksalaiselle lentokonetehtaalle, Junkersille. Junkers siirtyi Neuvosto-Venäjälle suojaan Versaillesin rauhansopimuksen Saksan ilmailu- ja sotateolliselle toiminnalle asettamilta rajoituksilta. Tehdas valmisti kokometallisia lentokoneita ja lentokonemoottoreita. Vuosina 1923–1925 tehdas valmisti viisikymmentä Junkers Ju-20-lentokonetta ja sata Junkers Ju-21-lentokonetta.

Neuvostoliiton omien lentokoneiden tuotanto alkoi tehtaassa 1920-luvun puolivälissä perustuen etenkin A. N. Tupolevin suunnitelmiin:

Vuonna 1927 valmistettiin Filin tehtaassa ensimmäinen neuvostoliittolainen kokometallikone ANT-3. Tämä kone, R-3 eli ANT-3, pääsi sarjatuotantoon ja oli pitkään Neuvostoliiton asevoimien käytössä yhteys- ja tiedustelulentokoneena.
TB-1 eli ANT-4 oli kokometallinen kaksimoottorinen pommikone, joka oli Neuvostoliiton ilmavoimien käytössä vuoteen 1936 asti. Syyskuussa 1939 koneella tehtiin maailmanennätyslento Moskovasta New Yorkiin - 20000 km matka taittui 137 tunnissa.
TB-3 eli ANT-6 oli nelimoottorinen pommikone, jonka sarjatuotanto jatkui tehtaalla vuoteen 1935 asti.
Tehdas valmisti 45 kappaletta R-6 eli ANT-7-tiedustelukoneita 1930-luvulla.
Vuosina 1936-38 tehdas alkoi valmistaa SB-pommikoneita, joka oli Neuvostoliiton ensimmäinen nopea pommikone (huippunopeus 480 km/h).
Tehdas valmisti Petljakov Pe-2-pommikoneita vuodesta 1940 alkaen.
Sodan aikana tehdas valmisti raskaita Il-4 ja Tu-2-pommikoneita.

Vuosina 1947-1949 tehdas valmisti Tu-2-pommittajia ja Tu-12-koelentokoneen. Vuonna 1949 tehdas alkoi Tu-4-pommikoneen sarjatuotannon.

Filin tehdas tunnetaan myös nimellä Tehdas 23. Vuonna 1951 siihen liitettiin OKB-23-suunnittelutoimisto. Vuodesta 1951 tehdas valmisti myös V. Mjasištševin suunnittelutoimiston koneita, kuten M-4 ja 3M (Bizon) pommikoneita. Tehdas valmisti ylisoonista pitkän kantaman pommikonetta eli M-50-lentokonetta 1950-luvun puolivälistä alkaen. Myös sen variaatiota, M-52-pommikonetta, valmistettiin tehtaalla.

Vuosina 1960-1961 tehdas valmisti Mil Mi-6-helikoptereita, joka oli osa siitymistä pois lentokonetuotannosta.

Vuoden 1959 lopussa hallitus oli tehnyt päätöksen, jonka mukaan Hrunitšev siirtyi ohjusteknologiaan ja avaruusteknologiaan:

Hrunitšev valmisti kaikki Neuvostoliiton miehitetyt avaruusasemat: Saljut, Mir ja Almaz.
Se valmisti neljä avaruusalusta Kosmos-929, Kosmos-1267, Kosmos-1443 ja Kosmos-1686.
UR-100 (NATO-koodi Sego) - mannertenvälinen ohjus
UR-100N (NATO-koodi Stilleto) - mannertenvälinen ohjus
UR-200 ohjusprototyyppi
UR-500, josta tuli Proton-kantoraketti.

[muokkaa] Nykyajan Hrunitšev

Valtion tutkimus- ja valmistuskeskus Hrunitšev perustettiin 7. kesäkuuta 1993. Se muodostui Hrunitševin koneenrakennustehtaasta ja Saljut-suunnittelutoimistosta.

Lockheed-Hrunitšev-Energia-yhteisyritys perustettiin 15. huhtikuuta 1993. Vuonna 1994 Lockheed ja Martin Marietta yhdistyivät ja yhteisyrityksen osapuoleksi tuli Lockheed–Martin. Yhtiön nimeksi tuli 1995 International Launch Services (ILS). Se myy kantorakettilaukaisuja etenkin satelliittitelevisio- ja -tietoliikenneyhtiöille. Yhtiön päätuote on Proton-kantoraketti.

EADSin ja Hrunitševin yhteisyritys Eurockot Launch Services GmbH tekee satelliittien laukaisuja Rockot-kantoraketilla.

Hrunitšev rakensi ISS-avaruusaseman päämoduulit, mm. ensimmäisenä avaruuteen toimitetun (20.11.1998 Proton-laukaisu). Kuten koko ISS-avaruusasema, sen venäläiset moduulit perustuivat yhtiön Neuvostoliiton loppuaikoina suunnittelemaan Mir-2 -asemaan (jota ei rakennettu).

[muokkaa] Tuotteita

Hrunitševin teollisia tuotteita ovat

Proton ja Angara-raketit, joita markkinoidaan International Launch Services-yhtiön kautta.
Eurockot-kantorakettia myy Eurockot-yhtiö, jonka omistaa Hrunitsev ja EADS. Tämä yhteisyritys on toiminut keväästä 1994 alkaen.
ISS:n moduulit. Niiden toimituksen aikataulu lykkääntyi 1990-luvun lopulla NASAn ja venäläisten kiistellessä mm. rahasta.
MONITOR-kaukokartoitussatelliitti
KazSat-tietoliikennesatelliitti