Hugo Suolahti
Wikipedia
Hugo Suolahti (vuoteen 1906 Palander, s. 7. lokakuuta 1874, Hämeenlinna – k. 23. helmikuuta 1944 Helsinki) oli suomalainen poliitikko ja filologi.
Suolahti kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1892 ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1896. Filosofian tohtoriksi Suolahti väitteli vuonna 1900. Vuonna 1901 Suolahti valittiin Helsingin yliopiston germaanisen filologian dosentiksi. Vuonna 1911, kun yliopiston romaanisen ja germaanisen filologian professuuri jaettiin kahtia, tuli Suolahdesta germaanisen filologian professori. Tätä virkaa Suolahti hoiti yli neljäkymmentä vuotta vuoteen 1941 asti. Tiedemaailmassa Suolahden keskeisin erikoisala oli sanahistoria ja hänen sanastotutkimuksensa vaikuttivat merkittävästi suomalaiseen germaanisen filologian tutkimukseen.
Suolahti oli myös merkittävä yliopistollinen hallintomies: hän toimi ensin Helsingin yliopiston vararehtorina vuosina 1917–1923, sitten rehtorina 1923–1926 ja lopulta kanslerina 1926–1944.
Politiikassa Suolahti toimi Kansallisen Kokoomuksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1918–1919 ja uudelleen valittuna vuonna 1925. Kansanedustajana Suolahti oli Hämeen läänin eteläisestä vaalipiiristä valittuna vuosina 1919–1921.
Filosofi Pentti Linkola on Hugo Suolahden tyttärenpoika.
[muokkaa] Aiheesta muualla
| Kansallisen Kokoomuksen puheenjohtajat |
| Hugo Suolahti | E. N. Setälä | Antti Tulenheimo | Hugo Suolahti | Kyösti Haataja | Paavo Virkkunen | Juho Kusti Paasikivi | Pekka Pennanen | Edvin Linkomies | K. F. Lehtonen | Arvo Salminen | Jussi Saukkonen | Juha Rihtniemi | Harri Holkeri | Ilkka Suominen | Pertti Salolainen | Sauli Niinistö | Ville Itälä | Jyrki Katainen |
