Sauli Niinistö
Wikipedia
Sauli Väinämö Niinistö (s. 24. elokuuta 1948, Salo) on suomalainen poliitikko ja kokoomuksen kansanedustaja. Hän on toiminut Paavo Lipposen I hallituksessa oikeusministerinä 1995–1996 ja myöhemmin Iiro Viinasen seuraajana valtiovarainministerinä 1996–1999. Niinistö jatkoi valtiovarainministerinä Paavo Lipposen II hallituksessa 1999–2003 ja siirtyi sen jälkeen Euroopan investointipankin (EIB) varapääjohtajaksi.
Hän on myös toiminut puolueensa puheenjohtajana Pertti Salolaisen jälkeen 1994–2001 ennen Ville Itälää. Koulutukseltaan Niinistö on oikeustieteiden kandidaatin tutkinnon suorittanut varatuomari, joka on toiminut ennen kansanedustajaksi tuloaan hovioikeudenviskaalina 1976–1988 ja asianajajana 1978–1988.
Sauli Niinistö on toiminut myös EDU:n puheenjohtajana 1998–2002, ja hänet nimitettiin EPP:n kunniapuheenjohtajaksi. EIB:n lisäksi hän on toiminut EBRD:n hallintoneuvoston jäsenenä 1996–2003 ja sen hallintoneuvoston puheenjohtajana 1999–2000. IMFC:n jäsenenä Sauli Niinistö on toiminut 2000–2001 edustaen Pohjoismaita ja Baltian aluetta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura lyhyesti
Sauli Niinistö asettui ehdolle vuoden 1977 kunnallisvaaleissa Salon vaalipiirissä. Hänet valittiin Salon kaupunginvaltuustoon ja kaupunginhallitukseen. Kaupunginhallituksessa hän oli yhtäjaksoisesti vuoteen 1988 saakka. Vuoden 1987 eduskuntavaaleissa Niinistö oli ehdolla kansanedustajaksi ja pääsi eduskuntaan.
Tiputtuaan Salon kaupunginhallituksesta hän jatkoi kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1989–1992. Vuonna 1992 hän jäi pois kaupunginvaltuustosta. Seuraavana vuonna hänestä tuli Varsinais-Suomen Kokoomus ry:n puheenjohtaja.
Varsinais-Suomen Kokoomus ry:n puheenjohtajuus päättyi vuonna 1994. Samana vuonna Niinistö valittiin kokoomuksen puheenjohtajaksi.
Vuonna 1995 Sauli Niinistöstä tuli Lipposen I hallituksen oikeusministeri. Samana vuonna hänestä tuli pääministerin sijainen. Vuonna 1996 Niinistöstä tuli Iiro Viinasta seurannut valtiovarainministeri. Yhtäjaksoisesti hän oli valtiovarainministeri vuoteen 2003. Vuonna 1998 Niinistöstä tuli EDU:n puheenjohtaja. Vuosituhannen vaihteessa hän oli aktiivisesti mukana eri pankkineuvostoissa, kuten EBRD:ssä ja IMFC:ssä.
Vuonna 2001 Sauli Niinistön puheenjohtajuus kokoomuksessa päättyi, jolloin hän menetti myös pääministerin sijaisuuden. Vuonna 2002 Niinistön puheenjohtajuus EDU:ssa päättyi. Saman vuoden lopulla hän oli EPP:n kunniapuheenjohtaja.
Vuonna 2003 Sauli Niinistö jäi pois eduskunnasta ja ryhtyi Euroopan investointipankin (EIB) varapääjohtajaksi. Vuonna 2005 Niinistö suostui kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi. Sauli Niinistö on tekemässä paluuta kotimaan politiikkaan. Hän ilmoitti 4.12.2006 olevansa kokoomuksen ehdokkaana Uudeltamaalta vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.
[muokkaa] Presidenttiehdokkuus
Niinistö kieltäytyi perhesyistä presidenttiehdokkuudesta ilmoittaen olevansa yksinhuoltaja ja lisäksi "puolivallaton leskimies" vuoden 2000 vaalissa, minkä jälkeen kokoomuksen ehdokkaaksi valittiin Riitta Uosukainen.
Maaliskuussa 2005 Niinistö suostui kokoomuksen ehdokkaaksi vuoden 2006 presidentinvaaliin. Virallisesti Niinistö nimitettiin presidenttiehdokkaaksi 12.11.2005, ja hänen vaaliteemansa oli "Työväen presidentti". Teemaan liittyi myös iskulause "Vastakkainasettelun aika on ohi!", millä tarkoitettiin työn ja pääoman, työntekijöiden ja työnantajien, vastakkainasettelua.
Niinistön vaalikampanjaan kuuluivat yhtenä osana Café Niinistö –kahvilat, joita oli lopulta yhteensä 92 eri puolella Suomea. Niistä kuvatuin oli Helsingin linja-autoaseman Café Niinistö. Suomen Keskustan ilmoitettua tukevansa Niinistöä myös kaikki Matti Vanhasen Matin tupa –kampanjakahvilat muutettiin Café Niinistöiksi. Niinistön mainokset suunnitteli mainostoimisto Bob Helsinki.
Ensimmäisellä kierroksella Niinistö sai kaikista äänistä 24,1 %, ja hän haastoi Tarja Halosen toiselle kierrokselle. Suomen Keskustan Matti Vanhanen, RKP:n Henrik Lax, kristillisdemokraattien Bjarne Kallis ja valitsijayhdistyksen Arto Lahti ilmoittivat kannattavansa Sauli Niinistöä. Muita nimekkäitä Niinistön tukijoita toisella kierroksella olivat muun muassa ministeri Jaakko Iloniemi (sd.), pääministeri Matti Vanhanen (kesk.), Anneli Jäätteenmäki (kesk.), Tanja Saarela (kesk.), jalkapalloilija Mikael Forssell, kilpa-autoilija Kimi Räikkönen, laulaja Jorma Hynninen, Nokian entinen varatoimitusjohtaja Sari Baldauf sekä julkisuuden henkilöt Matti Nykänen ja Mervi Tapola.
Toisella kierroksella Halonen valittiin presidentiksi. Niinistö sai 48,2 % äänistä. Tappion jälkeen hän ilmoitti palaavansa Euroopan investointipankkiin. Ennakkoäänistä Niinistö sai 46,1 %. Vaalipäivänä annetuista äänistä Niinistö sai 1 100 enemmän kuin Tarja Halonen.
[muokkaa] Uusi kansanedustajuus
Sauli Niinistö erosi määräaikaisesta pankinjohtajantehtävästä ennen määräajan päättymistä ja asettui kansanedustajaehdokkaaksi eduskuntavaaleissa 2007. Niinistö tuli valituksi kaikkien aikojen suurimmalla äänimäärällä (60 563), mikä oli yksi suurimmista yksittäisistä tekijöistä Kokoomuksen vaalivoitossa.
[muokkaa] Yleistä
[muokkaa] Perhe
Sauli Niinistö oli naimisissa Marja-Leena Niinistön (o.s. Alanko) kanssa, ja tästä liitosta syntyi kaksi lasta (Nuutti, s. 1975 ja Matias, s. 1980). Marja-Leena Niinistö menehtyi liikenneonnettomuudessa vuonna 1995. Myöhemmin Sauli Niinistö kihlautui kulttuuriministerin, Tanja Saarelan, kanssa, mutta kihlaus purkautui kesällä 2004. Sauli Niinistön sukulaisista politiikassa mukana on myös veljenpoika Ville Niinistö, joka on vihreän liiton varapuheenjohtaja ja kansanedustaja vuodesta 2007.
[muokkaa] Tsunami
Niinistö selviytyi täpärästi Intian valtameren maanjäristyksestä 26. joulukuuta 2004. Hän oli aikuisten poikiensa kanssa lomamatkalla Thaimaassa. Kaikki perheenjäsenet pelastuivat tsunamista hengissä. Niinistö selviytyi poikiensa kanssa pitelemällä kiinni puhelintolpasta useiden tuntien ajan.
[muokkaa] Poliittinen ura
- Salon kaupunginvaltuuston jäsen 1977–1992
- Salon kaupunginhallituksen jäsen 1977–1988
- Kansanedustaja 1987–2003, 2007–
- Salon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja 1989–1992
- Varsinais-Suomen Kokoomus ry:n puheenjohtaja 1993–1994
- kokoomuksen puheenjohtaja 1994–2001
- oikeusministeri 13.4.1995–2.2.1996 Paavo Lipposen I hallituksessa
- pääministerin sijainen 13.4.1995–31.8.2001
- valtiovarainministeri 2.2.1996–15.4.1999 Paavo Lipposen I hallituksessa ja 15.4.1999–17.4.2003 Paavo Lipposen II hallituksessa
- EDU:n puheenjohtaja 1998–2002
- Ecofin-neuvoston ja Euro-ryhmän puheenjohtaja, loppuvuosi 1999
- EPP:n kunniapuheenjohtaja 6.12.2002
[muokkaa] Pankkiura
- EBRD:n, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, hallintoneuvoston jäsen 1996–2003
- EBRD:n, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, hallintoneuvoston puheenjohtaja 1999–2001
- IMFC:n, Kansainvälisen valuuttarahaston valuutta- ja rahoituskomitean, jäsen (Pohjoimaiden ja Baltian vaalipiirien edustaja) 2000–2001
- EIB:n, Euroopan investointipankin varapääjohtaja 1.9.2003–31.1.2007
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Sauli Niinistö
- Eduskuntamatrikkeli: Sauli Niinistö
- YLEn Elävä arkisto: Äänikuningas Sauli Niinistö v. 1996
[muokkaa] Kirjat
- Niinistö, Sauli (2005). Viiden vuoden yksinäisyys. Teos. Helsinki.
- Niinistö, Sauli (2006). Yhteinen raha: eurooppalaisen yhteistyön alku- vai päätepiste? Kirjassa Stubb, Alexander, Marginaalista ytimeen: Suomi Euroopan Unionissa 1989–2003. Tammi.
 |
Edeltäjä: Iiro Viinanen |
Suomen valtiovarainministeri 1996–2003 |
Seuraaja: Antti Kalliomäki |
