John Surtees
Wikipedia
John Surtees (s. 11. helmikuuta 1934, Tatsfield, Iso-Britannia) on jo uransa lopettanut kuuluisa ja menestynyt ratamoottoripyöräilijä ja Formula 1-kuljettaja. Surtees on historian ainut henkilö, joka on pystynyt voittamaan maailmanmestaruuden sekä kaksi- että nelipyöräisillä.
[muokkaa] Road Racing -ura
Surtees ajoi uransa ensimmäisen MotoGP-startin 500cc-luokassa 1952. Hän osallistui sillä kaudella vain tuohon yhteen kilpailuun ja sijoittui siinä heti kuudenneksi. Surtees jatkoi uraansa sen jälkeen vasta jälleen kaudella 1955, jolloin hän starttasi kolmeen kilpailuun. Niissä kahdessa hän oli kolmas, pisteitä tuli 11, ja MM-sarjassa 350cc-luokassa, jossa hän ne ajoi, 6. sija. Samalla kaudella hän osallistui uransa ainoaan 250cc-luokan kisaan. Hän voitti sen. Seuraavalla kaudella Surtees ajoi 500- ja 350cc:ssa. Hän oli 350cc-luokassa 4. voitettuaan yhden kilpailun, 500cc-luokassa hän osallistui kolmeen kilpailuun ja voitti ne kaikki, mikä riitti tuomaan hänelle hänen uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden Road Racingissä.
Kaudella 1957 Surtees osallistui samoihin luokkiin kuin viime vuonna, mutta kausi oli hänelle huomattavasti heikompi kuin edelliskausi. 350cc-luokassa Surtees ajoi vain yhden kisan ja sijoittui siinä neljänneksi saaden kolme pistettä, jotka riittivät sijalle 10. MM-sarjassa. 500cc-luokassa hän oli kolmas voitettuaan yhden kilpailun.
Kaudella 1958 Surteesin todellinen huippu-ura alkoi. Hän voitti sekä 350cc-luokan että 500cc-luokan maailmanmestaruuden ja yhteensä kaikki 12 kilpailua, joihin hän osallistui. Sama toistui seuraavalla kaudella, mutta hän voitti kaikki 13 kilpailua joissa hänet nähtiin ajamassa. Vuonna 1960 Surtees vei seitsemän kilpailua 10:estä ja lopetti uransa tuon kauden jälkeen melko lailla siitä syystä, että hän oli saavuttanut kyseisessä lajissa käytännössä jo kaiken. Surtees siirtyi Formula 1 -sarjaan.
[muokkaa] Formula 1 -ura
Surtees ajoi ensimmäisen F1-GP:nsä jo samana vuonna jolloin hän ajoi RR-sarjassa viimeisen kerran. Ura alkoi Monacon GP:stä Lotuksella, johon hän lähti ruudusta 15. Kisa päättyi keskeytykseen. Seuraavaan kisaan Surtees lähti ruudusta 11. ja oli peräti toinen saaden kokoon 6 pistettä. Seuraavassa kilpailussa Surtees oli jo paalupaikalla ensimmäistä kertaa, mutta sekin kisa oli pian ohi.
Kausi 1961 ei mennyt Surteesilta nappiin. Hän oli kahdeksassa ajamassaan kilpailussa vain kaksi kertaa pisteillä, sijalla 5. Pisteitä kertyi 4, eli vähemmän kuin viime kaudella. Vasta kaudella 1962 Surtees oli aloittanut nousunsa terävimpään kärkeen F1-sarjassa. Kauden aloituskisaan hän lähti paalupaikalta, mutta kisa päättyi keskeytykseen. Surtees oli kaudella kuitenkin kaksi kertaa toinen, keräsi 19 pistettä ja oli MM-sarjassa 4. Kautta 1963 hallitsi Jim Clark. Clark voitti peräti seitsemän kilpailua kymmenestä ollen ylivoimainen mestari. Surtees onnistui ajamaan voittoon kaudella järjestetyssä Saksan GP:ssä, voittaen uransa ensimmäisen F1-kilpailun.
Kaudella 1964 Surtees ajoi kaksi kertaa voittajana maaliin. Kun kauden finaali oli enää jäljellä, Surteesilla, Jim Clarkilla ja Graham Hillillä oli mahdollisuudet mestaruuteen. Clark lähti kilpailuun paalupaikalta, Surtees ruudusta 4. ja Hill ruudusta 6. Hill epäonnistui jo alussa ja jäi kilpailussa vasta sijalle 11. Clarkin moottorista taas hajosi moottori, mutta hän onnistui silti ajamaan maaliin viidentenä. Surtees oli maalissa toinen ja vei mestaruuden vain yhden pisteen erolla toiseksi tulleeseen Hilliin (40-39).
Mestaruuden jälkeen Surtees ajoi tasaisia kausia. Hän oli seuraavalla kaudella 5., sitä seuraavalla kaudella 2., sitä seuraavalla kaudella 4., sitä seuraavalla kaudella 8., sen jälkeisellä kaudella 11., sen jälkeisellä kaudella 18., sitä seuranneella kaudella 19. ja uransa viimeisellä kaudella 1972 hän ei saanut edes pisteitä ja lopetti sen kauden jälkeen F1-uransa.
[muokkaa] F1-saavutukset
- 112 GP-starttia
- 6 voittoa
- 8 paalupaikkaa
- 11 nopeinta kierrosta
- 3 hattutemppua (voitto + paalupaikka + nopein kierros samassa kilpailussa)
- 180 MM-pistettä
500cc / MotoGP -luokan kuljettajien maailmanmestarit |
1949: Leslie Graham | 1950: Umberto Masetti | 1951: Geoff Duke | 1952: Umberto Masetti | 1953: Geoff Duke | 1954: Geoff Duke | 1955: Geoff Duke | 1956: John Surtees | 1957: Libero Liberati | 1958: John Surtees | 1959: John Surtees | 1960: John Surtees | 1961: Gary Hocking | 1962: Mike Hailwood | 1963: Mike Hailwood | 1964: Mike Hailwood | 1965: Mike Hailwood | 1966: Giacomo Agostini | 1967: Giacomo Agostini | 1968: Giacomo Agostini | 1969: Giacomo Agostini | 1970: Giacomo Agostini | 1971: Giacomo Agostini | 1972: Giacomo Agostini | 1973: Phil Read | 1974: Phil Read | 1975: Giacomo Agostini | 1976: Barry Sheene | 1977: Barry Sheene | 1978: Kenny Roberts | 1979: Kenny Roberts | 1980: Kenny Roberts | 1981: Marco Lucchinelli | 1982: Franco Uncini | 1983: Freddie Spencer | 1984: Eddie Lawson | 1985: Freddie Spencer | 1986: Eddie Lawson | 1987: Wayne Gardner | 1988: Eddie Lawson | 1989: Eddie Lawson | 1990: Wayne Rainey | 1992: Wayne Rainey | 1992: Wayne Rainey | 1993: Kevin Schwantz | 1994: Michael Doohan | 1995: Michael Doohan | 1996: Michael Doohan | 1997: Michael Doohan | 1998: Michael Doohan | 1999: Alex Criville | 2000: Kenny Roberts Jr. | 2001: Valentino Rossi | 2002: Valentino Rossi | 2003: Valentino Rossi | 2004: Valentino Rossi | 2005: Valentino Rossi | 2006: Nicky Hayden | |
350cc -luokan kuljettajien maailmanmestarit |
1949: Freddie Frith | 1950: Bob Foster | 1951: Geoff Duke | 1952: Geoff Duke | 1953: Fergus Anderson | 1954: Fergus Anderson | 1955: Bill Lomas | 1956: Bill Lomas | 1957: Keith Campbell | 1958: John Surtees | 1959: John Surtees | 1960: John Surtees | 1961: Gary Hocking | 1962: Jim Redman | 1963: Jim Redman | 1964: Jim Redman | 1965: Jim Redman | 1966: Mike Hailwood | 1967: Mike Hailwood | 1968: Giacomo Agostini | 1969: Giacomo Agostini | 1970: Giacomo Agostini | 1971: Giacomo Agostini | 1972: Giacomo Agostini | 1973: Giacomo Agostini | 1974: Giacomo Agostini | 1975: John Cecotto | 1976: Walter Villa | 1977: Takazumi Katayama | 1978: Kork Ballington | 1979: Kork Ballington | 1980: Jon Ekerold | 1981: Anton Mang | 1982: Anton Mang | |