Niki Lauda
Wikipedia
| Niki Lauda | |
|---|---|
 |
|
| Formula 1 -ura | |
| Kansalaisuus |  itävaltalainen |
| Aktiivivuodet | 1971 - 1979, 1982 - 1985 |
| Talli(t) | March, BRM, Ferrari, Brabham, McLaren |
| Kilpailuja | 172 |
| Maailmanmestaruuksia | 3 (1975, 1977, 1984) |
| Voittoja | 25 |
| Palkintosijoja | 54 |
| Paalupaikkoja | 24 |
| Nopeimpia kierroksia | 24 |
| Ensimmäinen kilpailu | Itävallan Grand Prix 1971 |
| Ensimmäinen voitto | Espanjan Grand Prix 1974 |
| Viimeinen voitto | Hollannin Grand Prix 1985 |
| Viimeinen kilpailu | Australian Grand Prix 1985 |
Nicholas Andreas "Niki" Lauda (s. 22. helmikuuta 1949, Wien) on itävaltalainen Formula 1 -kuljettaja, joka kilpaili MM-sarjassa vuosina 1971–1979 sekä 1982–1985.
[muokkaa] F1-ura
Niki Lauda aloitti F1-uransa Max Mosleyn johtamassa March-tallissa vuonna 1971. Uran alkutaival sujui kuitenkin vaatimattomasti ja Lauda joutui luopumaan tallipaikastaan kauden 1972 jälkeen. Seuraavana vuonna hän pääsi tuuraamaan BRM-tallissa loukkaantunutta Clay Regazzonia ja onnistuneen kauden päätteeksi Lauda sai solmittua sopimuksen Ferrari-tallin kanssa.
Kausi 1974 sujui Laudalta hyvin ja jo kaudella 1975 hän ajoi uransa ensimmäiseen maailmanmestaruuteen 26-vuotiaana. Myös kauden 1976 Niki Lauda aloitti vahvasti, mutta hän joutui 1. elokuuta vakavaan onnettomuuteen Nürburgringillä etupyörän ripustuksen petettyä märällä radalla. Lauda sinkoutui radalta ulos yli 200 km/h nopeudella osuen pylvääseen ja sinkoutuen ratapenkereestä takaisin radalle auton syttyessä palamaan. Kanssakilpailijoiden Arturio Merzarion ja Guy Edwardsin avustuksella Lauda saatiin ulos palavasta autosta. Lauda ei menettänyt onnettomuudessa tajuntaansa, mutta hänen onnettomuudessa saamat palo- ja hengitystievammat olivat siinä määrin vakavat, että hänelle annettiin sairaalassa viimeinen voitelu. Hengenvaarallisista vammoistaan huolimatta Niki ei antanut periksi, vaan istui uudestaan kilpa-auton rattiin 38 vuorokautta onnettomuutensa jälkeen. Hän ei kuitenkaan ollut ehtinyt täydellisesti toipua onnettomuudestaan ja kauden 1976 mestariksi kaasutteli James Hunt yhden pisteen erolla Laudaan, kun Niki päätti vetäytyä kaatosateessa ajetusta kauden päätöskisasta Japanin GP:stä kahden kierroksen jälkeen.
Kaudella 1977 Lauda voitti mestaruuden ylivoimaisesti ja siirtyi kauden päätteeksi Brabham-talliin. Lauda kuitenkin turhautui kilpailemiseen ja ilmoitti lopettavansa uransa kesken kauden 1979 Kanadan osakilpailun vapaiden harjoitusten. Hän vetäytyi Formuloista ja perusti keräämällään omaisuudella lentoyhtiön. Jo vuonna 1981 alettiin kuitenkin kuulla huhuja mestarin paluusta ja Lauda istui jälleen kilpa-auton rattiin kauden avauskilpailussa vuonna 1982. Alla oli tällä kertaa McLaren-auto ja rahakas sopimus. Lauda osoitti pian, etteivät hänen ajotaitonsa olleet kadonneet ja hän onnistui voittamaan jo kolmannen kilpailun paluunsa jälkeen. Kausina 1982 ja 1983 McLaren-kalusto ei ollut riittävän kilpailukykyinen mestaruutta ajatellen, mutta kauden 1984 päätteeksi Lauda kruunattiin mestariksi puolen pisteen erolla tallitoveriinsa, Alain Prostiin. Lauda jatkoi kolmannen mestaruutensa jälkeen vielä keskeytyksien värittämän kauden 1985, jonka jälkeen hän ripusti ajohanskat lopullisesti naulaan.
F1-piirejä Niki Lauda ei kuitenkaan ole jättänyt. Hän on toiminut muun muassa Ferrari-tallin neuvonantajana ja Jaguar-tallin tallipäällikkönä. Nykyään hän toimii saksalaisen RTL-kanavan Formula 1-asiantuntijana.
Niki Lauda starttasi urallaan 171 GP-kilpailuun, joissa ajoi 25 voittoa, 24 paalupaikkaa ja 25 kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteitä Lauda keräsi urallaan 420,5.
Hänen poikansa Mathias Lauda on seurannut isänsä jalanjälkiä ja ryhtynyt kilpa-autoilijaksi. Kauden 2005 Mathias Lauda ajoi GP2-sarjassa. Kaudella 2006 hän kilpailee DTM-sarjassa
