Lähi-idän taistelut (ensimmäinen maailmansota)

Wikipedia

Lähi-idän taistelut ensimmäisessä maailmansodassa keskittyivät Ottomaanien valtakunnan alueelle. Ottomaanit olivat allekirjoittaneet salaisen liittosopimuksen Saksan kanssa 2. elokuuta 1914. Ottomaanien valtakuntaa vastassa olivat Iso-Britannian ja Venäjän joukot. Taisteltiin Kaukasuksella, Dardanellien taistelut, Mesopotamiassa,Siinailla ja Palestiinassa sekä Arabiassa. 1915 Ottomaanien valtakunnassa vallan ottaneet nuorturkkilaiset vainosivat armotta armenialaisia.

[muokkaa] Lähi-idän taistelut

Kaukasuksen taistelu alkoi, kun Turkki hyökkäsi Venäjän eteläosissa. Venäjä eteni kaukasuksella 1915 ja 1916, ja taas 1917 Turkki. Vuonna 1915 islaminuskoiset ottomaanit kohdistivat ankaran vainon kristittyihin armenialaisiin tappaen heitä 600 000 tuhansia, 1,5 miljoonaa. Venäjälle kärsitty tappio haluttiin kostaa armenialaisille, jotka olivat samankaltaissessa asemassa kuin Kolmannen valtakunnann juutalaiset. Jotkut armenialaiset olivat liittyneet Venäjän armeijaan.^lähde? Armenialaisia karkotettiin kotiseudulta muun muassa Syyriaan nälkään kuolemaan. Armenialaisia oli Turkissa 1914 noin 2 miljoonaa. Nuorturkkilainen hallinto oli tämän vainon takana.

Etelämpänä liittoutuneet yrittivät vallata Ottomaanien valtakunna alueita aluksi turhaan, myöhemmin menestyen. Mesopotamiassa taisteltiin 1915-1916 briteille tappiollisesti, mutta 1917 Britannian joukot valtasivat Bagdadin. Menestystä ei briteille tullut myöskään Siinailla ja Palestiinassa ennen vuosia 1917 ja 1918. Brittikomentaja Arabian Lawrence auttoi arabeja tekemään kapinan sodan loppupuollela.