Passchendaelen taistelu
Wikipedia
| Passchendaelen taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa ensimmäistä maailmansotaa | |||||||
 |
|||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
| Yhdistynyt kuningaskunta, Ranska, Kanada, Australia, Uusi-Seelanti |
Saksan keisarikunta | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Douglas Haig, Hubert Gough, Herbert Plumer, Arthur Currie |
Max von Gallwitz, Erich Ludendorff |
||||||
| Vahvuudet | |||||||
| ? | ? | ||||||
| Tappiot | |||||||
| 448 000 kaatunutta ja haavoittunutta | 260 000 kaatunutta ja haavoittunutta | ||||||
Passchendaelen taistelu (Passendalen taistelu, Flanderin taistelu eli Ypresin kolmas taistelu) 31. heinäkuuta – 6. marraskuuta 1917 alkoi ympärysvaltojen halusta murtaa Saksan rintamalinjat länsirintamalla ja edetä Belgiaan. Taistelusta tuli eräs ensimmäisen maailmansodan suurimmista ja helvetinomaisuutensa takia kuuluisa. Lännestä tuleva hyökkäys Saksan joukkoja vastaan epäonnistui mm. elokuisen sateisen sään takia. Sade liejuunnutti maan, jossa miehiä upposi liejuun ja tankit eivät voineet edetä. Ympärysvaltain joukkoja kuoli ja haavoittui 448 000, saksalaisia 260 000.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Passchendaelen taistelun esinäytös
Epäonnistuneen Nivellen operaation jälkeen Ranskan armeijan taisteluhalu oli pohjalukemissa. Engantilaiset päättivät hyökätä Belgian Flanderissa Ypresin lähellä. Hyökkäyksen alullepaniija oli kenraali Haig, joka oli vastustanut edellistä Nivellen operaatiota. Alussa Ison-Britannian pääministeri Lloyd George saattoi vastustaa hyökkäystä, mutta tuki Haigia poliittisista syistä. Ranskan armeijan johtaja Pétain ei hyökkäystä halunnut, ja moni muukin merkittävä kenraali arvosteli hyökkäystä liejuisessa Flanderissa.
Englantilaiset etenivät 3 km aamulla kello 3:10 7. kesäkuuta 1917 Messinesin taistelussa. Tämä perustui siihen, että englantilaiset olivat sijoittaneet saksalaisten asemien alle tunneleihin huomaamattomasti miinoja, jotka räjäytettiin hyökkäyshetkellä. Saksalaisia puolustajia kuoli valtavissa räjähdyksissä, jotka kuultiin Lontoossakin.
[muokkaa] Ypresin kolmas taistelu eli "Passchendaelen taistelu"
Brittikomentaja, kenttämarsalkka Douglas Haig valmisteli suurta hyökkäystä Ypresin alueella. Haig piti mahdollisena jopa, että hyökkäys etenisi Ostendeen asti. Ranskan päämaja vastusti hyökkäystä, myös Haigin oma tiedustelu. Haigin ajatus ei ollut tehdä yhtä suurta hyökkäystä, vaan monta pienempää, tykistön vahvasti tukemaa hyökkäystä monien päivien välein. Ampumatarvikkeiden kulutus oli valtavaa. Tässä hyökkäyksessä ammuttiin sulkutulta etenevän jalkaväen suojaksi.
Heinäkuussa saksalaiset käyttivät sinappikaasua ensimmäisen kerran tässä sodassa. Britit alkoivat tulittaa saksalaisia 16. heinäkuuta. Ympärysvallat siirsivät alueelle joukkoja vielä 25. heinäkuuta 1917 asti. Saksalaiset huomasivat suurhyökkäyksen olevan käynnissä, ja siirsivät joukkoja alueelle.
[muokkaa] Suurhyökkäys Ypresissä
Varsinainen hyökkäys, "Ypresin kolmas taistelu", käynnistyi 31. heinäkuuta. Britit etenivät aluksi hyvin, mutta elokuun 2. päivänä satoi rankasti, ja maa muuttui liejuksi. Britit olivat edenneen 3 km, ja saksalaiset tehneet monia vastahyökkäyksiä. Britit pysäyttivät hyökkäyksen pariksi viikoksi. 16. - 18. elokuuta alkoi eteneminen , lieju ei ollut kuivunut, ja saksalaiset panivat kovasti vastaan. Langemarkin kylän lähellä edettiin vain 200 metriä.
Taistelualue oli soista ja upottavan liejuista ilman rankkasadettakin. Elokuun kaksiviikkoinen sadejakso muutti maan liejuksi ja panssarivaunuille ja tykeille mahdottomaksi edetä. Jatkuva tykistötulitus muutti alueen kuun maisemaksi, joka oli mutaa jossa oli kranaatin räjähdyskraattereita. Tykistötulitus tuhosi alueen kuivatuskanavat ja se vettyi. Miehiä upposi liejuun. Sotilaat saattoivat raskaat varusteet selässään liukastua kranaattikuoppaan hukkumaan, ennen kuin heitä ehdittiin pelastaa. Tykistöä oli vaikeaa siirtää mudassa sopiviin asemiin ja sitä upposi liejuun Panssarit eivät kyenneet siellä kulkemaan koska panssarien suunta oli alas, liejun nielemänä. Kranaatit upposivat useasti räjähtämättä liejuun.
Saksalaiset puolustajat eivät etulinjan liejukentällä kyenneet kaivaamaan taisteluhautoja ja suojakorsuja, koska pohjavesi oli hyvin korkealla. Saksalaisilla sotilailla oli nälkä ja kylmä heidän hakiessaan suojaa vetisistä kranaattikuopista, liejussa ei kyetty helpolla liikkumaan. Britit tulittivat tykeillä suojattomia saksalaisia jatkuvasti. Puolustajien puhelinkaapelit ja radioasemat oli tulitettu hajalle, viestitys etulinjaan ei toiminut. Etulinjan komentopaikan ainoa suoja saattoi olla aaltopelti kranaattikuopan päällä. Jotkut betonikorsut olivat maan pinnalla brittitykistön maaleina. Liejuiset konekiväärit ja kiväärit eivät aina toimineet. Miehet ja hevoset vajosivat liejuun. Etulinjan saksalainen divisioona kului parissa viikossa Passchendaelen helvetissä. Saksalaisten ilmavoimat taistelivat Flanderin yllä ilmaherruudesta. Lentokoneet pystyivät viestiyhteyksien katkettua kertomaan nopeimmin, missä oma jalkaväki oli. Passchendaelen taistelu rasitti kovasti Saksan rautateihin perustuvaa huoltoverkostoa.
Elokuun puolivälissä hyökkäys hidastui. Haig ei enää havitellut Ostendea ja Zeebruggea. Englannin pääministeri yritti taas kerran keskeyttää hyökkäyksen. Ympärysvallat etenivät jonkun verran ja pyrkivät pureutumaan maahan.
20. syyskuuta 1917 ympärysvallat aloittivat toisen suurhyökkäyksensä Meninin tiellä jatkaen sitä 25. syyskuuta asti.Ympärysvallat keskittivät valtavan määrän tykistöä pienelle kaistaleelle ja onnistuivat etenemään noin 1,5 kilometriä saksalaisten jatkuvista vastahyökkäyksistä huolimatta. Hyökkääjän taktiikkana oli käyttää vaiheittaisia hyökkäyksiä kenraali Plumerin johdolla. 26. syyskuuta -3. lokakuuta taisteltiin epäsäännöllisen suunnikkaan muotoisessa "monikulmaisessa metsässä" Becelaeren lähellä Ypresistä noin 6 km itään. 4.10 taisteltiin Broodseindessä.
Saksalaiset yrittivät työntämällä omia reservijoukkojaan eteen ja sijoittamalla erityisiä vastaiskudivisioonia paikalle estämään ympärysvaltain etenemistä. Saksa otti käyttöön uuden taktiikan, jossa 0,5-1,0 km pääpuolustuslinjan edessä oli harva konekivääriketju, joka hidasti vastustajan hyökkäystä ennen varsinaista taistelua pääpuolustuslinjalla, jota tuki rintamadivisioonan sektorilla vastaiskudivisioona. 9. lokakuuta käytiin rintamaa vain hieman siirtänyt Poelcapellen taistelu, jossa ympärysvallat etenivät ehkä puoli kilometriä. Ranskalaiset hyökkäsivät pohjoisempana.
[muokkaa] Varsinainen Passchendaelen taistelu
[muokkaa] Ensimmäinen Passchendalen taistelu
12. lokakuuta 1917 käytiin alueella taas suurtaistelu, ns. ensimmäinen Passchendaelen taistelu, ympärysvallat etenivät vain hiukan valtavin tappioin. Saksalaiset olivat linnoittaneet asemansa hyvin, ja tulittivat hyökkääjiä ankarasti. Hyökkäys pysäytettiin odottamaan sään paranemista.
[muokkaa] Toinen Passchendaelen taistelu
26. lokakuuta - 10. marraskuuta 1917 käytyyn toiseen Passchendaelen taisteluun tuotiin kanadalaisia, joita pidettiin eliittijoukkoina. Kanadalaiset olivat nimittäin menestyneet Vimyn harjanteen ja Kukkula 70:n taisteluissa. Mutta Kanadan kenraali Sir Arthur William Currie ennusti 16000-20000 miehen tappioita, jotta hyökkäys onnistuisi. Kanadalaisia oli kaksi divisioonaa, 20000 miestä. He menettivät 12000 kuolleina ja haavoittuneina, ja etenivät vain noin 500 metriä. Hyökkäys uusittiin 30. lokakuuta kun mukaan tuotiin 2 brittidivisioonaa. Passchendaelen kylä vallattiin sokaisevassa sateessa, ja saksalaiset tulittivat sitä ankarasti aiheuttaen valtaajille suurtappiot. 6. marraskuuta mennessä uusien vahvistusten saapuessa 4/5 kanadalaisista oli menetetty. Varsinainen Passchendaelen taistelu loppui 7. marraskuuta. Passchendaelen kylä oli maan tasalla hyökkäyksen jälkeen. 10. marraskuuta hyvin taisteluun valmistautuneet 1. divisioonan 10. pataljoona joukot valtasivat Kukkula 52:n, joka sijaitsi samalla maastonkohoumalla kuin kaupunki. Lisähyökkäykset työnsivät saksalaiset pois alueen ylämaalta.
[muokkaa] Passchendaelen taistelun arviointia
Passchaendaelen taistelu oli taas uusi taistelu, jolla yritettiin tehdä läpimurto paikoilleen juuttuneella länsirintamalla. Hyökkääjät yliarvioivat tykistön voiman, mutta aliarvioivat maaston luoman vastuksen. Passchendaelen taistelu keskitti joukkoja väärään paikkaan ja esti ympärysvaltoja hyötymästä Cambrain taistelusta saadusta menestyksestä - siellä oli menestyksellä käytetty panssarivaunuja rintaman murtamiseen. Hyökkäyksen johtaja kenraali Haig oli hyökkäyksen päätyttyä kaukana läpimurrosta, ja hyökkäys aiheutti briteille suuremmat tappiot kuin saksalaiset. Vaikka tappiosaldo olikin briteille parempi kuin Sommessa, toinen ajatus, saksalaisen armeijan heikentäminen saksalaisia tappamalla, ei siten onnistunut. Päinvastoin hyökkäys kulutti loppuun käytännössä koko Ison-Britannian armeijan Ranskassa. Passchendaelen taistelu oli viimeinen ensimmäisen maailmansodan taistelu, joka käytiin voimia hyvin paljon haaskaavalla vanhalla taistelutaktiikalla. Kun hyökkäyksen ylin johto kävi taistelualueella vasta 8. marraskuuta, Haigin esikuntapäällikkö itki, kun näki liejuisen taistelualueen. Upseeriryhmästä vain Haig ei ollut alla päin, hän ajatteli hyökätä keväällä 1918, minkä esti Saksan oma kevätoffensiivi.
[muokkaa] Ypresin taistelut kulttuurissa
- Heavy metal -yhtye Iron Maiden on tehnyt laulun Paschendale levylle Dance of Death.
- "Laying low in a blood filled trench, killing time until my very own death. On my face I can feel the falling rain, never see my friends again. In the smoke, in the mud and lead, smell of fear and feeling of dread. Soon be time to go over the wall, rapid fire and the end of us all."
- "Maaten alhaalla verellä täytetyssä juoksuhaudassa, odotan omaa kuolemaani. Kasvoillani tunnen sateen, en enää koskaan näe ystäviäni. Savussa, mudassa ja lyijyssä, haistan pelon ja kauhun tunteen. Pian tulee hetki mennä vallin yli, sarjatulta ja kuolema meille kaikille."
| Sotatoimialueet | Tapahtumat (1914–1916) | Tapahtumat (1916–1918) | Sodan osapuolet | Muuta: |
|
Ennen sotaa: Sodan aikana: Sodan jälkeen:
|
