Lavotškin La-5

Wikipedia

Lavotškin La-5FN
Kuvaus
Rooli	Hävittäjä
Miehistö	Ohjaaja
Ensilento	maaliskuu 1942 (LaG-5)
Palveluskäyttöön	syyskuussa 1942
Valmistaja	Lavotškin
Mitat
Pituus	8,60m
Kärkiväli	9,80m
Korkeus	2,540m
Siipipinta-ala	17,5m²
Paino
Tyhjäpaino	2605kg
Lastattuna	3265kg
Suurin lentoonlähtöpaino	3400kg
Voimanlähde
Moottori	Švetsov AŠ-82FN tähtimoottori
Teho	1380kW	1850 hv
Suoritusarvot
Huippunopeus	648km/h
Lentomatka	765 km
Suurin korkeus	11000m
Nousunopeus	1000m/min
Siipikuorma	186kg/m²
Teho-paino-suhde	0,42kW/kg
Mittarit
Mittarit
Aseistus
Tykki	2x 20mm ŠVAK tykki
Kuorma	500kg pommeja tai enintään 8 RS-82 rakettia

Lavotškin La-5 (ven. Лавочкин Ла-5) oli toisen maailmansodan aikainen neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Se oli parannettu ja kehittyneempi versio LaGG-3-hävittäjästä ja yksi Neuvostoliiton ilmavoimien parhaista lentokonetyypeistä.

[muokkaa] Tausta

La-5 perustui 1939 ensilentonsa tehneeseen, sinänsä onnistuneeseen LaGG-1-hävittäjään, joka oli kuitenkin varustettu alitehoisella moottorilla. Koneen seuraava versio oli LaGG-3, jossa parannuksia saatiin aikaan keventämällä runkorakenteita ja asentamalla tehokkaampi, mutta edelleen alitehoinen moottori.

Vuoden 1942 alkupuolella suunnittelijat Semjon Lavotškin ja Vladimir Gorbunov yrittivät korjata alitehoisuutta varustamalla kokeeksi LaGG-3-hävittäjän tehokkaammalla Švetsov AŠ-82-tähtimoottorilla.

Koska LaGG-3 oli suunniteltu rivimoottorille, sen nokaksi asennettiin Švetsov-tähtimoottoria käyttäneen Suhoi Su-2 -hävittäjän etuosa.

Samoihin aikoihin LaGG-3:n puutteet olivat aiheuttaneet sen, että suunnittelija Lavotškin joutui Josif Stalinin epäsuosioon ja tehtaat, jotka oli tarkoitettu LaGG-3:n valmistukseen, muutettiin sen kilpailijoiden Jakovlev Jak-1:n ja Jakovlev Jak-7:n tuotantoon.

Lavotškin kuitenkin jatkoi salassa LaGG-3-koneen sovittamista uudelle moottorille ja koneen lento-ominaisuuksien kehittämistä vaatimattomissa oloissa läpi talven 1941–1942.

Kun koneen prototyyppi lensi ensilentonsa maaliskuussa 1942, tulokset olivat erittäin hyviä. Hävittäjällä oli vihdoin sellainen voimanlähde, joka antoi oikeutta koneen muille hyville ominaisuuksille. Koneen mallinimeksi muutettiin LaG-5 ja koelentojen jälkeen koelentäjät pitivät sitä ylivertaisena Jak-7:ään verrattuna. Huhtikuussa alkaneen täyden koelento-ohjelman jälkeen hävittäjän takarunko madallettiin ohjaajan näkökentän lisäämiseksi.

Heinäkuussa 1942 Stalin määräsi konetyypin, joka tässä vaiheessa tunnettiin jo merkinnällä La-5, täyteen sarjatuotantoon ja keskeneräiset LaGG-3-hävittäjät muutettaviksi vastaamaan uutta konetyyppiä.

[muokkaa] Palveluskäyttö

Vaikka La-5 oli edelleen saksalaisten hävittäjiä heikompi suorituskyvyltään suurissa korkeuksissa yli 5 000 metrissä, alemmissa korkeuksissa se vastasi täysin vastustajan kalustoa. Itärintamalla useimmat ilmataistelut käytiinkin matalalla ja näissä olosuhteissa La-5 pystyi näyttämään kykynsä.

Hävittäjän edelleen kehittyessä se sai polttoaineen ruiskutuksella varustetut moottorit, runkoa kevennettiin edelleen ja siipiin asennettiin solat parantamaan suorituskykyä. Viimeinen versio koneesta oli La-5FN. Kaikkiaan La-5 -hävittäjää rakennettiin 9 920 kappaletta eri versioineen, joihin kuului mm. kaksipaikkainen La-5UTI koulutuskone.

La-5 oli laajasti käytössä Suomen ilmavoimia vastaan, jonka hävittäjälentäjillä oli suuresti toisistaan poikkeavia näkemyksiä La-5-koneen suorituskyvystä.

Toisen maailmansodan jälkeen La-5 jatkoi joitakin vuosia palveluskäytössä Tšekkoslovakiassa S-95 (La-5FN) ja CS-95 (La-5U) tyyppinimillä.

La-5-hävittäjän seuraaja oli Lavotškin La-7.