Levä

Wikipedia

Levät ovat ryhmä melko alkeellisia aitotumallisia yksi- tai monisoluisia eliöitä. Tieteellisen luokittelun kannalta ne eivät muodosta yhtenäistä ryhmää; tulkinnasta riippuen kaikki levät voidaan katsoa kuuluvan protisteihin tai osan myös kasvikuntaan. Aiemmin myös esitumalliset syanobakteerit eli sinilevät luettiin leviin, mutta nykyisin niitä pidetään bakteereina. Levät ovat hyvin moninainen ja varsin keinotekoisesti luokiteltu eliöryhmä, ja niitä kutsutaankin yhteisellä nimellä lähinnä käytännöllisistä syistä.

[muokkaa] Ryhmät

Taulukko on vain suuntaa antava.

Kunta	Kaari	Luokka
Plantae (kasvit)	Chlorophyta (viherlevät)	Chlorophyceae, Ulvophyceae, Trebouxiophyceae, Prasinophyceae
Plantae (kasvit)	Charophyta (viherlevät)	Mesostigmatophyceae, Chlorokybophyceae, Klebsormidiophyceae, Zygnemophyceae, Desmidiales, Coleochaetales, Charales
Protista (protistit)	Rhodophyta (punalevät)	Florideophyceae, Bangiophyceae, Cyanidiophyceae
	Glaucophyta	?
	Heterokontophyta	Chrysophyceae (kultalevät), Synurophyceae, Actinochrysophyceae, Pelagophyceae, Phaeothamniophyceae, Bacillariophyceae (piilevät), Raphidophyceae, Eustigmatophyceae, Xanthophyceae (keltaviherlevät), Phaeophyceae (ruskolevät); lisäksi leviin kuulumattomia luokkia
	Haptophyta	?
	Cryptophyta	?
	Pyrrhophyta (panssarilevät)	Dinophyceae, Noctiluciphyceae, Syndiniophyceae

[muokkaa] Ominaisuudet

Valtaosa levistä on yhteyttäviä eliöitä. Ne ovat todelliset maapallon keuhkot, sillä ne tuottavat 90 prosenttia ilmakehän hapesta. Yksinkertaisimmat levät ovat yksisoluisia, mutta kehittyneimmät merilevät saattavat kasvaa jopa 50 metrin mittaisiksi. Levillä ei ole varsinaisille kasveille ominaisia osia, kuten lehtiä, kukkia tai juuria, mutta yhteyttämiskyky erottaa ne useimmista muista alkueliöistä. Lehtivihreän ohella levät saattavat sisältää muitakin pigmenttejä, kuten keltaisia tai ruskeita karotenoideja ja sinisiä tai punaisia fykobiliinejä, jotka antavat leville niiden ominaisvärin.

Myös levien solurakenne muistuttaa kasveja, poikkeuksena piilevät, joiden soluseinä koostuu piidioksidista. Monilla yksisoluisilla levillä on kuitenkin soluseinässään värekarvoja, joiden avulla ne pystyvät uimaan vedessä. Muutamat lajit, joilla soluseinä ei ole jäykkä, pystyvät lisäksi ryömimään amebojen tapaan.

[muokkaa] Kehitys

Endosymbioottisen teorian mukaan levät syntyivät, kun syanobakteerit muodostivat solunsisäisen symbioosin eli endosymbioosin eräiden yksisoluisten alkueliöiden kanssa ja kehittyivät leväsolun kloroplasteiksi. Uskotaan myös, ettei näin syntyneitä kantamuotoja ollut vain yksi, vaan endosymbioosi muodostui samoihin aikoihin useiden eri lajien kanssa, jotka sitten kehittyivät muun muassa rusko-, kulta-, puna- ja viherleviksi. Levät eivät siten ole monofyleettinen ryhmä, eli niillä ei ole yhteistä kantamuotoa. Ensimmäinen tunnettu aitotumainen levä oli Grypania, joka ilmestyi noin 2100 miljoonaa vuotta sitten.

Levät alkoivat siirtyä maalle ordovikikaudella 510–439 miljoonaa vuotta sitten, joidenkin tutkimusten mukaan jo 700 miljoonaa vuotta sitten, kun yhteyttämisen tuloksena syntynyt otsonikerros mahdollisti elämisen myös maalla. Viherlevien Charophyta-luokan lajeista kehittyivät sammalet ja niistä putkilokasvit. Viherlevät ovat siten varsinaisten kasvien esimuotoja.

[muokkaa] Elinympäristö

Useimmat levät elävät makeissa ja suolaisissa vesistöissä, joissa ne joko ajelehtivat irrallaan tai ovat kiinnittyneinä pohjaan. Lisäksi ne ovat metsien kosteiden paikkojen tavallisia asukkeja. Leviä on kuitenkin tavattu myös lumesta, merellä olevan jääpeitteen alta ja läpikuultavien kvartsilohkareiden alta Namibin aavikolla – lähes kaikkialta, missä vain on pysyvää kosteutta ja vähäistäkin valoa. Levät muodostavat usein symbiooseja muiden eliöryhmien kanssa: jäkälät ovat sienten ja levien symbioottisia kaksoiseliöitä, ja korallieläimet taas tarvitsevat Zooxanthellae-ryhmään kuuluvaa yksisoluista levää muodostaakseen koralliriuttoja.