LSD

Wikipedia

Lysergidihapon dietyyliamidi
IUPAC-nimi	—

Kemiallinen kaava	C₂₀H₂₅N₃O
Molekyylimassa	323.43 g/mol

Lysergidihapon dietyyliamidi on luonnossa esiintymätön orgaaninen yhdiste, joka tunnetaan päihteenä sen tuottamien voimakkaiden psykoaktiivisten vaikutusten takia. Yhdistelmä tunnetaan saksankielisen nimensä Lyserg säure diethylamid ensikirjaimina, LSD:nä tai slangissa myös happona. LSD:n syntetisoi Albert Hofmann 1938. LSD:tä on käytetty psyykenlääkkeenä 1947–1965. CIA ja Yhdysvaltain armeija on testannut sitä myös totuusseerumina ja aivopesuaineena. LSD:n käyttö päihteenä alkoi 1960-luvulla.^[1]

LSD:n valmistukseen käytetään torajyvästä saatavaa ergot-alkaloidia. Puhtaimmassa muodossaan se on väritön, hajuton ja vähän kitkerän makuinen. Useimmiten LSD:tä nautitaan suun kautta pieneen paperipalaan tai sokeripalaan imeytettynä, tai gelatiinin kautta, mutta sitä voidaan nauttia myös ruoan tai juoman mukana.

Suomen pimeillä markkinoilla LSD:tä esiintyy vain satunnaisena.^[2] Aineen valmistaminen edellyttää korkeatasoista kemian tuntemusta, ja syntetisointiin tarvittavista kemikaaleista osa on erittäin vaarallisia.

[muokkaa] Historia

Poliisi tuo Timothy Learyn oikeuden eteen 1972

LSD:n syntetisoi ensimmäisen kerran Sandoz-yrityksen kemisti Albert Hofmann Baselissa, Sveitsissä, vuonna 1938 etsiessään migreenilääkkeeksi sopivaa yhdistettä. Tuolloin Hofmann ei kiinnittänyt LSD:hen huomiota, mutta palasi tutkimaan ainetta uudestaan vuonna 1943. Tällöin hän ilmeisesti vahingossa sai pienen annoksen ainetta ja huomasi outoja muutoksia tajunnan tilassaan. Albert ei keksinyt muutokselle muuta syytä kuin tutkimansa LSD:n ja niinpä hän kokeili ensimmäisenä ihmisenä maailmassa tietoisesti LSD:tä 19. huhtikuuta 1943. Hän arveli ottavansa pienen ja varovaisen määrän 250µg, mutta annos osoittautui voimakkaaksi kokemukseksi.

1940-luvun lopulla LSD:tä alettiin tutkia psykiatrian apuvälineenä USA:ssa ja 1951 CIA kiinnostui LSD:stä potentiaalisena totuusseerumina ja myöhemmin kemiallisena aseena.

1960-luvulla LSD:n käyttö siirtyi tutkimuslaitoksista kaduille. Sen käyttö yleistyi nopeasti ja vuonna 1966 se kiellettiin Kalifornian osavaltiossa ja vuotta myöhemmin kansallisesti koko USA:ssa. 1971 säädettiin YK:n yleinen huumausainesäädös, jossa oli kiellettyjen huumausaineiden listalla myös LSD kategoriassa I, mikä tehokkaasti esti kaiken tutkimuksen YK:n jäsenmaissa. Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin, Science and Technology Committee, on laatinut vuonna 2006 kattavan luokittelun päihteiden suhteellisesta haitallisuudesta ihmiselle. Siinä LSD on luokiteltu vähemmän haitalliseksi kuin kannabis, tupakka ja alkoholi.^[3]

[muokkaa] Käyttötavat

DEA:n takavarikoimia LSD:n valmistukseen käytettyjä laitteita

Puhdas LSD on valkoista, hajutonta vesiliukoista jauhetta, joka tavallisesti on liuotettu nesteeseen. LSD on yleensä valmiiksi imeytettynä pienissä, erilaisin kuvioin varustetuissa imupaperilappusissa, joista käytetään nimitystä blotter. LSD:tä on saatavilla myös erittäin pieninä pillereinä, jotka ovat noin riisinjyvän kokoisia, ja niistä käytetään usein nimeä microdot.

Liuosmuodossa oleva LSD voidaan nauttia suoraan ihon lävitse, kielelle tai vaikkapa suoraan verkkokalvolle (josta se imeytyy erittäin nopeasti), mutta usein liuosmuotoinen LSD imeytetään tippa kerrallaan haluttuun hygroskooppiin, esimerkiksi sokeripalaseen.

[muokkaa] Vaikutukset

LSD:n vaikutukset ilmenevät yleensä noin tunnin sisällä ja kestävät monesti yli kymmenenkin tuntia. Ensin alkavat fyysiset vaikutukset, joihin kuuluvat pupillien laajeneminen sekä jossain määrin sydämen lyöntitiheyden nopeutuminen ja lievä verenpaineen kohoaminen. Vaikutukset häviävät itsestään vähitellen.

Varsin pian fyysisten vaikutusten alkamisen jälkeen aistihavainnot ja mieliala muuttuvat. Ajan, välimatkojen, painovoiman tai itsensä ja ympäristön suhteiden kokeminen voi muuttua. Kokemusten laatu ja voimakkuus ovat poikkeavia eri käyttäjillä ja eri käyttökerroilla – siksi puhutaankiin usein "hyvistä tripeistä" ja "huonoista tripeistä".

LSD aiheuttaa voimakkaita aistiharhoja.^[4] Mahdollinen epätoivottu vaikutus on paniikkikohtauksen kaltainen tila, johon saattaa kuulua mm. voimakasta "hulluksi" tulemisen, kuoleman tai itsensä hallinnan kadottamisen pelkoa.

[muokkaa] Käytön haitat

LSD-blottereita (imupaperia johon on imeytetty LSD:tä)

LSD:n ja muiden psykedeelien käytöstä ei ole todettu pysyviä fyysisiä seurauksia tai vieroitusoireita. Aineen tajuntaa muuttavien ja mieltä herkistävien ominaisuuksien vuoksi käyttöolosuhteilla on huomattava merkitys psyykkisten haittavaikutusten synnyssä tai niiden välttämisessä. LSD:n käyttö voi tuottaa ahdistus- tai paniikkikohtauksen ja laukaista psykoosin tai skitsofrenian. Pitkäaikaisessa käytössä LSD voi myös lisätä masennuksen, ahdistuneisuushäiriöiden^[5] ja itsemurhakuoleman riskiä. Tällaisten oireyhtymien erottaminen jo olemassa olevasta mielenterveyden häiriöstä voi olla vaikeaa. Huumeen käyttö voi pitkällä tähtäimellä aiheuttaa myös muistin heikkenemistä ja vaikeuksia ajatella selkeästi.

Pysyvän psykoosin riski on olemassa jo yhden käyttökerran jälkeen. Jotkut käyttäjät ovat kokeneet takautuneita aisti-, varsinkin näköharhoja vielä vuosien kuluttua käytöstä. Täyttä varmuutta takautumien yhteydestä aiempaan LSD:n käyttöön ei ole^[1].Epäselvää on, voiko psykoosi kehittyä myös LSD:n käyttäjälle, joka ei muutoin olisi sille altis. Monet käyttäjät voivat yksittäisenkin tripin jälkeen kokea lääkitystä vaativaa unettomuutta.

Yksittäisetkin käyttökerrat voivat aiheuttaa persoonallisuuden muutoksia etenkin persoonallisuushäiriöisillä henkilöillä, jotka käyttävät useita päihteitä.

[muokkaa] Yliannostus

LSD:n yliannostuksen riski on hyvin vähäinen. Potentiaalisesti tappava annos on kymmeniätuhansia kertoja suurempi kuin normaaliannos.^[6]

[muokkaa] Riippuvuuspotentiaali

LSD:n käytöstä seuraa sietokyvyn kasvamista siten, että jopa suurien annosten vaikutus on vähäinen tai olematon. Herkkyys palautuu, mikäli LSD:tä tai muita tryptamiineja ei muutamaan päivään käytä.

Psykedeelit eivät aiheuta fyysistä riippuvuutta. Mahdollisuus psyykkiseen riippuvuuteen on olemassa, vaikka se kehittyy yleensä vain osalle LSD:n säännöllisistä käyttäjistä.^[7] Käytön lopettamisesta ei seuraa fyysisiä vieroitusoireita^[1].

[muokkaa] Lainsäädäntö

LSD on kansainvälisesti luokiteltu laittomaksi psykotrooppiseksi aineeksi YK:n vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden luettelossa I. Suomessa LSD on luokiteltu Sosiaali- ja Terveysministeriön päätöksellä 1709/1993 huumausainelain tarkoittamaksi laittomaksi päihteeksi, jonka valmistus, myynti, maahantuonti ja hallussapito on kielletty. LSD katsotaan myös oikeuskäytännössä rikoslain (50. luku, § 5) tarkoittamaksi erittäin vaaralliseksi huumeeksi, jonka valmistuksesta tai levityksestä voidaan rangaista törkeänä huumausainerikoksena vähintään yhden ja enintään kymmenen vuoden vankeudella. Huumausaineen käyttörikoksesta suurin mahdollinen rangaistus Suomessa on puolen vuoden vankeus,