Kannabis

Wikipedia

Lähikuva hampun emikukinnosta, josta näkee kannabinoideja sisältävät vaaleat trikomit

Kannabis (marihuana eli marijuana) eli hamppu on perinteinen viljely- ja rohdoskasvi. Yleisessä kielenkäytössä sanalla kannabis tarkoitetaan hampusta saatavia kannabistuotteita, joita käytetään päihteenä tai lääkkeinä. Kannabiksen lääketieteellinen käyttö on edelleen tiedeyhteisössä hyvin kiistanalainen kysymys. ^[1]

Kannabiksen päihdyttävä vaikutus perustuu kasvin erittämässä hartsissa olevaan tetrahydrokannabinoliin (THC) ja muihin niin sanottuihin kannabinoideihin, joita on erityisesti emikasvin kukinnoissa sekä miedompina pitoisuuksina kasvin lehdissä. Kasvista saatavasta hartsista valmistetaan hasista ja hasisöljyä, kasvin kukintoja ja versoja kuivatetaan marihuanaksi.

[muokkaa] Historia

Kannabissavuke, nk. jointti

Hampun historiaa on yleisemmin artikkelissa hamppu.

Hamppua on käytetty sen psykoaktiivisten vaikutusten vuoksi hyvin pitkään. Joidenkin arvioiden mukaan sitä on käytetty ainakin 5 000 vuotta päihteenä tai lääkkeenä Aasiassa ja Lähi-idässä. Erityisesti Intiassa jotkin hindulaisuuden lahkot yhdistivät kannabiksen Shiva-jumalaan. Skyytit ja daakialaiset tunsivat kannabiksen, ja daakialaiset šamaanit käyttivät sitä päästäkseen transsiin. Sanan ”kannabis” (latinaksi cannabis) arvellaan olevan skyyttiläistä tai mahdollisesti vielä vanhempaa heprealaista alkuperää.

1800-luvun Euroopassa ja Yhdysvalloissa kannabista oli myynnissä lääkkeenä, yleensä alkoholiin sekoitettuna tinktuurana. Tunnetuimpia käyttäjiä oli Englannin kuningatar Viktoria, jonka kuukautisvaivoja hoidettiin kannabiksella. 1800-luvun lopulla kannabiksen merkitys kipulääkkenä alkoi vähetä muun muassa aspiriinin keksimisen vuoksi. Kannabiksen (”hashisin”) psykoaktiivisia vaikutuksia ovat värikkäästi kuvanneet muun muassa Alexandre Dumas kirjassaan Monte-Criston kreivi (1844), sekä amerikkalainen Fitz Hugh Ludlow omaelämäkerrallisessa teoksessaan The Hasheesh Eater.

Yhdysvalloissa kannabiksen poltto päihdetarkoituksessa tuli tunnetuksi 1920- ja 30-luvuilla erityisesti jazz-muusikkopiirien kautta. Louis Armstrong oli sen näkyvimpiä puolestapuhujia. Myöhemmin kannabis on ollut tärkeä osa eri vaihtoehtokulttuureita, kuten beat-liikettä 1950-luvulla ja hippiliikettä 1960-luvulla.

Erityisesti 1960-luvun yhdysvaltalaisten nuorisokulttuurien vaikutuksesta kannabiksen päihdekäyttö yleistyi Britanniassa ja muualla Länsi-Euroopassa. Myös Suomessa nähtiin vuosiin 1966-1972 painottunut kannabiksen käytön "ensimmäinen aalto", joka oli keskittynyt lähinnä Helsingin alueelle^[3].

[muokkaa] Kannabiksen kieltäminen

Kannabis kiellettiin ensimmäisenä Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolella. Myöhemmin Yhdysvaltojen vaikutuksesta kielto levisi YK:n kautta lähes kaikkiin maailman maihin.^[4]

Yhdysvalloissa oli vuonna 1910 käsiteltävänä lakiesitys, joka koski silloin käytössä olevia lääkeaineita (Foster Anti-Narcotic Bill). Lakiesityksen tarkoituksena oli tutkia lääkkeinä käytettyjen aineiden turvallisuutta. Kannabis oli mukana tässä lakiesityksessä, mutta se kumottiin, koska kannabiksen ei katsottu olevan riippuvuutta aiheuttava.

Vuoteen 1937 saakka kannabis oli laillista suurimmassa osassa Yhdysvaltain osavaltioita ja monin paikoin avoimesti saatavilla. Tuolloin hyväksyttiin liittovaltion tasolla uusi verolaki (Marihuana Tax Act), jolla käytännössä tehtiin kannabiksen hallussapito rangaistavaksi. Laki ei suoranaisesti tehnyt kannabiksesta laitonta, mutta jokainen joka halusi ostaa, myydä, käyttää tai pitää hallussa kannabista, velvoitettiin anomaan valtiolta ”kannabis-leima” (eng. marihuana stamp). Valtio kuitenkin painoi vain nimellisen määrän kyseisiä ”lupia”, eikä niitä siten ollut saatavissa. Saadakseen luvan oli tuotava kannabista mukana lupaa hakiessa, jolloin oli jo lainrikkoja ja joutui vaikeuksiin. Lain hyväksymiseen Yhdysvaltain kongressissa vaikuttivat merkittävästi William Randolph Hearstin omistamat sanomalehdet.

1930-luvulla syntyi myös pelotteleva valistus, jossa kannabiksen muun muassa varoitettiin muuttavan tavalliset kansalaiset verenhimoisiksi tappajiksi. Kuuluisa esimerkki on Reefer Madness -elokuva vuodelta 1936. Tavallisimmaksi nimitykseksi kannabikselle vakiintui meksikolaisperäinen sana marihuana. Useimmat ihmiset eivät tienneet, että ”tappajaruohoksi” kutsuttu ”marihuana” oli samaa ainetta, jota yläluokan herrat polttivat ja söivät kalliissa hašissalongeissa^lähde?.

Vuonna 1961 voimaantullut YK:n huumausainesopimus piti Yhdysvaltain vaikutuksesta sisällään myös laajamittaisen kannabiksen kiellon. Toinen YK:n sopimus vuodelta 1988 tiukensi kannabiksen päihdekäytön kieltoa entisestään.

Intia vastusti päätöksiä voimakkaasti, koska sillä oli laaja ja perinteinen kannabiksen käyttökulttuuri. Tämän vuoksi Intialle myönnettiin 25 vuotta lisäaikaa kieltolain toteuttamiseksi ja virallisesti Intia kielsi kannabiksen käytön vasta 1989.

[muokkaa] Kriminalisointi Suomessa

Asetustasolla huumeiden käyttö määriteltiin Suomessa rikokseksi vuonna 1966 ja vuosikymmenen lopulla huumeasiat siirrettiin huoltopoliisilta rikospoliisille, jonka puitteisiin perustettiin huumeisiin erikoistuneita yksiköitä.

Huumekysymyksen yhteiskunnallinen määrittelyprosessi Suomessa huipentui vuoden 1972 huumausainelain säätämiseen. Erimielisyydet huumekysymyksen määrittelyssä tiivistyivät kysymykseen huumeiden käytön rangaistavuudesta. Hallituksen esityksessä käyttöä ei määritelty rangaistavaksi teoksi. Eduskunnassa lakivaliokunta^[2] suositteli käytön kriminalisointia, kun taas talousvaliokunta^[3] asettui hallituksen linjalle. Suuressa valiokunnassa ^[4] arpa ratkaisi kiistan kriminalisoinnin eduksi, joka hyväksyttiin myös lopullisessa äänestyksessä äänin 92 puolesta – 80 vastaan.

12. joulukuuta 2006 uutisoitiin, että Suomessa on ensi kertaa myönnetty kannabista lääkkeeksi. Kyseessä oli lääkelaitoksen edustajan mukaan yksittäispäätös, joka ei tarkoita, että kannabista alettaisiin määräämään lääkkeenä jatkossakin. Erityisluvan saanut mies kärsii onnettomuudesta johtuvista selän hermovaurioista. Kannabikseen päätettiin turvautua, koska opiaattijohdannaiset kipulääkkeet olivat aiheuttaneet sivuoireita^[5].

[muokkaa] Käyttötavat

Kotikasvatettua, huolellisesti kuivattua kannabiksen emikukintoa — ”kukkaa” — valmiina käytettäväksi esimerkiksi savukkeessa, piipussa tai vesipiipussa polttamalla.

Kannabista käytetään yleisimmin poltettuna joko piipussa, vesipiipussa tai savukkeena, joko tupakkaan sekoitettuna tai sellaisenaan. Sitä voidaan käyttää myös juomissa, leivoksissa tai muutoin syötynä, jolloin vaikutus alkaa hitaammin, on voimakkaampi sekä kestää pidempään. Hitaamman imeytymisen takia suun kautta nautitun määrän on oltava poltettavaa suurempi, jotta päästään toivottuihin vaikutuksiin. THC:n metabolian vuoksi oraalisesti nautittuna vaikutus on myös psykedeelisempi.

Mahdollista on myös ”vaporisointi”, eli vaikuttavien aineiden höyrystäminen kukinnosta lämmittämällä se 180–190 asteen lämpötilaan, jossa vaikuttavat aineet höyrystyvät, mutta kasvimateriaali ei vielä syty palamaan. NORML-MAPSin tutkimuksessa Volcano Vaporizer-vaporisaattorimallin höyry sisälsi 95 % tetrahydrokannabinolia (THC), hieman kannabinolia (CBN) ja loput noin 5 % muita yhdisteitä.^[6]

[muokkaa] Fyysiset vaikutukset

Kannabiksen käytön tyypillisiä vaikutuksia ovat mielihyvän tunne, ruokahalun lisääntyminen, puheliaisuus, naurukohtaukset, suun kuivuminen, silmien sidekalvon verestys (punaiset silmät) sekä harvemmin sydämen sykkeen kiihtyminen. Poltettaessa kannabis alkaa vaikuttaa muutamassa minuutissa. Vaikutuksen kesto on joitakin tunteja. Jälkivaikutus voi harvoilla olla kuitenkin jopa noin vuorokauden mittainen lievä irtautumisen tunne ja ajatusten hidastuminen, joka vaihtelee merkittävästi yksilöstä ja käytön pituudesta riippuen.

Kannabiksen päihdyttävästi vaikuttavien ainesosien kannabinoidien tappavaa annosta ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan kannabista pitäisi kerralla nauttia noin 10–41 kiloa, jotta yliannostus tapahtuisi. Tutkimukset eivät tunne kuolemaan johtanutta yliannostustapausta. Varhain (alle 17-vuotiaana) aloitettu säännöllinen ja runsas kannabiksen käyttö johtaa aivojen harmaan aineen vähenemiseen ja valkean aineen lisääntymiseen ja siten aivojen rakenteen pysyviin muutoksiin [1].

[muokkaa] Psykologiset vaikutukset

Keskushermostoon kannabiksen nauttiminen vaikuttaa rauhoittavasti, hyvänolontuntoa ja osin aistiharhoja aiheuttavasti. Assosiaatiot ja aistikokemukset korostuvat. Jotkut käyttäjät passivoituvat lievästi; äärimmäisissä tapauksissa esiintyy aistiharhoja. Osa käyttäjistä ei koe kannabiksen käytön vaikuttavan mitenkään mielentilaan, kun taas osa käyttäjistä vaipuu jo kohtuullisen pienestä annoksesta unenomaiseen tilaan. Vaikutus riippuu myös sen hetkisestä mielialasta, käytetystä lajikkeesta ja aiemmista käyttökokemuksista. Kannabis on psykologisilta vaikutuksiltaan varsin vaihteleva päihde, johon vaikuttaa suuresti ihmisen luonne, kannabiksen laatu, käytetty määrä ja ympäristö.

Useimmiten kannabikseen liittyy iloisuus ja ajantajun muutos sekä useimmiten hidastuminen ja heikentynyt koordinaatio. Siihen voi liittyä myös vainoharhaisia ja ahdistavia tunteita, etenkin kokemattomilla käyttäjillä vieraassa tai uhkaavassa ympäristössä^[7]. Kannabiksen psykedeelinen vaikutus näkyy muun muassa voimistuneina maku-, näkö- ja kuuloaistimuksina. Kannabis voi lisätä ruokahalua tai makeannälkää. Käyttäjä saattaa kokea lieviä aistiharhoja (muun muassa erilaiset geometriset kuviot ja niiden liike), tämä on kuitenkin erittäin harvinaista. Kannabiksen vaikutus muuttaa usein musiikin kuulemista ja värien näkemistä. Myös seksuaalisen mielihyvän on todettu lisääntyvän kannabista nautittaessa.^[8]

Kannabiksen käyttö saattaa muuttaa mielleyhtymät löyhiksi, ja puheesta saattaa tulla ”sanahelinää” eli mielleyhtymät ovat epäjohdonmukaisia tai ainakin epätavallisia, ja käyttäjän ajatuksenkulkua sekä puhetta vaikutuksen alaisena voi olla muiden vaikea ymmärtää.

Kannabis voi aiheuttaa myös ohimeneviä psykoottisia oireita, kuten depersonalisaatiota, paranoidisia tuntemuksia ja derealisaatiota.^[9]

[muokkaa] Käytön haitat

Poltettaessa kannabiksen tärkeimpien terveyshaittojen on oletettu olevan samankaltaisia kuin tupakan, mutta vuonna 2006 valmistunut tutkimus ei pystynyt vahvistamaan kannabiksen polttamisen aiheuttavan kohonnutta riskiä suun, nielun tai hengityselinten syöpiin.^[10] Kannabiksen käytössä ruoassa tai juomassa ei näitä vaikutuksia luonnollisesti ole. Äkillisiä yliherkkyysvasteita voi toisinaan esiintyä. Kannabiksen vaikutuksista sikiöön raskauden aikana ei ole tarkkaa tietoa, mutta oletettavasti poltettu kannabis aiheuttaa sikiölle samanlaisia vaurioita kuin tupakkakin. Kannabiksen käytöstä ei seuraa akuuttia myrkytys- tai kuolemanvaaraa^[11].

Kannabiksen kokeilemisen tai satunnaiskäytön ei ole havaittu aiheuttavan päihtymyksen jälkeisiä kognitiivisia häiriöitä. Kannabiksen pidempiaikainen ja runsas käyttö heikentää lievästi ajattelu- ja havaintotoimintoja ja muistia. Vaikutuksia voivat olla lähimuistin heikkeneminen, uuden oppimisen ja tarkkaavaisuuden ylläpidon vaikeutuminen. Keskittymiskyky saattaa heiketä ja olennaisen erottaminen monimutkaisesta vaikeutua. Kannabiksen käytöllä on yhteys skitsofreniaan, mutta ei taudin esiintymistiheyteen, vaan käyttö edistää skitsofrenian puhkeamista siihen ennestään altistuneilla henkilöillä. Varsinkin kokemattomilla kannabiksen käyttäjillä voi esiintyä ahdistus- ja paniikkireaktioita, jotka yleensä menevät ohi päihtymyksen lakatessa.^[12][13]

Saksassa tehdyn tutkimuksen mukaan kannabiksen käyttö lisää psykoosin riskiä nuorilla aikuisilla. Tutkimuksen mukaan erityisen riskialttiita ovat sellaiset ihmiset, joilla jo entuudestaan on psykoosiin viittaavia oireita.^[14]

Toisaalta esimerkiksi Hollannissa tehdyssä pitkittäistutkimuksessa havaittiin psykoottisten oireiden esiintymisen tutkimuksen lopussa olevan yhteydessä kannabiksen käyttöön riippumatta tutkimuksen alussa arvioidusta psyykkisten oireiden tasosta.^[15]

Pekka Saarnion tekemässä katsausartikkelissa on vertailtu alkoholin ja kannabiksen käytön haittoja. Alkoholi todettiin selvästi haitallisemmaksi päihteeksi.^[16]

[muokkaa] Käytön yleisyys

Kannabis on maailman ylivoimaisesti käytetyin laiton päihde. YK:n arvion mukaan vuonna 2006 noin 162 miljoonaa ihmistä 176 maassa käyttää kannabista. Käyttäjien määrä on viime vuosina ollut kasvussa.^[17] Eurooppalaisista 15-64 vuotiaista karkeasti noin 20 % on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Eurooppalaisista 15-34-vuotiaista kannabista on kokeillut keskimäärin maittain 9-45 %, valtaosan maista jääden välille 20-35 %^[18]. Suomalaisista 15-64-vuotiaista 12,4 % on kokeillut kannabista ainakin kerran elämässään. Suomalaisista 15-24-vuotiaista kannabista on kokeillut ainakin kerran 25,2 %^[19].

[muokkaa] Kannabis lääkkeenä

Kannabista sisältävä lääkepullo vuodelta 1906

Kannabiksen lääketieteellinen käyttö on edelleen tiedeyhteisössä hyvin kiistanalainen kysymys. ^[20] Hamppupohjaisista lääkkeistä on yleensä poistettu päihdyttävä vaikutus.

Kannabiksella on tähän mennessä tieteellisesti todistettu olevan ainakin seuraavia lääkinnällisiä käyttötarkoituksia:

• Kivun lievitys
• Pahoinvoinnin ja oksentelun hillitseminen
• Ruokahalun kiihottaminen

Yleisjännityksen poistajana kannabis voi olla hyödyllinen esimerkiksi syöpäpotilaille, jotka vastaanottavat kemoterapiaa. Myös multippeliskleroosissa (MS-tauti) ilmenevän lihasjäykkyden (spastisiteetti) ja kipujen lievittämisessä sekä glaukooman (silmänpainetauti) ja AIDS-potilaiden lääkinnässä kannabiksen käytöstä on saatu hyviä tuloksia. Kannabiksen lääketieteellistä käyttöä vastustavat tutkijat ovat todenneet, että se vahingoittaa ihmisten keskittymiskykä ja koska kannabis sisältää yli 400 kemikaalia, voivat sen sivuvaikutukset olla ennalta-arvaamattomia. British Medical Association katsoo, että vain kannabinoideja, eikä koko kannabiskasvia tulisi käyttää lääketieteessä, koska kannabis sisältää myös monia myrkyllisiä yhdisteitä ja kehottaa uusien kannabikseen pohjautuvien ”täsmälääkkeiden” kehittämistä. ^[21]

Tuoreessa tutkimuksessa kannabiksen vaikuttavan aineen THC:n todettiin mahdollisesti vähentävän riskiä sairastua Alzheimerin tautiin sekä mahdollisesti hidastavan taudin etenemistä tehokkaammin kuin perinteiset lääkkeet.^[22]

[muokkaa] Riippuvuuspotentiaali

Säännöllisessä käytössä kannabiksen sietokyky eli toleranssi kasvaa. Kannabis aiheuttaa ensisijaisesti lievää psyykkistä riippuvuutta. Kannabis on hyvin sosiaalinen huume, joten sosiaalisen riippuvuuden osuus lienee myös suuri osa kannabisriippuvuudesta. Kannabiksen käytön lopettamisesta seuraa joskus lieviä vieroitusoireita, jotka ilmenevät muun muassa nukahtamisvaikeuksina, vatsavaivoina, hikoiluna, pintaverisuonien supistumisena sekä alakuloisuutena. Oireet ilmenevät yleensä muutaman seuraavan vuorokauden aikana käytön lopettamisesta.

Alkoholi ja tupakka ovat kannabista huomattavasti enemmän riippuvuutta aiheuttavia aineita.

Maailman terveysjärjestön WHO:n väitetään poliittisen painostuksen takia salanneen tutkimuksen, jossa kannabis todettiin laillisia päihteitä haitattomammaksi. ^[23] WHO kuitenkin kiistää tämän ja sanoo, että tutkimus jätettiin julkaisematta sen sisältämien ristiriitaisuuksien ja epätieteellisyyden vuoksi. ^[24]

[muokkaa] Lainsäädäntö

Lainsäädäntö vaihtelee kannabiksen myynnin ja käytön suhteen valtiokohtaisesti. YK:n huumausaineyleissopimus velvoittaa sen ratifioineita maita pitämään kannabiksen tuotanto ja myynti de jure laittomana. Tosiasiallinen paikallinen käytäntö vaihtelee kuitenkin merkittävästi.

[muokkaa] Lainsäädäntö Suomessa

Hampun kasvattaminen huumausainekäyttöön, samoin kuin kannabiksen hallussapito, maahantuonti, myynti, levitys ja käyttö on kiellettyä rikoslain 50. luvun 1. §:n mukaan (huumausainerikos).

Mikäli poliisilla on riittävää syytä epäillä, voidaan epäilyksen kohteena olevalle henkilölle suorittaa henkilöntarkastus tai kotietsintä.

Eduskunta on hyväksynyt lain rikoslain 50. luvun muuttamisesta^[25], jonka mukaan huumausainerikoksen valmistelun yrityksestä tulee rikos. Jo aiemmin siementen kylväminen tai taimen istutus on tulkittu lainvastaiseksi huumausainerikoksen valmisteluksi. Yritys on jotain, joka tapahtuu ennen istutusta. On epäselvää, miten kannabiksen kasvatuksen yhteydessä tulkitaan valmistelun yritystä. Parodiamielessä on esitetty, että muun muassa kukkaruukut ja niiden valmistaminen sekä hankkiminen on laitonta ja niiden hallussapito on huumausainerikos. Myös huumevälineet kuten kannabiksen käyttöön soveltuvat piiput kielletään. Lakivaliokunnan mukaan rangaistavuus ulottuu poikkeuksellisen pitkälle, mutta valiokunta painottaa, että huolimatta rangaistavuuden laajuudesta, tuomioistuinten on muistettava näyttökynnyksen olevan sama kuin muissakin rikoksissa.^[26] Tämä tarkoittaa rikoslain 5 luvun mukaan, että on osoitettava syytetyn aloittaneen rikoksen tekemisen ja saaneen aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. ^[27]

[muokkaa] Lainsäädäntö muualla Euroopassa

Liittyen YK:n huumausaineita koskevaan yleissopimukseen kannabiksen valmistus eli kasvatus huumausaineena käytettäväksi on kielletty kaikkialla Euroopassa. Kannabiksen käytön suhteen Euroopassa lainsäädäntö vaihtelee merkittävästi jäsenmaiden välillä Ruotsin käytön kriminalisoivasta tiukasta lainsäädännöstä Alankomaiden pienten kannabismäärien valvotuissa oloissa tapahtuvan myynnin sallivaan käytäntöön.

• Alankomaat: Kannabiksen käyttö on laillista kuten myös myynti lisensoiduissa, niin sanotuissa coffee shop -kahviloissa. Coffee Shop-kahviloissa tapahtuvaan kannabis-tuotteiden myyntiin ei puututa, mikäli myynti täyttää lisenssin ehtona olevat arviointiperusteet. Myös kasvatus yksityiseen käyttöön on dekriminalisoitu (enimmillään 5 kasvia).
• Belgia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi. Aikuisten käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta ei rangaista. (Alle 3 gramman tai yhden kasvin).^[28][29]
• Britannia: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta sen käytöstä ja pienien määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista. Kannabis on nykyään C-luokan huume (miedoin luokitus).^[30]
• Espanja: Kannabiksen käytöstä yksityisissä tiloissa ei rangaista. Myös pienien määrien kasvattaminen omaan käyttöön on dekriminalisoitu.^[31]
• Italia: Kannabis ja vahvemmat huumausaineet ovat nykyään selvästi eroteltu Italian huumausainelaissa. Kannabiksen käytöstä ja pienten määrien hallussapidosta ei käytännössä rangaista. ^[32][33]
• Portugali: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista.^[34][35]
• Ranska: Lainsäädännössä määritelty huumausaineeksi, jonka kasvatus, myynti ja hallussapito sekä käyttö kiellettyä^[36]. Viranomaiset eivät tosin puutu hallussapitoon ja käyttörikokseen, sillä vahvojen huumausaineiden käyttö ja niiden osuus rikollisuuteen ovat selkeästi suurempia ongelmia (resurssipula)^lähde?.
• Saksa: Berliinissä, Bremenissä, Hampurissa, Baden-Wurttembergin osavaltiossa, Baijerin osavaltiossa, Hessenin osavaltiossa, Saarlandin osavaltiossa ja Schleswig-Holsteinin osavaltiossa kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta pienien määrien käyttö ja hallussapito (maksimissaan 30 grammaa Schleswig-Holsteinissa ja Hessenissä, 6-10 grammaa muissa edellä mainituissa paikoissa) on dekriminalisoitu. Muualla kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä seuraa lain mukaan rangaistus.^lähde?
• Slovenia: Kannabiksen käyttö ja pienien määrien hallussapito/osto ei ole rikos.^lähde?
• Sveitsi: Kannabiksen käyttö on kielletty laissa, mutta käytännössä siitä ei rangaista kovin helposti. Sveitsissä kannabiksen jakelu on sallittu. Myös pienimuotoinen kannabiksen kasvattaminen omaan käyttöön on sallittua, mutta isoihin farmeihin suhtaudutaan kielteisesti.^[37]
• Tšekki: Kannabiksen myyminen on kiellettyä, mutta pienen määrän hallussapito ja käyttö ovat sallittuja. Viranomaisilla ei ole oikeutta antaa sanktioita käytöstä. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut lainsäädännön epämääräisyys, sillä lainsäädännön tarkoittamaa pientä määrää ei ole tarkkarajaisesti määritelty.^lähde?
• Unkari: Vuonna 2003 voimaantulleen lakimuutoksen mukaan kannabiksen käytöstä ei rangaista ankarasti. Aiemmin kannabis ja heroiini asetettiin samaan luokkaan. Suurista määristä, myynnistä ja salakuljetuksesta seuraa kovat rangaistukset.^[38]
• Viro: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi, mutta pienien määrien käytöstä ja hallussapidosta ei rangaista, mikäli siihen ei liity mitään muuta rikollisuutta.^[39]

• Bulgaria, Irlanti, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Ruotsi, Slovakia, Suomi, Tanska: Kannabis on lainsäädännössä määritelty huumausaineyleissopimuksen mukaiseksi huumausaineeksi ja sen käytöstä seuraa lain mukaan rangaistus.

[muokkaa] Lainsäädännön reformipyrkimykset

Muutamat kansalaisjärjestöt väittävät Suomessakin nykyisen päihdepolitiikan aiheuttavan suuren osan juuri niistä haitoista, joita tällä lainsäädännöllä pyritään torjumaan. Uudistusmielisten mukaan kannabiksen laittomuus tuottaa erittäin suuren rahavirran rikollisjärjestöille, murentaa yleistä lainkuuliaisuutta ja aiheuttaa rikoslain inflaation. Reformistit vaativat myös kannabiksen käytöstä annettavien rangaistusten poistamista sekä omaa käyttöä varten tapahtuvan kotikasvatuksen sallituksi. Suomessa vuosittain toukokuun alussa järjestettävä Hamppumarssi on osa maailmanlaajuista MMM - Million Marihuana March -marssia.

[muokkaa] Katso myös

• Hamppu
• Hasis
• Kannabinoidi
• Porttiteoria
• Päihdepolitiikka
• Riippuvuus
• Tetrahydrokannabinoli

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikikirjastossa on aihe:

Hupu 2

[muokkaa] Päihdetietoutta

• Päihdelinkki: Kannabis
• Päihteet ja aivot – kannabis
• Huumaa.net, tietoa kansainvälisen huumekaupan vaikutuksista
• Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta suomalaiseen huumausainepolitiikkaan, Dosentti, VTT Pekka Saarnion, Sosiaalipolitiikan laitos, Tampereen Yliopisto, 2000, kirjoittama tutkielma

[muokkaa] Kannabiksen puolestapuhujia

• Hamppu.net, epävirallinen harrastajille suunnattu sivusto, jolla tietoutta ja uutisia sekä keskustelupalsta
• Vihreet Pantterit Ry, yhdistys joka toimii kannabiksen laillistamisen puolesta sekä hampun ekologisen hyötykäytön edistämiseksi
• Humaania Päihdepolitiikkaa -yhdistys, yhdistys jonka tavoitteena on muokata lainsäädäntöä ja yleistä ilmapiiriä huumausaineiden kohdalla ”hoitoon ja opastukseen rangaistusten sijaan”, sekä artikkelikokoelma
• Suomen kannabisyhdistys, rekisteröimätön yhdistys jonka tarkoituksena on vaikuttaa Suomen lainsäädäntöön siten, että kannabiksen käyttö, saatavuus ja kotikasvatus omaan käyttöön tulee lailliseksi täysi-ikäisille ihmisille sekä tutkia kannabiksen käyttöä eri aikoina ja eri kulttuureissa.
• Kannabistietoutta, laaja kokoelma kannabisaiheisia artikkeleita suomeksi
• Erowid, suuri kokoelma kannabistietoutta
• ENCOD, tietoa Euroopan maiden huumelainsäädännöstä

[muokkaa] Lähteet

1. W. Wilson et al, 2000, Brain Morphological Changes and Early Marihuana Use
2. B. Phariss, 1998, Psychological and Psychiatric consequences of Cannabis
3. British Medical Journal, 23 Nov 2002
4. ^  Salasuo, Mikko, 2001. Mihin pilvi katosi? - Huumeaallon taittuminen 1970-luvulla
5. ^  Onnela, Tapio. Yhdysvallat ja kansainvälisen huumepolitiikan synty
6. Helsingin Sanomat 28.9.2006 s. A5

1. ↑ BBC: Cannabis
2. ↑ (LaVL 2/1971)
3. ↑ (TaVM 12/1971)
4. ↑ (S.V.M. 168/1971)
5. ↑ Helsingin Sanomat, verkkoliite 12.12.2006
6. ↑ http://www.maps.org/mmj/Gieringer-vaporizer.pdf, tutkimus julkaistu 2. toukokuuta 2003
7. ↑ http://www.paihdelinkki.fi/Pikatieto/?c=Kannabis
8. ↑ http://taylorandfrancis.metapress.com/index/KQP1JRWU6XUULQKH.pdf
9. ↑ Favrat, B., Ménétrey, A., Augsburger M., Rothuizen L., Appenzeller, M., Buclin, T., Pin, M., Mangin, P., and Giroud, C. (2005), Two cases of "cannabis acute psychosis" following the administration of oral cannabis. BMC Psychiatry, Vol. 5, Issue 1.
10. ↑ http://www.msnbc.msn.com/id/12943013/
11. ↑ Päihdelinkki: Kannabis
12. ↑ Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta suomalaiseen huumausainepolitiikkaan
13. ↑ Päihdelinkki: Kannabis
14. ↑ http://www.yle.fi/teema/tiedeuutiset/uutinen.shtml?id=vanha_uutinen87024
15. ↑ Robert F. Ferdinanda, Jan van der Endea, Ilja Bongersa, Jean-Paul Seltenb, Anja Huizinka, and Frank C. Verhulsta (2005), Cannabis — psychosis pathway independent of other types of psychopathology. Schizophrenia Research, Volume 79, Issues 2-3, Pages 289-295.
16. ↑ Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta suomalaiseen huumausainepolitiikkaan
17. ↑ http://www.unodc.org/pdf/WDR_2006/wdr2006_chap1_outlook.pdf
18. ↑ http://stats05.emcdda.europa.eu/en/page004-en.html
19. ↑ http://stats05.emcdda.europa.eu/en/elements/gpsfig11-en.html
20. ↑ BBC: Cannabis
21. ↑ BBC: Cannabis
22. ↑ [1] [2]
23. ↑ http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto/9802/980218/9802180319.html
24. ↑ http://www.who.int/inf-pr-1998/en/pr98-26.html
25. ↑ Eduskunnan vastaus 105/2006
26. ↑ Lakivaliokunnan mietintö LaVM 11/2006
27. ↑ http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Hampun+viljelyn+yrityskin+muuttuu+huumerikokseksi/1135221924845
28. ↑ http://www.cannabis-clubs.eu/CannabispoliciesinEurope/Belgium/tabid/87/Default.aspx
29. ↑ http://www.encod.org/rap-belgium.htm
30. ↑ http://www.cannabis-clubs.eu/CannabispoliciesinEurope/UK/tabid/68/Default.aspx
31. ↑ http://www.cannabis-clubs.eu/CannabispoliciesinEurope/Spain/tabid/67/Default.aspx
32. ↑ http://www.hightimes.com/ht/news/content.php?bid=805&aid=5
33. ↑ http://www.cannabis-clubs.eu/CannabispoliciesinEurope/Italy/tabid/70/Default.aspx
34. ↑ http://www.cannabis-clubs.eu/CannabispoliciesinEurope/Portugal/tabid/94/Default.aspx
35. ↑ http://www.encod.org/rap-portugal.htm
36. ↑ http://www.cannabis-clubs.eu/CannabispoliciesinEurope/France/tabid/69/Default.aspx
37. ↑ http://www.cannabis-clubs.eu/CannabispoliciesinEurope/Switzerland/tabid/95/Default.aspx
38. ↑ http://www.cannabis-clubs.eu/CannabispoliciesinEurope/Hungary/tabid/92/Default.aspx
39. ↑ http://profiles.emcdda.europa.eu/index.cfm?fuseaction=public.Content&nNodeID=19682&sLanguageISO=EN