Markus Kainulainen
Wikipedia
Markus Kainulainen (s. 9. elokuuta, 1922) on suomalainen poliitikko. Kainulainen on nykyään Rauhan ja sosialismin puolesta – Kommunistisen työväenpuolueen (KTP) poliittisen toimikunnan jäsen. Hän toimi Suomen kansan demokraattisen liiton kansanedustajana 1975–1979.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nuoruus
Markus Kainulainen syntyi ja varttui Helsingissä, jossa hän punikin lapseksi haukuttuna sai kokea monia vastoinkäymisiä. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin heräsi jo nuorena ja Kainulainen otti esikuvikseen tunnettuja sosialidemokraatteja. Suhde näihin kuitenkin viileni vasemmistolaisen puuseppä-isän tehtyä näihin pesäeroa. Kainulainen meni armeijaan 1941 ja päätyi 1943 rintamajoukkoihin Syvärille, missä loukkasi pahasti silmänsä. Syksyllä 1944 hän kotiutui liittyen heti Malmin demokraattisiin nuoriin, Suomi–Neuvostoliitto-Seuraan, puuseppien ammattiosastoon ja Malmin urheilijoihin. Jo ennen sotia puusepänoppilaana ollut Kainulainen liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP) kesällä 1945. Vuonna 1947 Kainulainen avioitui Eila Pesosen kanssa.
[muokkaa] Järjestötehtäviin
Kainulaisen toiminta-alueeksi vakiintui Suomen demokraattinen nuorisoliitto (SDNL). 1952 hänet valittiin SKP:n puheenjohtaja Aimo Aaltosen ajamana liiton puheenjohtajaksi, mitä ennen hän oli toiminut SDNL:n Uudenmaan sihteerinä. Tällöin Kainulainen oli myös Demokraattisen nuorison maailmanliiton (DNML) toimeenpanevan komitean jäsen. Kainulainen erosi tehtävästä keväällä 1955 epäonnistuttuaan liiton toiminnan tehostamisessa ja lähti Moskovaan puoluekouluun. Vuonna 1952 hän oli suorittanut myös Sirolan. Puolitoista vuotta Moskovassa osui Neuvostoliiton historiassa poikkeuksellisen vilkkaaseen kauteen maan suuntautuessa uudistuksiin Stalinin kuoleman jälkeen. Kainulainen reagoi mullistuksiin korostamalla puolueen erehtymättömyyttä ja ideologisen lujuuden tärkeyttä. Suomeen palattuaan hän otti vastaan työn SKP:n Helsingin-Uudenmaan maaseutuvastaavana jatkaen tehtävässä vuoteen 1963, jolloin hänet valittiin uudelleen itsenäistetyn SKP:n Uudenmaan piirin sihteeriksi, jossa tehtävässä hän jatkoi 23 vuotta.
[muokkaa] SKP:n opposition johdossa
Piirisihteerinä Kainulainen nousi 1960-luvun puolivälissä SKP:n opposition yhdeksi kärkinimeksi ja julisti luokkakantaisesti tuomiota kaikenlaiselle revisionismille, jota Aarne Saarisen johtama SKP:n enemmistö hänelle edusti. Keväällä 1968 retoriikaltaan kärkästä ja helposti konflikteihin ajautuvaa Kainulaista oltiin jo erottamassa SKP:n poliittisesta toimikunnasta, mutta hän selvisi varoituksella. Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen Neuvostoliiton toimia tukenut Kainulainen tiettävästi hurjistui täysin puolueensa tuomittua teon.
SKP:n hajaannukseen päättyneessä 15. edustajakokouksessa Kainulainen piti itseään yhtenä ehdokkaana puolueen johtoon. Opposition huomattua jääneensä kokouksessa vähemmistöön, nousivat sen edustajat juuri Kainulaisen käden heilautuksesta ylös ja marssivat pitämään omaa kokoustaan Koiton talolle. Kainulainen kannatti kokouksessa uuden aatteellisesti oikeaoppisen kommunistisen puolueen perustamista, mutta jäi omiensa joukossa vähemmistöön.
1970-luvulla Kainulainen jatkoi periaatteellista taisteluaan revisionismia vastaan ja oli yksi taistolaisiksi nimetyn liikkeen näkyvimmistä hahmoista Taisto Sinisalon ja Urho Jokisen ohella. Hän vastasi opposition taloudesta erilaisten bulvaaniyhdistysten kautta. Vaaleissa 1975 Kainulainen SKDL:n listoilta valittiin eduskuntaan, jossa hän oli lakivaliokunnan jäsen. Kainulainen kuitenkin tippui jo seuraavissa vaaleissa. SKP:n Uudenmaan piiri pysyi Kainulaisen joukolla tiukasti luokkakantaisissa käsissä edustaen taistolaisten vasenta laitaa. Hänen on dokumentoitu spekuloineen aseellisen selkkauksen mahdollisuudella maassa ja pitäneen Neuvostoliiton miehitystä toimenpiteenä, jota vastaan ei nousisi vastarintaan.
[muokkaa] Riidat Tiedonantajaliikkeen kanssa
1980-luvulle tultaessa Kainulainen alkoi riitaantua myös opposition kanssa vastustettuaan mm. kolmaslinjalaista suuntausta, jota hän piti marxismi-leninismin kannalta epäilyttävänä. Myös Neuvostoliiton ja NKP:n lähtö Mihail Gorbatšovin johtamalle perestroikan tielle huolestutti Kainulaista. Vuonna 1986 Arvo Aallon johtama SKP erotti puolueesta kapinalliset piirijärjestöt Uusimaa mukaan lukien. Erotettujen perustettua Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) Kainulainen koki aatetoveriensa tavoin tulleensa syrjityksi. Häntä ei valittu uuden puolueen johtoelimiin ja marxismi-leninismin nimeen vannoneet toverit suuntautuivat uuden puolueen perustamiseen tuomiten SKPy:n revisionismin ja puolueen itsenäisen aseman hävittämisen.
[muokkaa] Uusi puolue
Kainulainen oli alkuvuodesta 1988 perustamassa Rauhan ja sosialismin puolesta – Kommunistista työväenpuoluetta (KTP) ollen yksi uuden puolueen tunnetuimmista nimistä. Tämä oli varsin ymmärrettävää jo 1960-luvulla uutta puoluetta kannattaneelta Kainulaiselta, jolle puolueen luokkakantainen oikeaoppisuus on aina ollut tärkeää. Kainulainen on istunut marginaalista kannatusta nauttivan puolueen poliittisessa toimikunnassa alusta alkaen.
