Prahan kevät

Wikipedia

Prahan kevät (tšek. Pražské jaro) on nimitys poliittisesti liberaalille ajanjaksolle kommunistisessa Tšekkoslovakiassa, joka alkoi 5. tammikuuta 1968 ja päättyi 21. elokuuta 1968 Neuvostoliiton miehitykseen. Tšekkoslovakialaiset olisivat halunneet rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia, mutta hanke kaatui Neuvostoliiton johdon vastustukseen.

Prahan kevään pääarkkitehtinä toimi Alexander Dubček, joka noustuaan valtaan aloitti välittömästi toimenpiteet poliittisten uudistusten tekemiseksi. Sananvapaus, talouden desentralisaatio ja stalinismin aikaisten poliittisten vainojen uhrien rehabilitoinnit olivat uudistajien tärkeimpiä tavoitteita. Tšekkoslovakian yhtenäisvaltion muuttaminen Tšekin ja Slovakian liittovaltioksi oli myös asialistalla.

21. elokuuta 1968 Neuvostoliitto Varsovan liiton liittolaisineen (Romaniaa lukuun ottamatta) miehitti maan. Leonid Brežnevin johtama Neuvostoliitto piti omaa järjestelmäänsä ainoana oikeana eikä hyväksynyt liittolaisensa toimintaa. Tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan ja Unkarin kansannousun kaltaiselta teurastukselta vältyttiin.

Länsi-Euroopan kommunistiset puolueet (ks. eurokommunismi) tuomitsivat Neuvostoliiton toiminnan. Suomessa Prahan kevät jakoi kansandemokraattisen liikkeen lopullisesti kahtia, uudistusmieliseen enemmistöön, joka tuomitsi Neuvostoliiton toiminnan, ja neuvostomieliseen oppositioon. ns. "taistolaisiin", joka ei halunnut yhtyä tuomioon. Muut suomalaiset puolueet eivät tuominneet miehitystä.

Uudistusmielinen linja sai jatkua heikentyneenä vielä talven yli huhtikuuhun 1969, kunnes vallan otti Neuvostoliitolle mieluisa ehdokas, Gustáv Husák. Hän käynnisti "normalisaationa" tunnetun prosessin, joka jatkui aina vuoteen 1989 asti.