Näyttely
Wikipedia
Näyttely on tapahtuma, joka kerää ihmisiä yhteen paikkaan tutustumaan johonkin kokonaisuuteen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Ensimmäiset uudenaikaiset näyttelyt pantiin toimeen Euroopassa 1700-luvulla. Ne olivat taidenäyttelyitä tai taiteelle läheisten teollisuusalojen näyttelyjä. Sittemmin näyttelyt laajentuivat niin, että ne lopulta sulkivat piiriinsä koko taloudellisen ja yhteiskunnallisen elämän. Näyttelyillä oli alun perin etupäässä opettava ja herättävä tarkoitus. Sittemmin näyttelyt ovat muuttuneet myös myynti- ja huvittelutilaisuuksiksi.
Suomen ensimmäisenä taidenäyttelynä pidetään Helsingin yliopiston hankkiman veistokuvakokoelman esittelyä vuonna 1845. Sen jälkeen taidenäyttelyiden järjestäminen alkoi yleistyä perustetun Suomen Taideyhdistyksen toimesta, joita pidettiin aluksi yhdistyksen vuokraamissa huoneissa niin sanotussa Heidestrauchin talossa Helsingissä (Rakennus on nykyisin Presidentinlinna).
Suomessa pantiin ensimmäinen teollisuusnäyttely toimeen vuonna 1876 Helsingissä. Ensimmäinen yleinen kansainvälinen näyttely oli Lontoon maailmannäyttely vuonna 1851.
Vuonna 1887 avattiin taidenäyttelyitä varten rakennettu museo Ateneum Helsinkiin. Taidenäyttelyt keskittyivät 1960-luvulle asti lähinnä maamme suurimpiin kaupunkeihin ja yhtä näyttelyä esitettiin tavallisesti melko lyhyen aikaa. Taidenäyttelyt olivat aikaisemmin myös melko harvinaisia, kun taas nykyaikana ne ovat kulttuurielämämme arkea. Jopa pienimmilläkin paikkakunnilla järjestetään taidenäyttelyitä.
[muokkaa] Taidenäyttelyt
Taiteen tapahtumia ovat taidenäyttelyt, joita esitetään muun muassa taidegallerioissa ja taidemuseoissa. Taidenäyttelyt voivat olla:
- yksityisnäyttelyitä, jossa yksi taiteilija esittää teoksiaan
- yhteisnäyttelyitä, jossa on useiden taiteilijoiden teoksia, yhteisnäyttely saattaa olla jyrytetty näyttely, jolloin osallistuvat teokset valitsee tuomaristo eli jyry
- ryhmänäyttelyitä, johon osallistuu jokin tietty taiteilijaryhmä
- teemanäyttelyitä, joissa on joku määrätty, aiheita rajaava teema, esimerkiksi eläimet
- retrospektio eli takautuva näyttely osoittaa jollain tavalla, miten taide on kehittynyt ajan kuluessa
- debyytti on taiteilijan ensimmäinen näyttely tai ensimmäinen kerta kun hänen teoksiaan on esillä
- kokoelmanäyttely on joko pysyvä tai muuttuva taidekokoelman sisältävä näyttely
Nykyisin suurten taidenäyttelyiden puitteissa järjestetään oheisohjelmaa, kuten esittelyjä, keskusteluja, elokuvia, taidekasvatustapahtumia, konsertteja tai muita esityksiä. Taidenäyttelyt ovat tulleet viimeisten vuosikymmenien aikana yhä enemmän esityksen kaltaisiksi tapahtumasarjoiksi.
Museot kokoavat kokoelmistaan näyttelyitä, jotka ovat rakennettu usein jonkin teeman ympärille. Useimpien museoiden esine- tai taidekokoelmat ovat niin suuret, että vain osa niistä mahtuu esille museon näyttelytiloihin.
Taidenäyttelyitä pidetään usein myös taidegallerioissa, kirjastoissa tai muissa tiloissa, jotka joko ovat tai eivät ole suunniteltu näyttelyitä varten.
[muokkaa] Näyttelysuunnittelu
Varsinkin museoissa esitettävien näyttelyiden markkinointi ja esillepano on tavallisesti huolellisesti suunniteltua. Nykyisin kulttuurimarkkinointia ei tavallisesti suunnata yleisölle yleensä, vaan se saatetaan kohdentaa jollekin yleisölle.
Myös näyttelyarkkitehtuuri, josta usein vastaa oma näyttelyarkkitehti, sekä valaistus ja näyttelyn informaatio on pitkälle suunniteltua. Näyttelyä varten saatetaan rakentaa museoon omia väliseiniä, vitriineitä, esittelyhyllyjä tai eristettyjä huoneita multimediaesityksiin ja maalata osastoja eri väreillä.
Usein keskustellaan taidenäyttelyiden ripustuksesta. Se tarkoittaa sitä, miten teokset on asetettu seinille ja tilaan. On erilaisia ripustustyylejä. Joskus taiteilija tai näyttelyn järjestäjä saattaa suunnitella teosten ripustusta näyttelyyn museon tai näyttelytilan pienoismallin avulla.
Tavallista on, että taidenäyttelystä kirjoitetaan ja julkaistaan juliste, sekä näyttelyluettelo eli katalogi. Näyttelyn yhteydessä saatetaan julkaista myös painettu esite, näyttelykatalogi, cd-rom, video tai verkkosivut.
Asiantuntijat saattavat julkaista näyttelyluetteloissa kirjoituksia, joissa on tutkimusten tuloksia, esseitä tai monograafeja. Näyttelyssä saattaa olla esillä aihetta koskevia elokuvia, dokumentteja tai yleisölle saatetaan tarjota opastuskierroksia, luentoja ja ääniopastuksia. Lapsille saatetaan järjestää olla omaa oheisohjelmaa.
Museon on turvattava esittämiensä näyttelyiden esineiden turvallisuus. Näyttelyitä valvotaan erilaisin keinoin ja turvallisuuden korkeaa tasoa valvovat vakuutusyhtiöt.
Taide- ja museoesineiden kuljettamista varten on syntynyt siihen erikoistuneita kuljetusyhtiöitä. Asiantunteva pakkaus ja konservointi on osa näyttelyiden järjestämistä.
Avajaiset ovat osa näyttelyä. Avajaiskutsut painetaan ja lähetetään kutsuvierasyleisölle. Avajaisissa saattaa olla puhe tai jotain muuta ohjelmaa. Avajaiset ovat tavallisesti luonteeltaan vapaamuotoinen ja avoin tilaisuus.
Lehdistölle saatetaan järjestää näyttelyn lehdistö- tai tiedotustilaisuus. Usein näyttelystä laaditaan lehdistötiedote.
[muokkaa] Näyttelyt ja taidekauppa
Teosten esittäminen näyttelyssä on tärkeää taiteilijalle, koska silloin hän pystyy julkistamaan työnsä tuloksia. Näyttelyn vastaanotto tarkoittaa sekä kriitikoiden, että muun yleisön antamaa palautetta näyttelystä. Taiteilijalle näyttelyn järjestäminen on runsaasti aikaa vievää työtä ja yleensä näyttelystä koostuu myös runsaasti kuluja hänelle.
Yleensä taidegallerioissa esitettävissä taidenäyttelyissä esillä olevat teokset ovat myytävinä. Hinnan saa selville tavallisesti näyttelyluettelosta. Pieni punainen merkki teoksen vieressä tarkoittaa, että se on myyty ja vihreä sitä, että joku on varannut sen ostotarkoitusta varten.
Taidemuseoiden näyttelyissä olevat teokset eivät tavallisesti ole myytävänä tai taidemuseo ei niiden kauppaa välitä. Taidemuseoissa esitettävät teokset saattavat kuulua joko museon omaan-, julkiseen- tai yksityiskokoelmaan. Näistä on maininta teosluettelossa.
