Nathalie Sarraute

Wikipedia

Nathalie Sarraute, oikealta nimeltään Natalia eli Nataša Tšernjak (Наталия Ивановна Черняк, s. 19. heinäkuuta 1900 Ivanovo Venäjä – 19. lokakuuta 1999 Pariisi Ranska) oli venäläissyntyinen ranskalainen kirjailija ja asianajaja.

Sisällysluettelo

1 Elämäkerta
2 Teokset

[muokkaa] Elämäkerta

[muokkaa] Kahden maan välillä

Sen lisäksi, että Nathalie Sarraute vietti lapsuutensa kahdessa maassa, hän joutui elämään myös kahden kulttuurin kohtaamispisteessä. Hänen isänsä Israël (Iljanova) Tšernjak oli Geneven yliopistosta väitellyt luonnontieteiden tohtoriksi, hän oli myös kemian insinööri. Mutta hän oli myös juutalainen, kuten oli myös kirjailijan äiti Pauline Tšatunovski. Varhain orvoiksi jäänyt Sarraute kasvoi veljensä huoltajuudessa. Veli oli kansainvälisesti tunnettu matemaatikko, joka oli tiedekunnassaan ainoa juutalaissyntyinen professori. Hänen äitinsä julkaisi novelleja ja romaaneja nimimerkillä Vichrovski.

Sarraute oli kaksivuotias, kun hänen vanhempansa erosivat. Hän muutti äitinsä kanssa Pariisiin, mutta kävi edelleen säännöllisesti myös Venäjällä. Koulunkäyntinsä hän aloitti Ranskassa, jossa hän myöhemmin myös sitä jatkoi. Hän palasi kuitenkin vuonna 1906 äitinsä ja tämän uuden aviomiehen kanssa Venäjälle Pietariin. Heti seuraavana vuonna hänen isänsä, johon kohdistui mielipidevainoa tämän poliittisten näkemystensä tähden – hänen setänsä oli eräs terroristeista – emigroitui Pariisin. Isä perusti Vanvesiin väriaineita valmistavan tehtaan. Sarraute seurasi isäänsä vuonna 1909, ja siinä vaiheessa hän varsinaisesti ranskalaistui.

Vuoden 1909 jälkeen Sarraute jatkoi koulunkäyntiään Ranskassa Alésian kunnallisessa koulussa vuoteen 1912 saakka ja sen jälkeen vuoteen 1918 Fénelon-lyseossa. Suoritettuaan ylioppilastutkinnon vuonna 1918 hän opiskeli Sorbonnen yliopistossa ja suoritti tutkinnon englannin kielessä. Hän suoritti Oxfordin yliopistossa B.A.-tutkinnon vuosina 1920-1921. Hän siirtyi puoleksi vuodeksi Berliiniin, missä hän seurasi Werner Sombartin sosiologian luentoja. Vuonna 1922 hän kirjoittautui Pariisin oikeustieteellisen tiedekuntaan, jossa hän suoritti oikeustieteen tutkinnon.

[muokkaa] Ennen toista maailmansotaa

Nathalie Sarraute avioitui tulevan kollegansa Raymond Sarrauten kanssa vuonna 1925 ja tästä avioliitoista syntyi kolme lasta:

Claude Sarraute, s. 1927, toimittaja ja kirjailija, oli avioliitossa Jean-François Revelin kanssa
Anne Sarraute, s. 1930
Dominique Sarraute, s. 1933

Vuonna 1926 Sarraute kirjoittautui harjoittelijaksi asianajan tehtävään, ja hän toimi asianajajana vuoteen 1941 asti. Hän hoiti kuitenkin etupäässä vähäisiä rikosasioita.

[muokkaa] Tropismeja

Ammatillinen ura jäi jatkuvasti vähemmälle, sillä Sarraaute kiinnostui 1900-luvun kirjallisuudesta, eritoten Marcel Proustista, James Joycesta ja Virginia Woolfista, jotka vaikuttivat voimakkaasti Sarrauten tuotantoon. Vuodesta 1932 lähtien hän omistautui yhä enemmän kirjallisuudelle, kun hän aloitti Tropismien kirjoittamisen. Viiden vuoden kirjoittamistyön jälkeen lyhyiden tekstien kokoelma oli valmis,

Kustantajat eivät kuitenkaan kiinnostuneet teksteistä, vaikka Sarraute sai apua tuolloin jo tunnetuilta kirjailijoita Jean-Paul Sartrelta ja Max Jacobilta. Kaikki suuret kustantajat, kuten Gallimard ja Grasset, kieltäytyivät teoksen julkaisemista. Lopulta hän kuitenkin tammikuussa vuonna 1939 onnistui saamaan kirjansa julkisuuteen pienen Denoëlin kustantamon välityksellä.

Tropismeja sisältää muutamia hyvin lyhyitä tekstejä. Kirjailijan oman kertomuksen mukaan ne ovat "määrittelemättömiä liikkeitä, jotka liukuvat hyvin nopeasti tietoisuuden rajamailla; ne ovat alkuperältään meidän liikkeistämme, sanoistamme ja tunteistamme, joita me julistamme, jotka me uskomme tuntevamme ja joita pidämme hyvin tunnistettavina". Kielellisesti Nathalie taide keskittyi kehittämään kieltä, joka voisi ilmaista tätä määrittelemättömän pientä, jatkuvassa liikkeessä olevaa olemassaolomme salaista lähdettä.

Tropismeja-teoksen ilmestymistä seurasi täydellinen kirjallinen hiljaisuus. Se ei herättänyt lainkaan kirjallista huomiota. Onneksi Sarrauten aviomies tuki häntä kirjallisissa pyrkimyksissä, sillä molemmat olivat kiinnostuneita 1900-luvun kirjallisuudesta.

[muokkaa] Juutalaisena Euroopassa

Juutalaisten toimintoja säätelevien rasististen lakien tähden Sarraute joutui luopumaan työstään asianajajana. Näin hän ryhtyi työstämään ensimmäistä romaaniaan Portrait d’in inconnu. Nathalie kuitenkin kieltäytyi kantamasta asusteissaan keltaista daavidintähteä ja pakeni maaseudulle Janvryn pikkukaupunkiin (Vallée de Chevreuse). Siellä hänet ilmiantoi eräs kylän kauppias. Hän välttyi kuitenkin pidätykseltä pakenemalla Pariisiin, jossa hän vietti jonkin aikaa.

Vuonna 1943 Sarraute pakeni uudelleen maaseudulle, nyt kuitenkin lähelle Pariisia Parmain kaupunkiin. Hän oli ottanut nimekseen Nicole Sauvage. Virallisesti hän oli kolmen tyttärensä kotiopettaja. Heinäkuussa 1944 Sarraute palasi jälleen Pariisiin. Hän pelastui kuolemalta, mutta ei koskaan puhunut tästä vaikeasta vaiheesta. Syynä oli kunnioitus muiden kärsimyksiä kohtaan.

[muokkaa] Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen ajan Sarraute omistautui kirjalliselle toiminnalle. Hänellä oli vaikeuksia toisenkin teoksensa julkaisemisessa. Lopulta hänen ensimmäinen romaaninsa Portrait d’un inconnu ilmestyi vuonna 1948 pienen Robert Martin -kustantamon julkaisemana. Myös tämä teos ohitettiin vähin äänin, vaikka sen esipuheen oli kirjoittanut itse Jean-Paul Sartre.

Vuonna Sarraute 1949 osti talon maalta Chérencestä, Oise-et-Loisen departementista, jonne hän vetäytyi viikonloppuisin ja lomiensa ajaksi kirjoittamaan.

Kolmas teos, romaani Martreau, ilmestyi 1952 ja sai jo julkisuutta. Kustantaja oli arvostettu Gallimard, joka kustansi hänen myöhemmätkin teoksensa. Teos sai osakseen myönteisiä arvosteluita, ja lisäksi sen myynti oli kohtalainen.

Viimeisen teoksensa Ouvrez Sarraute julkaisi 1997, jolloin hän oli jo 97-vuotias. Hän kuoli Pariisissa tiistaina 19. lokakuuta 1999 99-vuotiaana. Hän oli loistava henkilö edustamaan kansainvälistä venäläistä älymystöä, joka mukautui kaikkiin uusiin oloihin ja pystyi sopeutumaan erilaisiin piireihin.

[muokkaa] Teokset

Tropismes, 1939 (tekstikokoelma - Tropismeja, suom. Leena Kirstinä 1968)
Portrait d’un inconnu, 1948 (romaani)
Martereau 1953 (Ystäväni Marteau, suom. Inkeri Tuomikoski 1988)
L'Ère du soupçon, 1956 (essee)
Le Planétarium, 1959 (romaani - Planetaario, suom. Kyllikki Clèment)
Les Fruits d'or, 1963 (romaani - Kultaiset hedelmät, suom Pentti Holappa ja Olli-Matti Ronimus 1964)
Le Silence, 1964 (näytelmä)
Le Mensonge, 1966 (näytelmä)
Entre la vie et la mort, 1968
Isma, ou ce qui s’appelle rien, 1970 (näytelmä)
Vous les entendez? 1972 (romaani)
C’est beau, 1975 (näytelmä)
«disent les imbéciles», 1976 (romaani)
Elle est là, 1978 (näytelmä)
L’Usage de la parole, 1980
Pour un oui ou pour un non, 1982 (näytelmä)
Enfance, 1983 (Lapsuus, suom. Annikki Suni 1984)
Tu ne t’aimes pas, 1989
Elle est là, 1993 (näytelmä)
Ici, 1995
Ouvrez, 1997
Lecture, 1998