Pekka Ervast

Wikipedia

Pekka Elias Ervast (s. 26. joulukuuta 1875 Helsingissä, k. 22. toukokuuta 1934 Helsingissä) oli teosofian uranuurtajia Suomessa. Hän toimi Suomen Teosofisen Seuran ylisihteerinä vuosina 1907–1917 sekä 1918–1919. Hän erosi seurasta 1920 ja perusti Ruusu-Ristin. Samana vuonna hän oli myös perustamassa Kansainvälisen Yhteis-vapaamuurarijärjestön Le Droit Humainin Suomen Liittoa.

Sisällysluettelo 1 Lapsuus ja nuoruus 2 Uskonnollisia kokemuksia 3 Elämäntehtävä 4 Teosofisia ristiriitoja 5 Vastoinkäymisiä 6 Tuotanto 7 Lähteitä 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Petter Elias Ervast, jota lapsena kutsuttiin Pepiksi ja myöhemmin Pekaksi, syntyi vapaamieliseen ruotsinkieliseen kulttuurikotiin. Hänen vanhempansa olivat asessori, rautateiden tilastollisen osaston johtaja, filosofian maisteri Petter Edvard Ervast (1841–1899) ja Hilma Nathalia Ervast (os. Törnroos 1848–1884). Pekan lisäksi perheeseen syntyi vielä neljä lasta, joista eloon jäivät Gerda (s. 1877) ja Georg (s. 1881). Isän fennomaniasta huolimatta perheen kotikieli oli ruotsi. Asessori Ervastin serkku Ida Basilier oli ensimmäisiä suomalaisia oopperalaulajia. Hän oli intohimoinen musiikin ystävä, mutta ei kuitenkaan sallinut Pekan aloittaa musiikkiopintoja.

Pekan ensimmäisenä opettajana toimi hänen äitinsä, jonka opastuksella hän oppi 5–6-vuotiaana ensimmäisenä kielenään lukemaan ranskaa. Äiti huolehti muutenkin lasten kasvatuksesta ja opetti esikoistaan satujen ja kertomusten välityksellä. Lahjakas poika oli hyvin kiinnostunut kielistä ja kirjoittamisesta. Hänen lahjakkuutensa tuli ilmi esimerkiksi siten, että hän alkoi kaksitoistavuotiaana kirjoittaa vertailevaa kielioppia yhdeksällä eri kielellä, muun muassa ranskaksi, italiaksi, espanjaksi ja latinaksi. Kaksitoistavuotiaana hän kirjoitti myös ensimmäisen kirjansa, osittain ranskankielisen seikkailuromaanin.

Pekan ihanteena oli 11–12-vuotiaasta alkaen tulla kirjailijaksi. Hänen isänsä oli kuitenkin Aleksis Kiven vaiheita läheltä seuranneena vakuuttunut siitä, ettei Suomessa voi elää vapaana kirjailijana. Isä toivoikin Pekan ryhtyvän yliopistouralle. Ruumiilliseen työhön Pekasta ei ollut, koska hänen selkänsä vääntyi vauvaiässä, mistä oli seurauksena elinikäinen vamma.

Äidin kuoleman jälkeen Pekka aloitti 1885 koulunkäynnin Helsingin Suomalaisessa Alkeisopistossa (Helsingin Normaalilyseo). Koulussa hän kuului luokkansa parhaimmistoon. Erityisesti häntä kiinnostivat uudet kielet, ranska ja italia sekä keinotekoisten kielten kehitteleminen. Äidin kuoleman jälkeen Pekka myös tunsi itsensä hermostuneeksi, ja hän herätti huolestumista ympäristössään suuttumuspuuskillaan. Niistä hän kuitenkin pääsi, kun hän kuuli 14-vuotiaana erään suuttumuspuuskan yhteydessä äänen, joka huomautti, ettei sellaisista ole mitään hyötyä ja ettei ihmisen tule suuttua.

Jonkin ajan kuluttua nuorta Ervastia alkoivat askarruttaa maailmankatsomukselliset kysymykset. Murrosikäisenä hän koki lyhyen uskonnollisuuden kauden, josta vapauduttuaan hän mieltyi hetkeksi materialismiin. Suhde kirkkoon muodostui pian skeptiseksi, sillä Ervast näki siinä tekopyhyyttä ja hurskastelua. Pekalla oli pienestä pitäen henkisiä kokemuksia, jotka saivat hänet tuntemaan itsensä vieraaksi ja oudoksi. Koulun loppuluokilla Ervast alkoi arvostella opetusta ja ympärillään näkemiä yhteiskunnallisia oloja.

Ervast pääsi ylioppilaaksi toukokuun 19. päivänä 1893 erinomaisin arvosanoin: suomesta, ruotsista, saksasta ja matematiikasta hän sai laudaturin, latinasta cum laude approbaturin sekä venäjästä approbaturin. Syksyllä hän kirjoittautui Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteelliseen osastoon. Yliopisto ei kuitenkaan vastannut hänen odotuksiaan vakavasta totuudenetsinnästä.

[muokkaa] Uskonnollisia kokemuksia

Ervast aloitti rippikoulun syksyllä 1893. Käydessään samana jouluna ensimmäistä kertaa ehtoollisella hän sai ensimmäisen suuren uskonnollisen kokemuksensa, josta hän kertoo itse näin: "Minkä totuuden sitten näin? Näin ja tunsin ja tiesin, että uskonto ei ollut siinä, että uskoin olevani pelastettu ja täydellinen, vaan siinä, että toden teolla pyrin täydellisyyttä kohti. Kuinka selittäisin? Minun ei tullut uskoa, että olin hyvä, vaan minun piti todella olla hyvä. Koko elämä oli siinä. Se oli elämän tärkein kysymys. 'Tästä lähtien minä olen hyvä, voitan itseni, en pahastu, en suutu, en hermostu. Olen aina iloinen ja palvelevainen ja auttavainen.' Näin sillä hetkellä tiesin, että elämäni oli ja että sen piti olla."

Ervast tutustui teosofiaan erään ylioppilastoverinsa välityksellä tammikuussa 1894. Teosofinen maailmankatsomus innosti ja inspiroi häntä samalla kun se näytti ratkaisevan monet häntä askarruttaneet filosofiset ongelmat. Erityisesti ajatus inhimillisestä kehityksestä jälleensyntymisen ja karman lainalaisuuksien piirissä sekä tieto siitä, että aina on ollut ja tulee olemaan henkisesti kehittyneempiä ihmisiä, joilla on tavanomaista syvempää tietoa ja näkemystä todellisuudesta, vakuuttivat hänet teosofian järjellisyydestä. Ervast liittyi Teosofisen Seuran Ruotsin osastoon syksyllä 1895 isänsä suostumuksella, koska oli tuolloin alaikäinen.

[muokkaa] Elämäntehtävä

Lopullisen varmuuden omasta tiestään Pekka Ervast sai 13. lokakuuta 1896 kokemansa voimakkaan uudestisyntymiskokemuksen kautta. Hän oli omaksunut Leo Tolstoin esittämän Vuorisaarnan mukaisen elämänymmärryksen, jonka mukainen elämä johdatti hänet Kristus-kokemukseen. Ervast kertoo tästä kokemuksestaan seuraavaa: "Tuli hetki elämässäni, jota minun täytyy nimittää uudestisyntymiseksi... Se on mystillinen tapahtuma, jota on vaikea kuvata ja jota arkailee ja pelkää kuvata, mutta joka on lyhyesti ja sattuvasti kuvattu evankeliumissa. Sama, mikä tapahtui Jeesukselle, kun hän meni Johanneksen luo, sama saattaa tapahtua ihmiselle tänä päivänä, jos hän kulkee Kristuksen jäljissä. Se tapahtui minulle. Minä tulin kastetuksi."

Kokemus vahvisti Ervastissa näkemystä, jonka mukaan Jeesuksen keskeisin opetus on Vuorisaarnassa, ja samalla hän käsitti omaksi tehtäväkseen teosofisessa liikkeessä valottaa ja painottaa Kristuksen merkitystä.

Ervast antautui vähitellen yhä täydellisemmin teosofian palvelukseen ja jätti omaisten ja ystävien pettymykseksi opintonsa sikseen tehdäkseen taloudellisesti epävarmaa työtä vakaumuksensa puolesta. Hänen maineensa itsenäisenä teosofina, okkultistisena tutkijana ja opettajana levisi pian myös Ruotsiin, jonne häntä pyydettiin työskentelemään. Ervast katsoi kuitenkin paikkansa olevan Suomessa ja opiskeli huonosti hallitsemansa suomen kielen voidakseen esittää asiansa selkeästi ja ymmärrettävästi.

[muokkaa] Teosofisia ristiriitoja

Kun Teosofisen Seuran Suomalainen Osasto vuonna 1907 perustettiin, tuli Ervastista sen ylisihteeri. Ajan myötä Annie Besantin johtaman Teosofisen liikkeen ja sen suomalaisen osaston välille alkoi kuitenkin syntyä erimielisyyksiä. Ratkaiseviksi kiistakysymyksiksi nousivat toisaalta Krishnamurtin mahdollinen maailmanopettajuus sekä suhtautuminen ensimmäiseen maailmansotaan. Besantin johtama liike katsoi Saksan edustavan sodassa "mustia voimia", jonka perusteella oli oikein tukea ympärysvaltoja. Tällaiset käsitykset olivat täydellisessä ristiriidassa Ervastin näkemyksen kanssa, joka pohjautui Jeesuksen Vuorisaarnaan.

Näiden erimielisyyksien johdosta Ervast perusti Teosofisen Seuran sisälle puhtaasti henkisiin asioihin keskittyvän ns. okkultistisen osaston, erotuksena yhteiskunnallisiin ja poliittisiin asioihin sekaantuneesta osasta. Okkultistisen osaston ulkopuolelle jääneet jäsenet eivät kuitenkaan hyväksyneet tätä jakoa, vaan syyttivät Ervastia seuran hajottamisesta. Painokkaan vastustuksen vuoksi Ervast kannattajineen katsoi parhaaksi irtautua Teosofisesta Seurasta, ja 14.11.1920 perustettiin uusi seura, Ruusu-Risti, jonka johtajana Ervast toimi kuolemaansa saakka. Pekka Ervastin ruumis siunattiin Ruusu-Ristin temppelissä Helsingissä 27. toukokuuta 1934 ja poltettiin krematoriossa 29. toukokuuta 1934.

[muokkaa] Vastoinkäymisiä

Kuten monet julkisuuden vaikuttajahenkilöt Ervast sai kokea paljon kiusaa, valehtelua, vehkeilyä ja syytöksiä joiden kaikuja kuuluu vielä tänäkin päivänä. Äärioikeisto mustamaalasi Ervastia lehdistössä avoimesti leimaamalla hänet homoseksuaaliksi, joka oli tuohon aikaan rikos. Ervast jopa pidätettiin asian tiimoilta mutta vapautettiin tutkimusten osoitettua toista. Kohutuimpia vastoinkäymisiä lienee nk. Tattarisuon tapaus 1931 jolloin vapaamuurareita syytettiin Tattarisuon lähteestä löytyneiden ruumiinosien silpomisesta. Tämän seurauksena viranomaiset pidättivät Ervastin ja pahoinpitelivät häntä kuulusteluissa. Perimätieto kertoo, että Ervast olisi pidätyksestä huolimatta käynyt esitelmöimässä joiden aikana sellissä olisi istunut sijainen. Tapaus ratkesi loppukesästä 1932, johon mennessä oli tullut ilmi, ettei vapaamuurareilla ollut mitään tekemistä koko tapauksen kanssa vaan perättömien syytösten takana oli ollut äärioikeistolainen suojeluskuntalainen Paavo Susitaival.

Ervast sai mm. rahalahjoituksia joiden avulla avustettiin köyhiä ja muita hätää kärsiviä, rahoitettiin Kulmakoulun ja muiden järjestöjen toimintaa ym. sekä Ervastin omaa työtä joka sai monen kateuden heräämään. Joskus saattoi käydä niinkin, että lahjoittaja tuli myöhemmin katumapäälle ja syytti Ervastia huijaamisesta. Perimätieto kertoo Ervastin myös avustaneen kaikkia niin auliisti, että luentopaikan aulassa pummit olivat riesaksi saakka odottelemassa käsi ojossa.

Ervast ei ole saanut rauhaa kuolemansakaan jälkeen vaan huhut ja juorut ovat vain kasvaneet ja levinneet jonka takia ihmisillä on hyvin kahtia jakautunut suhtautumistapa Ervastiin; joko häntä halveksutaan avoimesti tai ihaillaan kunnioittavasti. Ervastin opetuksia tutkivia tai noudattavia yhteisöjä ja seuroja on Suomessa useita. Ervastin työtä jatkavat muun muassa Ruusu-Risti ry, Kristosofit sekä Ihmisyyden tunnustajat.

[muokkaa] Tuotanto

Pekka Ervast oli varsin tuottelias kirjailija ja ahkera esitelmöitsijä, joka julkaisi elinaikanaan 70 omaa teosta. Ensimmäisen kirjansa Röfvarbandet (208 sivua) Ervast kirjoitti jo vuonna 1888 ollessaan vain 13-vuotias. Varsinaisen uransa alkuvaiheissa hän kirjoitteli sanomalehtiin ja toimi myöhemmin Omatunto-lehden toimitussihteerinä vuosina 1905-07, Tietäjä-lehden toimittajana 1908-20 ja Ruusu-Risti-lehden toimittajana 1921-1934. Hän myös suomensi runsaasti ulkomaista teosofista kirjallisuutta, muun muassa H. P. Blavatskyn Salaisen Opin.

Monet Pekka Ervastin kirjoista perustuvat hänen vapaasti pitämiensä esitelmien pikakirjoituksiin. Viimeisestä käsikirjoituksestaan Suuri seikkailu Ervast sanoi, että se on hänen joutsenlaulunsa.

• Ajatuksen ja käden parantava voima, 1924
• Alempi ja ylempi jooga, 1923
• Avioliitto ja lapsen kasvatus, 1947
• Bergspredikan, 19??
• Christosophia, 1924
• Christosophian peruskysymyksiä II
• Christosophian peruskysymyksiä III
• Christosophisia peruskysymyksiä I
• Den Hemliga Läran
• Det allmänna broderskapet
• Det gifves ingen religion högre än sanningen
• Die Bergpredigt
• Döden
• Eetteriruumis, 1992
• Elämää kuoleman jälkeen, 1993
• Enkelein lankeemus, 1907
• Epistola N:o 14, 1985
• Eräs Kristuksen lauselma, 1904
• Esitelmiä eetteriruumiin kehityksestä 1926-1927
• Esoteerinen teosofia
• Esoteeriset koulut ja okkultinen maailma, 1979
• Esoteerisia opetuksia, 2005
• Europpalaisia näköaloja, 1933
• Eversti Ansamaa, 1918
• Eväitä matkalle, 1949
• Fantasi och värklighet, 2006
• Framtíðar trúarbrögð, 1903
• Framtidens religion
• Glück und Freiheit
• Gnostikot, 1942
• Haaveilija, 1902
• Har teosofien något att lärä oss kristna
• Helsingin esitelmiä talvella 1927-1928
• Henkimaailma ja kuolemanjälkeinen elämä
• Henkimaailman salaisuudet ja kuoleman jälkeinen elämä, 1907
• Henkinen kehitys
• Henkiseen tietoon, 1973
• Hiljaisuuden ääni, 1913
• Hjärtesorg
• H.P.B, 1931
• H.P.B. The Sphinx of the XIXth Century
• H.P. Blavatsky ja hänen teosofiansa, 1932
• H.P. Blavatskyn esoteerisia opetuksia
• H.P. Blavatskyn "Salainen oppi"
• H.P. Blavatskysta sananen, 1923
• H.S. Olcottin elämäntyö, 1907
• Ihminen, miksikä itket?, 1897
• Ihmisen synty, 1950
• Ihmiskunnan alkuperäinen kieli ja kirjoitus
• Ihmiskunnan varhaisvaiheita, 1967
• Ihmisyyden uskonto, 1941
• I lekens paradis, 2006
• Isä meidän (kantaatti)
• Itsemurha, 1925
• Jeesuksen rukous, 1966
• Jeesuksen salakoulu, 1915
• Jeesus Kristuksen elämänymmärrys, 1958
• Jeesus Kristus ihmisenä ja jumalana, 1966
• Jeesus Kristus, maailman vapahtaja, 1940
• Jesu Bergspredikan
• Jesu bön, 1905
• Johanneksen evankeliumi, 1944
• Jos mestareita seuraisimme, 1924
• Jumala ja luominen, 1937
• Jumala ja onni, 1923
• Jumalainen suunnitelma ja teosofia käytännössä, 1960
• Jumalan valtakunnan salaisuudet, 1909
• Jälleensyntymisen mysteereitä, 1957
• Jälleensyntymismuisti, 1924
• Kadonnut sana, 1925
• Kalevalaa tutkimaan
• Kalevalan avain, 1916
• Karma ja sairaudet, 1947
• Kirkko-Ekleesia, 1950
• Kirkonopin teosofia, 1914
• Kiusausten koulussa, 1928
• Kleiner Rosenkreuz-Katechismus
• Kortfattad Teosofisk Uppslagsbok
• Kristinusko ja maailmanrauha
• Kristuksen toinen tuleminen, 1925
• Kristuksen tulemisen salaisuus
• Kristuksen tutkimaton rikkaus, 1930
• Kristus meissä, 1951
• Kuinka soisin maatani hallittavan?
• Kuka auttaa meitä kuolemassa?, 1930
• Kun usko petti, 1903
• Kuolema, 1904
• Kuoleman kunniaksi (kantaatti)
• Laki vaiko evankeliumi?, 1936
• Lohdutus, 2006
• Malenbkii Rosenkreizerobskii katehizis
• Mestarit ja teosofinen liike, 1966
• Mikään uskonto ei ole totuutta korkeampi
• Min väg till sanningens källa
• Mitä jokaisen tulee tietää teosofiasta?, 1919
• Mitä on kristinusko?, 1908
• Mitä on kuolema?, 1904
• Mitä on magia?, 1932
• Mitä on teosofia?, 1909
• Mitä on vapaus?
• Mitä opimme sodasta ja vallankumouksesta?, 1917
• Muinaisen Egyptin salaisuuksia
• Muistoja menneiltä vuosilta
• Människa, hvi sörjer du?
• Neljä kättä, 1934
• Nostradamus ja Cagliostro, 1961
• Nuorten elämänihanteet, 1952
• Nykyinen asema
• Nykyisen ajan ongelma ja sen ratkaisu, 1945
• Oletko teosofi?, 1909
• Onko Kalevala "pyhä" kirja?, 1918
• Onko totuuden tieto saavutettavissa?, 1924
• Onni ja vapaus
• Paavali ja hänen kristinuskonsa, 1923
• Pahan voittaminen, 1964
• Palaammeko maan päälle?, 1914
• Paulus och hans kristendom
• Pekka Ervast vastaa kysymyksiin
• Pieni Ruusu-Risti-katekismus, 1953
• Puhtauden ihanne, 1991
• Ruusu-Risti ja vapaamuurarius, 1933
• Ruusu-Ristin syntysanat Suomessa, 1929
• Ruusu-Ristin tehtävä
• Ruusuristiläinen elämänymmärrys, 1932
• Röfvarbandet, 2006
• "Salainen Oppi" ja muita kirjotuksia, 1904
• Salaisen Opin "maailmansynty"
• Salaperäinen ihminen, 1960
• Salaperäisiä ihmisiä, hämmästyttäviä tapahtumia
• Salatiede ja salatieteilijät
• Salatiedettä omin päin, 1914
• Salatieteilijän sanakirja, 1905
• Sfinksin arvoitus, 1977
• Suomen kansallishaltia, 1913
• Stjärnor, 2006
• Suuret uskonnot, 1911
• Suuri seikkailu, 1934
• Sydänsuru, 1917
• Taide
• Temppeliherrain unelma, 1927
• Teosofia hengen uskontona, 1916
• Teosofia ja Teosofinen Seura, 1904
• Teosofia uskontona, 1898
• Teosofian sanoma nuorille, 1944
• Teosofian sanoma nykyajalle, 1919
• Teosofin som religion
• Teosofisia muistelmia, 1980
• The Esoteric School of Jesus
• The Key to the Kalevala
• The Mission of the Theosophical Society
• The Sermon on the Mount or the Key to Christianity
• Tieni totuuden lähteelle
• Tietäjä iänikuinen, 1999
• Tietäjän aarteisto 1 - 3, 1953-56
• Toimittajalta 1 - 3, 1985-86
• Tolstoi - aikamme omatunto, 1993
• Totuuden ruumis, 1994
• Tulevaisuuden uskonto, 1988
• Tähtikoulut, 1930
• Uni ja kuolema, 1944
• Uskonnosta ja elämästä, 1903
• Uuden ajan aamunkoitteessa, 1909
• Uudestisyntyvä Suomi, 1924
• Uusi Jumala, 1917
• Uusi uskonpuhdistus, 1953
• Valoa kohti, 1901
• Valoa Pohjolasta, 1938
• Vapaamuurariuden kadonnut sana
• Vapaamuurarityö, 1993
• Veljeys, 1904
• Veljeysaate ja pahantekijät, 1909
• Vihkimyksen polku ennen ja nyt, 1955
• Viidennen juurirodun dharma
• Viidennen kulttuurin tehtävä, 1995
• Viisi esitelmää, 1908
• Voiko Teosofia opettaa jotain meille kristityille, 2004
• Vuorisaarna, 1925
• Äiti, 1944

Pekka Ervastin kääntämiä kirjoja

• Andra sidan döden (C. W. Leadbeater)
• Buddhalainen katkismus (H. S. Olcott)
• Dhammapada
• Evankeliumien esoteerinen luonne (Blavatsky)
• Johdantoa teosofiaan (Annie Besant)
• Luonteen kasvatus (R.W. Trine)
• Naturlig religion (C.R. Sederholm), 1897
• Pistis Sophia, 1927
• Suurten mysterioiden avain (Eliphas Lévi)
• Tao-Te-King (Laotse)
• Teosofian avain (Blavatsky)
• Valon Airut (Blavatsky)

[muokkaa] Lähteitä

• Pekka Ervastin kirjallinen tuotanto
• Sven Krohn: Erään tietäjän elämä. Ruusu-Risti-lehti 10/1925 s. 399-418.
• Aimo Mela: Pekka Ervast, 1956.
• Pekka Okko: Luettelo PEKKA ERVASTin kirjoista, 1997.
• Pekka Ervastin käsikirjoitukset 1888 - 1893, DVD 2006.
• Pekka Ervast - Julkaistut Teokset, CD 2006.
• Reijo Ahtokari: Salat ja valat, 2000.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Pekka Ervastin kotisivut
• Ruusu-Ristin Kirjallisuusseuran julkaisemat Pekka Ervastin kirjat pdf-muodossa
• Pekka Ervastin alkuperäisteoksien digiversioita www.hermeetikko.com e-kirjasto
• Pekka Ervastin teoksia teosofia.net-sivustolla
• Pekka Ervastin teoksia Gutenberg-projektissa, Ervastin teoksia elektronisessa muodossa
  • H.P. Blavatsky ja hänen teosofiansa
  • Kalevalan avain
  • Salatiedettä omin päin
• Ihmisyyden tunnustajat Ervastin opetuksia käytännössä toteuttava yhteenliittymä
• Erik Gullmanin tutkimuksia Pekka Ervastista