Radium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Radium | ||||
| Tunnus | Ra | ||||
| Järjestysluku | 88 | ||||
| Luokka | metalli | ||||
| Lohko | s | ||||
| Ryhmä | 2, maa-alkalimetalli | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 5,500×103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeisen, metallisen valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1898, Marie Curie ja Pierre Curie | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | (226) amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 215 (-) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 7s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 18, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +2 | ||||
| Kiderakenne | tilakeskeinen kuutiollinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 973 K (700 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 2010 K (1737 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 41,09×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 113 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 8,5 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 1037 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 0,9 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) 1 · 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 18,6 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Radium (lat. 'radium') on maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ra ja järjestysluku 88. Se on radioaktiivinen, hopeanvalkoinen, pehmeä metalli, jonka elektronegatiivisuus on 0,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 510 kJ/mol. Sen löysivät Pierre ja Marie Curie vuonna 1898.
Radium muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan bariumia, mutta on sitä reaktiivisempaa. Radiumyhdisteet värjäävät liekin voimakkaan punaiseksi. Radiumin sukulaisuus kalsiumin kanssa lisää sen vaarallisuutta ihmiselle, sillä se voi kulkeutua luustoon kalsiumin sijaan ja aiheuttaa syöpää. Radiumia käytettiin itsevalaisevissa maaleissa, kunnes sen vaarallisuus huomattiin. Radiumia (isotooppia 226) syntyy uraanin isotoopin U-238:n hajoamisprosessissa, joten sitä saadaan uraanimalmeista ja ydinreaktorien polttoaineesta, mutta luonnossa sitä on vain hivenmääriä, sillä radioaktiivisena aineena se hajoaa edelleen radoniksi ja se taas erinäisten muiden välivaiheiden (Po-218, Pb-214, Bi-214, Po-214, Pb-210, Bi-210, Po-210) kautta lopulta lyijyksi. Kemiallisen reaktiivisuutensa vuoksi se ei esiinny vapaana alkuaineena vaan ainoastaan yhdisteinä.
