Sananvapaus
Wikipedia
Sananvapaus tarkoittaa oikeutta ilmaista ja vastaanottaa mielipiteitä. Monissa maissa se kuuluu kansalaisen perusoikeuksiin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sananvapaus Suomen perustuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa
Suomessa sananvapaus on turvattu perustuslain 12 §:ssä.
[muokkaa] Sananvapaus ja julkisuus
- Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia.
- Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Suomi liittyi vuonna 1990 Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, jonka 10 artikla toteaa sananvapaudesta muun muassa:
- Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.
Sananvapautta voidaan 10. artiklan mukaan rajoittaa vain lailla ja syistä
- ... jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen turvallisuuden, alueellisen koskemattomuuden tai yleisen turvallisuuden vuoksi, epäjärjestyksen tai rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojelemiseksi, muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi, luottamuksellisten tietojen paljastumisen estämiseksi, tai tuomioistuimen arvovallan tai puolueettomuuden turvaamiseksi.
[muokkaa] Sananvapauden rajoittaminen
Sananvapaus lasketaan Suomessa perusoikeudeksi, jolla on suuri merkitys demokratian kannalta. Kuten muitakin perusoikeuksia, myös sananvapautta pyritään rajoittamaan mahdollisimman vähän ja tällöinkään oikeuden ydinajatusta ei saa rikkoa. Suomen perustuslaki määrittää meille vain yhden tilanteen, jossa sananvapautta voidaan ennalta rajoittaa. Kuvaohjelmat, joihin kuuluvat mm. elokuvat, tulee tarkastuttaa ennen julkaisua, mikäli kohderyhmään kuuluu lapsia. Tällöin pelko kohdistuu lapsien kehityksen häiriintymiseen. Yleensä rajoitukset kohdistuvat seksuaaliseen tai väkivaltaiseen materiaaliin. Suomen lain mukaan videopelit eivät kuulu kuvaohjelmien piiriin, mikä periaatteessa kieltäisi niiden tarkistamisen. Aikuisille kohdistettua materiaalia ei saa rajoittaa missään tilanteessa ennen julkaisua.
Julkaisun jälkeen sananvapauteen voidaan Suomessa puuttua vain rajatuissa tapauksissa. Yleensä ongelmia syntyy kun sananvapaus asettuu vastatusten jonkin muun perusoikeuden (esimerkiksi yksityisyydensuojan) kanssa. Myös kysymykset kunnianloukkauksista ovat yleisiä. Ongelmat koskevat yleisimmin tilanteita, joissa pohditaan, onko jota kuta henkilöä koskeva tieto tai vihjaus valheellinen siten, että se voi aiheuttaa hänelle vahinkoa, tai saattaa hänet halveksimisen alaiseksi. Tällainen voi olla esimerkiksi perätön väite syyllistymisestä rikokseen. Julkisuuden henkilön kunnian suoja on heikompi kuin tavallisen kansalaisen, toisin sanoen heidän on kestettävä kovempaa julkista kritiikkiä, kuin tavallisen kansalaisen. Myös julkisuuden henkilön yksityisyyden suoja on heikompi kuin tavallisen kansalaisen, mutta kenenkään yksityiselämä ei ole kokonaan vailla lain suojaa.
Vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksessa luetellaan useita tapauksia, joissa sananvapautta voidaan rajoittaa lailla, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin(EIT) on ratkaisuissaan korostanut sananvapauden suurta sisällöllistä laajuutta ja sitä että sananvapauteen kuuluu myös oikeus esittää ikäviä, negatiivisia ja jonkun kannalta jopa loukkaavia asioita: "Sananvapaus ei pelkästään kata sellaisia tietoja ja ajatuksia, jotka otetaan myötämielisesti vastaan, joita pidetään vaarattomina tai joihin suhtaudutaan välinpitämättömästi. Sananvapaus kattaa myös sellaiset viestit, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät valtiota tai jotain sen väestön osaa. Tätä vaativat tuomioistuimen mukaan moniarvoisuus, suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, joita ilman ei ole kansanvaltaista yhteiskuntaa". (Näin muun muassa tapauksissa Handyside 7.12.1976 A 24 ja Grigoriades v. Kreikka 25.11.1997.)
Sananvapauden rajoittaminen koskee vain julkaistavaa materiaalia eivätkä mm. ihmisten keskinäiset keskustelut ole rajoitettavissa, joskin jälkikäteinen kontrolli voi koskea myös tällaisia keskusteluja, jos niissä loukataan kunniaa tai yksityisyyttä.
[muokkaa] Sananvapaus EU:ssa
Kaikki EU:n jäsenmaat ovat allekirjoittaneet Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen, joten se sitoo kaikkia jäsenmaita. Niiden muun lainsäädännön on siis oltava sopusoinnussa ihmisoikeussopimuksen kanssa myös sananvapauden osalta.
Ehdotuksen Euroopan unionin perusoikeuskirjaksi 11. artikla määrittelee sananvapauden.
[muokkaa] Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus
- 1. Jokaisella on oikeus sananvapauteen. Tämä oikeus sisältää mielipiteenvapauden sekä vapauden vastaanottaa ja levittää tietoja tai ajatuksia viranomaisten siihen puuttumatta ja alueellisista rajoista riippumatta.
- 2. Tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan.
11. artikla vastaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklaa.
[muokkaa] Politiikka
Esimerkiksi pornografian, kiihotuksen kansanryhmää kohtaan ja jumalanpilkan kieltäviä lakeja ovat niiden vastustajat pitäneet sananvapauden loukkauksina.
Erityisen autoritaarisissa maissa monarkin, poliitikon, virkamiehen tai valtion arvostelu on usein rikos. Totalitaarisissa maissa myös valtion virallisesta ideologiasta poikkeava viestintä on kielletty.
[muokkaa] Julkaisuvapaus
Sananvapaus ei ole sama asia kuin julkaisuvapaus. Lehdistöllä on julkaisuvapaus, mikä tarkoittaa sitä, että lehden toimituksella tai omistajalla on oikeus valita, mitä sisältöä lehteen painetaan. Esimerkiksi sanomalehtien mielipidepalstan sensuuri ei riko sananvapautta, vaan tässä yhteydessä sananvapaus tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus tehdä oma media, jossa julkituo oman mielipiteensä, ja käyttää niitä muita medioita, jotka siihen vapaaehtoisesti suostuvat, tai viestiä medioita käyttämättä.
Sananvapauteen ei kuulu oikeus saada muilta apua sanomansa levittämiseen, vaan oikeus levittää sanomaansa ilman, että muut sitä pakkokeinoin estävät.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Haarscher, Guy (2006): Tunnustuksettomuus. (Alkuteos: La laïcité, 1996.) 23°45. Suomentanut Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Tampere: Eurooppalaisen filosofian seura ry. ISBN 952-5503-22-4.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Suomalaisia sananvapautta käsitteleviä sivustoja:
