Saruman

Wikipedia

Saruman on kuvitteellinen hahmo J.R.R. Tolkienin kirjassa Taru sormusten herrasta.

[muokkaa] Sarumanin kirjoissa

Nimet: Saruman Valkoinen, Saruman Monivärinen, Curumo, Curunír, Sharku

Saruman Valkoinen oli alkujaan maia, Keski-Maata varhaisempi henkiolento, jonka tehtävänä oli palvella valaria Kuolemattomilla Mailla. Sauronin tavoin Saruman oli vala Aulën palvelija. Saruman oppi Aülelta paljon tietoutta. Noin vuonna 1000 Kolmatta Aikaa Synkmetsään saapui pahuutta, jonka alkuperää kukaan ei kyennyt selvittämään. Valar tiesivät, että kyseessä oli Sauron, Morgothin palvelijoista suurin. He päättivät lähettää Keski-Maahan viisi maiaa lähettiläiksi auttamaan Keski-Maan Vapaita Kansoja. Saruman valittiin heidän johtajakseen.

Saruman saapui Keski-Maahan kertomusten mukaan velhoista eli istarista ensimmäisenä. Hän vaelsi vuosisatojen ajan Keski-Maassa ja auttoi haltioita ja ihmisiä taistelussa pahuutta vastaan. Hän vaelsi Sinisten Velhojen, Alatarin ja Pallandon, kanssa kauas itään, mutta Alatar ja Pallando katosivat ja vain Saruman palasi. Vaikka aluksi Saruman esiintyi hyvyyden ja oikeuden nimissä, hän alkoi ajan mittaan käydä ylpeäksi ja ahneeksi ja halusi Sauronin paikalle.

2463 Kolmatta Aikaa muodostettiin Valkoinen Neuvosto, johon kuuluivat viisi velhoa ja suurimmat haltiat. Galadriel olisi halunnut velhoista Gandalfin Neuvoston johtajaksi, mutta hän kieltäytyi ja Saruman julistettiin johtajaksi.

Saruman yritti etsiä Valtasormusta, jonka avulla hän pääsisi Keski-Maan valtiaaksi. Hän yritti etsiä sitä Kurjenmiekkakentiltä, missä se oli vuosituhansia aiemmin kadonnut. Hän ei kuitenkaan ikinä löytänyt sitä, sillä hobitti Déagol oli ehtinyt löytää sen ja hänen serkkunsa Sméagol oli murhannut hänet ja vienyt Sormuksen Sumuvuorten luoliin.

Sarumanin uskotaan kuitenkin löytäneen etsiessään Suurinta Sormusta Arnorin kuninkaan Isildurin ruumiin ja kenties hävittäneen sen. Epäilys syntyi, kun kuningas Elessar alkoi tutkia Orthancin tornia Sarumanin kuoltua. Hänen miehensä löysivät Orthancin aarrekammioista Elendilmirin, jalokiven jota Isildur oli kantanut. Elendilmir oli kadonnut Isildurin kuoltua örkkien hyökkäyksessä Kurjenmiekkakentillä. Jos Saruman oli löytänyt Elendimirin, hänen oli täytynyt löytää myös Isildurin jäännökset.

Saruman sai myös tietää, että yksi palantíristä oli Orthancin tornissa Rautapihan linnoituksessa. Rohanin kuninkaan Helm Vasarakouran kuoltua Saruman pyysi lupaa asettua asumaan Orthancissa. 2759 Gondorin käskynhaltija Beren antoi hänelle Orthancin avaimet uskoen istarin auttavan Gondoria taistelussa Sauronia vastaan.

2851 Valkoisen Neuvoston kokouksessa Gandalf kertoi olleensa Dol Guldurissa ja Sauronin olevan siellä. Gandalf suositteli Valkoisen Neuvoston hyökkäävän Dol Gulduriin ennen kuin Sauron kasvaisi täyteen mahtiinsa, mutta Saruman viivytti heitä. Hän valehteli ja väitti uskovansa Sormuksen huuhtoutuneen ikuisiksi ajoiksi mereen, jolloin Sauron ei voisi sitä löytää ja kasvaa täyteen mittaansa. Neuvosto uskoi Sarumania.

2941 Viiden armeijan taistelun aikaan Gandalf neuvoi Neuvostoa hyökkäämään Dol Gulduriin. Saruman hyväksyi tämän , mutta hyökkäyksen aikana Sauron pakeni. Varjo väistyi Synkmetsästä, mutta Sauron palasi Mordoriin ja aloitti Barad-dûrin jälleenrakentamisen. Hän lähetti myöhemmin kolme Nazgûlia valtaamaan Dol Guldurin takaisin.

2953 Valkoisen Neuvoston viimeisessä kokouksessa Saruman kertoi saanneensa selville, että Sormus oli todellakin kadonnut meren pohjaan.

Saruman sai tietoonsa Gandalfin kiinnostuneen Konnun hobiteista ja lähetti vakoojia Kontuun ja Briin kylään vakoilemaan Gandalfia. Saruman alkoi kiinnostua hobittien tavasta polttaa piippukessua ja alkoi ostaa sitä Konnun hobiteilta, kuten Säkinheimo-Reppuleilta.

Saruman alkoi rakentaa omaa armeijaansa. Hän linnoitti Rautapihan ja väitti sitä omakseen. Hän hävitti Rautapihan puutarhat ja lähistön metsät ja alkoi rakentaa tehtaita, asepajoja, sotilaiden majoitustiloja ja koneita. Hän keräsi ympärilleen örkkejä ja erityisesti uruk-haita, Sauronin luomaa voimakasta örkkikansaa. Saruman myös toi Rautapihaan hukkia ja käytti lintuja vakoojinaan. Hän värväsi Mustainmaan villi-ihmisiä, jotka vihasivat rohirrimia. Sarumanin kokeilut loivat puoliörkkien rodun, jotka olivat puoliksi ihmisiä ja puoliksi örkkejä. Hän otti tunnuksekseen valkoisen käden mustalla pohjalla.

3000 Saruman katsoi viimein Orthancin palantíriin, mutta näki Sauronin. Hän joutui Sauronin valtaan ja muuttui hänen palvelijakseen. Saruman kuvitteli toimivansa itsenäisesti, mutta hänestä oli tullut Sauronin tahtoa toteuttava sätkynukke, vaikkei hän sitä itse ymmärtänyt.

Hän värväsi Gríma-nimisen Rohanin miehen ja teki hänestä vakoojansa. Gríma myrkytti Rohanin kuninkaan Théodenin mielen, eikä Théoden kyennyt enää toimimaan itsenäisesti. Théodenista tuli riippuvainen Grimasta, mutta Grima esti häntä toimimasta ja antoi Sarumanin joukkojen riehua Rohanissa.

Kesällä 3018 Saruman sai selville Nazgûlien etsivän Sormusta ja Reppuli-nimistä hobittia, joka omistaisi sen. Hän kutsui velho Radagastin avulla Gandalfin luokseen. Hän yritti houkutella Gandalfin liittoutumaan Sauronin kanssa ja paljastamaan Sormuksen olinpaikka. Gandalf kieltäytyi, jolloin Saruman vangitsi hänet Orthancin huipulle. Kotka Gwaihir kuitenkin pelasti Gandalfin.

Saruman oli ilmoittanut Sauronille vanginneensa Gandalfin, jolloin Sauron lähetti Sormusaaveensa Rautapihaan. Saruman oli vaikeuksissa, koska Gandalf oli ehtinyt paeta Sormusaaveiden saapuessa. Hän kertoi Nazgûleille, ettei tiennyt Sormuksen olinpaikkaa ja että Gandalf tietäisi. Jopa Angmarin Noitakuningas, Nazgûlien herra ja Sauronin suurin palvelija, uskoi Sarumania ja lähti muiden Sormusaaveiden kanssa pois. He kuitenkin kohtasivat Gríman ja myöhemmin Sarumania palvelleen puoliörkin, jotka molemmat paljastivat Sarumanin tietäneen Sormuksen olevan Konnussa.

Saruman oli yhä pulassa. Gandalf oli ehtinyt kertomaan Vapaiden Kansojen johtajille Sarumanin petoksesta. Saruman oli myös huijannut Sauronin palvelijoita ja pettänyt hänet.

Saruman alkoi suunnitella Rohanin valtaamista. Hän sulki Rohanin Aukon ja päästi örkkinsä rohirrimin kimppuun. Örkit ja mustainmaalaiset polttivan Länsimannun ja tappoivat kaikki kohtaamansa asukkaat. Hän julisti itsensä Rohanin valtiaaksi.

Théodred, Théodenin poika ja perijä, sekä Èomer, Itämannun marsalkka ja Théodenin sisarenpoika, olivat Sarumanin joukkojen pahimmat viholliset. Saruman antoi joukoilleen käskyn tappaa Théodred hinnalla millä hyvänsä. Rautkymin kahlaamoiden ensimmäisessä taistelussa Sarumanin örkit surmasivat Théodredin. Saruman ei kuitenkaan uskaltanut vallata Länsimantua, vaikka olisi siihen pystynyt. Tämä oli suuri virhe, ja yksi syy hänen lopulliseen tuhoonsa.

Saruman lähetti uruk-hai-partion sieppaamaan Sormusta kuljettava hobitti ja surmaamaan muut Sormuksen Saattueen jäsenet. Hänen urukinsa tappoivat Boromirin ja ottivat mukaansa Merrin ja Pippinin. Uruk-hait luulivat hobiteilla olevan haltia-aseen, jonka Saruman haluaa. Merrillä ja Pippinillä ei kuitenkaan ollut Sormusta, vaan se oli Frodolla. Urukit surmattiin Fangornin metsän lähistöllä, hobitit pakenivat metsään, ja Sarumanin suunnitelma oli epäonnistunut.

Saruman päästi armeijansa Rohanin kimppuun. Armeijaan kuului yli kymmenen tuhatta uruk-haita, örkkiä, hukanratsastajaa, puoliörkkiä ja mustainmaalaista. Ne marssivat Helmin Syvänteeseen, jonne Sarumanin vallasta vapautettu Théoden oli vienyt pakolaisia. Ämyrilinnan taistelu kesti yöstä aamuun, mutta lopulta Gandalf ja Erkenbrand keräsivät lisäjoukkoja Rohanille. Sarumanin örkit lähtivät pakoon, jolloin ne ajettiin huornien metsään, missä voitto varmistettiin. Eloonjääneiden mustainmaalaisten annettiin palata Mustainmaahan, kun he olivat siivonneet ruumiit.

Ämyrilinnan taistelun aikana Fangornin metsän entit hyökkäsivät Rautapihaan. Entit olivat raivostuneet siitä, että Sarumanin örkit olivat kaataneet Fangornin puita. Ne repivät muurit maan tasalle ja lopulta päästivät Rautkymin joen virtaamaan Rautapihaan. Sarumanin tehtaat ja asepajat jäivät veden alle ja tuhoutuivat. Ainoastaan Orthanc, jonne Saruman oli paennut, pysyi pystyssä.

Gandalf, Théoden, Èomer, Aragorn, Legolas ja Gimli saapuivat Rautapihan raunioille. Saruman yritti lumota äänellään Théodenin ja tarjota liittoa hänen kanssaan, mutta Sarumanin armeijan julmuuden muistaessaan Théoden kieltäytyi. Saruman yritti lumota seuraavaksi Gandalfin, mutta epäonnistui myös tässä. Gandalf nauroi ja antoi Sarumanille ehdotuksen hylätä liitto Sauronin kanssa ja tulla alas. Saruman kuitenkin kieltäytyi. Gandalf rikkoi Sarumanin sauvan ja erotti hänet istarista. Gríma yritti heittää Gandalfia palantírilla, mutta ei osunut. Saruman raivostui, sillä palantír oli ollut hänen ainoa yhteytensä muuhun maailmaan.

Saruman pysyi koko Sormuksen Sodan aikana enttien vankina Orthancissa. Lopulta Sarumanin onnistui lumoamaan äänellään enttien johtajan Puuparran ja vakuutti, ettei hänestä olisi enää harmia kenellekään. Puuparta päästi Sarumanin, mutta ennen sitä hänen piti antaa Orthancin avaimet entti Äkkipäälle.

Saruman lähti Gríman kanssa pohjoiseen. Hän tapasi matkallaan Gandalfin, Frodon, Samin, Merrin, Pippinin, Elrondin, Galadrielin ja Celebornin. Gandalf ja Galadriel lupasivat auttaa Sarumania, mutta hän taas kieltäytyi. Saruman lähti Kontuun.

Konnussa Sarumania palvelevat rosvot olivat ottaneet vallan ja hallinneet hobitti Lotho Säkinheimo-Reppulin nimissä. Kun Saruman palasi, Gríma puukotti nukkuvan Lothon kuoliaaksi. Saruman päätti kostaa hobiteille. Hänen miehensä tuhosivat hobittien taloja, kaatoivat puita, saastuttivat luontoa ja vangitsivat hobitteja. Saruman eli Frodon kodissa, Repunpäässä.

Kun Frodo, Sam, Merri ja Pippin palasivat takaisin Kontuun, Sarumanin miehet vangitsivat heidät. He pakenivat ja yllyttivät muita hobitteja nousemaan Sarumanin sortoa vastaan. Virranvarren taistelussa Sarumanin rosvojoukot lyötiin. Hobitit menivät Repunpäähän, mistä he löysivät Sarumanin.

Hobitit olisivat halunneet tappaa Sarumanin, mutta Frodo säästi hänen henkensä. Hän käski Sarumania poistumaan Konnusta. Saruman lupasi lähteä, mutta yritti puukottaa Frodon, terä katkesi. Silti Frodo halusi säästää Sarumanin hengen. Saruman oli juuri lähdössä, kun Frodo kertoi Grímalle, että tämä voisi jäädä. Saruman kertoi Gríman murhanneen Lothon, mutta Gríma kertoi tehneensä sen Sarumanin käskystä. Saruman raivostui ja potkaisi maassa makaavaa Grímaa kasvoihin. Silloin Gríma otti rikkoutuneen veitsen ja katkaisi Sarumanin kurkun auki. Hobitit ampuivat Gríman hengiltä. Sarumanin ja Gríman kuolemat päättivät Sormuksen Sodan.

Sarumanin ruumiista jäi jäljelle kaapu, luita ja ihonriekaleita. Hänen maia-henkensä leijui hetken ruumiin yllä, kunnes tuuli hajotti sen. Sarumanin henki ei koskaan palannut Keski-Maahan tai Kuolemattomille Maille, ja luultavasti Sauronin tavoin hän katosi lopullisesti.

[muokkaa] Saruman elokuvissa

Ralph Bakshiin piirroselokuvassa Sarumanin ääninäyttelijänä toimii Fraser Kerr. Piirroselokuvassa Sarumanin kaapu on väriltään punainen, eikä valkoinen.

Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiassa Sarumania esittää Christopher Lee. Elokuvissa Sarumanin roolia on laajennettu, ja kirjassa hänen taikavoimistaan vain puhutaan, mutta elokuvassa hän sinkoaa salamoita ja tulipalloja. Saruman kuolee elokuvissa putoamalla Orthancin huipulta Kärmekielen puukotettua hänet. Kuolinkohtaus leikattiin Kuninkaan paluun teatteriversiosta, mutta se nähdään pidennetyssä Special Extended Edition-versiossa. Kohtauksen leikkaaminen järkytti Leetä suuresti.

Ainur
Ainulindalë
Valar	Aulë (Mahal) | Estë | Irmo (Lórien) | Manwë (Súlimo) | Námo (Mandos) | Nessa | Nienna Oromë (Aldaron) | Tulkas | Ulmo | Vairë | Vána | Varda (Elbereth) | Yavanna (Kementári)
Musta Vihollinen	Melkor (Morgoth)
Maiar	Eönwë | Ilmarë | Ossë | Uinen | Salmar | Sauron | Melian | Arien | Tilion | Gothmog Curumo (Saruman) | Olórin (Gandalf) | Aiwendil (Radagast) | Alatar ja Pallando | Durinin turma