Steinerkoulu

Wikipedia

Steinerkoulut ovat 12-vuotisia luokallisia yhtenäiskouluja, jotka perustuvat teosofiasta lähtöisin olevan antroposofisen liikkeen luojan, saksalaisen Rudolf Steinerin kehittämään pedagogiikkaan. Suomen steinerkouluissa oppilas voi halutessaan suorittaa lisäksi ylimääräisen 13. luokan, jonka päätteeksi hän kirjoittaa ylioppilaaksi. Steinerkoulu korvaa siis virallisesti peruskoulun ja (13. luokan kanssa) lukion, mikäli koulu on saanut asianmukaiset luvat opetuksen järjestämiseen. Ilman näitä lupia toimivat steinerkoulut eivät ole laittomia, mutta niiden oppilaat rinnastetaan kotiopetuksessa oleviin.

Steinerkoulujen kasvatustavoitteet ovat terve ja rauhallinen kasvu lapsuusvuosina, laaja-alainen yleissivistys ja käytännölliset elämäntaidot sekä nuoren vähittäinen kehittyminen kohti vapaata ja vastuullista aikuisuutta.

Steinerpedagogiikan perustana on Steinerin antroposofiseen ajatteluun pohjautuva ihmiskäsitys. Sen mukaan inhimillisen kasvun idut ovat löydettävissä kasvavasta itsestään. Steinerpedagogiikka vaatii kasvattajaa etsimään sellaisia virikkeitä, jotka sopivat kasvatettavalle yksilölle.

Steinerkoulujen opetussuunnitelma rakentuu antroposofiselle käsitykselle elämän seitsenvuotiskausista. Koulun luokat 1-8 sijoittuvat steinerpedagogien mukaan ihmiselämän toiselle seitsenvuotiskaudelle. Näillä luokilla steinerpedagogiikka korostaa kuvallisuutta ja elämyksellisyyttä, tavoitteena tukea erityisesti oppilaan tunne-elämän kehitystä. Opetuksesta ja kasvatuksesta vastaa kahdeksan ensimmäisen kouluvuoden aikana luokanopettaja, mutta eri aineiden opetukseen tulee mukaan aineenopettajia alusta alkaen.

Luokat 9-12 sijoittuvat steinerpedagogiikassa ihmisen kolmannelle seitsenvuotiskaudelle. Tällöin tavoitteena on kasvattaa oppilaan ajattelua viemällä oppilas tämän omien kysymysten kautta tiedon äärelle. Näillä luokilla opetukseen kuuluu tavallisen opetuksen lisäksi leirejä ja laajoja käytännöllisiä sekä taiteellisia töitä.

Sisällysluettelo 1 Historiaa 2 Steinerpedagogiikka 3 Arvostelua 4 Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys Skoy 5 Suomen steinerkoulut 6 Lähteet 7 Kirjallisuutta 8 Aiheesta muualla 8.1 Steinerkoulujen arvostelua

[muokkaa] Historiaa

Rudolf Steiner teki filosofian tohtorin väitöskirjansa tietoteorian, ei pedagogiikan alalta. Nuorempana hän oli järjestelemässä Goethen luonnontieteellisiä teoksia sekä toimi muun muassa työväenopiston opettajana, toimittajana ja teosofisen seuran toimihenkilönä. Varsinaisen elämäntyönsä hän teki 1900-luvun alussa esitelläkseen ja kehittääkseen antroposofiaa. Steiner muun muassa esitelmöi aktiivisesti eri puolilla Eurooppaa ja perusti antroposofisen keskuksen Sveitsiin Baselin lähelle.

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Stuttgartiin Waldorf Astoria -tehtaan työntekijöiden lapsille 1919. Monissa maissa steinerkouluja kutsutaankin Waldorf-kouluiksi. Kansallissosialistien noustua valtaan 1930-luvulla saksalaiset Waldorf-koulut suljettiin ja monet opettajat vangittiin, koska antroposofiaa ja steinerpedagogiikka pidettiin kansallissosialistisen hengen vastaisena. Toisen maailmansodan päätyttyä koulut aloittivat jälleen toimintansa.^[1]

Suomen ensimmäinen steinerkoulu perustettiin Helsinkiin vuonna 1955. Vuonna 1977 tuli voimaan steinerkouluja koskeva laki, jonka piiriin kuului kolme steinerkoulua.^[2] 1980-luvulla koulujen määrä laajeni lain ulkopuolelle, kun kouluja perustettiin ympäri Suomea yksityisopetusryhminä. Eräänä syynä koulujen laajenemiseen oli se, ettei ajan tiukka koululainsäädäntö tarjonnut käytännössä mitään muita vaihtoehtoja valtakunnallisesti ohjatulle peruskoululle.^[3] 1990-luvun alussa lakia muutettiin ja kaikki steinerkoulut saivat mahdollisuuden valtionapuun. Tämänkin jälkeen on perustettu yksittäisiä steinerpedagogiikkaa noudattavia kouluja, joista osa on saanut opetuksenjärjestämisluvan, osa ei.

Steinerkoulut ovat kannatusyhdistysten ylläpitämiä yksityisiä kouluja. Vanhemmat ovat yhdistysten jäseniä. Koulujen talous perustuu valtionavun lisäksi vanhempien vapaaehtoistyöhön ja lahjoituksiin.

Tunnettuja suomalaisia steinerkoulun kasvatteja ovat entinen ympäristöministeri Pekka Haavisto, näyttelijä Heidi Herala, kansanedustaja Oras Tynkkynen, kokki Sara La Fountain, näytelmäkirjailija Laura Ruohonen, rumpali Antti Lehtinen, sarjakuvataiteilija Ville Ranta ja säveltäjä Kaija Saariaho.

[muokkaa] Steinerpedagogiikka

Steinerpedagogiikassa ajatellaan, että kasvattajan roolin pääpaino muuttuu lasten ja nuorten ikävaiheen mukaan. Ensimmäisellä seitsenvuotiskaudella aikuisen tehtävä on olla ennen kaikkea jäljittelyn kohde ja rauhallisen ympäristön luoja.^[4] Toisella seitsenvuotiskaudella, johon ajoittuvat koululuokat 1-8, aikuisen pääsääntöinen rooli on olla luotettava auktoriteetti. Jotta opettajaan syntyisi turvallinen, pitkäkestoinen suhde, opettaa steinerkoulussa sama luokanopettaja kahdeksannelle luokalle asti suuren osan aineista.^[5][6] Kolmannella seitsenvuotiskaudella eli 14-vuotiaasta alkaen steinerpedagogiikassa katsotaan, että opettajan vakuuttavuus nuoren silmissä ei voi enää perustua aikuisen auktoriteettiin, vaan ainoastaan asiantuntemukseen.^[7]

Steinerkoulut eroavat opetustavoiltaan muista kouluista usealla tavalla. Huomiota kiinnittävät yleensä jakso-opetus, oppikirjattomuus, taideaineet sekä luokkamuotoisuus ja opettajakeskeisyys. Koulu ja luokka ovat tiiviitä yhteisöjä, ja yhteisöllisiä taitoja korostetaan. Sama ryhmä voi oppia, elää ja kasvaa yhdessä ensimmäiseltä luokalta ylioppilaaksi saakka. Vanhempien tuki ja yhteistyö on tärkeää koulutyölle.

Alaluokilla opettajan tulisi tutustua hyvin oppilaisiinsa ja muodostaa jokaisesta selkeä käsitys. Havaintotyönsä apuna opettaja voi käyttää erilaisia luonnehtivia ja kuvailevia tapoja hahmottaa lapsia, muun muassa luonteenlaatuja kuvailevia temperamentteja. Tyypittelyjä ei kuitenkaan saisi käyttää ahtaasti ja stereotyyppisiin rooleihin vangitsevasti.^[8]

Oppikirjoja steinerkoulun oppilaat eivät juuri käytä ennen lukioastetta, lukuun ottamatta vieraiden kielten kirjoja, jotka usein tulevat käyttöön 6.–7. luokalla. Luokissa on lisäksi tarjolla kirjoja ja muita tietolähteitä vaihtelevassa määrin. Opettajien tehtävänä on valmistella ja esittää oppiaines mahdollisimman innostavassa ja tarkoituksenmukaisessa muodossa. Oppilaat valmistavat työkirjansa itse. Alemmilla luokilla teksti on liitutaululla tai opettaja sanelee sen. Kahdeksanteen luokkaan mennessä kehitetään itsenäinen kyky laatia teksti kuullusta tai esitetystä aineistosta. Muistiinpanoista tulee aina valmistaa oma kokonaisuutensa vihkoon, sillä se vaikuttaa merkittävästi suorituksen arvosanaan tai arviointiin. Vihkojen itse piirrettävään kuvitukseen kiinnitetään myös erityistä huomiota.

Steinerpedagogiikka pyrkii kehittämään kullekin ikäkaudelle sopivalla tavalla, vähitellen kahdeksanteen luokkaan mennessä itsenäiset työtavat työvihkojen tekstien ja kuvien tuottamiseen. Oppilaat pyritään totuttamaan vähitellen itsenäiseen tiedonhankintaan ja -käsittelyyn.

Kaikki oppiaineet ovat tasa-arvoisia, ja niillä on oma tärkeä tehtävänsä. Steinerkouluissa onkin huomattavan paljon taideaineita. Esimerkiksi 8.–9.-luokkalaisilla on 7–8 viikkotuntia erilaisia taide- ja taitoaineita, kuten musiikkia, kuvataidetta ja käsitöitä sekä eurytmiaa.

Steinerkouluissa opetettava eurytmia-niminen aine on liikkumista, musiikkia ja eleitä yhdistävä taidemuoto. Harjoitukset sisältävät liikkumista usein pianonsoiton säestyksellä tai runojen mukaan. Alaluokilla sadut ja lorut ovat aineksina leikinomaisessa eurytmiassa. Steinerpedagogiikan mukaan monipuoliset taiteelliset harjoitukset ovat hyviä kasvuvirikkeitä kasvavalle yksilölle.

Opetussuunnitelma ja tuntijako noudattavat opetushallituksen määrämiä perusopetuksen ja lukion opetussuunnitelmien perusteita. Steinerkouluille on myönnetty vähäisiä poikkeamia näistä yleisistä perusteista.

Todistukset ovat pääasiassa sanallisia, oppilaan taitojen kehittymistä luonnehtivia lausuntoja. Alaluokilla ne osoitetaan vanhemmille, neljännestä luokasta lähtien oppilaalle itselleen. Numerotodistuksia annetaan lisäksi opetuslainsäädännön mukaisesti luokilla 7-9 ja lukioasteella.

[muokkaa] Arvostelua

Steinerkoulut ovat herättäneet myös arvostelua. Steinerkouluja julkisesti kritisoineiden joukossa on ollut esimerkiksi niin ateisteja^[9] ja skeptikkoja kuin toisaalta kristillisen vakaumuksen edustajia. Skepsis-lehden artikkelissaan "Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva" vuodelta 2001 dosentti Heikki Ervasti moittii steinerkoulujen pohjalla olevaa maailmankuvaa näennäistieteelliseksi. Hän kirjoittaa myös, että useat tahot ovat epäilleet antroposofian välittyvän oppilaille opettajien maailmankatsomuksen kautta, vaikka antroposofiaa ei suoraan opetetakaan steinerkouluissa.^[10]

Kritiikkiä tai ihmetystä osakseen steinerkoulut saavat usein esimerkiksi eurytmiasta ja työkirjojen kirjoittamisesta käsin läpi lähes koko perusopetusasteen. Steinerkoululaisten tietotasoa on epäilty heikommaksi kuin peruskoululaisten ja muiden lukiolaisten. Lukioiden tuloksiin vaikuttaa osaltaan se, että steinerlukioihin ei ole keskiarvorajaa.

Eräänä yksityiskohtana kriittisyyttä on myös herättänyt se, että steinerkoulujen oppilaita luonnehditaan 1800-luvulla muodissa olleen niin sanotun temperamenttiopin mukaan, kuten koleeris-melankolikko, sangviinis-koleerikko.^[11]

Steinerkouluja on arvostellut evankelis-luterilaista fundamentalistista näkemystä edustava Paavo Hiltunen kirjassaan Mitä Rudolf Steiner todella opetti (1990). Myöhemmin Hiltunen on väittänyt, että antroposofit organisoivat hänen kirjansa laajamittaisen oston, jotta kirja ei päätyisi muiden luettavaksi.^lähde? Hänen kritiikkiinsä ovat esittäneet vastauksensa Risto Suurla, Reijo Wilenius ja Tony Dunderfelt teoksessa Huomautuksia Paavo Hiltusen Steiner-kirjasta (1991).

Susanne Lippert kutsuu teoksessaan Steiner und die Waldorfpädagogik: Mythos und Wirklichkeit Steinerin okkultistista maailmankatsomusta rasistiseksi. Hän arvostelee waldorfkoulujen nykytilaa, opetusvälineitä, ”kehityspsykologiaa”, opetussuunnitelmaa, oppiaineita (muun muassa eurytmiaa) ja luokanopettajajärjestelmää. Lippertin mielestä Waldorf-koulu on totalitaarinen maailmankatsomuskoulu ja lapsivihamielinen järjestelmä.

Väitöskirjassan Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa Tarja Ehnqvist tuo Lippertin näkemyksen esiin monen muun ajattelijan ohella. Samassa yhteydessä Ehnqvist esittää myös useita myönteissävyisiä kuvauksia. Esimerkiksi seuraavana esitellyssä suomalaistutkimuksessa todetaan vanhempien olleen tyytyväisiä steinerkouluun ja kokeneen sen tukeneen lapsensa sosiaalista kasvatusta. ^[12]

[muokkaa] Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys Skoy

Suomen steinerkoulujen oppilasyhdistys ry on steinerkoulujen yläluokkalaisten perustama kattojärjestö oppilaskuntatoiminnalle juuri steinerkouluissa. Yhdistyksen toiminta lähti käyntiin syksyllä 2002. Tällä hetkellä mukana on steinerkoulujen oppilaita lähes kymmenestä eri koulusta ympäri Suomea.

Yhdistyksen tarkoituksena on toimia Suomen steinerkoulujen oppilaiden edunvalvojana ja yhteistyöelimenä. SKOY haluaa edistää oppilaiden viihtyvyyttä ja etuja ja parantaa steinerkoulun mainetta ja ihmisten tietoutta steinerkouluista. SKOY pyrkii luomaan kansainvälisiä suhteita steinerkoulujen välille ja kunnioittaa steinerkoulun perusperiaatteita. Yhdistys järjestää kokouksia, keskustelutilaisuuksia, yhteisiä jäsentapahtumia, pitää yhteyttä muihin oppilaskuntiin, koulujen johtokuntiin, opettajakuntiin, rehtoreihin/ vuosirehtoreihin, harjoittaa kulttuuri-, valistamis- ja julkaisutoimintaa sekä toimii muilla vastaavilla tavoilla steinerkoululaisten hyväksi.

Puheenjohtajina ovat toimineet Julian Remes 2002-2004, Lauri Maijala vuoden 2005 ja Miika Tomi vuoden 2006. Tällä hetkellä yhdityksen puheenjohtajana toimii Pia Johansson.

[muokkaa] Suomen steinerkoulut

• Elias-koulu (Helsinki) [1]
• Espoon Steiner-koulu [2]
• Etelä-Pohjanmaan Rudolf Steiner -koulu (Seinäjoki) [3]
• Helsingin Rudolf Steiner -koulu [4]
• Joensuun Steinerkoulu [5]
• Jyväskylän Rudolf Steiner -koulu [6]
• Kuopion steinerkoulu Virkkula [7]
• Kymenlaakson Steinerkoulu (Kuusankoski)
• Lahden Rudolf Steiner -koulu [8]
• Lappeenrannan steinerkoulu [9]
• Mikaelskolan (Tammisaari) [10]
• Oulun steinerkoulu [11]
• Porin seudun Steinerkoulu [12]
• Rovaniemen Rudolf Steiner -koulu
• Rudolf Steiner skolan i Helsingfors [13]
• Sammatin vapaa kyläkoulu [14]
• Tampereen Rudolf Steiner -koulu [15]
• Turun Steiner-koulu [16]
• Vaasan Rudolf Steiner -koulu [17]
• Vantaan seudun steinerkoulu [18]
• Vihdin steinerkoulu [19]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Anthromedia.net Viitattu 17.1.2007
2. ↑ Laki Steiner-koulusta (417/1977)
3. ↑ Ennen peruskoulun uudistusta vuonna 1998 kaikista peruskoulun erityismuodoista säädettiin lailla. Näistä vaihtoehdoista kattavan luettelon tarjoaa Perusopetuslain viitetiedot sisältävä sivu, jossa luetteloidaan perusopetuslailla kumotut erikoislait. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö (osat I-II) tarjoaa erinomaisen kuvan siitä, miten tiukasti säädeltyä peruskoulun toiminta oli.
4. ↑ Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 5, 10. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2001
5. ↑ Dahlström, Marja: "Ajatuksia pienten lasten vanhemmille steinerpedagogiikan näkökulmasta", s. 10-11.
6. ↑ Dahlström, Marja: "Steinerkoulun keskeisiä piirteitä", s. 8. Suomen antroposofinen liitto, Helsinki 2000
7. ↑ Steiner, Rudolf: "Tasapainoinen kasvu ja kasvatus", s. 23. Reijo Wileniuksen laatima tiivistelmä teoksesta Die gesunde Entwickelung des Leiblich-Physischen als Grundlage der freien Entfaltung des Scelisch-Geistigen, julkaistu v. 1922 pidetyn luentosarjan pikakirjoitusmuistiinpanoista. Teos on suomennettu nimellä Kasvatus ja opetustaito ihmisolemuksen terveen kehittymisen perustana, Kirjokanta oy, Helsinki 2002.
8. ↑ Espoon Steinerkoulu - Luokanopettajavaihe Viitattu 19.1.2007
9. ↑ http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2001_02/steiner.html
10. ↑ http://www.skepsis.fi/lehti/2001/2001-3erva.html
11. ↑ Espoon Steinerkoulu - Luokanopettajavaihe Viitattu 19.1.2007
12. ↑ Ehnqvist 2006, s. 8

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Ehnqvist, Tarja (2006): Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa?: Rudolf Steinerin ja Helsingin Rudolf Steiner-koulun vuosien 1988 ja 2000 opetussuunnitelmien tietoteorian, ihmiskäsityksen ja taidekäsityksen analysointia ja vertailua. Väitöskirja. Helsingin yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkimuksia 204. Helsinki: Helsingin yliopisto. ISBN 952-10-2668-5.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Steinerpedagogiikan yhteisöt ry
• Tarja Ehnqvist (2006), Miten antroposofia ilmenee steinerpedagogiikassa. Väitöskirja (pdf).
• Kansainvälinen luettelo huomattavista entisistä steinerkoulun oppilaista (englanniksi)
• Waldorfanswers.com – Vastauksia steinerkoulujen teorian ja käytännön herättämiin kysymyksiin (englanniksi)
• Steiner, R. Ihmisen olemus
• steinerkoulujen oppilasyhdistys ry.

[muokkaa] Steinerkoulujen arvostelua

• Ihmeellinen maailma: Antroposofia. Skepsis ry.
• http://www.skepsis.fi/lehti/2001/2001-3erva.html Antroposofian pseudotieteellinen maailmankuva
• Erkki Hartikainen: Steinerkouluista Vapaa Ajattelija 2/2001
• Waldorfcritics.org (englanniksi)

Antroposofia
Antroposofia - Rudolf Steiner - Steinerkoulu - Eurytmia - Biodynaaminen viljely - Antroposofinen lääketiede