Varsovan ghetto
Wikipedia
Varsovan ghetto oli Kansallissosialistisen Saksan holokaustin aikana perustamista juutalaisten ghetoista suurin. Ghetto oli toiminnassa kolme vuotta, jona aikana nälkä, taudit ja kuljetukset keskitysleireille pudottivat gheton väkimäärän murto-osaan alkuperäisestä. Aluksi asukkaita oli arviolta 450 000, lopuksi 37 000. Varsovan ghetossa tapahtui Varsovan gheton kansannousu, joka oli ensimmäisiä kansannousuja natseja vastaan Euroopassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Gheton muodostus
Suunnitelmia Varsovan ja sen lähialueiden juutalaisen väestön sulkemisesta ghettoon oli olemassa heti saksalaisten miehitettyä Puolan vuonna 1939. Siihen aikaan vallatun maan saksalainen hallitus ei ollut vielä järjestäytynyt. Näissä olosuhteissa juutalaisten neuvosto, jota johti Adam Czerniakow, kykeni lykkäämään gheton muodostusta vuodella vetoamalla juutalaisten tärkeyteen työvoimana.
Varsovan ghetto syntyi viimein 16. lokakuuta 1940. Alussa gheton väkimäärän arvioitiin olleen 380 000 henkeä, josta noin 30% oli varsovalaisia. Gheton koko oli kuitenkin vain 2,4% Varsovasta. Natsit sulkivat gheton ja eristivät sen ulkomaailmasta muureilla 16. marraskuuta. Ghettoon tuotiin vielä lisää juutalaisia lähialueen pienemmistä kaupungeista ja kylistä, mutta taudit ja nälkäkuolleisuus pitivät asukasluvun melko vakiona.
[muokkaa] Gheton tuho
Vuonna 1942 pidetyssä Wannsee-konferenssissa natsit päättivät poistaa juutalaiskysymyksen päiväjärjestyksestä tuhoamalla järjestelmällisesti koko miehitettyjen alueiden juutalaisväestön. Tämän lopullisen ratkaisun ensimmäinen askel oli Operaatio Reinhard, jolla pyrittiin tuhoamaan Puolan juutalaiset suurissa tuhoamisleireissä. Ensimmäistä leiriä, Treblinkaa, alettiin rakentaa toukokuussa 1942. Kun leiri saatiin valmiiksi heinäkuussa, alkoi myös Varsovan gheton väestön suunnitelmallinen likvidointi.
22. heinäkuuta 1942 gheton juutalaisneuvostolle ilmoitettiin, että kaikki juutalaiset, jotka eivät työskennelleet saksalaisissa tehtaissa, sairaaloissa, poliisivoimissa tai juutalaisneuvostossa kuljetettaisiin itään. Juutalainen poliisi sai määräyksen toimittaa joka päivä 6 000 henkeä Umschlagplatzille, josta junakuljetukset lähtivät. Käskyn noudattamatta jättäminen johtaisi satojen panttivankien teloitukseen, joiden joukossa oli Czerniakowin vaimo. Yritettyään turhaan saada saksalaiset muuttamaan mieltään tai ainakin säälimään orpolapsia Czerniakow teki epätoivoisena itsemurhan seuraavana päivänä. Samana päivänä kokoontuivat juutalaisen vastarintaliikkeen jäsenet, jotka päättivät olla nousematta vastarintaan uskoen, että juutalaiset todella vietäisiin työleireille, ei tapettaviksi.
Määräysten mukaisesti suuret joukkokuljetukset alkoivat, ja seuraavien 52 päivän aikana noin 300 000 ihmistä vietiin Treblinkan tuhoamisleirille. Aluksi kuljetuksista vastasi juutalainen ghettopoliisi, mutta elokuussa saksalaiset ottivat itse toimintaan enemmän osaa vauhdittaakseen sitä. Viimeiset kuljetukset tapahtuivat syyskuun kuudennen ja kymmenennen päivän välissä, jolloin 35 885 vietiin juniin, 2 648 ammuttiin paikan päällä ja 60 teki itsemurhan. Ghettoon jäi vielä noin 55 000 – 60 000 juutalaista, jotka työskentelivät tehtaissa tai piilottelivat.
Seuraavan puolen vuoden aikana muodostettiin kaksi juutalaista vastarintaliikettä: ŻOB (Żydowska Organizacja Bojowa), johon kuului 220-500 henkeä, ja 250-450 henkeä käsittänyt ŻZW (Żydowski Związek Walki). Järjestöjen jäsenillä ei ollut harhakuvitelmia saksalaisten aikeista, ja he halusivat kuolla taistellen. Aseistus koostui suurimmaksi osaksi käsiaseista, itse valmistetuista räjähteistä ja Molotovin koktaileista. ŻZW oli paremmin aseistautunut, koska sillä oli yhteyksiä gheton ulkopuoliseen vastarintaliikkeeseen.
[muokkaa] Kansannousu ja gheton hävittäminen
- Pääartikkeli: Varsovan gheton kansannousu
18. tammikuuta 1943 saksalaiset aloittivat toisen kuljetusten aallon ja saivat ensimmäistä kertaa kokea aseellista vastarintaa. Juutalaisilla taistelijoilla oli jonkin verran menestystä: kuljetukset lakkasivat neljän päivän kuluttua ja ŻOB sekä ŻZW ottivat gheton hallintaansa lujittaen asemiaan. Ghetossa valmistauduttiin puolustautumaan viimeiseen mieheen asti. Gheton tyhjennys alkoi pesah-juhlan aattona 19. huhtikuuta 1943. Juutalaiset partisaanit ampuivat saksalaisia ja heittivät käsikranaatteja kujilta, viemäreistä ja talojen ikkunoista. Natsit vastasivat tuhoamalla talot kranaattitulella kortteli korttelilta ja tappamalla jokaisen juutalaisen jonka saivat käsiinsä. Merkittävä vastarinta lakkasi neljän päivän kuluttua, mutta kansannousu päättyi vasta 16. toukokuuta. Kansannousun aikana kuoli noin 7 000 juutalaista, ja 6 000 paloi elävältä tai kaasutettiin bunkkereihinsa. Jäljelle jääneet vietiin tuhoamisleireille, enimmäkseen Treblinkaan.
[muokkaa] Elämä ghetossa
Gheton arkielämän ankaruudesta huolimatta juutalaisneuvosto onnistui muodostamaan ghettoon erilaisia järjestöjä asukkaiden kurjien olosuhteiden helpottamiseksi. Suurimmat huolenaiheet olivat liikakansoitus, nälkä ja asukkaiden toimettomuus. Vastauksena ongelmiin juutalaisneuvosto järjesti yhteisasutuksen - keskimäärin seitsemän ihmistä huoneessa - ja hyväntekeväisyysjärjestöt organisoivat ilmaisia keittoaterioita. Nämä soppakeittiöt tarjosivat ruokaa jopa kahdelle kolmasosalle gheton väestöstä. Neuvosto sai myös luvan perustaa neljä alkeisopetuskoulua lyhyeksi aikaa gheton lapsille. Tämän lisäksi ghetossa toimi laaja maanalainen koulujärjestö, joka tarjosi jopa yliopistotason luentoja. Juutalaisneuvosto oli vastuussa myös gheton sairaaloista ja orpokodeista.
Ghetossa toimi vilkas lehdistö kolmella kielellä: jiddišiksi, puolaksi ja hepreaksi. Järjestettiin myös kulttuuri- ja uskonnollista toimintaa, johon sisältyi mm. kirkko katolisiksi kääntyneille juutalaisille, luentoja, konsertteja, teatteri- ja taidenäytöksiä. Monissa tapauksissa esiintyjät olivat puolalaisen kulttuurielämän eturivin edustajia.
Eräs huomattavimmista gheton asukkaiden ponnistuksista oli historioitsija Emmanuel Ringelblumin ja hänen Oyneg Shabbos -ryhmänsä pyrkimys kerätä talteen mahdollisimman paljon aineistoa gheton elämästä. On arvioitu, että näin onnistuttiin keräämään noin 50 000 dokumenttia eri-ikäisiltä ja eri asemissa toimivilta juutalaisilta. Aineisto sisälsi kirjoituksia, päiväkirjoja, muistelmia, taideteoksia, maanalaisia lehtiä, piirroksia, koulutöitä, julisteita, luentomuistiinpanoja jne., ja se piilotettiin kolmeen eri paikkaan. Näistä kaksi on sittemmin löydetty, ja ne tarjoavat verrattoman arvokasta tietoa gheton arjesta. Kolmannen kätkön uskotaan olevan nykyisen Kiinan suurlähetystön alla Varsovassa, ja sen kaivaminen esiin on suunnitteilla.
[muokkaa] Aiheesta muualla
