Lopullinen ratkaisu
Wikipedia
Holokausti (Šoa) |
Taustaa |
---|
Antisemitismi · Nürnbergin lait Eutanasia · Keskitysleirit (luettelo) |
Juutalaiset |
Kansallissosialistinen Saksa |
Pogromit: Kristalliyö Jedwabne · Lviv... |
Ghetot: Varsova, Łódź, Krakova, Theresienstadt... |
Einsatzgruppen: Babi Jar, Ponary, Odessan joukkomurha... |
Lopullinen ratkaisu: Wannseen konferenssi Operaatio Reinhard |
Tuhoamisleirit Chełmno, Bełżec, Sobibór, Treblinka, Birkenau |
Vastarinta: ŻOB · ŻZW Ghettojen kansannousut |
Sodan loppu: Kuolemanmarssit Berihah |
Muut uhrit |
slaavit · romanit toisinajattelijat · kommunistit homoseksuaalit · Jehovan todistajat |
Vastuulliset osapuolet |
Natsi-Saksa: Hitler · Eichmann Himmler · SS · Gestapo |
Nürnbergin oikeudenkäynnit |
Lopullinen ratkaisu (saksaksi Endlösung, pidemmin juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu, Endlösung der Judenfrage) oli nimi Saksan kansallissosialistien suunnitelmalle ratkaista "juutalaisongelma" järjestelmällisellä väestönsiirrolla ja myöhemmällä kansanmurhalla. Termin kehitteli Adolf Eichmann, joka oli vastuussa kansanmurhaoperaation toteutuksesta.
Heinrich Himmler, Reinhard Heydrich ja Adolf Eichmann olivat kansanmurhan pääarkkitehtejä. Lopullinen ratkaisu johti siihen, että noin puolet Euroopan juutalaisista kuoli (n. 6 milj. juutalaista 12 miljoonasta). 31. heinäkuuta 1941 Adolf Hitlerin toimeksiannosta Hermann Göring määräsi SS-kenraali Reinhard Heydrichin toimittamaan mahdollisimman nopeasti yleisen suunnitelman materiaalisista ja taloudellisista toimenpiteistä juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun aloittamisessa. Vuoden 1941 kesällä Himmler oli myös kutsunut Puolassa sijaitsevan Auschwitzin keskitysleirin komendantin Rudolf Hössin luokseen Berliiniin, ja kertonut tälle Hitlerin antaneen määräyksen "saattaa juutalaiskysymys lopulliseen ratkaisuunsa". Samalla hän kertoi Hössille että oli valinnut Auschwitzin tämän operaation päänäyttämöksi.
Kansallissosialistit keskittivät juutalaiset ghettoihin ja myöhemmin keskitysleireihin.
Viisitoista johtavaa Kolmannen valtakunnan virkamiestä teki päätöksen lopullisesta ratkaisusta 20. tammikuuta 1942 Berliinin lähistöllä Wannsee-järven rannalla sijaitsevassa huvilassa. Tätä ns. Wannseen konferenssia pidetään ensimmäisenä virallisena keskusteluna kyseisestä operaatiosta natsivirkamiesten kesken. Myös kokouspöytäkirjat ja asiapaperit tästä kokouksesta joutuivat liittoutuneiden käsiin toisen maailmansodan jälkeen ja niitä käytettiin tärkeänä todisteena Nürnbergin oikeudenkäynnissä.
Lopullisen ratkaisun toteutuksesta käytetään yleisesti nimeä holokausti.