Antikytheran kone
Wikipedia
Antikytheran kone on monien mielestä muinainen mekaaninen tietokone, jolla laskettiin taivaankappaleiden paikkoja. Sen löysivät vuonna 1900 kreikkalaiset sienensukeltajat Antikytheran saaren edustalle vuoden 80 eaa. tietämillä uponneesta aluksesta.
Kone muutti käsityksen antiikin ajan teknisestä osaamisesta, jonka ei oletettu olleen tarpeeksi edistynyttä tämänkaltaisen monimutkaisen kojeen luomiseen. Koneen laatikon rungon mitat ovat suunnilleen 32 × 16 × 10 senttimetriä, ja sisällä oleva mekanismi perustuu tasauspyörästöön, jossa on 32 hammasratasta. Aiemmin oletettiin, että tasauspyörästö keksittiin vasta 1500-luvulla. Rakenteen hienouden puolesta konetta voi verrata 1700-luvun kellokoneistoon.
Vuonna 2002 Lontoon tiedemuseon kuraattori Michael Wright rekonstruoi laitteen hyvin tarkasti tomografisten tutkimusten avulla, ja se paljasti uusia yksityiskohtia mekanismista. Etupuolella koneessa on asteikko, jolla määritellään auringon ja kuun asema eläinradalla vuoden jokaisena päivänä, ja vastaavasti taustapuolella on asteikot auringonpimennyksille ja kuun vaiheille - tasauspyörästön ansiosta asteikkojen osoittimet pyörivät suhteessa toisiinsa.
Yllättävää Antikytheran koneessa ei ole vain se, miten antiikin aikoina näinkin hienostuneiden mekaanisten osien valmistus oli mahdollista, vaan myös koko mekanismin tarkka laskennallinen funktio. Tällaisesta astronomisesta laitteesta ei löydy myöskään minkäänlaisia kuvauksia aikakautensa teksteissä, saati että vastaavien antiikin taidonnäytteiden jäänteitä olisi löydetty muualta. Tämä säilynyt koneisto on kuitenkin monien tutkijoiden mukaan niin kehittynyt, että se osoittaa nykyisen tietämyksemme antiikin ajan teknisestä kehityksestä olevan edelleen hyvin puutteellista.
Vaikka koneen toimintaperiaate onkin selvitetty, sen tarkoitus on epäselvä. Eräät tutkijat arvelevat konetta käytetyn esimerkiksi uskonnollisten juhlien ajankohdan määrittämiseen, kun taas konetta tutkinut arkeologi Derek De Solla Price on esittänyt, että se olisi ollut näyttelyesineenä julkisella paikalla Rodoksella, joka oli koneenrakennustaidon keskus ja kuuluisa katuja ja toreja koristaneista mekaanisista veistoksista, kuten runoilija Pindaros kuvaa.
