Da Vinci -koodi
Wikipedia
| Da Vinci -koodi The Da Vinci Code |
|
| Kirjailija | Dan Brown |
| Kustantaja | WSOY |
| Suomentaja | Pirkko Biström |
| Genre | Trilleri |
| Ilmestynyt | 2004 (alkuteos 2003) |
| Julkaisuasu | |
| Sivuja | |
| Kirjasarja | |
| Kansitaiteilija | |
| ISBN | 951-0-29468-3 |
|
2005: Da Vinci -koodi: kuvitettu laitos |
|
| Kustantaja | |
| Kirjasarja | |
| Kieli | |
| Suomentaja | |
| Julkaisuasu | |
| Sivuja | 479 |
| Kansitaiteilija | |
| ISBN | 951-0-30964-8 |
Da Vinci -koodi (englanninkielinen alkuteos The Da Vinci Code) on yhdysvaltalaisen Dan Brownin kirjoittama vuonna 2003 julkaistu romaani, joka rakentuu historiallisten arvoitusten ympärille. Teos on saavuttanut maailmanlaajuisesti valtavan myyntimenestyksen. Tähän mennessä se on käännetty 42 kielelle ja sitä on myyty 38,6 miljoonaa kappaletta. Kirjasta on tehty myös elokuva.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kirjan lajityyppi
Lajityypiltään Da Vinci -koodi on trilleri, jossa on myös salapoliisiromaanin aineksia. Salaliittoteoriansa osalta teos muistuttaa jossain määrin useita Robert Ludlumin teoksia, mutta siinä käytetään myös runsaasti historiallista ja taidehistoriallista tietoa ja fiktiota. Da Vinci -koodi on tyyliltään melko lähellä Umberto Econ Foucaultin heiluria, mutta on sitä toimintapainottaisempi.
Da Vinci -koodi hyödyntää juonessaan lukuisia historiallisia tapahtumia, henkilöitä ja esineitä esittäen niille kiistanalaisia tulkintoja. Esimerkiksi Jeesuksesta annetaan teoksessa toisenlainen kuva kuin kristillisessä perinteessä. Leonardo da Vincin maalaamasta Viimeinen ehtoollinen -taulusta kirja paljastaa erikoisia yksityiskohtia. Teosta on kritisoitu epävarmojen teorioiden esittämisestä todellisina – usein ottamatta huomioon sitä, että Da Vinci -koodi on kirjoitettu fiktiiviseksi romaaniksi, ei tietokirjaksi.
[muokkaa] Brownin teoriat historiantutkimuksen näkökulmasta arvioituna
Brownin väitetään plagioineen romaaninsa teorian ja muuta taustatietoa kirjasta Pyhä veri, pyhä Graal. Teoria esittää, että Magdalan Maria olisi ollut Jeesuksen vaimo ja he olisivat saaneet tyttären, josta polveutui Merovingien kuningassuku. Kirjailija itse ei pidä näitä elementtejä fiktiona. Teoriaa tuetaan kirjassa analysoimalla tunnettuja taideteoksia ja legendoja.
Legendan mukaan Magdalan Maria vei Graalin maljan Marseilleen. Koska "San Greal" eli "Pyhä Graal" muistuttaa sanaa "Sang Real", joka tarkoittaa kuninkaallista verta, kirjailija esittää että Magdalan Maria kantoi maljana kohtuaan ja siinä Jeesuksen lasta. Kriitikot ovat huomauttaneet, että tällaisella sanojen analysoinnilla löydetään salaisia merkityksiä sanasta kuin sanasta. Kirjailija pitää myös mahdottomana ajatusta siitä, että Jeesus olisi ollut naimaton. Tosin sen ajan juutalaisessa yhteiskunnassa oli uskonnollisia liikkeitä, joissa toimi naimattomina pysytelleitä miehiä, kuten ilmeisesti ns. Kuolleenmeren kääröjä käyttänyt juutalaisyhteisö. Myöskään Paavali ei ilmeisesti ollut naimisissa.[1]
Brownin mukaan valtaan noussut kristinuskon haara ei hyväksynyt tällaista Jeesuksen inhimillisyyttä ja pyrki tukahduttamaan tiedon siitä. Da Vinci -koodin mukaan varhainen katolinen kirkko muun muassa vaati Magdalan Mariaa kutsuttavan huoraksi. Kirjassa mainitaan sensuroimattomana tietolähteenä gnostilainen Filippuksen evankeliumi, jossa Jeesus suutelee Mariaa. Gnostilaisuuden asiantuntijat pitävät kirjan väitteitä usealta osin väärinä.[2] Gnostilaisessa kirjallisuudessa suudelma muun muassa symboloi salaisen, pelastavan tiedon välittämistä. Eräässä toisessa gnostilaisessa evankeliumissa Jeesus suutelee veljeään Jaakobia, ja Jaakob vastaanottaa ja ymmärtää pelastavan tiedon.
Kirjassa myös pidetään gnostilaisuutta valtakirkon nitistämänä uskonnollisena liikkeenä, joka ymmärsi Jeesuksen inhimillisyyden. Tämä on sikäli kummallinen näkemys, että gnostilainen kirjallisuus piti Jeesusta puhtaasti hengellisenä, materian kahleista vapaana olentona.[3] Gnostilaisuus piti esimerkiksi Jeesuksen kärsimyksiä ristillä näennäisinä. Gnostilaisuudessa myös pidettiin suvunjatkamista valitettavana asiana. Tämä johtui luultavasti seksuaalikielteisyydestä tai kielteisestä suhtautumisesta olemassaoloon aineellisessa maailmassa.
Muita kirjassa olevia virheellisiä väitteitä tai puolitotuuksia ovat muun muassa seuraavat:
- Nag Hammadin kirjoitukset ja Kuolleenmeren kääröt olisivat varhaisimmat kristilliset kirjoitukset, ja että Kuolleenmeren kääröillä olisi jotain tekemistä gnostilaisuuden kanssa.[3] Tosiasiassa Kuolleenmeren kääröt eivät ole kristillisiä vaan juutalaisia ja Nag Hammadin gnostilaiset kirjoitukset ovat enimmäkseen toiselta ja kolmannelta vuosisadalta.
- Uuteen testamenttiin olisi ollut ehdolla oli kahdeksankymmentä evankeliumia.[3] Tosiasiassa erilaisia apokryfisiä kirjoituksia on kyllä useita, mutta varsinaisia evankeliumeja oli olemassa korkeintaan noin 50.
- Raamatun kaanonista olisi päättänyt vasta keisari Konstantinus 300-luvulla. Tosiasiassa kaanon oli pääosiltaan vakiintunut jo vuoteen 150 mennessä, ja sen hyväksyivät sekä "oikeaoppiset" katoliset että "harhaoppiset" valentinolaiset kristityt.[3]
- Jeesuksen jumaluudesta päätettiin vasta Nikaian kirkolliskokouksessa vuonna 325. Tosiasiassa virallinen päätös asiasta oli mahdollinen kyllä vasta kristinuskon tultua valtionuskonnoksi, mutta jumaluudesta on merkkejä jo muun muassa Johanneksen evankeliumissa.[3]
Da Vinci -koodi on oikeassa muun muassa siinä, että jotkut ryhmät pitivät gnostilaisia kirjoituksia arvovaltaisina, ja että näitä kirjoituksia tuhottiin kristinuskon saatua suosituimmuusaseman.[3]
[muokkaa] Katso myös
- Da Vinci -koodi, kirjasta tehty elokuva
- Enkelit ja demonit
- Meteoriitti
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1. Kor. 7:8.
- ↑ Katso Dunderberg 2005, s. 469-476.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 Dunderberg 2005, s. 472-473.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Brown, Dan: Da Vinci -koodi. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29468-3.
- Dunderberg, Ismo: Jälkisanat: Dan Brownin Da Vinci -koodi ja Nag Hammadin kirjasto, teoksessa Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisä tekstejä, 2. täydennetty painos. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30859-5.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- The Da Vinci Hoax: Exposing the Errors in The Da Vinci Code by Carl Olson and Sandra Miesel, from Ignatius Press
- Answers In Genesis - The Da Vinci Code: Secret hidden truth? by Alex Williams
- 'Church fights Da Vinci Code novel ' by the BBC
- Article on the Da Vinci Code by Prof Witherington, from Leadership U
- 'Christianity Today' - Breaking The Da Vinci Code
- Da Vinci Code: Dan Brown and The Grail That Never Was by Professor. Norris Lacy
- The Daily Telegraph - The Da Vinci Code by journalist Christopher Howse
- The Da Vinci Code: Of Magdalene, Gnostics, the Goddess and the Grail by Editor Byron Barlowe, from Leadership U
