George Washington
Wikipedia
 |
|
| Yhdysvaltojen 1. presidentti | |
|---|---|
| Varapresidentti | John Adams |
| Virassa | 1789–1797 |
| Edeltäjä | - |
| Seuraaja | John Adams |
| Syntymäaika | 22. helmikuuta 1732 |
| Syntymäpaikka | Virginia |
| Kuolinaika | 14. joulukuuta 1799 |
| Kuolinpaikka | Virginia |
| Puolue | {{{puolue}}} |
| Ammatti | {{{ammatti}}} |
| Uskonto | {{{uskonto}}} |
| Puoliso | Martha Custis Washington |
| Allekirjoitus | {{{allekirjoitus}}} |
George Washington (22. helmikuuta 1732 – 14. joulukuuta 1799) oli eräs Yhdysvaltain perustajista ja Yhdysvaltain ensimmäinen presidentti (1789–1797). Hän oli kenraali ja Amerikan siirtokuntien joukkojen ylipäällikkö Yhdysvaltain vapaussodassa (1775–1783).
Yhdysvalloissa häntä pidetään eräänä maailmanhistorian suurimmista henkilöistä. Päinvastoin kuin monet muut vallankumousjohtajat, hän luovutti vallan vapaaehtoisesti demokraattiselle hallinnolle. Yhdysvaltojen pääkaupunki Washington, DC sekä Yhdysvaltain länsirannikolla sijaitseva Washingtonin osavaltio on nimetty hänen mukaansa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus
George Washington syntyi Westmoreland Countyssa, Virginiassa. Hänen synnyinpäivänsä on 11. helmikuuta 1731 silloin käytetyn juliaanisen ajanlaskun mukaan. Englantilaisen ajanlaskun vuoden alku on myös 25. maaliskuuta, joten vuosilukukin vaihtuu. Washington oli Virginian orjuudesta hyötyvää plantaasiomistajaeliittiä. Hänen vanhempansa olivat englantilaista sukujuurta. Hän kouluttautui maanmittariksi ja kartoitti Shenandoahin laaksoa Virginiassa. 20-vuotiaana hän peri veljeltään Mount Vernonin tilan lähellä Alexandriaa.
[muokkaa] Sotilasuran alku
Washington nimitettiin 1754 Virginian militian everstiksi, ja hän rakennutti sarjan linnoituksia ranskalaisia ja intiaaneja vastaan. Virgianian kuvernööri määräsi Washingtonin ajamaan ranskalaiset Ohion laaksosta. Ranskalaisten kieltäydyttyä poistumasta, hän hyökkäsi tiedustelupartiota vastaan ja kymmenen miestä tapettiin.
Vastaiskua odotettaessa Washingtonin joukot rakensivat linnoituksen (Fort Necessity). Brittien joukot olivat kuitenkin alivoimaisia ja pieni linnoitus laaksossa jäi tulvan alle ja joukot joutuivat antautumaan ja neuvottelemaan paluustaan Virginiaan. Tapahtuma johti sotaan vuosina 1754–1763. Washington taisteli sodassa, jossa häneltä ammuttiin kolme hevosta ja neljä kertaa luoti lävisti hänen takkinsa.
[muokkaa] Kongressiedustajana
Vuonna 1757 Washington erosi armeijasta ja nai rikkaan lesken Martha Dandridge Custisin. Pari muutti Mount Vernoniin maanviljelijöiksi. Washington adoptoi Castisin kaksi lasta, muttei ikinä saanut omia, sillä hänen nuorena sairastamansa isorokko teki hänestä steriilin. Washingtonista tuli ensimmäisen siirtokuntien vaaleilla valitun hallinnon, The Virginia House of Burgesses'n jäsen.
Vuoteen 1774 mennessä Washingtonista oli tullut yksi siirtokuntien rikkaimmista miehistä. Hän toimi Virginiasta valittuna Continental Congressin, kolmentoista siirtokunnan lakia säätävän elimen jäsenenä 5. syyskuuta – 26. lokakuuta 1774. Kongressi sai kaksitoista siirtokunnista boikotoimaan brittiläisiä tuotteita ja estämään viennin Britanniaan vastineeksi parlamentin säätämistä rangaistustoimista siirtokuntien levottomuuksien, erityisesti "Bostonin teekutsujen", vuoksi.
Washington valittiin myös toiseen kongressiin, joka kokoontui ensimmäisen kerran 10. toukokuuta 1775, ja alkoi tukea kapinaa hallitsijaa vastaan, luoden siirtokuntien armeijan (Continental Army) ja oman rahan (Continental Dollar). Washington ei tukenut itsenäisyyttä ennen vuotta 1776, tutustuttuaan Thomas Painen kirjoitukseen Common Sense.
[muokkaa] Itsenäisyyssota
Kongressi nimitti Washingtonin armeijan johtoon 15. kesäkuuta 1775. Hänen joukkonsa ajoi brittiarmeijan Bostonista 17. maaliskuuta 1776 Halifaxiin, Kanadaan ja Washingtonin joukot siirtyivät New York Cityyn odottamaan hyökkäystä sinne. Washington hävisi Long Islandin taistelun 22. elokuuta ja seuraavat taistelut ajoivat joukon New Jerseyhin.
Washington hyökkäsi yöllä 25. joulukuuta 1776 kuningas Yrjö III:n hesseläisjoukkoja vastaan Delaware-joen yli yllätyshyökkäyksessä ja kenraali Charles Cornwallisin joukkoja vastaan Princetownissa 2. tammikuuta 1777 vapauttaen vähitellen osavaltion. Kuitenkin samana vuonna kenraali Howen joukot voittivat Washingtonin joukot Brandywinen taistelussa 11. syyskuuta vallaten siirtokuntien pääkaupungin, Philadelphian.
Yritys ajaa brittijoukot tiehensä päättyi häviöön Germantownin taistelussa 2. lokakuuta ja joukot majoittuivat talveksi Valley Forgeen. Washingtonin armeija harjoitteli kevään saksalaisen paroni Friedrich von Steubenin johdolla.
Siirtokuntien armeija hyökkäsi 28. kesäkuuta 1778 Monmouthin taistelussa Philadelphiasta New Yorkiin marssimassa ollutta brittiarmeijaa vastaan. Viimeinen suuri taistelu pohjoisissa siirtokunnissa päättyi kuitenkin pakenemiseen.
Etelässä kenraalit Horatio Gates ja Benedict Arnold voittivat Saratogan taistelun 17. lokakuuta 1777 brittikenraali John Burgoynea vastaan. Tätä pidetään Yhdysvaltain itsenäisyyssodan käännekohtana Ranskan liityttyä siirtokuntien puolelle Britanniaa vastaan.
Vuonna 1781 amerikkalaiset ja ranskalaiset joukot sekä Ranskan laivasto olivat saartaneet kenraali Cornwallisin Yorktowniin Virginiassa. Washington marssi joukkoineen paikalle ja saartoa kiristettiin, kunnes britit antautuivat. Vuonna 1783 Pariisin sopimuksessa Ison-Britannian kuningaskunta tunnusti Amerikan yhdysvallat.
[muokkaa] Presidenttinä
Washington luovutti armeijan ylipäällikön aseman kongressille 23. joulukuuta 1787. Hän oli puheenjohtajana perustuslakia säätävässä kokouksessa 1787, ja valittiin yksimielisesti virkaan 4. helmikuuta 1789 ja vannoi virkavalan 30. huhtikuuta 1789. Washington joutui lainaamaan 600 puntaa muuttaakseen New Yorkiin, jossa Amerikan hallitus kokoontui.
Vuonna 1791 liittovaltion hallitus määräsi veron viskille, ja 1794 Washington lähti henkilökohtaisesti johtamaan 13 000 miehen joukot taltuttamaan viskikapinaa Länsi-Pennsylvaniassa.
Washington jäi eläkkeelle maaliskuussa 1797 ja vetäytyi Mount Vernoniin maatilalleen. Hän sairastui kaksi vuotta myöhemmin ja kuoli 14. joulukuuta 1799.
[muokkaa] Muuta
Washingtonilla oli huonot hampaat, ja hän menetti hampaita 24-vuotiaasta lähtien. Hän käytti hammasproteesia, ei kuitenkaan puisia hampaita, kuten suosittu tarina kertoo.
Washington kohosi eläessään aina kenraalimajurin arvoon asti. Vuonna 1976 presidentti Gerald Ford kuitenkin nimitti hänet "armeijoiden kenraaliksi" (General of the Armies of the United States, joka on "armeijan kenraalia", General of the Army, vieläkin suurempi arvo), jotta kukaan upseeri ei ikinä kohoaisi häntä korkeammaksi (General of the Army vastaa suomalaisittain sotamarsalkkaa, kun taas General of the Armies vastaa Suomen marsalkkaa). Armeijoiden kenraali -arvonimi on annettu Washingtonin lisäksi vain yhdelle henkilölle, ensimmäisestä maailmansodasta muistetulle John J. Pershingille.
