George W. Bush

Wikipedia

**George Walker Bush**
Yhdysvaltojen 43. presidentti

Varapresidentti	Dick Cheney
Virassa	20. tammikuuta 2001 –
Edeltäjä	Bill Clinton
Seuraaja	–
Syntymäaika	6. heinäkuuta 1946
Syntymäpaikka	New Haven, Yhdysvallat
Kuolinaika	{{{kuolinaika}}}
Kuolinpaikka	{{{kuolinpaikka}}}
Puolue	Republikaanit
Ammatti	{{{ammatti}}}
Uskonto	{{{uskonto}}}
Puoliso	Laura Welch Bush
Allekirjoitus	{{{allekirjoitus}}}

Puoliso Laura sekä kaksostyttäret Jenna ja Barbara Bush

George Walker Bush kuuntele ääntämys^? (s. 6. heinäkuuta 1946) on Yhdysvaltojen 43. ja nykyinen presidentti. Ennen presidentiksi valitsemistaan hän toimi 1995–2000 Texasin kuvernöörinä.

Bush voitti republikaanisen puolueen nimityksen ja vuoden 2000 presidenttivaaleissa hänet valittiin Yhdysvaltain presidentiksi. Hänet valittiin uudelleen presidentiksi vuoden 2004 vaaleissa.

Sisällysluettelo

1 Tausta
2 Ura kuvernöörinä
3 Presidentinvaalit 2000
4 Presidentiksi
5 Sisäpolitiikka
6 Terrorisminvastainen sota
- 6.1 Afganistanin sota
- 6.2 Irakin sota
7 Toinen kausi
8 Ulkopolitiikka
9 Lähteet
10 Katso myös

[muokkaa] Tausta

Bush on varakkaan texasilaisen poliitikkosuvun vesa. Bush syntyi New Havenissa, Connecticutissa. Hänen vanhempansa muuttivat Texasiin hänen ollessaan kaksivuotias. Hän kasvoi Midlandissa ja Houstonissa, Texasissa.

Bushin isoisä Prescott Sheldon Bush oli pankkiiri ja senaattori Connecticutista. Isä George H. W. Bush nousi öljyalalta ensin Ronald Reaganin varapresidentiksi ja sitten Yhdysvaltain presidentiksi asti. Bushin pikkuveli Jeb Bush on Floridan kuvernööri. Bushin muut sisarukset ovat Neil, Marvin ja Dorothy Bush. Nuorempi sisar Robin kuoli kolmivuotiaana vuonna 1953 leukemiaan.

Bush kävi Phillips Academya Andoverissa, Massachusettsissa ja seurasi isänsä jalanjälkiä Yalen yliopistoon, jossa hän suoritti alemman korkeakoulututkinnon historiasta vuonna 1968.

Toukokuussa 1968 – Vietnamin sodan ollessa käynnissä – Bush hyväksyttiin Texasin ilmakansalliskaartiin. Koulutuksen jälkeen hänet sijoitettiin Ellingtonin lentotukikohtaan F-102-ohjaajaksi. 1972 Bush anoi siirtoa Alabaman kansalliskaartiin työskennelläkseen republikaanien vaalikampanjassa, ja hän sai vapautuksen puoli vuotta etuajassa kuusivuotisesta palveluksestaan mennäkseen Harvardin yliopistoon.

Kansalliskaartin-aikoinaan Bush on myöntänyt juoneensa liikaa ja kuvannut käyttäytymistään "vastuuttomaksi nuoruudeksi." Hänet pidätettiin rattijuopumuksesta 1976, ja hän menetti ajokorttinsa vuoteen 1978 saakka.

Bush suoritti taloushallinnon maisterintutkinnon Harvardissa ja meni öljyteollisuuden palvelukseen. Vuonna 1977 hän tapasi kirjastonhoitaja Laura Welchin, ja he menivät naimisiin kolmen kuukauden seurustelun jälkeen ja asettuivat Midlandiin, Texasiin. Kaksostytöt Jenna ja Barbara Bush syntyivät 1981. Bush erosi anglikaanikirkosta ja liittyi vaimonsa metodistikirkkoon.

Vuonna 1978 Bush pyrki Yhdysvaltain kongressin edustajainhuoneeseen Texasista. Häntä vastassa oli demokraattipuolueen Kent Hance. Bush hävisi kuudellatuhannella äänellä. Bush jatkoi öljyteollisuudessa, ja hän oli vanhempana osakkaana tai toimitusjohtajana yrityksissä kuten Arbusto Energy, Spectrum 7 ja Harken Energy, kun se osti Spectrum 7:n. Öljyala kärsi 1980-luvun hintojen laskusta.

Bush muutti perheineen 1988 Washingtoniin tukemaan isänsä presidentinvaalikampanjaa. Lee Atwaterin ja Doug Weadin kanssa hän kehitti konservatiivikristittyihin ja evankelikalisteihin vetoavaa kampanjaa, koska näitä pidettiin vaalien ratkaisijoina.

Palattuaan Texasiin Bush osti huhtikuussa 1989 osuuden Texas Rangers -baseballjoukkueesta ja toimi viisi vuotta sen toimitusjohtajana. Joukkue pääasiassa menestyi tänä aikana ja oli MLB:n American Leaguen läntisen divisioonan sarjataulukon kärjessä 1994 ennen kuin lakko katkaisi kauden. Bushin rooli Rangersien johdossa toi hänelle runsaasti julkisuutta. Myydessään joukkueen osakkeet hän sai 15 miljoonaa dollaria alkuperäisen 800 000 sijoituksensa sijaan.

[muokkaa] Ura kuvernöörinä

Bush ilmoitti pyrkivänsä Texasin kuvernööriksi vuoden 1994 vaaleissa. Hän voitti helposti republikaanien esivaalin, ja häntä oli vastassa istuva kuvernööri, demokraatti Ann Richards. Bush voitti saaden 52 prosenttia äänistä Richardsin 47 prosenttia vastaan. Kuvernöörinä Bush lisäsi varoja koulutukseen ja uudisti rikosoikeusjärjestelmää. Hänen aikanaan Texasissa teloitettiin 152 rikollista – enemmän kuin kenenkään muun nykyaikaisen kuvernöörin aikana. Bush hyödynsi budjettiylijäämää leikaten veroja kahden miljardin dollarin edestä, mikä oli suurin veronleikkaus Texasin historiassa ja toi hänelle maineen yritysystävällisenä konservatiivina.

Bush oli myös pioneeri kirkkojen tuomisessa mukaan sosiaaliturvan toteuttamiseen. Hän laajensi osavaltion rahoitusta uskonnollisille järjestöille, jotka järjestivät koulutusta, alkoholi- ja huumeriippuvuushoitoa ja perheväkivallan estotyötä (ns. Faith-Based Initiatives), sillä hän itse oli aiemmin kärsinyt vakavista alkoholi- ja mielenterveysongelmista. Pääseminen eroon alkoholismista nosti uskonnollisuuden hyvin korkealle Georgen elämässä, jonka jälkeen uskonto on vaikuttanut lähes jokaiseen asiaan hänen elämässään. Kuvernööri Bush allekirjoitti 17. huhtikuuta 2000 säädöksen, jolla 10. kesäkuuta julistettiin "Jeesus-päiväksi" Texasissa^[1]. Bushia myös arvosteltiin perustuslain määräämän kirkon ja valtion eron rikkomisesta. Vuonna 1998 Bush valittiin toiselle perättäiselle nelivuotiskaudelle ensimmäisenä Texasin kuvernöörinä (kausi pidennettiin nelivuotiseksi 1975). Hän sai lähes 69 prosenttia äänistä.

[muokkaa] Presidentinvaalit 2000

Pääartikkeli: Yhdysvaltain presidentinvaalit 2000

Bushin vuoden 2000 kampanjaa johtivat hänen ystävänsä Karl Rove, Karen Hughes ja John Albaugh sekä muut Texasin poliitikot. Bushia vastassa merkittävimpänä republikaanien ehdokkaana oli senaattori John McCain Arizonasta. Bush sai ns. supertiistaina taakseen yhdeksän osavaltion kolmestatoista republikaanit, mikä varmisti hänen ehdokkuutensa. Hän valitsi varapresidenttiehdokkaakseen entisen edustajainhuoneen jäsenen ja puolustusministeri Dick Cheneyn. Bushia tukivat huomattavat republikaanit Donald Rumsfeld ja Colin Powell, jotka saivat aseman kansallisen turvallisuuden ja ulkopolitiikan neuvonantajina.

Vaaleissa Bushia oli vastassa demokraattien Al Gore. Bush hyökkäsi Gorea vastaan asekontrollin ja verotuksen alueilla. Bush arvosteli Kioton sopimusta, jota Gore kannatti, sanoen sen rasittavan keskilännen osavaltioiden teollisuutta ja johtavan talousvaikeuksiin. Televisioväittelyssä Des Moinesissa Iowassa 13. joulukuuta 1999 Bush nimesi suosikkifilosofikseen Jeesuksen, koska "hän oli muuttanut hänen sydämensä." Bushin vetoamisen uskonnollisiin arvoihin uskotaan auttaneen hänen valinnassaan.

Bush valittiin republikaanina Yhdysvaltain presidentiksi vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Ääniä jouduttiin laskemaan uudelleen Floridan osavaltiossa useampaan otteeseen. Televisiokanavat julistivat aluksi Goren voittaneen Floridassa, mutta vetivät tuloksen pois, ilmoittivat myöhemmin osavaltion, ja koko vaalin kääntyneen Bushin voitoksi. Äänestystapahtumaa ja ääntenlaskua syytettiin lukuisista epäselvyyksistä. Äänet laskettiin uudelleen koneellisesti, mikä kavensi Bushin johtoa. Lopulta neljä Floridan piirikuntaa aloitti tarkistuslaskun käsin. 8. joulukuuta Floridan korkein oikeus määräsi kaikki piirikunnat, joissa oli runsaasti hylättyjä ääniä, tekemään tarkistuslaskennan käsin. 9. joulukuuta tapauksessa Bush vs. Gore, liittovaltion korkein oikeus kuitenkin kumosi Floridan päätöksen ja määräsi laskennan lopetettavaksi. Koneellisen laskennan tulokseksi jäi, että Bush voitti Floridassa 537 äänellä, kun annettuja ääniä oli noin kuusi miljoonaa.

Bush voitti vaaleissa demokraattien Al Goren, vaikka sai tätä vähemmän ääniä (Bush 47,9 % ja Gore 48,4 %). Yhdysvaltain vaalilainsäädännön mukaan tämä oli mahdollista, koska presidentin valitsijamiehet valitaan kustakin osavaltiosta erikseen ja osavaltion voittaja saa useimmissa tapauksissa kaikki osavaltion valitsijamiehet. Bush sai 271 valitsijamiestä ja Gore 266.

[muokkaa] Presidentiksi

Republikaaniehdokkaaksi nuori George W. Bush oli 54-vuotias aloittaessaan ensimmäistä presidenttikauttaan vuonna 2001. Hänen odotettiin johdattavan kylmän sodan loputtua republikaanit uuteen aikakauteen.^lähde?

Bush nimitti Andrew Cardin henkilökuntapäällikökseen, Karl Roven poliittiseksi neuvonantajakseen, Karen Hughesin valkoisen talon tiedottajaksi. Colin Powellista tuli ulkoministeri, Paul O'Neillista valtiovarainministeri ja Donald Rumsfeldista puolustusministeri. Oikeusministeriksi Bush nimitti konservatiivisista mielipiteistään tunnetun entisen senaattori John Ashcroftin.

[muokkaa] Sisäpolitiikka

Bush aloitti kautensa kampanjoimalla ympäri maata 2001 hankkiakseen tukea veronalennushankkeilleen. Hänen talouspoliittisen linjansa mukaan käyttämättömät valtion varat tuli palauttaa veronmaksajille. Kun keskuspankin Alan Greenspan varoitteli lähestyvästä lamasta, Bushin mukaan veronalennus elvyttäisi taloutta ja loisi työpaikkoja. Lopulta viisi senaatin demokraattia loikkasi leikkauksien puolelle ja hyväksyi republikaanien kanssa 1 350 miljardin veronalennuksen 10 vuoden aikana.^[2] Työttömyys saavutti huippunsa, 6,2 % kesällä 2003 ja on alentunut sen jälkeen.

Bush jatkoi uskoon perustuvia ohjelmia myös presidenttinä. 29. tammikuuta 2001 hän antoi määräyksen White House Office of Faith-Based and Community Initiativesin (OFBCI) perustamisesta. Toinen Bushin aloite on No Child Left Behind Act of 2001, jonka on tarkoitus parantaa Yhdysvaltain peruskoulutuksen tilaa. Arvostelijat jopa Bushin omasta leiristä ovat moittineet ohjelmaa siihen varattujen varojen vähäisyydestä^[3].

9. elokuuta 2001 Bush allekirjoitti lain, jolla sallittiin liitovaltion varojen käyttö kantasolututkimukseen, jos ihmisalkioita ei tuhota solujen saamiseksi. Kokeita voi tehdä vain 12 olemassa olevalla solulinjalla, joiden pelätään olevan vaurioituneita. Kantasolututkimus liittovaltion varoilla oli kielletty Yhdysvalloissa kokonaan 1995 republikaanien ns. Dickeyn lisäyksellä republikaanien saadessa enemmistön kongressin molempiin kamareihin.

[muokkaa] Terrorisminvastainen sota

Bushin hallintokausi muuttui kertaheitolla 11. päivänä syyskuuta vuonna 2001. Yhdysvaltain jouduttua terroristihyökkäyksen kohteeksi hän käynnisti niin sanotun terrorismin vastaisen sodan ja kokosi maailmanlaajuisen rintaman terrorismin kitkemiseksi. Tähän kampanjaan ovat kuuluneet mm. Afganistanin ja Irakin sota.

Iskujen jälkeen ajettiin nopeassa tahdissa läpi USA PATRIOT Act -laki. Kotimaan turvallisuutta vahvistettiin uudella, 25. marraskuuta 2002 perustetulla Department of Homeland Security -ministeriöllä. Kotimaan turvallisuuden ministeriksi tuli Tom Ridge. Ministeriö aloitti toimintansa alkuvuodesta 2003. Bushin astuessa toiselle kaudelleen Ridgeä seurasi Michael Chertoff. Department of Homeland Securityn budjetti oli vuodelle 2004 36,5 miljardia dollaria, ja se työllisti 184 000 työntekijää vuonna 2005.

Pian iskujen jälkeen Bush antoi NSA:lle määräyksen tiettyjen puhelujen seuraamisesta ilman Foreign Intelligence Surveillance Courtin (FISC) määräystä kuten Foreign Intelligence Surveillance Act (50 U.S.C. § 1801) määrää. 17. elokuuta 2006 detroitilainen tuomari tuomitsi Bushin määräämän, ilman oikeuden tai kongressin hyväksyntää tehdyn Terrorist Surveillance Programiin kuuluvan Yhdysvaltain kansalaisten salakuuntelun perustuslain vastaiseksi. Jutun vienti eteenpäin pysäytettiin odottamaan valitusta.^[4]

Pian Afganistanin sodan alkamisen jälkeen tammikuussa 2002 Yhdysvallat kiersi lakeja ja Geneven sopimusta perustamalla Kuubaan Guantanamo Bayn laivastotukikohtaan leirin, jonne on tuotu 775 vankia, jotka luokiteltiin "laittomiksi taistelijoiksi." Osaa vangeista on pidetty leirillä viisi vuotta ilman syytteitä. Noin 340 on vapautettu, mutta ketään vangituista vastaan ei ole nostettu syytteitä. Ulkomaat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat pitäneet leirin olemassaoloa sietämättömänä ja vaatineet sen sulkemista.^[5]^[6] Leiriltä vapautetut vangit ovat myös väittäneet tulleensa kidutetuiksi.

Guantanamo Bayn leirin lisäksi Yhdysvaltain CIA:n väitetään kaappaavan ihmisiä eri maista, ja lennättävänsä heidät vangittaviksi ja kidutettaviksi eri puolille maailmaa. Loppuvuodesta 2005 paljastunut CIA:n vankilentojen sarja sai useat Euroopan maat aloittamaan tutkinnan, onko Yhdysvallat rikkonut paikallisia lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia.^[7] Italian hallitus määräsi 22 epäiltyä CIA:n agenttia pidätettäväksi muslimiuskonoppineen kaappauksesta Milanossa 2003^[8] ja Saksa 13 agenttia Saksan kansalaisen Khaled el-Masrin kaappauksesta^[9].

[muokkaa] Afganistanin sota

7. lokakuuta 2001 Yhdysvaltain ja brittiläiset joukot aloittivat Afganistanin pommitukset, jotka johtivat 13. marraskuuta Pohjoisen liiton joukkojen saapumiseen Kabuliin. Joulukuuhun 2001 mennessä YK oli järjestänyt Bonnin sopimuksen, jonka perusteella asetettiin väliaikainen Afganistanin hallitus, jota johti Hamid Karzai ja Afganistanin järjestyksen ylläpitoon kansainväliset ISAF-joukot. Yritykset surmata tai vankita al-Qaidan johtaja Osama bin Laden epäonnistuivat, kun hän pakeni joulukuussa 2001 vuoristoiselta Tora Boran alueelta. Myöskään al-Qaidan kakkosmiestä tohtori Aiman al-Zawahria tai Afganistanin Talibanin johtaja Mullah Omaria ei ole saatu kiinni. Maata ei ole saatu täydellisesti hallituksen valvontaan. Vaikka Talibanin vastarinta näytti lyödyltä vuoteen 2003 asti, se alkoi myöhemmin voimistua. NATO otti ISAF-joukkojen komennon syyskuussa 2006 ja Yhdysvallat lupasi maahan 12 000 miestä lisää joukkoja. Lokakuussa 2006 maassa oli 41 000 ulkomaista sotilasta.

[muokkaa] Irakin sota

Vuoden 2002 puolivälin jälkeen Bushin hallinnon pyytämät CIA:n kokoamat raportit väittivät Irakin Saddam Husseinin pyrkivän aloittamaan uudelleen ydinaseiden kehittelyn, sekä Persianlahden sodassa 1991 lyödyllä Irakilla olevan edelleen biologisia ja kemiallisia aseita ja ohjuksia, joiden kantomatka ylitti YK:n pakotteiden määräykset. Bush sai lopulta lokakuussa 2002 yksisivuisen raportin. Kysymys siitä, liioitteliko Bushin hallinto tahallisesti Irakin uhkaa, muodostui Bushin arvostelun ytimeksi.

Loppuvuodesta 2002 ja alkuvuodesta 2003 Bush taivutteli YK:ta pakottamaan Irakin aseriisuntavaatimuksiin. 13. marraskuuta 2002 YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen 1441 nojalla Hans Blix ja Mohamed ElBaradei johtivat YK:n asetarkastajaryhmän Irakiin. Tarkastajat poistuivat maasta neljä päivää ennen Yhdysvaltain hyökkäystä sen kehotuksesta, huolimatta siitä että he pyysivät lisäaikaa saadakseen tehtävänsä suoritettua. Yhdysvallat haki aluksi YK:n turvallisuusneuvostolta valtuuksia käyttää sotilasvoimaa Irakin päätöslauselmien voimaanpanoon, muttei saanut sitä etenkin Saksan ja Ranskan vastustuksen vuoksi. Tämän jälkeen Yhdysvallat alkoi valmistautua sotaan ja kokosi yli 20 maan "halukkaiden koalition", päätukijanaan Britannian Tony Blair ja hyökkäsi Irakiin 20. maaliskuuta 2003. Irakin pääkaupunki Bagdad vallattiin 9. huhtikuuta 2003 ja 1. toukokuuta 2003 Bush julisti lentotukialus USS Abraham Lincolnilla sotatoimet päättyneiksi.

Toukokuun "Mission Accomplished" -puhetta arvosteltiin ennenaikaiseksi.^[10] Liittouman kokoama Iraq Survey Group ei myöskään löytänyt sodan syyksi ilmoitettuja joukkotuhoaseita. 14. joulukuuta 2005 Bush ilmoitti joukkotuhoaseista keskusteltaessa "on totta että suuri osa tiedustelutiedoista osoittautui vääriksi."^[11] Hän sanoi kuitenkin että päätös olisi tehty myös myöhempien tietojen varassa.^[12] Vuosina 2004–2006 Irakin tilanne heikkeni, ja muistuttaa Yhdysvaltainkin tiedustelulähteiden arvion mukaan osittain täysimittaista sisällissotaa^[13] ja on luonut maailman suurimman pakolaisongelman. Samalla vaatimukset Yhdysvaltain vetäytymiseksi Irakista ovat kasvaneet. Vuoden 2006 National Intelligence Estimaten mukaan Irakin sota on lisännyt islamistista radikalismia ja pahentanut terrorismin uhkaa^[14]. Tammikuun 10. päivän puheessaan 2007 Bush lupasi lähettää Irakiin 21 500 lisää joukkoja tilanteen rauhoittamiseksi.

Bushin presidenttiyttä ovat varjostaneet myös Abu Ghraibin vankilan kidutusskandaali ja yhdysvaltalaisten sotilaiden tekemät rikokset Irakissa.

Vaikka Bushin suosio kotimaassaan oli Irakin sodan aikana ja pitkään sen jälkeenkin vankka, on se hiipunut uuvuttavan Irakin miehityksen aikana. Yhdysvaltojen Irakissa olevat joukot ovat joutuneet usein aseellisten hyökkäysten kohteeksi. Yhdysvallat on menettänyt yli 3 000 sotilasta (tammikuu 2007). Varovaisimpienkin arvioiden mukaan Irakissa on kuollut 42 000–47 000 siviiliä^[15]. Kriitikot ovat kutsuneet jo vuosia kestänyttä Irakin sotaa, jolle ei vieläkään näy loppua uudeksi Vietnamin sodaksi.

[muokkaa] Toinen kausi

Bush voitti vuoden 2004 presidentinvaaleissa demokraattien vastaehdokkaan John Kerryn ja jatkoi toiselle kaudelle. Bush nimettiin suoraan puolueensa ehdokkaaksi, eikä hän joutunut esivaaliin. Kuten edelliselläkin kerralla vaaleja sävyttivät epäselvyydet. Kongressissa tehtiin esitys hylätä Ohion äänet, mutta se ei mennyt läpi, eikä olisi muuttanut tulosta. Tulos saatiin selville vasta seuraavana päivänä, eikä Kerry kiistänyt Bushin niukkaa voittoa Ohiossa. Bush sai taakseen 286 valitsijamiestä ja Kerry 251.

Hänellä on ollut joitakin ongelmia haluamansa lainsäädännön läpiajamisessa Yhdysvaltain kongressissa vuonna 2005 alhaisten kannatuslukujensa vuoksi.

Bush on myös vihdoin myöntänyt, että ihmisen toimet ovat "saattaneet osaltaan kiihdyttää" ilmastonmuutosta, mutta kieltäytynyt allekirjoittamasta Kioton ilmastosopimusta vedoten Yhdysvallain talouden riippuvuudesta päästöihin. Yleisesti ottaen Bushin linja ei toisella kaudella ole olennaisesti muuttunut.

Hurrikaani Katrinan iskiessä 29. elokuuta 2005 New Orleansiin nousi vilkas keskustelu paikallisesta, osavaltion ja liittovaltion toiminnasta myrskyyn valmistauduttaessa ja sen jälkeen. Hurrikaaani surmasi yli 1800 Yhdysvalloissa ja 80 % New Orleansista jäi veden peittoon. Hiukan yli puolet amerikkalaisia piti hallituksen toimia riittämättöminä, ja 44 % syytti siitä suoraan Bushia.^[16]

28. elokuuta 2006 vielä republikaanienemmistöinen kongressi hyväksyi lain, joka laillisti vangittujen kuulustelumenetelmät. Lain hyväksyminen seurasi heinäkuun korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan ohjelma oli perustuslain vastainen. Kerta oli toinen kun Bush yritti saada kongressin hyväksymään lain. Bush allekirjoitti Military Commissions Act -lain 17. lokakuuta 2006.^[17]

Bush joutui salamurhayrityksen kohteeksi Tbilisissä, Georgiassa 10. toukokuuta 2005. Vladimir Arutjunjan sai teosta elinkautisen.^[18] Bushin suosio on ailahdellut rajusti hänen toisella kaudellaan. Huonoimmillaan häntä on kannattanut vain 30 % amerikkalaisista.^[19]

Päivä demokraattien voittamien kongressin vaalien jälkeen 8. marraskuuta 2006 Bush ilmoitti korvaavansa puolustusministeri Donald Rumsfeldin entisellä CIA:n johtaja Robert Gatesillä. Senaatti vahvisti Gatesin nimityksen 6. joulukuuta, ja hän astui virkaansa 18. joulukuuta.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Bushin ulkopolitiikkaa hallitse terrorismin vastainen sota ja Irakin sota.

Bushin hallinto on vetäytynyt useista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Kioton sopimus, Kansainvälinen rikostuomioistuin ja ABM-sopimus. Bush on pyrkinyt luomaan kansallisen ohjuspuolustuksen, jonka ABM-sopimus kielsi. Bush ilmaisi tukensa Taiwanille toukokuussa 2001 mannerkiinalaisen hävittäjän törmättyä Yhdysvaltain EP-3E-vakoilukoneen kanssa, mikä johti yhdysvaltalaismiehistön pidätykseen. Vuosina 2003–2004 Bush määräsi interventiosta Haitille ja Liberiaan Yhdysvaltain etujen suojaamiseksi. Bush arvosteli Jasser Arafatia väkivallan ja aseistettujen ryhmien tukemisesta. Huhtikuussa 2002 ulkoministeri Powell vieraili miehitetyllä Länsirannalla Jeninin pakolaisleirillä, jossa Jeninin verilöylyn väitettiin tapahtuneen, ja ilmoitti kongressille, ettei havainnut merkkejä siitä. Myöhemmin Bush on ilmoittanut ensimmäisenä Yhdysvaltain presidenttinä tukevansa palestiinalaiskysymyksessä kahden valtion ratkaisua.

Ulkoministeri Powell joutui arvostelun kohteeksi vuoden 2003 Irakin miehityksen seurauksena. Hän ilmoitti erostaan 11. marraskuuta 2004. Bush nimitti hänen seuraajakseen kansallisen turvallisuuden neuvonantajan Condoleezza Ricen.

Toisella kaudellaan Bush on pyrkinyt paikkaamaan viileitä välejään Eurooppaan ja kansainväliseen yhteisöön.

Bush nimitti Darfurin konfliktia "kansanmurhaksi", vaikka Yhdistyneet kansakunnat ei niin tehnyt.^[20] Hän sanoi kansainvälisten rauhanturvaajien läsnäolon olevan tärkeää, mutta kieltäytyi asettamasta tapausta Kansainvälisen rikostuomioistuimen alaisuuteen.

Bush kannusti Ukrainan ja Georgian demokratiakamppailuja, sekä Mahmud Abbasin valintaa palestiinalaishallinnon presidentiksi. Sen sijaan Hamasin vaalivoitto palestiinalaisten vaaleissa, sekä Egyptin muslimiveljenkunnan ja Libanonin Hizbollahin vaalivoitot ovat saaneet tarkkailijoiden mukaan Yhdysvallat vetäytymään demokratian levittämisestä Lähi-idässä.

Terrorismin vastaisen kampanjansa yhteydessä Bush nimesi joitain valtioita kuuluvaksi terrorismia tukevaan "pahan akseliiin". Irakin lisäksi siihen kuuluivat Bushin mukaan Pohjois-Korea ja Iran. Kuukausien kuluessa syytöksestä Pohjois-Korea ja Yhdysvallat irtautuivat 21. lokakuuta 1994 solmitusta sopimuksestaan. Yhdysvallat lopetti joulukuussa 2002 öljynviennin Koreaan syytettyään sitä uraanin rikastamisesta. Pohjois-Korea sanoutui 10. tammikuuta 2003 irti ydinsulkusopimuksesta ja ilmoitti 10. helmikuuta 2005 omistavansa ydinaseen, sekä teki koeräjäytyksen 9. lokakuuta 2005. Myös Irania Yhdysvallat syyttää uraanin rikastamisesta ja ydinaseiden suunnittelusta. Sen sijaan aiemmin terroristeja tukenut Libya ilmoitti luopuvansa joukkotuhoaseistaan.