Jiang Zemin
Wikipedia
Jiāng Zémín (江澤民; 江泽民) (s. 17. elokuuta 1926) on kiinalainen poliitikko. Jiang toimi Kiinan kommunistipuolueen pääsihteerinä vuosina 1989—2002, Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajana vuosina 1990—2004 ja Kiinan kansantasavallan presidenttinä vuosina 1993—2003. Häntä pidetään kommunistipuolueen "kolmannen sukupolven johtajien ytimenä"; hänen teoriansa "kolmen edustuksesta" on omaksuttu puolueen ja valtion perustuslakeihin. Hänen hallintonsa aikana Kiina koki uudistusten ansiosta ällistyttävän taloudellisen kasvun ja paransi suhteitaan ulkomaailmaan, samalla kun kommunistipuolue säilytti tiukan otteensa valtiosta.
[muokkaa] Tausta
Vuonna 1943, valmistuttuaan Yangzhoun lukiosta, hän alkoi käydä yliopistoa Nanjingissa. Vuonna 1946 hän vaihtoi Shanghain Jiaotongin yliopistoon ja valmistui sieltä vuonna 1947. Jiangista tuli maanalaisen kommunistiopiskelijaliikkeen jäsen osallistuttuaan maanlaajuiseen yliopistoliikehdintään; puolueen jäsen hänestä tuli vuonna 1946. Jiang sai koulutuksensa koneinsinööriksi moskovalaisessa Stalinin autotehtaassa vuonna 1950. Jiang toimi Romanian suurlähettiläänä ja Shanghain pormestarina, ja siten puhuu sujuvaa venäjää ja romaniaa, ja on kykenevä vastaanottamaan ulkomaalaisia merkkihenkilöitä pohjatiedoillaan japanista, ranskasta ja englannista sekä kirjallisuudesta.
[muokkaa] Valtaannousu
Jiang oli Deng Xiaopingin, Li Pengin, Chen Yunin ja eläkkeelle siirtyneiden puoluevanhimpien 27. maaliskuuta 1993 valitsema kompromissiehdokas korvaamaan liberaalimpi Zhao Ziyang, jota arveltiin liian lempeäksi opiskelijamielenosoittajia kohtaan. Vaikkei Jiang ollut suoranaisesti sekaantunut välienselvittelyyn, hän kohosi puolueen keskeisiin asemiin vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoitusten jälkeen roolistaan vastaavanlaisten mielenosoitusten ehkäisemisessä Shanghaissa.
76-vuotias Jiang uudelleenvalittiin Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajaksi 16. puoluekokouksessa vuonna 2002, jossa myös Hu Jintao otti Jiangin paikan puolueen johtajana, nousten uudeksi kommunistipuolueen pääsihteeriksi. 15. maaliskuuta 2003 Hu seurasi Jiangia, tullen Kiinan kansantasavallan presidentiksi. 19. syyskuuta 2004 Jiang luopui Kiinan keskussotilaskomitean puheenjohtajuudesta kommunistipuolueen keskuskomitean korkean tason kokouksen yhteydessä.
Käytännössä Jiang on nyt luopunut kaikista tärkeistä viroistaan, mutta omaa silti vaikutusvaltaa Kiinan politiikassa.
[muokkaa] Falun Gong
Jiang käynnisti vuonna 1999 henkilökohtaisella päätöksellään väkivaltaisen ja massiivisen vainokampanjan Falun Gongin harjoittajia vastaan. Valtioterrorin, kidutusten ja murhien vuoksi Jiangia vastaan on nostettu syytteitä yli 60 maassa kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan.
