Johdinauto
Wikipedia
Johdinauto eli trolleybussi on linja-auto, joka ottaa käyttövoimansa tien yläpuolella kulkevista sähköjohdoista raitiovaunun tapaan. Raitioliikenteestä poiketen johdinauto kulkee kiskojen sijaan kumisilla renkailla.
Helsingissä liikennöitiin johdinautoilla 5. helmikuuta 1949–14. helmikuuta 1974 ja 26. kesäkuuta 1979–22. helmikuuta 1985 sekä Tampereella 8. joulukuuta 1948–15. toukokuuta 1976.
Helsingissä lopullinen päätös johdinautoliikenteen lakkauttamisesta tehtiin 31. lokakuuta 1985 huolimatta johdinautojen äänettömyydestä ja saasteettomuudesta. Poliitikkojen mielestä dieselbussit olivat taloudellisesti kannattavampi hankinta kuin uudet johdinautot.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Muita nimityksiä johdinautolle
- trolleybussi
- lankavaunu
- trollikka tai rollikka
- sarvijaakko (Tampere, johdinautoliikenteen historiallisena jäänteenä Sarvijaakonkatu)
- narutaksi (helsinkiläisten kuljettajien antama lempinimi)
[muokkaa] Johdinautot muualla maailmassa
Johdinautot ovat yleisiä Keski- ja Itä-Euroopassa, mutta niitä ei ole juurikaan käytössä Länsi-Euroopassa. Johdinautoja on käytössä mm. Tallinnassa, San Franciscossa, Moskovassa, Riiassa, Vilnassa, Salzburgissa, Brnossa, Bratislavassa ja Genevessä. Maailman pisin johdinautolinja on yli 80 km pitkä Simferopolin ja Jaltan välinen linja Ukrainassa.
Pohjoismaissa johdinautoja on ollut Tanskan Odensessa ja Kööpenhaminassa, Norjan Bergenissä, Drammenissa, Oslossa ja Stavangerissa sekä Ruotsiin Göteborgissa ja Tukholmassa. Linjat lakkautettiin Bergeniä lukuun ottamatta 1960- ja 70-luvuilla. Bergenissä ajetaan johdinautoilla linjalla 2 Engenistä Birkelundstoppeniin (7,5 km). Vuonna 2003 Ruotsin Landskronassa avattiin 3 km pitkä johdinautolinja yhdistämään ydinkeskusta ja uusi, keskustan liepeillä sijaitseva rautatieasema.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
