Leopardikissa
Wikipedia
| Leopardikissa | ||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||
|
Leopardikissa eli bengalinkissa (Prionailurus bengalensis) on pieni kissaeläin, joka elää Kaakkois-Aasiassa. Sitä metsästetään etenkin Kiinassa sen kauniin turkin vuoksi, vaikka sitä paikoin myös suojellaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkomuoto
Se on noin kotikissan kokoinen, mutta alueelliset erot ovat huomattavia: Indonesiassa sen keskimääräinen koko on 45 cm ja häntä 20 cm, mutta Amurin tienoilla mitat ovat 60 cm ja 40 cm. Se painaa 2–8 kg. Jalat ovat kotikissaa korkeammat. Myös turkki vaihtelee: eteläisillä populaatioilla se on keltainen mutta pohjoisilla hopeanharmaa. Rinta ja pään alaosa ovat valkoiset. Leopardikissalla on mustia merkkejä, jotka voivat olla alalajista riippuen läikkiä tai ruusukkeita. Korvien taustat ovat mustat ja niissä on näkyvät, valkoiset pilkut. Kissan elinikä on 10–15 vuotta.
[muokkaa] Käyttäytyminen
[muokkaa] Ravinto
Se on yöeläin ja syö yleensä jyrsijöitä, lintuja, kalaa, matelijoita ja pieniä nisäkkäitä. Kylissä se on vaaraksi siipikarjalle. Se saalistaa sekä maassa että puissa.
[muokkaa] Lisääntyminen
Pentueeseen kuuluu 2–4 pentua, ja kantoaika on 65–70 päivää. Pesä on ontossa puussa tai maankolossa.
[muokkaa] Elinympäristö
Tämän kissan elinaluetta ovat metsät ja sademetsät sekä alavilla mailla että vuoristoalueilla, ei yleensä kuitenkaan kuivilla seuduilla. Koillis-Aasiassa ne suosivat erityisesti avoimia mäntymetsiköitä. Asuinseuduksi kelpaavat myös puoliaavikot ja ihmisten lähellä maatalousalueet. Se elää lähellä vesistöjä, ja sitä on tavattu jopa kolmen kilometrin korkeudessa. Leopardikissa kiipeää taitavasti puihin. Se osaa myös uida, mutta ui harvoin. Se on yksineläjä kiima-aikaa lukuun ottamatta.
[muokkaa] Alalajit
- Intianleopardikissa Prionailurus bengalensis bengalensis, Intia, Bangladesh, Kaakkois-Aasian manner, Yunnan
- Borneonleopardikissa Prionailurus bengalensis borneoensis, Borneo
- Kiinanleopardikissa Prionailurus bengalensis chinensis, Kiina, Taiwan
- Prionailurus bengalensis euptailura, itäinen Siperia, Mongolia
- Prionailurus bengalensis horsfieldi, Himalaja
- Prionailurus bengalensis iriomotensis, Iriomoten saari, Japani
- Jaavanleopardikissa Prionailurus bengalensis javaensis, Jaava Bali
- Amurinleopardikissa Prionailurus bengalensis manchurica, Mantšuria
- Filippiinienleopardikissa Prionailurus bengalensis minutus, Filippiinit
- Sumatranleopardikissa Prionailurus bengalensis sumatranus t. sumatranensis, Sumatra
- Prionailurus bengalensis trevelyani, itäinen Pakistan
Erityisen kiinnostava on yksinomaan pienellä Japanin Iriomoten saarella elävä alalaji Iriomotenkissa (P. b. iriomotensis). Se tuli julkisuuteen vasta vuonna 1965. Silloin sen kuvasi tieteelle japanilainen kirjailija ja luonnontutkija Yukio Togawa. Kun se löydettiin, sitä pidettiin kadonneen lajin jälkeläisenä ja se sijoitettiin omaan sukuunsa Mayailurus. Näkemyksestä keskustellaan yhä, ja jotkut auktoriteetit luokittelevat iriomotenkissan edelleenkin omaksi lajikseen, koska se poikkeaa ulkonäöltään hyvin paljon mantereen leopardikissasta. Nykyisen käsityksen mukaan se on luokiteltava Prionailurus-sukuisen leopardikissan alalajiksi. Sen paino on 4–7 kg, ja sen ruumiilla on mittaa 50–60 cm. Sen turkki on tummanruskea, häntä on tuuhea, eikä se pysty vetämään sisään kynsiään. Kissasta käytetään iriomotelaisten keskuudessa myös nimeä Jamamajaa (tarkoittaa ”vuoristokissaa") tai Jamapikarjaa ("vuoriston säihkysilmä") tai Pingiimajaa ("karkurikisa”). Iriomotekissa on hyvin uhanalainen, ja sen määrä on arvioitu alle sadaksi yksilöksi.
Tsušimankissa löydettiin vasta vuonna 1988. Sitäkin pidettiin alkuun omana lajinaan, sitten leopardikissan alalajina ja nyt Mantšurian alalajin amurinleopardikissan (F. b. Manchurica) muotona.
Leopardikissoja vangitaan ja risteytetään joskus kotikissan kanssa, jotta saataisiin kesy kissa, jota sanotaan bengalinkissaksi. Ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään se on samanlainen kuin leopardikissa mutta on kuitenkin kesytettävissä.[1]
