Mahalaukku

Wikipedia

Mahalaukku

Mahalaukku (gaster, ventriculus) on eräs niistä elimistä, joiden avulla elimistö huolehtii saamastaan ravinnosta. Ruoka kulkee suun ja ruokatorven kautta mahalaukkuun ja sieltä edelleen suoleen. Mahalaukun tehtävänä on osin varastoida ruokaa ennen sen kulkeutumista suoleen ja osin murentaa ravinto ohueksi velliksi. Mahalaukkuun tullutta ruokaa ei välittömästi siirretä suoleen, vaan ruoka viivähtää hetken mahalaukussa ennen kuin se kuljetetaan pohjukaissuoleen sopivina annoksina. Näin suolisto saa käsiteltäväkseen kerrallaan sopivan määrän ravintoa. Mahalaukussa ruoka vaivataan hienojakoiseksi, jolloin se on sopivan kiinteää suolta varten. Sen ohella mahalaukun limakalvo erittää mahanestettä, joka sekoittuu ruokaan. Näin syntyy ohut velli, joka kulkeutuu edelleen pohjukaissuoleen. Mahaneste ei vain pehmennä ravintoa. Se sisältää elimistölle tarpeellisia aineita. Ne pilkkovat ruoan ravintoaineiksi, jolloin elimistö voi käyttää niitä hyväkseen. Vain harvat ravintoaineet imeytyvät suoraan mahalaukusta. Mahalaukun limakalvo tuottaa myös hormoneja ja muita aineita, jotka vaikuttavat ruoansulatukseen kannalta merkittäviin kehon muihin elimiin.

[muokkaa] Mahalaukun rakenne

Mahalaukku eli ventrikkeli sijaitsee pallean alla. Vasemman nännin korkeudella sijaitseva mahalaukun yläosa yhtyy ruokatorveen. Alaosa jatkuu pohjukaissuolena ja on välittömästi kylkiluiden alla. Mahalaukun etupuolella ovat maksa ja kylkiluut, jotka yhdessä peittävät lähes koko mahalaukun. Mahalaukku on itse asiassa ruoansulatuskanavan pullistuma. Se on kaarevan säkin muotoinen, niin että sen yläosa on lähes pystysuorassa ja alaosa vaakasuorassa. Näin ollen mahalaukun muoto ei ole symmetrinen. Mahalaukun koko ja muoto vaihtelevat paljon eri ihmisten välillä. Normaalin mahalaukkuun mahtuu noin 1,5 litraa ravintoa. Koska mahalaukku kaartuu, puhutaan mahalaukun isosta kaarroksesta eli vasemmasta ääriviivasta ja pikku kaarroksesta, joka on puolestaan mahalaukun oikea ääriviiva. Mahalaukku kaventuu alaspäin mennessä ja sitä osaa mahalaukusta kutsutaan latinaksi pylorukseksi eli mahaportiksi. Ylhäällä mahalaukku yhtyy ruokatorveen. Sitä paikkaa kutsutaan mahansuuksi eli cardiaksi. Mahalaukkua verhoaa ulkopuolelta vatsakalvo, joka muodostaa useita poimuja mahalaukkuun. Sisäpuolella on mahalaukun lihaksisto, joka vaivaa ruoan ja kuljettaa sen pohjukaissuolen suuntaan. Mahalaukun lihakset ovat kolmessa kerroksessa. Niissä lihassyyt kulkevat eri suuntiin. Lihakset venyvät helposti ja sen vuoksi mahalaukku pystyy laajenemaan hyvin.

Mahalaukun sisäpintaa verhoaa ohut limakalvo. Limakalvo on erityisen tärkeä ruoansulatuksen kannalta. Limakalvossa on nimittäin erilaisia rauhasia, jotka erittävät mahanestettä. Normaalisti mahanestettä syntyy 2-3 litraa päivässä. Limakalvon rauhasissa on erilaisia soluja, jotka valmistavat erilaisia limoja ja eritteitä mahanesteeseen. Rauhasten niin kutsutut parietaalisolut muodostavat suolahappoa. Nämä solut ovat pääosin pienellä alueella mahalaukun alaosassa. Niin kutsutut pääsolut tuottavat pepsinogeeniä. Se muodostaa suolahapon kanssa pepsiiniä. Pepsiini on siinä mielessä elimistölle tärkeä, että se pystyy hajottamaan ruoan valkuaisaineita eli proteiineja. Edelleen on rauhasia, jotka koostuvat ns. limakalvo- eli mukoosasoluista. Nämä rauhaset tuottavat emäksistä limaa, joka suojaa mahalaukun limakalvoa, joka muuten olisi alttiina suolahapon vaikutukselle. Suolesta imeytyy useimmat elimistön tarvitsemat ruoan aineosat, mutta osa näistä imeytyy jo mahalaukussa. Muun muassa vesi, alkoholi ja sokeri imeytyvät mahalaukusta suoraan verenkiertoon. Siksi mahalaukussa on runsas verisuonitus, joka imee ravintoaineita kuljettaakseen ne edelleen veren mukana muualle elimistöön, erityisesti maksaan. Nämä verisuonet huolehtivat myös itse ruoansulatuskanavan ravinnon saannista.

[muokkaa] Mahalaukun toiminta

Mahalaukun seinämät liikkuvat lähes koko ajan. Autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto säätelee näitä liikkeitä. Vagushermo, joka kulkee suoraan aivoista mahalaukkuun välittää impulsseja eli herätteitä mahalaukun lihaksille. Lihakset supistuvat aaltomaisesti, aallot leviävät mahalaukun yläosista sen alaosiin. Ensimmäiset supistukset alkavat, kun mahalaukku on aterian jälkeen tyhjentynyt kaikesta ravinnosta. Vatsan ”kurina” johtuu pitkään tyhjillään olleen mahalaukun voimakkaasta supistuksesta. Ruokailu lopettaa supistukset. Se johtuu nielun ja ruokatorven heijasteista eli reflekseistä, joiden vaikutuksesta mahalaukun lihakset rentoutuvat. Sen ansiosta mahalaukku voi laajentua ja ottaa vastaan ravintoa. Heti ensimmäisten ruokapalojen saavuttua mahalaukkuun supistukset alkavat uudestaan. Alkuun mahaportti eli mahalaukun yhtymäkohta pohjukaissuoleen on kiinni. Tämän vuoksi lihasten liikkeet vain myöhentävät ravintoa. Kun mahalaukun sisältö on riittävän juoksevaa, mahaportti aukeaa ja supistusten seurauksena lihasten liike kuljettaa ravinnon läpi koko suolen. Kaikki ruoka ei kulkeudu kerralla suoleen vaan mahalaukku kuljettaa sysäyksittäin pieniä määriä ravintoa pohjukaissuoleen. Tavallisen aterian jälkeen mahalaukun tyhjentymisnopeus riippuu kuitenkin ravinnon laadusta. Hiilihydraattipitoinen ravinto tyhjenee mahalaukusta nopeammin kuin rasvapitoinen.

[muokkaa] Mahaneste

Mahalaukun tuottama mahaneste on tarpeellinen. Sen vaikutuksesta ruoka saadaan oikeaan kiinteyteen ja sen avulla elimistö pystyy hajottamaan ravinnon valkuaisaineet. Mahanesteessä on muun muassa vettä, entsyymejä, suolahappoa, suolaa ym. Entsyymit pystyvät pilkkomaan ruoan ravintoaineita elimistön käytettäviksi. Pepsiini on hyvin tärkeä entsyymi. Se muodostuu pepsinogeenistä, jota on mahanesteessä. Muuttuakseen pepsiiniksi se kuitenkin vaatii suolahappoa. Vasta mahanesteen suolahapon vaikutuksesta voi syntyä pepsiiniä. Pepsiini hajottaa ruoan valkuaisaineita. Elimistö ei kykene käyttämään hyväkseen ruoan ravintoaineita ennen kuin niitä on esikäsitelty. Pepsiinin tehtävänä on pilkkoa valkuaisaineet sellaisiksi aineiksi, jotka voivat imeytyä suolesta. Sitten nämä aineet kuljetetaan elimistön eri osiin ja käytetään rakennusaineiksi ja energiaksi. Pepsiinin muodostamiseen tarvittava suolahappo on hyvin väkevää ja hapanta. Siksi suolahappo tuhoaa ruoan bakteereita ja muita mikro-organismeja. Sen vuoksi mahalaukun ja ohutsuolen yläosan sisältö melko steriiliä. Mahanesteen eritystä säätelee mm. aivojen autonominen, tahdosta riippumaton hermosto. Myös hormonit säätelevät mahanesteen eritystä. Veren hormonit vaikuttavat sekä mahanesteen muodostumiseen että mahalaukun liikkeisiin ja supistuksiin. Gastriinihormonilla on suuri merkitys suolahapon synnyssä. Moni muukin asia voi vaikuttaa ruoansulatukseen ja mahanesteen määrään. Esimerkiksi mielentilalla on suuri merkitys. Mahanesteen eritys lisääntyy, jos ajattelee hyvää ruokaa tai tuntee ruoan hajun tai maun. Pelko ja alavireisyys sitä vastoin vähentävät mahanesteen tuotantoa. Se johtuu siitä, että sympaattinen hermosto, jonka vaikutus on suuri mm. pelkotiloissa, voi heikentää mahalaukun työskentelyä. Riittävä mahanesteen määrä mahalaukussa vähentää mahanesteen eritystä automaattisesti. Hormonia tuottavat rauhaset nimittäin reagoivat riittävän happamaan mahalaukun sisältöön. Sen seurauksena hormonien eritys vähenee ja samalla mahanesteen tuotanto loppuu. Ohutsuolen hormonit reagoivat samalla tavalla kun suolen sisältö on hapan mahanesteen suolahapon vaikutuksesta. Mahalaukun limakalvo on herkkä eikä itse asiassa sietäisi mahanesteen suolahappoa. Sitä suojaa kuitenkin ohut emäksinen suolahappoa neutraloiva kerros limaa. Mahalaukun limakalvo voi joskus erisyistä olla altis suolahapon hyökkäyksille. Suolahappo voi silloin syövyttää reiän limakalvoon, jolloin syntyy mahahaava. Suurin osa mahalaukun pilkkomisesta aineista kulkeutuu edelleen suoleen. Siellä nämä aineet imeytyvät suolen seinämän läpi ja veri kuljettaa ne eri puolille elimistöä. Vain harvat aineet imeytyvät suoraan mahalaukusta. Mahalaukun limakalvo voi imeä mm. vettä, alkoholia ja sokereita.

[muokkaa] Mahalaukun tutkiminen

Mahalaukun vaivoissa on usein kyse mahanesteen määrän muutoksista. Tämän vuoksi mahalaukkua tutkittaessa otetaan usein näytteitä mahanesteestä erilaisin menetelmin. Mahalaukun sairaudet voivat myös esiintyä mahalaukun limakalvomuutoksissa. Näytteet otetaan silloin limakalvolta.

Letkulla otettava näyte Mahanesteestä voidaan ottaa näyte ohuella muutaman millimetrin paksuisella letkulla. Letku voidellaan liukastusvoiteella ja viedään mahalaukkuun nenän tai suun kautta. Letkun kautta imetään näyte mahanesteestä. Mahaneste tutkitaan laboratoriossa. Mahanesteestä mitataan sen happamuus ja suolahappopitoisuus. Mahalaukun suolahapon tuottokyky voidaan mitata ruiskuttamalla pentagastrin nimistä ainetta ihon alle. Mahanesteestä otetussa näytteessä näkyy tällöin lisääntynyt suolahapon tuotanto, jos kaikki on kunnossa.

Mahalaukun tähystys eli gastroskopia Mahalaukun tähystyksestä on tullut yhä tavallisempi mahalaukun tutkimusmenetelmä. Mahalaukun tähystyksen suorittaa lääkäri, joka vie ohuen, taipuisain putken ruokatorven läpi mahalaukkuun. Putkessa on kuituoptiikkaan perustuva valo, jonka ansiosta mahalaukkua ja pohjukaissuolta voidaan tarkastella. Tähystimessä on myös ohut putki. Sen läpi voidaan ottaa koepaloja mahalaukun limakalvolta ja tutkia mahdollisia limakalvomuutoksia mikroskoopilla. Limakalvon pienet kasvit eli polyypit ja mahdollisesti niellyt vieraat esineet voidaan poistaa tähystyksen yhteydessä. Mahalaukun verenvuotojen tyrehdyttäminen käy niin ikään päinsä mahalaukun tähystimen avulla. Tällöin vuotava kohta sähköhyydytetään eli poltetaan.

Mahalaukun röntgentutkimus Mahalaukun röntgentutkimus eli ventrikkeliröntgen on aikaisempaa harvemmin tehty tutkimus, koska mahalaukun tähystys useimmiten korvaa sen. Mahalaukun röntgentutkimus aloitetaan juomalla lasillinen varjoainetta. Se täyttää mahalaukun ja pohjukaissuolen. Varjoaine näkyy selvästi röntgenkuvissa. Jos mahalaukun limakalvossa on muutoksia, varjoaine näkyy tämän muutoksen ympärillä. Sellainen limakalvomuutos voi olla mahahaavan, kasvaimen tai muun sairauden merkki.

[muokkaa] Mahalaukun sairaudet

Mahahaava eli vatsahaava Arkipuheena mahahaavalla tarkoitetaan sekä mahalaukun että pohjukaissuolen haavaa. Mahahaava on hyvin tavallinen sairaus. Mahahaava tarkoittaa haavaumaa mahalaukun tai pohjukaissuolen limakalvolla. Tällainen haava ei parane, koska mahanesteen suolahapon vaikutus estää sen paranemisen. Hoito tähtää sen vuoksi suolahapon neutralisoimiseen tai suolahapon muodostumisen estoon. Antasidit eli happoa sitovat lääkkeet neutraloivat suolahappoa. Sen lisäksi on ns. H-reseptorin estäjälääkkeitä, jotka estävät suolahapon muodostumisen. Lääke estää ja kyllästää ne reseptorit eli hermopäätteet, joiden vaikutuksesta suolahapon eritys käynnistyy. Mahahaava voidaan hoitaa myös leikkauksella, jossa katkaistaan limakalvolle ärsykkeitä välittävät hermon eli vagushermon hermorata. Sellaista leikkausta kutsutaan vagotomiaksi.

Vuotava mahahaava Mahahaava voi pahetessaan alkaa vuotaa. Vuoto saattaa olla vähäistä eikä aiheuta oireita, mutta se voi olla myös runsasta. Runsas vuoto voi aiheuttaa huomattavan verenhukan. Tavallisia oireita ovat mustat kahvisumpin kaltaiset oksennukset, mustat veriulosteet ja musta veriripuli. Puhjennut vatsahaava tarkoittaa sitä, että haava on puhkaissut mahalaukun tai pohjukaissuolen seinämän. Silloin mahan ja suolen sisältöä valuu vatsaonteloon aiheuttaen usein vatsakalvontulehduksen. Tila on hyvin vakava.

Mahalaukun umpi Mahalaukun umpi tarkoittaa tilaa, jossa ruoka jää mahalaukkuun ja sen kulku suoleen on estynyt. Sen voi aiheuttaa ruoan kauttakulkua ahtauttava mahalaukun alaosan tai pohjukaissuolen kurouma, mikä on syntynyt mahahaavan seurauksena.

Vatsasyöpä on varsin tavallinen pahanlaatuinen kasvain. Sen oireet ovat usein epämääräisiä, kuten epämiellyttävä tunne ylävatsassa, huono ruokahalu ja laihtuminen. Mahasyöpä leviää jo aikaisessa vaiheessa lähielimiin kuten imusolmukkeisiin ja maksaan. Kasvaimen koon suuretessa voi tulla pahoinvointia ja oksentelua. Vatsasyöpä hoidetaan leikkauksella, aina kun se on mahdollista.

Ruoansulatuselimistö