Moulin Rouge!
Wikipedia
| Moulin Rouge! Moulin Rouge!
|
|
 |
|
| Valmistusmaa | Australia Yhdysvallat |
| Ensi-ilta | 9. toukokuuta 2001 |
| Ohjaus | Baz Luhrmann |
| Käsikirjoitus | Baz Luhrmann ja Craig Pearce |
| Pääosissa | Nicole Kidman ja Ewan McGregor |
| Sävellys | |
| Tuotanto | Baz Luhrmann Fred Baron Martin Brown |
| Elokuvayhtiö | 20th Century Fox |
| Kesto | 123 minuuttia |
| Kieli | englanti ranska |
| Budjetti | |
| Ikäraja Suomessa | K-11 |
| Jatko-osa(t) | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Moulin Rouge on vuonna 2001 valmistunut elokuvamusikaali, jonka Baz Luhrmann on ohjannut. Se kertoo nuoresta kirjailijasta, Christianista, joka rakastuu Moulin Rouge -kabareen näyttelijään ja kurtisaaniin, Satineen. Elokuva oli Oscar-ehdokkaana parhaaksi elokuvaksi ja parhaaksi näispääosaksi mutta voitti lopulta vain parhaan puvustuksen ja parhaan lavastuksen. Kansainvälisen menestyksen myötä elokuvaa on kiitelty siitä, että se on raivannut polkua myös muille elokuvamusikaaleille kuten Chicago ja Oopperan kummitus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kuvaus
Moulin Rouge! on elokuvaooppera, jonka juonen ja rakenteen on sanottu saaneen suuresti inspiraatiota Italialaisesta Grand opérasta: runsas musiikki, värikylläisyys, yksityiskohtainen lavastus ja puvustus. Siinä on myös aineksia Bollywood-elokuvista kuten yksinkertainen juoni, jossa on yksinkertainen konflikti, sankaritar, jolla on melodramaattinen sairaus sekä kaksiulotteisia hahmoja. Sen lisäksi Baz Luhrmann paljasti DVD:n kommenttiraidalla saaneensa vaikutuksia vanhasta kreikkalaisesta tarinasta Orfeus. Orfeus oli musikaalinen nero ja verraton kehenkään muuhun aikalaiseensa verrattuna. Elokuvantekijät päättivät toistaa tätä käyttämällä lauluja 1900-luvun puolestavälistä aina vuosisadan lopulle, mikä oli vuosikymmeniä elokuvan tapahtumien jälkeen. Tällä tavalla Christian vaikuttaisi muiden hahmojen mielestä kekseliäältä muusikolta ja kirjailijalta.
Elokuva käyttää tunnettuja lauluja ja sovittaa ne 1900-luvun vaihteen tapahtumiin pariisilaisessa kabareessa käyttäen pyöriviä kameraliikkeitä, kovaa musiikkia ja tanssimista mahtavan vaikutelman aikaansaamiseksi. Joitakin elokuvaa varten muunnettuja lauluja ovat "Chamma Chamma" hindulaisesta elokuvasta China Gate, David Bowien versio Eden Ahbezin jazz-kappaleesta "Nature Boy", LaBellen "Lady Marmalade" (Christina Aguilera/Pink/Mya/Lil’ Kim -coverille hankittiin lupa elokuvaa varten), Madonnan "Like a Virgin" ja "Material Girl", The Beatlesin "All you need is love", "The Sound of Music" -elokuvan tunnuskappale sekä yksi harvoista Nirvanan "Smells Like Teen Spirit" -kappaleen elokuvakäytöistä. Elokuvassa käytettiin niin paljon pop-musiikkia, että Baz Luhrmannilta meni melkein kaksi vuotta saada oikeudet lauluihin.
[muokkaa] Pääroolit
- Ewan McGregor: Christian
- Nicole Kidman: Satine
- Jim Broadbent: Harold Zidler
- Richard Roxburgh: Herttua
- John Leguizamo: Henri de Toulouse-Lautrec
- Garry McDonald: Lääkäri
- Matthew Whittet: Satie
- Kylie Minogue: Vihreä keiju
- Plácido Domingo: Kuu
- Rebecca Rose: Ranskalainen maalari
[muokkaa] Juoni
Nuori Christian (Ewan McGregor) saapuu Pariisiin vuonna 1899 innoissaan boheemisesta elämäntyylistä ja aikoo elää köyhänä kirjailijana. Hän rakastuu Moulin Rougen kauniiseen pääesiintyjään, Satineen (Nicole Kidman), joka sairastaa tietämättään keuhkotautia. Satinen on kuitenkin tarkoitus vietellä varakas herttua, joka sijoittaisi kabareen uuteen esitykseen. Elokuva on kolmiodraama ja teemana on rakkaus ja sen kohtaaminen materialismin, mustasukkaisuuden ja vaurauden kanssa.
Christian tutustuu boheemiin näyttelijäporukkaan, joka haluaisi tehdä elämäntyyliinsä liittyvän näytelmän Moulin Rougeen ja he suostuttelevat hänet esittelemään kirjailijantaitojaan Satinelle. Paikan päällä Satine kuitenkin erehtyy luulemaan Christiania herttuaaksi ja oikean herttuan yllätettyä heidät kahden, pari uskottelee hänelle, että he vain harjoittelivat uutta näytelmää varten. He keksivät tarinan, joka on hyvin samankaltainen elokuvan juonen kanssa. Herttua pitää ideasta ja suostuu rahoittajaksi mutta vaatii Satinen kokonaan itselleen. Hän kuitenkin antaa hänen viettää aikaa Christianin kanssa, kun pari vakuuttaa sen olevan tarpeellista näytelmän kannalta.
Christian ja Satine rakastuvat toisiinsa, mutta yrittävät pitää suhteensa salassa. Se onnistuu helposti kunnes Harold Zidler näkee parin suutelevan ja vaatii Satinea lopettamaan suhteen, sillä koko Moulin Rougen tulevaisuus on herttuan käsissä. Pari jatkaa edelleen mutta herttuan ja Zidlerin painostus saa vähitellen Satinen ymmärtämään tilanteen toivottomuuden ja hän suostuu illalliselle herttuan kanssa. Tämä kuitenkin yrittää ottaa Satinen väkisin ja hän pakenee paikalta. Christian pyytää häntä pakenemaan kanssaan ja Satine suostuu. Zidler ehtii kuitenkin kertoa Satinelle tämän olevan kuolemassa keuhkotautiin ja että herttua aikoo tappaa Christianin. Hän pyytää Satinea uskottelemaan Christianille, että ei rakasta häntä, jotta hän lähtisi pois ja säästyisi.
Satine lopulta tottelee Zidleria ja jättää Christianin. Mies ei kuitenkaan aio jättää asiaa sikseen ja ryntää vihaisena teatteriksi muunnettuun Moulin Rougeen näytelmän ensi-iltana. Herttuan henkivartija juoksee Christianin perässä yrittäen ampua tämän samalla kun Christian vaatii saada maksaa Satinelle, jos hän kerran näytteli rakastavansa tätä. Lopulta Satine myöntää rakkautensa keskellä lavaa laulamalla heidän salaista lauluaan. Christian palaa onnellisena ja esiriippu sulkeutuu yleisön hurratessa. Verhon takana Satine kuitenkin vaipuu Christianin käsivarsille ja pyytää tätä kirjoittamaan heidän tarinansa. Sitten hän kuolee. Christian kunnioittaa Satinen pyyntöä ja lopussa näemme hänen kääntävän viimeisen sivun heidän tarinastaan.
[muokkaa] Julkaisu ja vastaanotto
Elokuvan tuotanto alkoi marraskuussa 1999 ja se saatiin valmiiksi toukokuussa 2000 hieman yli 50 miljoonan dollarin budjetilla. Tuotanto meni yleisesti hyvin ja ainoa suuri vastoinkäyminen sattui, kun Nicole Kidman loukkasi polvensa erään monimutkaisen tanssikohtauksen kuvauksissa. Elokuva oli alun perin tarkoitus julkaista 25. joulukuuta 2000, jotta se saisi enemmän huomiota Oscar-ehdokkuuksia jaettaessa, mutta 20th Century Fox siirsi julkaisua alkukesään, jotta ohjaaja Baz Luhrmannilla olisi enemmän aikaa tuotannonjälkeiseen työhön. Elokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla 9. toukokuuta 2001, jossa siitä tuli tapahtuman aloittava elokuva. 18. toukokuuta se julkaistiin rajoitetussa määrin ja koko Yhdysvalloissa 1. kesäkuuta.
Kriitikot pitivät elokuvasta suuressa määrin ja monet sanoivat, että sitä joko rakastaa tai vihaa. Elokuvaa rakastavat suhtautuivat sitä kohtaan hyvin intohimoisesti ja ylistivät Kidmanin ja McGregorin rohkeaa valintaa sekä elokuvan näyttävyyttä. Vuosien saatossa se on kerännyt kunnioitusta myös henkilöiltä, jotka eivät siitä alun perin innostuneet ja sitä pidetään yleisesti modernina klassikkona. Michael Wilmington Chicago Tribunesta sanoi, että Moulin Rouge! on yksi niitä harvoja elokuvia, joka salpaa hengityksen, kun katsoja ymmärtää elokuvateollisuuden mahdollisuudet.
Elokuva oli menestys jo rajoitetun julkaisun aikana ja tuotti 185 095 dollaria vain kahdessa elokuvateatteriketjussa avausviikonloppuna. Studion edustajat sanoivat, että monet yleisöt puhkesivat suosionosoituksiin kesken kaiken. Tuotto kasvoi muistopäivän viikonloppuna (29. toukokuuta) 254 098 dollarilla. Kun levitys alkoi yli 2500 teatterissa se tuotti 14,2 miljoonaa dollaria ensimmäisenä viikonloppuna. Tuottoa kerääntyi tasaisesti koko kesän ajan ja loppusumma Yhdysvalloissa oli 57 miljoonaa dollaria. Elokuva julkaistiin lyhyeksi aikaa lokakuussa 2001 Oscar-palkintojen vuoksi ja Luhrmann sanoikin, että hänen aikomuksensa oli saada ehdokkuudet Kidmanille ja McGregorille.
Moulin Rouge! oli vielä suositumpi muualla maailmassa. Se rikkoi ennätyksiä Australiassa ja onnistui löytämään yleisönsä melkein jokaisessa maassa. Se tuotti lopulta 120 miljoonaa dollaria, joten maailmanlaajuinen tuotto oli yli 177 miljoonaa dollaria.
Monet uskovat, että ilman tämän elokuvan menestystä elokuvia, kuten Oscar-voittaja Chicagoa ei olisi koskaan tehty.
[muokkaa] Palkinnot
Kun palkintokausi alkoi, elokuva oli ihmisten tuoreessa muistissa kovasti mainostetun DVD:n julkaisun ansiosta joulukuussa 2001. National Board of Review valitsi sen vuoden parhaaksi elokuvaksi. Sen jälkeen se sai kuusi Golden Globe -ehdokkuutta: paras elokuva (musikaali tai komedia), paras naisnäyttelijä, paras miesnäyttelijä, paras alkuperäinen musiikki, paras ohjaaja ja paras laulu ("Come What May"). Se voitti niistä kolme, muun muassa parhaan elokuvan palkinnon. Muutamaa viikkoa myöhemmin se sai 13 BAFTA-ehdokkuutta, mikä oli suurin määrä sinä vuonna. Se voitti kolme, mukaan lukien paras miessivuosa (Jim Broadbent).
Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, mukaan lukien paras naisnäyttelijä ja paras elokuva. Baz Luhrmann ei saanut ehdokkuutta ohjaajana. Tapahtuman aikana juontaja Whoopi Goldberg totesi, "I guess Moulin Rouge! just directed itself" ("Kai Moulin Rouge! ohjasi sitten itse itsensä). Se voitti kaksi palkintoa, parhaan puvustuksen ja lavastuksen. MTV Movie Awards -tapahtumassa Kidman voitti parhaan naisnäyttelijän palkinnon sekä parhaan musiikkikohtauksen McGregorin kanssa.
"Come What May" -kappaleen Oscar-ehdokkuus hylättiin, sillä se oli alun perin kirjoitettu (mutta ei käytetty) Luhrmannin edellistä elokuvaa Romeoa ja Juliaa varten eikä nimenomaan Moulin Rouge! -elokuvaan.[1]
[muokkaa] Laulut
Lista kappaleista ja artisteista, jotka tekivät ne tunnetuiksi:
- The Sound of Music - Mary Martin (ja myöhemmin Julie Andrews) (Rodgers & Hammersteinin samannimisestä musikaalista)
- The Lonely Goatherd - myös The Sound of Musicista (mutta kuullaan vain instrumentaalisena)
- Lady Marmalade - Patti LaBelle
- Because We Can - Fatboy Slim
- Nature Boy - Nat King Cole
- Complainte De La Butte - Georges Van Parys, Jean Renoir
- Rhythm of the Night - Debarge
- Material Girl - Madonna
- Smells Like Teen Spirit - Nirvana
- Diamonds Are a Girl's Best Friend - Carol Channing (myöhemmin tunnetummin Marilyn Monroe)
- Diamond Dogs - David Bowie
- Galop Infernal (Can-can) - Jacques Offenbach (Spectacular, Spectacularin laulu)
- One Day I'll Fly Away - The Crusaders, myöhemmin muun muassa Randy Crawford
- Children of the Revolution - T. Rex
- Gorecki - Lamb
- Come What May - Ewan McGregor & Nicole Kidman (kirjoittanut David Baerwald)
- Roxanne - The Police (Nimi elokuvassa: El Tango De Roxanne)
- The Show Must Go On - Queen
- Like a Virgin - Madonna
- Your Song - Elton John
Elephant Love Medley
- Love Is Like Oxygen - Sweet
- Love Is A Many Splendored Thing - Frank Sinatra
- Up Where We Belong - Buffy Sainte-Marie, Will Jennings ja Jack Nitzsche elokuvaa Upseeri ja herrasmies varten, (myöhemmin hitti Joe Cockerille ja Jennifer Warnesille)
- All You Need Is Love - The Beatles
- Lover's Game - Chris Isaak
- I Was Made for Lovin' You - KISS
- Just One Night - Eric Clapton
- Pride (In The Name Of Love) - U2
- Don't Leave Me this Way - Harold Melvin & the Blue Notes (myöhemmin muun muassa Thelma Houston, The Communards)
- Silly Love Songs - Paul McCartney ja Wings
- (Up Where We Belong Uudestaan)
- "Heroes" - David Bowie (ja myöhemmin The Wallflowers)
- I Will Always Love You - Dolly Parton (ja myöhemmin Whitney Houston)
- Your Song - Elton John
[muokkaa] Soundtrack
MOULIN ROUGE - Music From Baz Luhrmann's Film (Vol. 1)
1. "Nature Boy" - David Bowie
2. "Lady Marmalade" - Christina Aguilera, Lil' Kim, Mya ja Pink
3. "Because We Can" - Fatboy Slim
4. "Sparkling Diamonds" - Nicole Kidman, Jim Broadbent, Caroline O'Connor, Natalie Mendoza ja Lara Mulcahy
5. "Rhythm Of The Night" - Valeria
6. "Your Song" - Ewan McGregor
7. "Children Of The Revolution" - Bono, Gavin Friday ja Maurice Seezer
8. "One Day I'll Fly Away" - Nicole Kidman
9. "Diamond Dogs" - Beck
10. "Elephant Love Medley" - Nicole Kidman ja Ewan McGregor
11. "Come What May" - Nicole Kidman ja Ewan McGregor
12. "El Tango De Roxanne" - Ewan McGregor, Jose Feliciano ja Jacek Koman
13. "Complainte De La Butte" - Rufus Wainwright
14. "Hindi Sad Diamonds" - Nicole Kidman ja muut näyttelijät
15. "Nature Boy" - David Bowie ja Massive Attack
MOULIN ROUGE - Music From Baz Luhrmann's Film (Vol. 2)
1. "Your Song" - Craig Armstrong
2. "Sparkling Diamonds (Alkuperäinen elokuvaversio)" - Nicole Kidman, Jim Broadbent, Caroline O'Connor, Natalie Mendoza ja Lara Mulcahy
3. "One Day I'll Fly Away (Remix)" - Nicole Kidman
4. "The Pitch (Spectacular Spectacular)" - Nicole Kidman, Ewan McGregor, John Leguizamo, Jim Broadbent ja Richard Roxburgh
5. "Come What May (alukuperäinen elokuvaversio)" - Nicole Kidman ja Ewan McGregor
6. "Like A Virgin" - Jim Broadbent ja Richard Roxburgh
7. "Meet Me In The Red Room" - Amiel
8. "Your Song (Instrumentaalinen)" - Craig Armstrong
9. "The Show Must Go On" - Jim Broadbent, Nicole Kidman ja muut näyttelijät
10. "Ascension/Nature Boy" - John Leguizamo ja Craig Armstrong
11. "Bolero (Lopputekstit)" - Craig Armstrong
[muokkaa] Maininnat
Palkinnot:
- Golden Globe parhaasta elokuvasta, joka on komedia tai musikaali
- Golden Globe parhaalle naisnäyttelijälle komediasta tai musikaalista (Nicole Kidman)
- Parhaan lavastuksen Oscar-palkinto (Catherine Martin & Brigitte Broch)
- Parhaan puvustuksen Oscar-palkinto (Catherine Martin & Angus Strathie)
- Golden Globe parhaasta alkuperäisestä musiikista elokuvassa (Craig Armstrong)
- Producer's Guild of American palkinto parhaalle elokuvalle
- National Board of Reviewn palkinto parhaalle elokuvalle
Ehdokkuudet:
- Parhaan elokuvan Oscar-palkinto
- Parhaan naispääosan Oscar-palkinto (Nicole Kidman)
- Parhaan kuvauksen Oscar-palkinto (Donald McAlpine)
- Parhaan editoinnin Oscar-palkinto (Jill Bilcock)
- Parhaan maskeerauksen Oscar-palkinto (Maurizio Silvi & Aldo Signoretti)
- Parhaan äänityksen Oscar-palkinto (Andy Nelson, Anna Behlmer, Roger Savage, Guntis Sics)
- Golden Globe parhaalle ohjaajalle (Baz Luhrmann)
- Golden Globe parhaalle miespääosalle komediassa tai musikaalissa (Ewan McGregor)
- Golden Globe parhaalle alkuperäiselle laululle (David Baerwald - "Come What May")
- Grammy-palkinto parhaasta soundtrackista
