Sima

Wikipedia

Sima (engl. mead) on käyttämällä valmistettava miedohko alkoholi- ja virvoitusjuoma, joka tehdään hunajasta, vedestä ja käytetään hiivalla. Monissa kulttuureissa simaa kutsutaan myös nimellä "hunajaviini", mutta nimitys on erehdyttävä, juomalla ei ole mitään tekemistä viinin kanssa.

Suomessa sima on suosittu vappujuoma. Suomalainen vähäalkoholinen juoma valmistetaan perinteiseen tapaan sitrushedelmästä, tavallisesti keitettyyn veteen laitetuista sitruunaviipaleista ja sokerista, josta osa mielellään fariinisokeria, joka voidaan korvata tilkalla siirappia. Huoneen lämpöön jäähtyneeseen seokseen lisätään pala hiivaa ensin pieneen määrään simalientä sekoitettuna. Noin vuorokauden peitellyssä astiassa käynyt juoma pullotetaan kierrekorkillisiin pulloihin. Kaikkien pullojen pohjalle laitetaan pari rusinaa. Pullot laitetaan viileään paikkaan. Kun rusinat muutaman päivän kuluttua nousevat pintaan, on virkistävä juoma valmista nautittavaksi.

[muokkaa] Historia

Antiikin Kreetalla käytettiin siman tapaista alkoholipitoista hunajajuomaa jo kauan ennen viinin keksimistä. Siitä on syntynyt kreikan kielen humaltumista tarkoittava sana, joka kirjaimellisesti merkitsee "hunajapäihtymistä".

Viikinkiajan Skandinaviassa simaa pidettiin kansallisjuomana ja sillä oli osansa myös jumaltarustossa. Legendan mukaan sima oli viisasten juoma, jota taistelun ja viisauden jumala Odin sai viruttuaan muutamia päiviä kuolleena Maailmanpuussa. Viikingit ajattelivat siman olevan voimajuoma, joka antoi heille taistelutahtoa. Sima pysyi Pohjois-Euroopassa suosituimpana alkoholijuomana, kunnes viinin maahantuonti alkoi vähitellen syrjäyttää sen.

Vanhoissa anglosaksisissa teksteissä, kuten Beowulfissa ja Mabinongionissa on useita mainintoja simasta. Kelttiläisten kansojen sanotaan valmistaneen simaa hunajasta ja pähkinäpuun mahlasta. Erityisesti Walesissä simalla on satojen vuosien mittaiset perinteet. Nykyään simapanimoita on useita Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Englannin kuningatar Elisabeth I:n sanotaan rakastaneen simaa.

Etiopian kansallisjuoma on t'ej, tavallisesti kotitekoinen makea hunajaviini, jota on valmistettu ainakin 300-luvulta lähtien. Siinä on katkera sivumaku, joka on peräisin paatsaman sukuisesta gesho-nimisestä kasvista, jonka jauhettuja lehtiä ja kuorenpalasia lisätään juomaan. Tämän lisäksi on olemassa berz, jonka käymisaika on lyhyempi kuin t'ejn ja joka on siten makeampaa ja vähemmän alkoholipitoista. T'ejiä juodaan tyypillisesti berelestä, joka on pyöreän vaasin muotoinen astia.

Sima on tunnettu myös useissa muissa kulttuureissa, kuten antiikin Roomassa, Egyptissä, Assyriassa, inkoilla ja asteekeilla, joissa sitä käytettiin sekä juhlatilaisuuksissa että uskonnollisena juomana. Lisäksi simaa juodaan jonkin verran Ranskassa, Irlannissa, Puolassa, Unkarissa, Saksassa ja Australiassa.

[muokkaa] Suomalainen sima

Nykyisenlaista makeaa simaa alettiin valmistaa Suomessa 1700-luvulta alkaen, jolloin se oli aluksi lähinnä kartanoiden väen juoma sokerin ja hunajan kalleuden vuoksi. Suomalainen sima on perinteistä skandinaavista simaa makeampaa ja se sisältää vain vähän alkoholia, keskimäärin noin yhden tilavuusprosentin. Alkoholin määrään voidaan vaikuttaa käymisprosessin pituutta ja hiivan määrää muuttamalla. Suomalainenkin sima on todennäköisesti sisältänyt alun perin hunajaa, josta tulee myös sen nimi (sima on synonyymi medelle, joka tarkoittaa hunajaa), mutta nykyisin tärkeimmät maun antajat ovat fariinisokeri ja sitruuna. Siman raaka-aineiden tultua myös tavallisen kansan kukkarolle sopiviksi alettiin juoma yhdistää vappuun, toukokuiseen työväenjuhlaan. Nykyään simaa juodaankin Suomessa lähinnä vapun tienoilla.

Suomalaisen siman valmistaminen on helppoa ja suosittua kotioloissa, mutta sitä valmistetaan jonkin verran myös panimoissa kaupoissa myytäväksi. Simassa on noin puoli kiloa kidesokeria, puoli kiloa fariinisokeria ja 2,5 desilitraa siirappia kymmentä vesilitraa kohden. Hiivaa käytetään vain pieni nokare. Viipaloitu sitruuna antaa oman vivahteensa juoman makuun. Simaa käytetään ensin isossa avoimessa astiassa noin vuorokauden, jonka jälkeen se pullotetaan – jokaiseen pulloon lisätään yleensä teelusikallinen sokeria ja muutama rusina. Rusinoiden tehtävänä on säädellä sokerien määrää ja turvottuaan nousta pintaan ilmaisemaan siman juomakelpoisuudesta. Kun perinteisen skandinaavisen ja walesiläisen siman annetaan käydä useita kuukausia, on suomalainen sima valmista noin kolmessa päivässä, ja parhaimmillaan viikon kuluttua jääkaapissa säilytettynä. Hyvin alhaisen alkoholipitoisuuden vuoksi se sopii kohtuullisesti nautittuna hyvin myös lapsille.