Suomen avaruushistoria
Wikipedia
Suomen avaruushistoria voidaan kuvata luettelona sellaisista satelliiteista ja avaruusluotaimista, joihin jokin suomalainen osapuoli on toimittanut jonkin osuuden. Valtiollisella tasolla liittymiset eri avaruusalan järjestöihin kuvaa Suomen osanottoa ja sen suuruutta. Monellakin kriteerillä Suomen avaruustoiminta näyttää alkaneen 1980-luvun puolivälissä.
1. huhtikuuta 1985 alkanut ASPERA-avaruuslaitteen suunnittelu on eräs alun ajankohta ja toinen on 7. heinäkuuta 1988, kun sen kuljettanut Phobos-1-luotain laukaistiin avaruuteen.
[muokkaa] Mitä on avaruushistoria?
Minkä tahansa maan avaruustoiminnan historia kuvataan tapahtumina, joissa maa alkaa jollain merkittävällä tavalla toimia avaruudessa.
Maailman avaruushistorian voidaan katsoa alkavan 1920-luvulla, jolloin tehtiin tieteellisiä julkaisuja tieteellisesti kaavailluista avaruusmatkoista - esim. venäläinen Konstantin Tsiolkovski ja itävaltalainen Eugen Sänger. Asia eteni myös rakettitekniikan puolella 1920-luvulla merkittävästi - Neuvostoliiton, Yhdysvaltain ja Weimarin tasavallan rakettiharrastajien toiminta toi teknisiä läpimurtoja. Läpimurto tehtiin 1940-luvulla, jolloin tehtiin rakettilentoja avaruuteen (80-100 km korkeuteen) asti, ensimmäiset Kolmannesta Valtakunnasta V-2-ohjuksella alkaen 4. lokakuuta 1942.
Neuvostoliiton Sputnikin lento 4. lokakuuta 1957 on kaikkein konkreettisin avaruusajan alkupiste.
Yleensä "avaruusmaa" on maa, joka on laukaissut omalta maaperältä oman satelliitin omalla kantoraketilla onnistuneesti avaruuteen. Näitä maita on edelleenkin vain muutamia.
Miehitetyt avaruuslennot ovat suurimpien maiden osoitus kyvystä toimia avaruudessa. Monella maalla on oma avaruusjärjestö, joka koordinoi avaruusalusten kehitystoimintaa ja avaruustutkimusta. Merkittävä poikkeus oli Neuvostoliitto, jolla ei ollut avaruusjärjestöä aikana, jona se laukaisi avaruuteen yli 2 500 avaruusalusta muun maailman, lähinnä Yhdysvallat, laukaistessa noin 1 000.
Pienemmät maat toteuttavat avaruustoimintaansa kansainvälisten avaruusorganisaatioiden kautta. Tällöin maa ei välttämättä koskaan rakenna omaa satelliittia vaan toimittaa kansainvälisiin hankkeisiin joitakin laitteita, ohjelmistoja tms. Monet Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maat ovat 1990-luvulta lähtien pyrkineet laukaisemaan oman satelliitin avaruuteen samanlaisella motivaatiolla kuin suurvallat 1960-luvulla.
Avaruusalusten keräämän datan käyttö ei sinänsä tee maasta avaruusmaata, koska data on suurelta osin kenen tahansa saatavilla. Maanpäällisistä observatorioista tehtävä avaruustutkimus ei kuulu avaruustoimintaan vaan tähtitieteeseen. Satelliittikaukokartoituksessa ja -tietoliikenteessä suurin osa toiminnasta on avaruusalusten mahdollistamaa palveluliiketoimintaa tai soveltavaa tutkimusta eikä varsinaista avaruustoimintaa.
[muokkaa] Satelliittien lentoon liittyvää tutkimusta Suomessa
Jo vuonna 1925 Gustaf Järnefelt piti Ursan kokouksessa esitelmän avaruusraketeista. Ja v. 1938 ilmestyneeseen Ursan kirjaan Tähtitiedettä harrastajille II hän kirjoitti perusteellisen artikkelin "Matkustus muihin taivaankappaleisiin", jossa hän mm. kuvaa matkaa Kuuhun.
Silloinen DI Henrik Ryti piti esitelmän "Avaruuslennosta" Ilmailuinsinöörien kerhossa, 18. syyskuuta 1951. Tämä pohjautui 69-sivuiseen Valtion lentokonetehtaan lomakkeille tehty moniste satelliiteista, raketeista, avaruustekniikan tilasta jne. Raportti ei kerro mitään asiain tilasta Suomessa, mutta dokumentin laatiminen kertoi jotain avaruustekniikan seuraamisesta tekniikan puolella.
Satelliittien lentoon liittyvä tutkimus alkoi Suomessa lokakuussa 1957 Helsingin yliopiston tähtitieteen professorin Gustaf Järnefeltin aloittaessa Sputnik-1:n radan seurannan. Seuranta tehtiin Ilmatieteen laitoksen Jokioisten observatorion laitteilla, joita oli käytetty säähavaintopallojen seurantaan.
Martti Tiuri väitteli vuonna 1960 Sputnik-3:n lennon vaikutuksista ilmakehän kaikkein ylimpiin osiin. Tutkimus tehtiin tutkan avulla.
Avaruustutkimuskomitea julkaisi vuonna 1969 150-sivuisen mietinnön (D78/1969) muun muassa kehottaen Suomea liittymään ESROoon, ESAn edeltäjään.
Saksan Avaruustutkimuslaitos rakennutti Utsjoen Kevolla sijaitsevalle Turun yliopiston tutkimusasemalle vuonna 1968 yhden neljästä Saksan – ensimmäisen saksalaisten rakentaman - Azur-satelliitin vastaanottoasemista. Siihen kuului iso suunnattava antenni ja vastaanotto- ja nauhoituslaitteita. Azur toimi kuuden kuukauden ajan. Asemalle tuli myös komentolähetin, kun sitä alettiin käyttää saksalaisen Aeros-satelliitin maa-asemana. Ionosfääriä tutkinut Aeros toimi puoli vuotta vuonna 1972. Vuonna 1974 laukaistiin sen kopio Aeros B, joka toimi vuoteen 1975 maa-aseman sijaitessa Utsjoella. Asema siirrettiin Sodankylään vuoden 1975 lopulla ja sitä ainakin aiottiin käyttää kanadalais-amerikkalaisen ionosfääriä tutkivan ISIS 2-satelliitin datan vastaanottoasemana. [1]
Maaliskuussa 1974 aloitti toimintansa TKK:n Metsähovin radioteleskooppi.
Dosentti Risto Arho alkoi opettaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa satelliittien ratamekaniikkaa, jota hän oli tutkinut aiemmin (mm. väitöskirja). TKK:ssa opetus alkoi vuonna 1974. Vuosien 1972 ja 1979 välisenä aikana kurssin oli näissä yliopistoissa käynyt 55 opiskelijaa. Ensimmäinen suomalainen avaruustekniikan luento pidettiin siis Tampereella TTKK:n Pyynikintien rakennuksessa vuonna 1972. [2]
Geodeettiselle laitokselle (GL) alettiin vuonna 1972 kehittää satelliittilaseria. Hanketta johtivat prof. Seppo Halme TKK:lta ja prof. Juhani Kakkuri GL:stä. Laserin suunnattavan alustan suunnitteli ja valmisti VTT:n Kojetekniikan laboratorio, josta myöhemmin tuli VTT:n Avaruustekniikan laboratorio. Satelliittilaser valmistui vuonna 1978. Sillä mitattiin etäisyyksiä geodeettisiin satelliitteihin kuten GEOS 2 ja 3, Starlette, Lageos ja Seastar-A. [3]
VTT:llä järjestettiin 18. syyskuuta 1980 Avaruusseminaari. 16.-19.2.1987 Oulun yliopisto järjesti Avaruustutkimuksen ja -tekniikan kurssin.
[muokkaa] Kansainväliset avaruusorganisaatiot ja -sopimukset
Suomi liittyi avaruusalan organisaatioihin seuraavasti
- EUMETSAT, 1983 - Liikenne- ja viestintäministeriön alainen Ilmatieteen laitos liittyi vuonna 1983 eurooppalaiseen sääsatelliittiorganisaatioon.
- ESA, liitännäisjäseneksi 1. tammikuuta 1987, jäseneksi 1. tammikuuta 1995 - Euroopan avaruusjärjestö; sopijaosapuolena Kauppa- ja teollisuusministeriö. Suomi allekirjoitti 19. syyskuuta 1986 ESA:n liitännäisjäsenyyssopimuksen.
- 23.10.1985 ESAn pääjohtaja Reimar Lust sai luvan alkaa neuvotella Suomen kanssa. Tätä ennen ESA joutui määrittelemään tarkemmin Assosiate Member-käsitteen. ESAlla oli ministerikokous Roomassa tammikuun lopulla 1985, mutta tähän Suomi ei vielä ottanut osaa.
- Suomen liitännäisjäsenyyssopimus (Assotiation Agreement) allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1986. Suomi liittyi ESAn Tiedeohjelmaan ja Kaukokartoituksen valmisteluohjelmaan (EO PP) samana päivänä.
- 1987 ESAn 9.-10.1987 Haagin ministerikokouksessa hyväksytty budjetti oli 1527,7 MEU (million accounting units, ilmeisesti vaihtokurssi lähellä euroa?), josta Suomen ja Kanadan maksuosuus (yhteensä) oli 1,6%. Nk. teollisuuspalaute oli nolla, ESAssa oli töissä yksi suomalainen. Professori Pekka Jauho edusti Suomen ESAn Neuvostossa.
- 1998 Suomen maksuosuus oli 0,1 % ESAn 1903 MAU:n suuruisesta budjetista. Suomen teollisuuspalaute oli 14000 AU ja ESAssa työskenteli kaksi suomalaista.
- 19.4.1989 ESA vietti avaruustoimintansa 25-vuotisjuhlaa. ESAn budjetti oli 2037 MAU ja Suomen osuus siitä 0,1%. Kumulatiivinen palaute oli 2,1 MAU ja ESAssa oli kolme suomalaista töissä. Suomea edustivat ESAn Neuvostossa Pekka Jauho, E.Eriksson, PH Slotte
- EUTELSAT - eurooppalainen tietoliikennesatelliittiorganisaatio. Tässä Liikenneministeriö edusti Suomea, sittemmin EUTELSAT on muutettu valtioidenvälisestä organisaatiosta liikeyritykseksi, jossa Suomen intressejä edustaa Telia-Sonera. Alun perin sopijaosapuoli oli Posti- ja telehallinto.
- INMARSAT - kansainvälinen tietoliikennesatelliittiorganisaatio, jossa Liikenneministeriö edusti Suomea. 1990-luvulla INTELSAT on muutettu valtioiden välisestä organisaatiosta liikeyritykseksi, jossa Suomen intressejä edustaa Telia-Sonera. Alun perin sopijaosapuoli oli Posti- ja telehallinto.
- COSPAS/SARSAT (Search And Rescue, Satellite Aided Tracking) meripelastusjärjestö. Siinä Suomea edustaa Rajavartiolaitos.
- 7. tammikuuta 1987 Suomi ja Neuvostoliitto solmivat sopimuksen yhteistyöstä avaruuden rauhanomaisen tutkimuksen ja hyödyntämisen alalla. Vuonna 1985 oli aloitettu yhteistyöprojekti Phobos.
- YK:n avaruusyleissopimus (SopS 57/1967)
- YK:n avaruuslentäjiä koskeva sopimus (SopS 45/1970)
- YK:n avaruusvastuusopimus (SopS 9/1977)
[muokkaa] Avaruusaluksiin osallistuminen
Alla oleva lyhyt katsaus Suomen osallistumisesta eri avaruusluotaimiin listaa aakkosjärjestyksessä 30 toteutettua missiota ja pari sukkulalentoa. Kaikkiaan "suomalaisia" satelliitteja ja luotaimia on 41 kpl. Ensimmäinen niistä laukaistiin heinäkuussa 1988. Alla on myös lista suomalaisten osallistumisesta vielä suunnitteilla tai rakenteilla oleviin avaruusaluksiin.
Kokonaan suomalaista satelliittia ei ole toteutettu, mutta yrityksiä on ollut. Prototyyppi rakennettiin TKK:n HUTSAT-mikrosatelliitista 1990-luvun alussa ja kansallinen tutkimus FS-1 pohti isompaa kansallista satelliittia. Myös muita esitutkimuksia tehtiin 1990-luvulla, mukaan lukien ehdotuksia ESAn avaruusaluksiksi. Suomalaisosallistuminen Tanskan Roemer-mikrosatelliittihankkeeseen päättyi vuonna 2003, koska Tanska ei pystynyt rahoittamaan satelliitin toteutuksen tanskalaisosuutta.
Suomalaista astronauttia ei ole koulutettu. 1980-luvulla suomalaisia hävittäjälentäjiä pyydettiin useasti kosmonauteiksi, mutta pyyntöihin vastattiin kohteliaasti ei kiitos.
[muokkaa] AMSAT P3D
Saksalaisten radioamatöörien kaikkien aikojen suurin radioamatöörisatelliitti AMSAT Phase3D sisälsi suomalaisten radioamatöörien rakentamaa radiotekniikkaa. Satelliitti laukaistiin vuonna 2000 Ariane 5-kantoraketin mukana.
[muokkaa] Astrid 1
Ruotsalainen 27 kg painava mikrosatelliitti. Astrid laukaistiin 24. tammikuuta 1995 Kosmos-3M-raketilla Plesetskistä Venäjältä. Se oli Ruotsin kolmas tiedesatelliitti. Satelliitin rakensi Swedish Space Corporation, jonka toimipaikka on Solna Tukholman kupeessa.
Astrid 1:n pääinstrumentit ovat PIPPI-niminen ”Energetic Neutral Atom”-instrumentti, EMIL-niminen elektronispektrometri ja kaksi ultraviolettikameraa revontulien kuvaamiseksi. Ne kehitti Swedish Institute of Space Physics eli avaruusfysiikan instituutti Kiirunassa ([1]). Satelliitissa on suomalaista elektroniikkaa satelliitin plasmainstrumentissa. Sen toimitti Ilmatieteen laitos.
Satelliitin tiedelaitteiden toiminta päättyi 27. elokuuta 1995 niiden tehojärjestelmän vaurioon: kolmen instrumentin yhteistä tasajännitemuuntajaa ei saatu enää kytkettyä päälle. Syynä oli ylikuormitus.
Satelliittimission kokonaiskustannus oli 1,4 miljoonaa dollaria mukaan lukien laukaisu. Lisätietoja: Astrid 1.
[muokkaa] Cassini
NASA:n Saturnusta tutkiva Cassini-avaruusalus laukaistiin 15. lokakuuta 1997 Kennedy Space Centeristä, Floridasta, Titan IV-B/Centaur -kantoraketilla. Cassini on yksi historian suurimpia planeettaluotaimia. Sen tyhjäpaino on 2 150 kg ja tankattuna se painaa 5 600 kg. Cassini on myös yksi monimutkaisimmista ja kalleimmista avaruusluotaimista, sitä on kutsuttu viimeiseksi dinosaurukseksi. Vuosi 1997 oli jo ”nopeammin, halvemmalla, parempaa”-avaruusluotaimien aikaa, jolloin luotaimien koko pieneni ja NASA laukaisi useampia luotaimia kuin edeltävinä vuosina. Salvador Dalin ”Saturnuksen kirahvit” -teos näkeminen toi kuitenkin mieleen – Cassini-luotaimen! Alus on 7 metriä korkea ja 4 metriä leveä ja syvä. Luotain otti kahdesti lisävauhtia Venuksen, kerran Maan ja kerran Jupiterin gravitaatiosta. Se mittaa Saturnusta vuosina 2004-2008.
Cassini kuljettaa mukanaan ESAn Huygens-laskeutujaa, joka hoiti moitteettomasti tehtävänsä 14. tammikuuta 2005. Ks. Huygens.
Cassini-aluksessa on CAPS-plasmainstrumentti, jonka ”Ion Beam Spectrometer” eli IBS-spektrometri on Oulun yliopiston ja VTT:n toteuttama. VTT on rakentanut myös CAPS:n (Cassini Plasma Spectrometer) ja saksalais-amerikkalaisen MIMI-instrumentin pyörityskoneistot (Magnetosphere Imaging Instrument). Täten Cassinin 22 000 sähköisestä liittimestä on tusinan verran liittyneinä suomalaiseen avaruustekniikkaan. Lisätietoja: [2]
[muokkaa] Cluster
ESAn 4 Maan magnetosfääriä tutkivan satelliitin parvi (engl. cluster). Clusterilla mitataan Maan magneettikentässä liikkuvia hiukkasia ja sähkömagneettisia ilmiöitä, erityisesti aurinkotuulen vaikutuksia. Laukaisu Ariane 5-kantoraketin ensimmäisenä lentona epäonnistui 4. kesäkuuta 1996. Raketin asennonsäädön ohjelmoinnissa oli virheitä, jotka johtuivat Ariane 4-kantoraketin vastaavien tietokoneohjelmistojen uudelleenkäytöstä vajavaisin päivityksin. Vuonna 2004 Ariane 5:n, joita on laukaistu parikymmentä kappaletta, luotettavuus on edelleen vain 87 %. Raketin tuhoutuminen oli kova isku ESA:lle, mutta päätös rakentaa korvaavat satelliitit tehtiin pian.
Satelliittien tehojärjestelmässä oli suomalaisia laitteita, jotka olivat Patrian ensimmäisiä satelliitin laitteiden kaupallisia toimituksia. Oulun yliopisto oli toteuttanut sen EFI-sähkökenttäinstrumentin mekanismit.
[muokkaa] Cluster-II
ESA:n magnetosfäärisatelliitit (4 kpl) laukaistiin 16. heinäkuuta ja 19. heinäkuuta 2000 kahdella Sojuz-kantoraketilla. Cluster II-alukset pystyttiin rakentamaan neljässä vuodessa. ESA:n tiedeohjelma jopa löysi rahoituksen satelliittien instrumenttien toteuttamiseen ESA:n rahoituksella. ESA nimittäin edelleen maksattaa tiedeluotainten tieteelliset mittalaitteen niillä mailla, joiden tutkijoiden laitteita ne ovat. Yhdysvalloissa NASA maksaa vastaavan kulun ja tutkijat saavat silti rakentaa itse laitteensa, usein osin tai kokonaan avaruusteollisuuden avulla.
Suomalaisosuus molemmissa Cluster-parvissa oli Patrian valmistavat satelliitin tehojärjestelmän laitteet ja Oulun yliopiston osallistuminen kahteen sähkökenttäinstrumenttiin. Lisätietoja: [3]
[muokkaa] Contour
NASA:n komeettaluotain Contour laukaistiin 3.7.2002. Sen tutkimuskohde oli komeetta Encke. Alus räjähti 6 viikkoa myöhemmin siirtoradalla sen rakettimoottorin (jolla oli tarkoitus kiihdyttää aluksen nopeutta avaruudessa) toimintahäiriön vuoksi.
Suomalainen interstellaarisen pölyn mittalaite oli Ilmatieteen laitoksen rakentama.
Lisätietoja: [4]
[muokkaa] Cryosat
ESA:n jäätiköitä tutkivan satelliitin, Cryosatin laukaisu epäonnistui 8.10.2005 venäläisen Rockot-kantoraketin toisen rakettivaiheen vikaan.
Satelliitissa oli Patrian toteuttama sähköjärjestelmän laite.
[muokkaa] Envisat-1
ENVISAT-1 on ESAn kaukokartoitussatelliitti. Laukaisu tapahtui 1. maaliskuuta 2002 Ariane 5-kantoraketilla 800 km:n polaariradalle.
Ranskalais-suomalainen GOMOS-otsoni-instrumentti oli suomalaisen konsortion rakentama, johon kuului Patria, Space Systems Finland ja VTT. Lisätietoja: [5]
[muokkaa] EOS-Aura
Otsonia tutkiva NASA:n EOS-Aura-kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistiin 15.7.2004 Delta 2-kantoraketilla Kaliforniassa sijaitsevasta Yhdysvaltain ilmavoimien Vandenbergin tukikohdasta. Hollantilais-suomalainen OMI on ilmakehän otsonia mittaava instrumentti, jonka toteuttivat Patria, Space Systems Finland, VTT ja Ilmatieteen laitos, jolla on Sodankylässä maa-asema, joka pystyy vastaanottamaan EOS-Auran ja sen sisaralusten dataa.
Lisätietoja: Satellittin rakenne ja instrumentit
[muokkaa] Freja
Freja on ruotsalainen tiedesatelliitti, joka on laukaistu 6. lokakuuta 1992 kiinalaisella Long March 2C eli CZ-2C-kantoraketilla Jiuquan rakettikeskuksesta Kiinan kansantasavallasta. Missio päättyi 9. lokakuuta 1996. Mukana oli suomalaista, Ilmatieteen laitoksen, Oulun yliopiston ja Patrian rakentamaa, elektroniikkaa ja instrumentaatiota plasmainstrumentissa. Lisätietoa: http://aura.gsfc.nasa.gov/index.html
[muokkaa] HETE
NASA:n gammapurkauksia tutkiva tiedesatelliitti HETE tuhoutui lentokoneesta laukaistun Pegasus-raketin laukaisuyrityksessä 4. marraskuuta 1996. Satelliitissa oli Suomessa valmistettu röntgeninstrumentti.
[muokkaa] HETE-II
Edellisen korvannut satelliitti, joka on laukaistu 9. lokakuuta 2000 Pegasus-raketilla. Suomessa Metorex-yrityksen valmistama röntgeninstrumentti. Lisätietoja: [6]
[muokkaa] Huygens
Huygens on ESA:n luotain tai laskeutuja, joka tutkii Saturnuksen Titan-kuuta. Emäalus Cassini kuljetti sen vuoden 2004 loppuun mennessä Saturnuksen tienoolle. Laukaisu oli siten 15. lokakuuta 1997. Huygens laskeutui Titanin pinnalle 14. tammikuuta 2005.
Huygensin mukana on kaksi suomalaista laitetta: italialais-suomalainen HASI, joka on Titanin kaasukehää tutkiva instrumentti, ja italialais-suomalainen radiokorkeusmittari. HASI:n painemittausjärjestelmän toteutti Ilmatieteen laitos käyttäen apunaan mm. Teknillinen korkeakoulun aerodynamiikan laboratoriota ja keskisuomalaista Insinööritoimisto Reijo Peuraa. Radiokorkeusmittarin toteutti puolestaan Insinööritoimisto Ylinen italialaisen Laben-yrityksen alihankkijana.
Vuoden 2001 aikana oli kuukausia, jolloin vaikutti siltä, että Huygensin tietoliikennelinkki Cassiniin on suunniteltu niin väärin, että kummankaan laitteen mittaustuloksia ei ikinä saada selville! Erikoinen yhteensattuma on, että aikoinaan herrat Cassini ja Huygens eivät olleet puheväleissä! Sittemmin NASA korjasi ESA:n tekemän suunnitteluvirheen muuttaen Cassinin lentorataa ja samalla todennäköisesti lyhentäen Cassinin elinikää. Lisätietoja: [7]
[muokkaa] INTEGRAL
INTEGRAL on ESA:n tiedesatelliitti, joka tutkii avaruuden gammasäteilyä. Sen laukaisu 17.10.2002 tapahtui Baikonurista Proton-kantoraketilla. Satelliitti perustui XMM:n runkoon (satellite bus).
INTEGRAL-satelliitin hyötykuormaan kuuluu neljä tieteellistä laitetta. Näistä kaksi mittaa tähtitaivaan kohteita gammasäteiden aallonpituudella, yksi on röntgenkaukoputki, ja yksi on optinen kaukoputki varustettuna CCD-kameralla.
Siinä on myös tanskalais-suomalainen JEM-X-röntgeninstrumentti, jonka suomalaisosuuden toteutti Helsingin yliopiston observatorion johtamana Metorex (nykyisin Oxford Analytical Instruments), VTT, ja Ideal Engineering. Lisätietoja: [8]
[muokkaa] Interball Tail Probe
Intreball-ohjelman Tail Probe, pyrstöluotain, oli venäläinen tiedesatelliitti, joka laukaistiin 3. elokuuta 1995. Missio on – menestyksellisesti - päättynyt. Se oli ensimmäinen avaruusalus, jossa suomalaiset osallistuivat avaruuslaitteen rakentamiseen. Nimittäin ruotsalaisen IRF-tutkimuslaitoksen PROMICS-3-instrumenttiin alettiin vuonna 1985 tehdä elektroniikkaa Suomessa. Venäjän taloustilanne ja eri missioiden prioriteetit lykkäsivät satelliitin valmistumista. Alus tutki maan magnetosfäärin pyrstöä. Suurin suomalaisosuus oli Ilmatieteen laitoksella, jota avustivat VTT ja silloinen Hollming Oy, joka muuntui projektin aikana Finnyards Electronics Oy:ksi ja sittemmin osaksi Patriaa.
[muokkaa] Interball Auroral Probe
Venäläinen tiedesatelliitti, joka on laukaistu 30. elokuuta 1996. Missio on päättynyt, ”mission completed” eli täysin palvelleena. Molemmissa suomalaiset osallistuivat ruotsalaisen ASPERA-plasmainstrumentin toteutukseen.
[muokkaa] Mars-96
Mars-96 oli venäläinen tiedesatelliitti, jonka laukaisu Proton-raketilla epäonnistui 16. marraskuuta 1996. Alun perin alus oli nimeltään Mars-92. Sen toteutus oli vaikeaa Neuvostoliiton lopun aikoina ja uuden Venäjän alkuaikana. Se vaati melkoisia summia rahoitusta mm. Saksasta. Se on kaikkien aikojen raskain planeettaluotain. Alus oli Lavochkinin Venera-luotaimien satelliittirungolle (joka on kuin NASA JPL:n Mark Mariner-runko eli vuodesta toiseen eri planeettamissioiden käytössä) perustuva ja siten sen olisi pitänyt olla luotettava. Laukaisun tuhonnut vika nimittäin ei ollut Proton-kantoraketissa vaan luotaimen piti itse käynnistää viimeinen lisärakettivaihe! Sitä se ei tehnyt. Mars-96 putosi Tyyneen valtamereen Bolivian leveysasteille. Edelleen on epävarmaa minne tuo radioaktiivista materiaalia sisältävä alus putosi. Clinton varoitti aluksen putoamisesta Australiaan, jonne se laskettiin voivan pudota. Aluksen mukana oli nimittäin pienehkö määriä radioaktiivista materiaalia. Clinton ei kuitenkaan vaivautunut varoittamaan Etelä-Amerikan maita, josta tuli hieman ulkopoliittista väreilyä.
Aluksen mukana oli kolme Metegg-pinta-asemaa, joiden piti mitata olosuhteita Marsin pinnalla. Patria ja Space Systems Finland tekivät vastaavasti Suomessa asemien keskustietokoneen ja sitä ohjaavat tietokoneohjelmistot. Ilmatieteen laitos koordinoi pinta-asemien suunnittelua ja osallistui niiden ATMIS-sääinstrumentin toteutukseen.
Sittemmin esim. ESA on todennut laskeutujien olevan niin monimutkaisia, että niitä on käsiteltävä satelliitin tavoin. Englantilainen Beagle-2 tuhoutui vuoden 2003 lopussa ehkä juuri siksi, ettei sen rakentamista johdettu tarpeeksi jämäkästi. Huygens-laskeutujan toteutus oli johdettu satelliitin kaltaisesti.
[muokkaa] Mars Express
Mars Express on ESA:n Mars-luotain. Se laukaistiin 2. kesäkuuta 2003 Proton-raketilla. Se siirtyi Marsin kiertoradalle joulupäivänä 2003 ja sen kuljettama Beagle-2-laskeutuja tuhoutui samana päivänä. Satelliitin tehojärjestelmä on suomalainen, Patrian rakentama. Ilmatieteen laitoksen tiedelaiteosuudet: ASPERA-3-hiukkasmittalaitteen tietokonejärjestelmä ja -ohjelmisto sekä toimittaa Beagle2-laskeutujaan miniatyyrisoitu BAROBIT-painemittauslaite (niillä ei ole osaa eikä arpaa laskeutujan kohtaloon!). Lisätietoja: [9]
[muokkaa] Mars Observer
NASA:n Mars-luotain, joka on laukaistu 25.9.1992. Se ilmeisesti räjähti ajoainevuodon takia Marsin kiertoradalle siirtyessään 22.8.1993. ”MO”:n tuho oli eräs sysäys NASA:n Faster, Cheaper, Better-kehitysfilosofian aloittamiseen. Se oli myös sysäys Mars-tutkimuksen vauhdittamiseen NASA:ssa 1990-luvulla. Sen hyötykuormaan kuului suomalaisen Outokumpu Oy:n – ja myöhemmin Metorexin - omistaman amerikkalaisen Princeton Gamma Tech-yhtiön tekemä gammainstrumentti. ”PGT” oli Suomen avaruusteollisuuden historian toistaiseksi ainoa ulkomailla omistettu avaruusteollisuusyritys. Tämä on eräs tapa päästä markkinoille. Lisätietoja: [10]
[muokkaa] Mars Polar Lander
NASA:n Mars Polar Lander oli luotain, joka laukaistiin 3. tammikuuta 1999 ja joka yritti laskeutua Marsin pinnalle 3. joulukuuta 2000 tuhoutuen. Tuhon syynä oli ilmeisesti jarrurakettien sammuttaminen liian aikaisin. Tästä on ainakin kaksi teoriaa: niistä toisen mukaan laskeutujan tutkakorkeusmittarin sivukeilat heijastuvat niin voimakkaasti aluksen laskutelineistä, että tietokone tulkitsi aluksen laskeutuneen pinnalle. Toisen teorian mukaan laskeutujan jalan määritti sen, että alus on laskeutunut, ja laskutelineiden avauksessa jalka saavutti kyseisen taipuman. Aluksessa oli Ilmatieteen laitoksen toteuttavia sään mittausta tekeviä sensoreita mukana. Vaisalan sääanturit ovat olleet NASA:n Mars-luotaimissa suosittuja vaikka Vaisalan intressi avaruuteen liittyy GPS-satelliittien signaaliin. Lisätietoja: [11]
[muokkaa] Messenger
NASA:n Merkurius-luotain, joka laukaistiin 3. 8. 2004 Delta-kantoraketilla Kennedy Space Centeristä. MESSENGER siirtyy Merkuriuksen kiertoradalle vuonna 2011. Alus käyttää Metorexin valmistamia röntgeninstrumentteja. Lisätietoja: [12]
[muokkaa] Meteosat Second Generation
EUMETSATin GEO-radan sääsatelliitti. Sen nimi Meteosat Second Generation kertoo, että se on toisen sukupolven eurooppalainen sääsatelliitti. Siitä käytetään yleensä lyhennettä MSG. Ensimmäinen MSG-sarjan satelliitti, MSG-1, laukaistiin 29. elokuuta 2002 Ariane 5-kantoraketilla Kourousta. Sen suomalaisen tietokoneohjelmistotyön teki Space Systems Finland. Lisätietoja: [13]/ ja [14]
Suomella oli pieni työosuus myös joulukuun lopulla 2005 laukaistun MSG-2-sääsatelliitin toteutuksessa.
[muokkaa] MetOp-A
METOP-A on EUMETSATin ja ESA:n yhdessä toteuttama polaariradan sääsatelliitti. Space Systems Finland toteutti sen ohjelmistoja ja Patria rakensi GOME-otsoni-instrumentin elektroniikkayksikön. Satelliitti laukaistiin lokakuussa 2006.
[muokkaa] NEAR
NEAR oli NASA:n avaruusluotain, jonka laukaisu tapahtui 17. helmikuuta 1996 Delta II-raketilla. Alus laskeutui Eros-asteroidin pinnalle 12. helmikuuta 2001. Alusta ei oltu suunniteltu laskeutumista varten. Amerikkalaiset halusivat kuitenkin tehdä tällaisen operaation ennen kuin kukaan muu, ts. ESA, ehtii tehdä sen. Johns Hopkinsin yliopiston insinöörit, jotka suunnittelivat aluksen laskuun johtavan lentoradan, tekivät huiman laskentatyön.
Sen röntgenalueen spektrometri oli suomalaisen Metorexin, sittemmin englantilaisomisteinen Oxford Instruments Analytical, valmistama – laite toimi vielä aluksen laskeutuessa Eroksen pinnalle.
Lisätietoja: [15]
[muokkaa] Odin
Odin on ruotsalainen tiedesatelliitti. Se laukaistiin 20. 2. 2001 venäläisellä START-1-ohjuksella Svobodnystä, Venäjän Kaukoidästä 600 km korkealle naparadalle. Operaatio oli koruton: kuorma-auto ajoi pellon laitaan, pysähtyi, nosti puomin ja raketti lensi taivaalle. Suomalainen 119 GHz radiometri tutkii mm. ilmakehän otsonia. Odin toimii vuoteen 2006 asti. Lisätietoja: [16]
[muokkaa] Phobos-1
Phobos-1 oli neuvostoliittolainen Mars-luotain, jonka laukaisu 7. heinäkuuta 1988 oli myös "Suomen ensimmäinen avaruusluotaimen laukaisu".
Suomalaiset osallistuivat seuraaviin instrumentteihin: ASPERA, DION, LIMA-D. Pääosapuoli oli Ilmatieteen laitos. VTT osallistui ASPERA-laitteen tekniseen toteutukseen.
[muokkaa] Phobos-2
Phobos-2 oli neuvostoliittolainen Mars-luotain, jonka laukaisu oli 21. heinäkuuta 1988.
[muokkaa] Polar
Polar oli NASA:n tiedesatelliitti, jonka laukaisu oli 24. helmikuuta 1996. Suomalainen osuus oli sähkökenttäinstrumenteissa. Sen toteutti Oulun yliopisto.
[muokkaa] PROBA
PROBA on ESA:n ja Belgian toteuttama piensatelliitti, jonka massa on 94 kg. Sen laukaisu tapahtui 22. lokakuuta 2001 Sriharikotasta, Intiasta, Intian avaruusjärjestön omistaman yhtiön Antrixin PSLV-C3-kantoraketilla 600 km korkealle naparadalle. Suomalainen DEBIE-niminen avaruusmikrometeoroidein ja avaruusromun mittauslaite oli Metorexin (Oxford Instruments Analytical), Patrian ja Space Systems Finlandin toteuttama. Lisätietoja: [17]
[muokkaa] Rosetta
ESA:n tiedeavaruusluotain, jonka piti luodata komeetta Wirtanen, joka on nimetty amerikkalaisen, suomalaissukuisen tutkijan mukaan. Laukaisu lykkääntyi vuodella ja tapahtui 2. maaliskuuta 2004 Ariane 5 -raketilla Kourousta.
Suomalainen runkorakenne ja tehojärjestelmän laitteet olivat Patrian ja sen alihankkijoiden toteuttamia. Ilmatieteen laitoksella on monia tiedelaiteosallistumisia sekä luotaimessa että komeettalaskeutujassa.
Rosettalla pyritään selvittämään komeettojen alkuperää, niiden yhteyttä tähtienväliseen aineeseen ja aurinkokuntamme syntyyn. Mittalaitteina on mm. kaukokartoitusinstrumentteja, massaspektrometri, radioluotain pinnan ominaisuuksien selvittämiseen jne. Sen laukaisun siirtyminen vuoden 2003 alusta pakotti vaihtamaan kohteen komeetta Churyumov-Gerasimenkoksi, jonka se kohtaa marraskuussa 2014. Lisätietoja: [18]
[muokkaa] RXTE
NASA:n röntgensatelliitti, jonka laukaisu tapahtui 30. 12. 1995, silloin nimellä XTE, johon lisättiin Rossi jälkikäteen. Suomessa rakennettu röntgeninstrumentti on Metorexin kaupallisesti amerikkalaiselle tiederyhmälle toteuttama. Lisätietoja: [19]
[muokkaa] SAX
SAX oli italialainen tiedesatelliitti, jonka laukaisu oli 30. huhtikuuta 1996. Sen toinen nimi Beppo SAX. Missio on jo päättynyt. Suomalaisia röntgeninstrumenttien osia (röntgenikkunoita kaasutäytteisiin detektoreihin) tehtiin Metorexilla. Lisätietoja: [20]
[muokkaa] SMART-1
SMART-1 on ESA:n teknologiasatelliitti, joka tutkii Kuuta. Luotain laukaistiin 28. syyskuuta 2003 Ariane 5- kantoraketilla Kourousta.
Aluksessa on suomalainen SPEDE-plasmainstrumentti ja XSM-röntgeninstrumentti.
Alus käyttää ionipropulsiota Kuuhun lentoon. Tilanne, jossa luotain kiihdyttää vauhtiaan koko ajan jatkuvalla työntövoimalla, oli vieläkin poikkeuksellinen avaruuslennoilla. Lisätietoja: [21]
[muokkaa] SOHO
SOHO on ESA:n tiedesatelliitti, joka on laukaistu 1. joulukuuta 1995 NASA:n Atlas II -kantoraketilla Floridasta. SOHO-avaruusalus on 3-akselistabiloitu avaruusalus, joka kiertää Aurinkoa 1,5 miljoonaa kilometriä lähempänä kuin Maa sijaiten Maa-Aurinko-akselilla olevassa ns. Lagrangen L1-pisteessä. Avaruusalus painoi laukaistaessa 1850 kg, josta hyötykuormaa on 650 kg. Avaruusaluksen laatikkomaisen rungon koko on lähes 3,7 m * 2,4 m * 2,3 m. SOHO koostuu hyötykuormamoduulista (PLM, payload module), johon asennetaan kaikki tieteelliset laitteet, ja ”huolto”moduulista (SVM, service module), joka sisältää aluksen järjestelmät (ml. kärkiväliltään 9.3 m olevat aurinkopanelit). SOHOlla on lukuisia mittalaitteita, joilla tutkitaan Aurinkoa. Kiinnostuksen kohteita ovat mm. auringon sisäosat ja seismologia, purkaukset ja niiden aikaansaamat partikkelit, pilkut, korona ja aurinkotuuli sekä sen käyttäytyminen avaruudessa. SOHOn instrumenteilla on havaittu myös mm. komeettoja ja pystytty selvittämään niiden rakennetta ja koostumusta (mm. vesipitoisuutta). Alus toimii edelleen vuoden 2007 alussa. Suomalainen ERNE-partikkeli-instrumentti ja ranskalais-suomalainen SWAN-aurinkotuuli-instrumentti olivat Suomen avaruusteollisuuden suurponnistuksia. ERNE on Turun yliopiston laite. SWAN on Ilmatieteen laitoksen laite. Toteuttajia olivat VTT, Patria ja muita yrityksiä. Lisätietoja: [22]
[muokkaa] Stardust
Stardust on NASA:n komeettaluotain, joka tutkii Wild-2 -komeettaa (lausutaan Wilt). Se kaappasi näytteitä 2. tammikuuta 2004, jotka tuodaan Maahan. Laukaisu tapahtui 7. helmikuuta 1999 Delta II-raketilla Kennedy Space Centeristä, Floridasta. Aluksen näytekapseli laskeutui maahan 15. tammikuuta 2006. Aluksen CIDA (Comet and Interstellar Dust Analyzer)- massaspektrometrissa on suomalainen tietokoneohjelmisto, jonka toteutti Ilmatieteen laitos. Lisätietoja: NASAn sivusto,Ilmatieteen laitoksen sivu, Näytteen paluu maahan
[muokkaa] STS
NASA:n avaruussukkulalennoilla on tutkittu suomalaisille laitteilla mm. astronauttien verenkiertoa. Antimateriaa tutkiva AMS-instrumentti lensi STS-91-lennolla. Siihen osallistuu eniten Turun yliopisto. Lisätietoa: [23]
[muokkaa] Venus Express
Venus Express on ESAn Venus-luotain, joka laukaistiin 9. marraskuuta 2005 venäläisellä Sojuz-kantoraketilla Kazakstanista. Sen teholähteet ovat samanlaiset kuin Mars Expressissä ja Rosettassa. Patria toteutti sen tehonjakolaitteet ja Ilmatieteen laitos rakensi osan sen ruotsalaisesta ASPERA-4-plasmainstrumentista.
[muokkaa] XMM-Newton
X-ray Multi Mirror Mission on ESA:n röntgensatelliitti, jonka laukaisu tapahtui joulukuussa 1999.
Suomalaisen Patrian toteuttama XMM:n komposiittirakenteinen röntgenteleskoopin runko on suurimpia avaruusluotaimen komposiittirakenteita. Patria toimitti satelliittiin myös teleskoopin lämmonsäätöjärjestelmään kuuluvan laitteiston (MTCU).
Lisätietoja: [24]
[muokkaa] Suomalaisosuuksia maa-asemissa
[muokkaa] ARTEMIS
ARTEMIS on ESA:n kokeellinen tietoliikennesatelliitti, joka laukaistiin 17.1.2001 Ariane 5-kantoraketilla GEO-radalla. Laukaisu oli osittainen epäonnistuminen ja Artemis pääsi lopulliselle radalleen vain käyttäen ionipropulsiotaan, joka oli tarkoitettu ratakorjauksiin GEO-radalla. Tämä lyhentää satelliitin toiminta-aikaa. VTT ja Ylinen Electronics toteuttivat sen Belgian Redussa olevan ESA:n maa-aseman Ka-kaistan mikroaaltovastaanoton testivastaanottolaitteiston. Muita suomalaisia osallistuvia yrityksiä olivat Nikotron (hiilikuituinen antennin jalusta), SKS Control Techniques (antennin servojärjestelmä), Logos Test Engineering (säätöjärjestelmä) ja Conlog (ilmastointi, EMC-suojaus). Lisätietoja: [25]
[muokkaa] EOS-Aura
Ilmatieteen laitos rakensi maa-aseman Sodankylään mm. EOS-Auran datan vastaanottoa varten vuonna 2003. Ilmatieteen laitoksella, Yleisradiolla, Telia-Soneralla jne. on omia maa-asemia mm. Helsingissä. Nämä ovat kuitenkin ulkomaisten yhtiöiden toteuttamia.
[muokkaa] EUTELSAT SMS
VTT on toteuttanut useita sukupolvia maa-asemia, alkaen EUTELSAT SMS maa-asemista 1980-luvun alussa.
[muokkaa] Tele-X
Tele-X oli pohjoismainen tietoliikennesatelliitti, jonka laukaisu tapahtui 2. huhtikuuta 1989 Kourousta Ariane 4 -raketilla. Missio on päättynyt ja satelliitti on 16. tammikuuta 1998 siirretty GEO-radan ”hautapaikalle”. Satelliitin toteutus maksoi 160 miljoonaa euroa, josta Suomen osuus oli vajaat 6 miljoonaa euroa. Suomen osuus liittyi pelkästään maasegmentin laitteisiin, jotka rakensi Patrian edeltäjä Valmet Lentokoneteollisuus. Tele-X ; Stephane Chenard, "The sorry tale of Tele-X", Interavia Space Markets, Volume 4, number 2, May/June 1989, s. 100-102.
[muokkaa] Suomalaisosuuksia kantoraketeissa
[muokkaa] Ariane-5
Suomi ei ole osallistunut ESA:n kantorakettiohjelmiin, mutta Suomesta on tilattu Ariane 5:n polttoainetankkien pesulaitteisto, jolla tankit puhdistetaan valmistuksen jälkeen.
[muokkaa] Tulevia missioita
Suomalaiset osallistuvat 9 avaruuslennon kehitykseen. Satelliitit (ehkä jopa 39 kpl) laukaistaan seuraavan 10 vuoden aikana:
[muokkaa] ADM-Aeolus
ADM-Aeolus on ESA:n ilmakehää tutkiva kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistaan vuonna 2007. Patria toteuttaa sen Aeolus-instrumentin elektroniikkayksikön ja satelliitin tehonsäätö- ja -jakoyksikön.
[muokkaa] BepiColombo
BepiColombo on ESA:n ja JAXA:n yhteinen missio, johon alkuperin piti tulla Venäjän avaruusjärjestön toteuttamat Merkurius -pinta-asemat. Missio koostuu japanilaisesta Merkuriuksen magnetosfääriä mittaavasta luotaimesta ja ESAn ko. planeettaa muulla tavalla kartoittavasta luotaimesta. ESAn osuus missiosta on kallistunut noin 450 miljoonasta eurosta noin 650 miljoonaan euroon. Myös joidenkin sen tiedelaitteiden rahoitusta ei ole saatu kerättyä eri ESAn jäsenmaista. Mission toteutus hyväksyttäneen helmikuussa 2006. Helsingin yliopisto toimittaa siihen SIXS-avaruuslaitteen ja osia MIXS-avaruuslaitteesta. Teknisen toteutuksen tekevät Oxford Analytical Instruments, Space Systems Finland ja Aboa Space Research.
[muokkaa] Chandrayan-1
Chandrayan-1 on Intian avaruusjärjestön, ISROn, Kuu-luotain, joka laukaistaan vuonna 2008. ESA on tilannut Englannista Rutherford Appletonin laboratorista SMART-1-kuuluotaimen D-CIXS-instrumentin uuden version. Suomi toimittanee siihen Auringon röntgensäteilyä monitoroivan XSM-laitteen, joka oli osa D-CIXSiä ESAn SMART-1-lennolla.
[muokkaa] Cryosat-2
ESA rakentaa tuhoutuneen Cryosatin tilalle sen kopion ja myös eri laitteiden rakentajat ovat samoja kuin tuhoutuneessa satelliitissa olivat. Päätös tehtiin keväällä 2006.
[muokkaa] Galileo
Space Systems Finlandilla ja Patrialla oli Galileo-navigaatiosatelliittien esikehityksessä työosuuksia. 30 Galileo-satelliitista neljä ensimmäistä laukaistaan vuoteen 2010 mennessä. Tässä ns. IOV (In-Orbit Validation, eli kiertoradalla suoritettava testaus) vaiheessa valmistetaan 4 satelliittia, joilla tehdään järjestelmän viritykset ennen suursarjan toteutusta. Suomalaiset yritykset ovat saamassa tästä IOV-vaiheesta tehtäväkseen elektroniikka-, rakenne- ja ohjelmistotyöosuuksia.
[muokkaa] GOCE
GOCE on ESA:n kaukokartoitussatelliitti, joka laukaistaan vuonna 2007. Se mittaa Maan painovoimajakaumaa. Space Systems Finland toteuttaa sen asennonsäätöjärjestelmän ohjelmistot.
[muokkaa] Herschel
Herschel on ESA:n infrapunatähtitiedettä tekevä satelliitti (avaruusteleskooppi), joka laukaistaan helmikuussa 2007. Sen tietokoneohjelmiston ydin koodataan Space Systems Finlandilla. Patria toteuttaa sen PDU-tehonjakolaitteet. Satelliitin 3,5-metrinen piikarbidipeili, kooltaan maailman suurin avaruuspeili, hiottiin Tuorlan observatorioon liittyvässä Opteon Oy:ssä. Ulkoinen linkki: [26]
[muokkaa] ISS
Suomi ei osallistu ESAn ISS-avaruusasemaohjelmaan, mutta Oxford Analytical Instruments on toteuttanut 1990-luvun lopussa Japanin avaruusjärjestölle MAXI-nimisen röntgeninstrumentin, joka aikanaan asennetaan japanilaiseen avaruusasemamoduuliin.
Turun yliopisto on osallistunut NASAn AMS-instrumentin kehitystyöhön. Alpha Magnetic Spectrometer etsii antimateriaa ja on nobelisti Tingin johtama instrumenttihanke. Laitteen eräs versio on lentänyt avaruussukkulalla.
[muokkaa] Mars Science Laboratory
Mars Science Laboratory eli MSL on NASAn Marsia tutkiva alus, joka laskeutuu sen pinnalle. Ilmatieteen laitos rakentaa sen Marsin kaasukehän ilmanpaineen mittaavat anturit.
[muokkaa] MetOp-1 ja -3
MetOp-1 on ESAn toteuttama ja MetOp-3 on EUMETSATin tilaama sääsatelliitti. Patria rakensi niiden GOME-2-otsoni-instrumentin tehoyksiköt ja Space Systems Finland ohjelmoi satelliittien lento-ohjelmiston. Satelliitit ovat valmiit ja odottavat laukaisua, MetOp-A eli MetOp-2 laukaistiin lokakuussa 2006.
[muokkaa] MET-NET
Met-Net on Suomen ja Venäjän yhdessä kehittämä pieni Marsiin laskeutuva pinta-asemaprototyyppi. Venäjällä kehitystyötä tekee Babakinin avaruuskeskus. Suomessa Ilmatieteen laitos johtaa kehitystyötä. Projekti ei vuonna 2006 liittynyt mihinkään Mars-missioon, mutta aluksen koelento (paluu ballistiselta radalta Maan ilmakehään) toteutettaneen 2000-luvun jälkipuolella. [27]
[muokkaa] Phoenix
NASAn Phoenix on Marsiin laskeutuva miehittämätön avaruusalus (laskeutuja). Ilmatieteen laitos toteuttaa sen ilmanpaineen mittausanturit. Alus laukaistaan mahdollisesti 3. elokuuta 2007.
[muokkaa] Planck
Planck on ESA:n kosmologiaa tutkiva satelliitti, joka on rungoltaan Herschelin sisaralus. Helsingin yliopiston Fysikaalisten tieteiden laitoksen johdolla Elektrobit Microwave eli entinen Ylinen Electronics kehitti Low Frequency Instrumentin mikroaaltovastaanottimia. Työ viimeisteli SF Design, jonne Ylinen siirtyi syksyllä 2006. Planck on Suomen suurin avaruusprojekti. Planckin Suomen osuus eli LFI 70 Ghz instrumentti on toimitettu Alcatel Alenia Spacelle ja integroitu satelliittiin joulukuussa 2006. Planckin suunniteltu laukaisu on v.2008. LFI kehitettiin VTT MilliLabin johdolla. Sen rakensi Ylinen Electronics (ent. Elektrobit Microwave). Projektiin on osallistunut myös muita suomalaisia yrityksiä mm sen laatua ohjasi (PA Management) AL Safety Design Oy.
[muokkaa] Pleiades
Pleiades-missio koostuu kahdesta CNESin toteuttamasta kaukokartoitussatelliitista, jotka rakentaa EADS Astrium ja Alcatel Space-yhtiöt. Patria rakentaa satelliittien aurinkopanelien rakenteet. Ensimmäinen satelliitti laukaistaan vuonna 2008 ja toinen 2009. Mission toteutus maksaa yli 300 miljoonaa euroa.
[muokkaa] SMOS
SMOS on ESA:n ja CNESin yhdessä toteuttama maan kosteutta ja merien suolaisuutta mittaava satelliitti. Elektrobit Microwave (ent. Ylinen Electronics eli nykyinen SF-Design Oy) ja TKK ovat kehittäneet sen radiometrin. Laukaisu tapahtuu vuonna 2007 tai 2008.
[muokkaa] TerraSAR-X
TerraSAR-X on saksalainen tutkasatelliitti, ts. kaukokartoitussatelliitti. Se laukaistaan Venäjältä keväällä 2007. Ylinen valmisti sen SAR-tutkan vahvistinkomponentteja.
[muokkaa] TWINS
TWINS, Two Wide-Angle Imaging Neutral-atom Spectrometers, on NASAn pienmissio. Siinä ei rakenneta satelliitteja vaan kaksi TWINS-magnetosfääri-instrumenttia, jotka lentävät kahdella Yhdysvaltain liittovaltion satelliitilla. Niitä kutsutaan nimillä TWINS-A ja TWINS-B. TWINS-A laukaistiin kesällä 2006. VTT on rakentanut niiden pyöritysmekanismit. [28]
[muokkaa] Suomalaisia avaruushistoriaan liittyviä yrityksiä ja organisaatioita
[muokkaa] Yritykset
- Elektrobit Microwave syntyi kesällä 2005. Siihen kuuluu Suomen avaruustoiminnan pioneeriyrityksiin kuuluva Insinööritoimisto Juhana Ylinen, jonka Elektrobit osti 2000-luvun alussa. Elektrobit Microwave-yksikköön kuuluu entinen PJ Microwave sekä entinen Ylinen. Se tekee mikroaaltolaitteita Kauniaisissa (Ylinen) ja Oulussa. Ylisen avaruusalan referenssejä ovat erilaiset tutkat sekä mikroaaltolaitteet ruotsalaisessa Odin-satelliitissa ja ESAn Huygens-luotamessa. Sen ensimmäinen loppuun viety avaruuslaite, Radioastron-satelliittiin tarkoitettu radiometri, jäi käyttämättömäksi, koska Neuvostoliitto ja sittemmin Venäjä eivät koskaan saattaneet Radioastron-satelliittia valmiiksi. Ylisen perusti ja sitä johti dipl.ins. Juhana Ylinen, jonka isä oli Suomen tunnetuimpiin kuuluva lentokonesuunnittelija Arvo Ylinen. Tämä merkitsi sitä, että yhtiöllä oli tavanomaista pienempi kynnys siirtyä avaruustoimintaan. Vuonna 2006 sillä oli tekeillä laitteita mm. ESAn SMOS- ja Planck-satelliitteihin. 24. elokuuta 2006 yhtiön lehdistötiedote kertoi aikomuksesta lakkauttaa avaruusliiketoiminta. [29]
- Opteon Oy: Tuorlan observatorion osaaminen on luonut Opteon Oy:n, joka on toimittanut ESA:n Herschel- ja ADM-Aeolus avaruusaluksiin niiden isojen peilien hionnan. [30]
- Oxford Analytical Instruments on englantilaisomisteinen yhtiö. Avaruustekniikkaa toteuttava ryhmä syntyi ensin Outokumpu-yhtiön sisälle 1980-luvun puolivälissä (Outokumpu Electronics, Outokumpu Instruments) ja itsenäistyi 1990-luvun alussa MBO-kaupalla. Suomalainen Metorex International liittyi Oxfordiin vuonna 2004. Yhtiö tekee ESAn, NASAn ja JAXAn sekä Venäjän avaruusalusten röntgen- ja gammadetektoreita perustuen sen kokemuksiin mm. metalliteollisuuden tutkimuslaitteisiin. Toimipaikka on Espoossa. [31]
- Patria Systems Oy on vuoden 2006 alusta alkaen Suomen suurin avaruustekniikkayhtiö. Patria Advanced Solutions oli 2002-2005 se osa Patriaa, joka teki mm. avaruustekniikkaa. Patrian synty kokosi yhteen avaruusalan yhtiötä. Siihen kuului Hollming Oy Elektroniikka - sittemmin Finnyards Electronics Oy - avaruuselektroniikkayhtiö (Tampere) ja Valmet lentokoneteollisuuden (Kuorevesi) avaruusalusten rakenteita valmistava osuus. Finnyardsin avaruuselektroniikan yhdistyminen Patriaan on osa konsolidoitumista, joka on ollut ilmailu-, avaruus- ja puolustusvälineteollisuudelle tyypillistä vuosikymmenet, mutta etenkin 1990-luvun alusta eli kylmän sodan lopusta lähtien. Vuoden 2006 alun organisaatiomuutoksessa avaruustekniikka siirtyi Patria Systemsiin, kun lukuisia toimintoja sisältänyt Advanced Solutions hajotettiin eri yksiköihin. [32]
- Space Systems Finland on vuonna 1988 perustettu avaruusalusten tietokoneohjelmia tekevä yhtiö Espoossa. [33]
[muokkaa] Tutkimuslaitokset ja yliopistot
- Helsingin yliopisto on koonnut 2000-luvun alussa avaruustutkimuksen Fysikaalisten tieteiden laitokseen lukuun ottamatta Tähtitieteen laitosta, joka on aktiivinen etenkin röntgenastronomian avaruuslaitteiden toteutuksen johtamisessa. Helsingin yliopisto osallistui jo 1950-luvulla satelliittien seurantaan aktiivisesti. Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopiston fysikaalisten tieteiden laitos perustavat 1. tammikuuta 2006 yhteisen avaruuskeskuksen [34] Kumpulan kampukselle. Sitä johtaa professori Hannu Koskinen.
- Ilmatieteen laitos on Suomen avaruushistorian pioneerilaitos, koska se on edustanut Suomena EUMETSATissa jo vuodesta 1983 ja käyttänyt sääsatelliittien kuva-aineistoa sääennustuksissa jo ennen sitä. Sen Geofysiikan tutkimusosasto (vuodesta 2004 alkaen Avaruus ja yläilmakehä) lähti ensimmäisten suomalaisten avaruuslaitteiden toteutuksen vetämiseen 1980-luvun puolivälissä. Geofysiikan tutkimusta vuoteen 2004 johtaneen professori Risto Pellisen rooli oli Suomen avaruustoiminnan kehittämisessä merkittävä. Ilmatieteen laitos on johtanut sekä otsoni-, aurinko- ja planeettatutkimuksen laitehankkeita ja tekee näihin aiheisiin liittyvää avaruuden ja ilmakehän tieteellistä tutkimusta. Planeettatutkimuksessa se on toteuttanut etenkin Marsin pinnalle toimitettavien laitteiden kaasukehää mittaavia järjestelmiä. Vaisala Oyj on osallistunut näihin toimittamalla niihin paine-, kosteus- ja lämpötila-antureita.
- Merentutkimuslaitos on monien kaukokartoitusdatan käyttäjien lailla avaruustoimintaan datan käyttäjänä osallistuva. Talvimerenkulun jääkartoissa satelliittikaukokartoitus on tuonut merkittävää hyötyä yhteiskunnalle.
- Oulun yliopisto oli Suomen yliopistoista alan pioneereja muun muassa stratosfääripallojen lennättämisessä. Se ja siihen 2000-luvun alussa liitetty Sodankylän geofysiikan observatorio ovat myös osallistuneet luotainrakettimittauksiin toimittaen magnetometrejä esim. NASAn luotainraketteihin. Avaruusalalla Oulun yliopisto on harrastanut yhteistyötä Ruotsin Kiirunan avaruustutkimusinstituutin kanssa toimittaen etenkin lankapuomimekanismeihin perustuvia sähkökenttäinstrumentteja ESA:n Cluster ja NASAn Polar-satelliitteihin ja toimittamalla IBS plasmaspektrometrin NASA:n Cassini-luotaimeen. [35]
- Teknillinen korkeakoulu
- TKK:n Automaatiotekniikan laboratorio on tutkinut sekä planeetta-ajokkeja (rover) että näytteenoton tarvitsemia porauslaitteita. Jälkimmäinen tutkimusaihe siirtyi VTT:n Automaatiotekniikan tutkimusalueelta TKK:hon 2000-luvun alussa. Laboratorio on ollut mukana mm. 1990-luvun lopulla ESAn MIRO-projektissa [36], jossa kehitettiin venäläiseen Mars-ajokkiin poraus- ja näytteenottolaitteisto. Vuoden 2005 lopussa se alkoi kehittää iskuporauslaitteistoa italialaiselle yritykselle, [37]. Laboratorion avaruushistoria alkaa vuodesta 1972, jolloin se kehitti Geodeettiselle laitokselle satelliittilaseria, jonka avulla geodeettisten satelliittien kiertoratoja määritettiin.
- TKK:n Avaruustekniikan laboratorio sekä tutkii kaukokartoitussatelliittien dataa että kouluttaa avaruusalan insinöörejä. Opetus painottuu satelliittikaukokartoitukseen ja siinä erityisesti mikroaalto-aallonpituuteen. Se pyrki rakentamaan oman piensatelliitin (HUTSAT) 1990-luvun alussa. [38]. Se on yhdessä TKK:n Radiotekniikan laboratorion (joka on osa ESAn ulkoista laboratoriota, MilliLabia) kanssa kehittänyt radiometrejä kaukokartoitukseen ja tämä työ on osin liittynyt satelliittikaukokartoitukseen.
- TKK:n Fotogrammetrian ja kaukokartoituksen laboratorio opettaa ja tutkii kaukokartoitusta ml. satelliittikaukokartoitus.
- TKK:n Kevytrakennetekniikan laboratoriossa on tehty komposiittimateriaalien kehitystyötä 1990-luvun alusta lähtien myös avaruussovellutuksiin. Osana Lentotekniikan oppituolia se myös opettaa satelliittien rakennesuunnittelua. Laboratoriossa tehdyn komposiittimateriaalien suunnitteluohjelmiston kaupallistamiseksi perustettiin 1990-luvun lopulla Componeering-yhtiö Helsinkiin. [39]
- TKK:n Metsähovin radioteleskooppi on merkittävä suomalainen avaruuden tutkija. Osa sen toiminnasta liittyy satelliittien (esim. ESAn tuleva Planck) avulla tehtävään tutkimukseen.
- Turun yliopistossa on syntynyt VISPA-yhteenliittymä, johon kuuluu Tuorlan observatorio ja Avaruustutkimuslaboratorio. [40]Turun yliopiston Avaruustutkimuslaboratorion ERNE-projektin johtaminen ja tieteellinen suunnittelu ja käyttö loi osaamista, jota hyödyntää sen oman tieteellisen tutkimuksen lisäksi kampuksella toimiva Aboa Space Research Oy-yritys [41]
- VTT omasi erityisen Avaruustekniikan laboratorion 1990-luvulla. Se toimi useiden avaruuslaitteiden toteutusprojektien vastaava osapuolena 1980-luvun puolivälistä noin kymmenen vuoden ajan. Laboratorion avaruushistoria alkoi vuodesta 1972, jolloin se kehitti Geodeettiselle laitokselle satelliittilaseria, jonka avulla geodeettisten satelliittien kiertoratoja määritettiin. Se osallistui mm. Phobos, SOHO, Cassini, Huygens, TWINS, EOS Aura (OMI) missioiden suomalaisosuuksien toteuttamiseen. VTT toteuttaa edelleen monien suomalaisten avaruuslaitteiden värähtelytestit, mutta se on luopunut niiden EMC- ja tyhjiötestauksesta. Myös avaruuslaitteiden tietokoneohjelmistojen kehittäminen VTT:n Oulun tietokonetekniikan laboratoriossa päättyi 1990-luvun lopulla. [42]
Avaruusasiain neuvottelukunta oli alun perin Liikenneministeriön alaisuuteen vuonna 1985 perustettu (asetus 382/85) Suomen avaruustoimintaa koordinoiva elin. Vuodesta 1990 alkaen se on ollut Kauppa- ja teollisuusministeriön alainen. Se on laatinut noin joka kolmas vuosi Suomen avaruusstrategian. Ensimmäinen strategia oli Suomi ja avaruus-kirja, joka kuvasi Suomen avaruusohjelman vuosille 1987-1992.
[muokkaa] Historiaa kuvaavia teoksia
[muokkaa] Kirjoja ja artikkeleita
- Henrik Ryti, "Avaruuslennosta"-esitelmä Ilmailuinsinöörien kerhossa, 18. syyskuuta 1951. 69-sivuinen Valtion lentokonetehtaan lomakkeille tehty moniste satelliiteista, raketeista, avaruustekniikan tilasta jne. Raportti ei sinänsä kerro asiain tilasta Suomessa, mutta dokumentin laatiminen kertoi jotain avaruustekniikan seuraamisesta Valtion lentokonetehtaalla.
- Teknillinen aikakausikirja numero 21, 1962, sisältää seuraavat artikkelit: "Avaruusaika ja Suomi", Henrik Ryti: "Avaruuslento-teknilliset toteuttamismahdollisuudet", Pekka Ahonen: "Avaruustietoliikenne", Pauli Inkinen: "Kantoraketit avaruustutkimuksessa", Martti Tiuri: "Tekokuut"
- Väinö Kelhä, Pieni avaruuskirja, Kustannusosakeyhtiö Ajatus, Hämeenlinna, 2000. ISBN 951-566-030-0. VTT:n avaruustekniikan tutkimusprofessori Väinö Kelhän historiikki Suomen avaruusajan alusta. Se kertoo tapahtumista vuodesta 1987 alkaen aina 1990-luvun loppuun.
- Seppinen, Ilkka (2004): Suomalaisen avaruustutkimuksen historia: Euroopan avaruusjärjestön jäsenyyteen asti. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-573-8. Kirja kattaa tapahtumat vuoteen 1995 asti.
- Tekesin noin 1988-2003 julkaisema Avaruusuutiset-lehti (5-6 kertaa vuodessa) kuvasi ajankohtaisia suomalaisia avaruusprojekteja yms. Sen jälkeen Tekes on raportoinut avaruustoiminnasta "Euroopan Tiede ja Teknologia"-lehdessään.
- Suomen avaruustutkimusseuran Avaruusluotain-lehti on kuvannut avaruustekniikan kehitystä vuodesta 1966 ml. 1960-luvun, 1970-luvun ja 1980-luvun alun kaavailut avaruustoiminnan aloittamisesta Suomessa.
- Avaruustoiminta Suomessa: kansallinen strategia ja kehittämisen tavoitteet 2005-2007, Kauppa- ja teollisuusministeriö, KTM Julkaisuja 15/2005, ISBN 951-739-882-4, 2005. Sähköinen versio (pdf) [43]
- Avaruustoiminta Suomessa: Kansallinen strategia ja kehittämisen tavoitteet, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 1/2002, ISBN 951-739-677-5, 2002
- AVARUUSTUTKIMUSLAITOSTYÖRYHMÄN MUISTIO, Opetusministeriö, 25.10.2000, [44]
- Avaruustoiminta Suomessa: Kansallinen strategia ja kehittämisen tavoitteet, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 1/1999
- Avaruusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansallinen strategia vuosille 1996-1998, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 1/1996
- Avaruusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan organisointi Suomessa, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 4/1995
- Avaruusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan kansallinen strategia, Kauppa- ja teollisuusministeriö, Kauppa- ja teollisuusministeriön neuvottelukuntaraportteja 2/1994
- Suomi ja avaruus, Liikenneministeriö, Avaruusasian neuvottelukunta, Valtion painatuskeskus, Helsinki, 1987, ISBN 951-860-621-8
- Hannu Koskinen, "Suomalaisen avaruustutkimuksen juhlavuosi 2005", Mitä Missä Milloin 2006, Otava, Keuruu, 2005. ISBN 951-1-20203-0
- Tekesin vuosien 1995-2000 Space 2000-avaruuslaitetekniikan ja Globe 2000-kaukokartoitustekniikan teknologiaohjelmien arviointi [45] (pdf-tiedosto, englanniksi)
- Towards Mars ! Extra, Raud Publishing, Helsinki, 2006. ISBN 952-9689-18-7. Sisältö: Mars Express, Spirit, Opportunity, Nozomi, Mars Odyssey, tulevien Mars-lentojen kuvauksia.
[muokkaa] Suomenkielisiä avaruusaiheisia verkkosivuja
- Avaruusforum.net [46], keskustelu- ja uutispalsta
- Avaruus-verkkojulkaisu [47]
- Astronetti [48]
- Uutisryhmä sfnet.keskustelu.avaruus Googlen kautta [49]
- ESAn suomenkieliset sivut [50]
- KTM:n alaisen Avaruusasiain neuvottelukunnan Avaruusuutiset-sivusto [51]
