Euroopan avaruusjärjestö

Wikipedia

Euroopan avaruusjärjestö (European Space Agency eli ESA) on avaruuden tutkimiseen keskittynyt monikansallinen organisaatio, joka perustettiin vuonna 1973. Siihen kuuluu (v. 2006 alussa) 17 eurooppalaista jäsenmaata. Suomi liittyi ESAaan vuonna 1987 liitännäisjäseneksi ja 1. tammikuuta 1995 alkaen jäseneksi. Kanada on ollut vuodesta 1979 ESAn yhteistyöjäsen. ESAn pääjohtaja on ranskalainen Jean-Jacques Dordain.

Vuoden 2004 puolivälissä ESAlla oli 1 904 työntekijää ja sen budjetti vuodelle 2005 on 2 977 miljoonaa euroa. ESAn suurimmat rahoittajat ovat Ranska (29 %), Saksa (23 %), Italia (14 %) ja Englanti (9 %). Nämä neljä suurinta jäsenmaata rahoittavat 75 % ESAn toiminnasta. Suomen rahoitusosuus on 0,6 %.

Euroopan (pois lukien Venäjä ja Ukraina) avaruustoiminta työllistää 40 000 ihmistä ja sen toiminnan volyymi on noin viisi miljardia euroa. ESA kattaa tästä noin 60 % ja on sitenkin Euroopan suurin ja maailman toiseksi suurin avaruusjärjestö. ESA:n avaruustoiminta on sen peruskirjan mukaisesti rauhanomaista ja valtaosa myös muusta Euroopan avaruustoiminnasta on siviililuonteista. ESA:n ohella muita suuria avaruusalan toimijoita ovat Ranskan (CNES), Saksan (DLR), Italian (ASI) avaruusjärjestöt ja Englannin avaruuskeskus (BNSC). Suurimmat ESA:n jäsenmaiden avaruusteollisuuden yritykset ovat monikansallinen EADS Astrium ja ranskalais-italialainen Alcatel Alenia Space.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Keskukset 3 Toiminta 3.1 Tiedeohjelma (Science Programme) 3.2 Kaukokartoitusohjelma 3.3 ESAn tietoliikenneohjelma 3.4 Miehitetyt lennot ja mikrogravitaatio-ohjelma 3.5 Kantoraketti-ohjelma 3.6 Muuta 4 ESAn avaruusaluksia 4.1 ESAn avaruusaluksia 4.2 ESAn raketteja 4.3 ESAn edeltäjän, ESROn, satelliitteja 4.4 ESAn edeltäjän, ELDOn, kantoraketti 5 ESAn astronautit 6 Jäsenmaat 7 Yhteistyö muiden maiden kanssa 8 Linkkejä ja lähteitä

[muokkaa] Historia

ESA perustettiin vuonna 1973 kehittämään eurooppalaista avaruustutkimusta. Se aloitti työnsä kaksi vuotta myöhemmin. Se jatkoi kahden 1960-luvun alussa perustetun eurooppalaisen avaruusorganisaation, ESROn ja ELDOn, toimintaa ja syntyi näiden fuusiona. ESROn jäsenmaat olivat ESAn alkuperäiset luojat. Irlanti liittyi ESAan vuonna 1975. Itävalta ja Norja liityivät ESAan vuonna 1987 ja Suomi vuonna 1995.

ESRO, European Space Research Organisation, perustettiin 14. kesäkuuta 1962 ja aloitti toimintansa 20. maaliskuuta 1964. Se rakensi alkujaan vain tieteellisiä satelliitteja, sittemmin myös sää- ja tietoliikennesatelliitteja. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Englanti, Espanja, Hollanti, Italia, Ranska, Ruotsi, Saksa, Sveitsi ja Tanska. Aloite perustamiseen tuli italialaiselta professori Amaldilta ja muilta CERNin keskeisiltä henkilöiltä. Kun ESROn toiminta laajeni, sen taloudenhoito vaikeutui, koska isot ohjelmat nielivät enenevästi rahaa ja jäsenvaltioiden oli vaikeaa myöntää sille riittävää rahoitusta 1970-luvulla, jolloin inflaatio, työttömyys jne. alkoivat vaivata Länsi-Euroopankin kansantalouksia.

ELDO, European Launcher Development Organisation, pyrki rakentamaan eurooppalaisen kantoraketin, Europan, epäonnistuen pyrkimyksessään. Sen jäsenmaat olivat Belgia, Englanti, Hollanti, Italia, Ranska ja Saksa. Aloite tuli Englannilta, joka oli luopumassa englantilaisesta Blue Streak-ydinohjukseksensa kehittämisestä. Eisenhowerin hallitus painosti Englantia siirtymään Yhdysvalloissa valmistettavien Polaris-ohjusten käyttäjäksi, kuten tapahtuikin. Englanti halusi kyseisen keskimatkan ohjuksen kehityskustannuksistaan jotain hyötyä itselleen. ELDOa on pidetty mm. projektinhallinnallisena painajaisena eri maiden risteävien tavoitteiden vuoksi. Europa-kantoraketin seuraajaksi tuli pääasiassa CNESin kehittämä LS3-raketti, josta tuli kaupallisesti menestynyt Ariane 4 -kantoraketti.

[muokkaa] Keskukset

ESAn keskeiset toimipisteet ovat

• ESAn päämaja sijaitsee Pariisissa. Siellä toimii noin 390 ihmistä.
• Sen teknologiakeskus ESTEC (European Space Research and Technology Centre) sijatsee Noordwijkissa, Hollannissa. Siellä mm. testataan avaruusaluksia. Siellä työskentelee noin 1100 ihmistä. ESTEC perustettiin jo ESROn aikana, tosin se sijaitsi ensin Delftissä. Noordwijkissä on ESAn tukema avaruusmuseo Space Expo.
• Sen kaukokartoituskeskus ESRIN (European Space Research Institute) sijatsee Frascatissa, Rooman lähellä. Seillä työskentelee noin 150 työntekijää.
• Sen lennonjohtokeskus ESOC (European Space Operations Centre) on Darmstadtissa, Saksassa. Siellä työskentelee noin 250 työntekijää.
• Sen astronauttikeskus EAC (European Astronauts Centre) sijaitsee Kölnissä. Astonauttikeskuksessa toimii n. 16 ihmistä.
• Villafrancassa Espanjassa toimii European Space Astronomy Centre (ESAC).
• Kantorakettien laukaisukeskus CSG (Centre Spatial Guyanais) on Ranskan Guayanassa, Kouroussa toimiva Guyanan avaruuskeskus.
• ESAlla on satelliittien seuranta- ja vastaanottokeskuksia Ruotsin Kiirunassa, jossa on myös luotainrakettien laukaisukeskus (ESRANGE), Espanjassa ja Australiassa.
• Sillä on toimistot Brysselissä, Toulousessa, Moskovassa, Houstonissa, Washingtonissa.

[muokkaa] Toiminta

Nykyisin järjestöllä on käytössään lukuisia satelliitteja, avaruusluotaimia, maa-asemia jne. ESA tekee yhteistyötä NASAn ja Venäjän avaruusjärjestön kanssa mm. osallistumalla Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) rakentamiseen. ESAn yhteistyö Venäjän kanssa on laajentumassa Sojuz-kantoraketin laukaisuihin Kourousta. Kiinan ja Intian (ISRO) kanssa ESA tekee yhteistyötä mm. Galileo-paikannussatelliittien kehittämisessä.

ESAn toiminta toteutetaan ohjelmittain, joita hoitavat direktoraatit (osastot). Vuonna 2003 ESAn organisaatiota uudistettiin. Tällöin osa osastojen nimistä ja johtajista vaihtui. Koska ESA on monikansallinen valtioden rahoittama organisaatio, sen päätöksiä tekevät eri maiden edustajat ESAn neuvostossa ja eri ohjelmien ohjelmakomiteoissa. Neuvosto on ylin päättävä elin ja 22. kesäkuuta 2005 sen puheenjohtajaksi valittiin 2 vuodeksi saksalainen Sigmar Wittig. Neuvosto kokoontuu noin joka kolmas vuosi ministeritasolla, viimeksi v. 2001 ja 2003. Tällaisissa kokouksissa ESAn jäsenmaat tekevät 3-5 vuoden rahoituspäätöksensä ja myös pitempiaikaisia linjauksia. Suomea edustaa näissä kokouksissa ministerikokouksissa kauppa- ja teollisuusministeri. ESAn ministerikokoukset 2000-luvulla

• Edinburg joulukuussa 2001
• Brysseli 2003
• Berliini 5.-6.12.2005.

ESA jakautuu toimialoittain direktoraatteihin.

[muokkaa] Tiedeohjelma (Science Programme)

Tiedeohjelma toteuttaa avaruustieteen luotainten ja satelliittien valinnan, rahoituksen ja toteutuksen. Tiedeohjelma on pakollinen ohjelma, johon kaikki ESAn jäsenvaltiot osallistuvat. Sitä johtaa englantilainen David Southwood. Pääosa tiedeohjelman henkilöstöstä toimii ESTECissä, Hollannissa.

ESAn ja sen edeltäjän ESROn toteuttamia avaruustieteellisiä avaruusaluksia ovat COS-B, GEOS-1, GEOS-2, Exosat (tähän asti ESRO), Giotto, Hipparcos, Ulysses, SOHO, XMM-Newton, Cluster-II, INTEGRAL, Mars Express, Rosetta, SMART-1 ja Venus Express. Rakenteilla ovat vuoden 2005 alussa Herschel ja Planck. Suunnitteilla ovat GAIA, James Webb Space Telescope ja LISA Pathfinder avaruusalukset. Niissä ESA etsii teollisia valmistajia. ESA suunnittelee seuraavia aluksia: BepiColombo, LISA, Solar Orbiter ja XEUS.

Toisin kuin NASA, ESA ei rahoita kaikkien avaruutta tutkivien avaruusalustensa hyötykuormaa eli tieteellisiä instrumentteja. Ne toteutetaan ja rahoitetaan eri maiden tutkimuslaitosten toimesta ja niiden omista maistaan keräämällä rahoituksella. Laitteiden tullessa yhä kalliimmiksi Tiedeohjelma on joutunut 2000-luvulla tukemaan niiden valmistusta kansallisen rahoituksen jäädessä vajaaksi.

Vuonna 2005 valittiin alustavasti vuosina 2015-2025 laukaistavat avaruuslennot (teemoina), jotka kuuluvat Tiedeohjelman Cosmic Vision-suunnitelmaan.

Tiedeohjelma, joka on jäsenmaille pakollinen ohjelma, budjetti on ollut 1990-luvun puolivälistä alkaen noin 350-400 miljoonaa euroa, josta yli puolet kuluu avaruusalusten suunnitteluun ja rakentamiseen, jotka on aina ESAssa toteutettu alan yrityksissä.

[muokkaa] Kaukokartoitusohjelma

ESAn kaukokartoitusohjelma (Earth Observation Programme) toteuttaa kaukokartoitussatelliittien toteutuksen. Se rahoittaa myös datan käyttöä, alan tutkimusta ja sen alkavia sovellutuksia. Toisaalta data ei ole ilmaista kuten avaruustieteessä. Pääosa ohjelman henkilöstöstä toimii ESRINissä, Italiassa. Ohjelman johtaja on saksalainen Volker Liebig.

ESAn toteuttamia kaukokartoitussatelliitteja ovat ERS-1, ERS-1, ENVISAT-1 ja laukaisussa menetetty Cryosat. Rakenteilla ovat GOCE, SMOS ja ADM Aeolus -satelliitit. Tulevista missioista SWARM päätettiin toukokuussa 2004 rakentaa, mutta lopulliset päätökset kalliimmista EarthCARE ja SPECTRA missioista tehdään myöhemmin.

ESRO ja ESA aloittivat aikoinaan EUMETSAT-organisaation (Euroopan sääsatelliittiorganisaation, joka toimii Darmstadtissa, Saksassa) rahoittamalla ja toteuttamalla sen ensimmäiset sääsatelliitit, jotka olivat ESAn ensimmäiset kaukokartoitussatelliitit.

Tämä ohjelma on vapaaehtoinen, mutta useimmat ESAn jäsenvaltiot osallistuvat siihen. Ohjelma koostuu monista vapaavalintaisista aliohjelmista. Sen budjetti on noin 400 miljoonaa euroa.

[muokkaa] ESAn tietoliikenneohjelma

Tietoliikenneohjelma, jonka vanha nimi oli ARTES ja uusi nimi TELECOM (tosin tämä muutos ei ole juurikaan näkynyt), kehittää uusia kokeellisia tietoliikennesatelliiteja ja niiden käytön sovellutuksia. Tietoliikenneohjelma on osa "European Union and Industrial Programmes"-osastoa, jota johtaa italialainen Giuseppe Viriglio. Ohjelman ohjelmaneuvoston (JCB, Joint Communications Board) puheenjohtaja on vuosina 2005-2007 suomalainen dipl.ins. Heikki Hannula.

ESA:n toteuttamia tietoliikennesatelliitteja ovat mm. Orbital Test Satellite (OTS), European Communications Satellites (ECS, 4 kpl), MARECS, Olympus ja Artemis. Nyt rakenteilla on yhdessä Ranskan avaruusjärjestön CNES:in kanssa suurikokoinen Alphabus. ESA kehittää yhdessä EU:n kanssa Galileo-navigaatiosatelliitteja.

ESA aikoinaan avusti INMARSAT- ja EUTELSAT-tietoliikennesatelliitti-organisaatioiden perustamisessa kehittämällä Länsi-Euroopalle omat tietoliikennesatelliitit. Molemmat organisaatiot on muutettu valtioiden välisistä organisaatioista liikeyrityksiksi.

[muokkaa] Miehitetyt lennot ja mikrogravitaatio-ohjelma

Se toimii pääosin ISS-avaruusaseman kehittämisessä. ESAn moduulit ja ATV-huoltoalus odottavat laukaisujaan. Ohjelma sai alkunsa Sukkulaan toimitetusta Spacelab-laoratoriosta, joka lensi parikymmentä kertaa vuoteen 1998 mennessä, jolloin sen käyttö lopetettiin. ESA on kehittänyt 2000-luvulla yhdessä Venäjän kanssa Clipper-sukkulaa.

ESA-jäsenmaista Suomi, Englanti ja Irlanti eivät osallistu tähän ohjelmaan. Suomi on kuitenkin osallistunut vuodesta 2004 alkaen Euroopan komission kuudennen puiteohjelman IMPRESS-projektiin, joka on ESAn mikrogravitaatio-osaston johtama. [1]. Projektin ensimmäinen Texus 42-luotainraketin laukaisu tapahtui Kiirunasta 1. joulukuuta 2005 klo 09:06 (UTC).

Aurora-ohjelma on ESAn uusin ja vasta nk. valmistelevassa vaiheessa. Se keskittyy Aurinkokunnan tutkimiseen, tutkimusmatkailuun (exploration) siinä merkityksessä, että jatkossa tutkimusta tekisivät astronautit Kuussa, planeetoilla ja asteroideilla. Tässä on nähtävissä yhteinen tavoite NASAn Moon-to-Mars-tutkimusmatkaohjelman kanssa. EU:n puolella Aurorasta käytetään kuvausta Inspirational Programme, jolla viitataan sen yleiseen kiinnostavuuteen. Auroran tavoite on viedä astrounautteja Marsiin vuoteen 2030 mennessä. Ensimmäisten 15 vuoden ajan ohjelmassa laukaistaan avaruuteen vain miehittämättömiä avaruusluotaimia. Ohjelmassa on kahdenlaisia avaruusaluksia, suuria Flagship-missioita ja pieniä Arrow-missioita. Flagship-aluksista esisuunniteltavina ovat ExoMars, jossa tarkoitus on viedä v. 2009 ajokki Marsiin, ja Mars Sample Return-missio (MSR), jossa haettaisiin näytteitä Marsista 2011-2014. Arrow-missioista esisuunniteltavana on paluukapseli MSR:ää varten. Auroran sivusto - http://www.esa.int/SPECIALS/Aurora/index.html Ohjelma on osa "Human Spaceflight, Microgravity and Exploration Programmes"-osastoa, jota johtaa ranskalainen Daniel Sacotte. Suomi ei ole osallistunut Auroraan v. 2001 lähtien.

[muokkaa] Kantoraketti-ohjelma

ESAn kantoraketti-ohjelma on kehittänyt Ariane-kantoraketit. Rakettien kaupallinen myynti tapahtuu Arianespace-yhtiön kautta. Ohjelma kehittää Ariane 5:stä voimakkaampaa versiota ja pienempää italialaisvetoista Vega-rakettia. Venäläisen Sojuz-kantoraketin käyttöönotto ESAssa kuuluu myös sen nykyisiin tehtäviin. Ohjelmaa johtaa italialainen Antonio Fabrizi.

Suomi ja Englanti eivät osallistu tähän ohjelmaan, mutta kaikki ESAn jäsenmaat osallistuvat Kouroun avaruuskeskuksen kustannuksien kattamiseen.

[muokkaa] Muuta

ESA on johtava toimiva Euroopan avaruustekniikan standardointia tekevässä ECSS-organisaatiossa. Vielä 1990-luvun puolivälissä ESA julkaisin PSS-julkaisusarjassaan omia standardejaan.

ESAn ulkosuhteiden johtaja on René Oosterlinck.

SSETI eli Student Space Exploration and Technology Initiative on ESAn koulutusosaston eräs projekti, joka alkoi vuonna 2000. Siinä Euroopan avaruustekniikan opiskelijat voivat suunnittella ja rakentaa pieniä koesatelliitteja. 400 opiskelijaa on osallistunut tähän toimintaan. Ensimmäinen satelliitti SSETI Express ei toiminut 27. lokakuuta 2005 laukaisun jälkeen. Tekeillä on kaksi muuta satelliittia:

• SSETI ESEO: The European Student Earth Orbiter, joka on 120kg painava satelliitti, joka laukaistaan vuonna 2008.
• European Student Moon Orbiter - 2010-2012 laukaistava kuuluotain.

[muokkaa] ESAn avaruusaluksia

[muokkaa] ESAn avaruusaluksia

• ADM-Aeolus - kaukokartoitussatelliitti
• Alphabus - tietoliikennesatelliitti
• Artemis-tietoliikennesatellitti
• ATV - ISS-avaruusaseman huoltoalus (miehittämätön)
• BepiColombo - Merkuriusluotain
• Cassini-Huygens - luotain
• Cluster - satelliittiparvi
• Columbus - ISS-avaruusasemamoduuli (miehitetty)
• Cryosat - kaukokartoitussatelliitti
• Double Star - satelliitit (kiinalainen missio)
• ECS-tietoliikennesatelliitit (4 kpl) 1983-1988
• Eddington - ESAn avaruusteleskooppi (peruutettu ESA-missio)
• ENVISAT-1 - kaukokartoitussatelliitti
• ERS - kaukokartoitussatelliitti (2 kpl)
• EXOSAT - röntgensatelliitti
• GAIA - satelliitti on avaruusteleskooppi
• Galileo - navigaatiosatelliitti (30 kpl)
• Giotto - komeettaluotain
• GMES Sentinel - 5 kaukokartoitussatelliittia
• GOCE - kaukokartoitussatelliitti
• Herschel - infrapunaobservatorio on avaruusteleskooppi
• Hipparcos-satelliitti (High Precission Parallax Collecting Satellite) laukaistiin 8. elokuuta 1989 Ariane-kantoraketilla ja toimi 24. kesäkuuta 1993 asti. Se mittasi tähtien paikkoja. Satelliitti painoi 1140 kg ja tuotti 380 W sähkötehoa. Sen rakensi Matra-Marconi Space, joka on nykyisin osa EADS Astrium-yhtiötä.
• Hubble - on avaruusteleskooppi (NASAn missio)
• INTEGRAL - satelliitti on avaruusteleskooppi
• ISS - kansainvälinen avaruusasema
• James Webb Space Telescope - satelliitti (NASAn missio) on avaruusteleskooppi
• LISA - gravitaatioaaltoja mittaavat 3 satelliittia (yhdessä NASAn kanssa, 2012)
• LISA Pathfinder - satelliitti
• MARECS - 2 tietoliikennesatelliittia toimi vuosina 1981-1984 merenkulun apuna.
• Mars Express - luotain

• Meteosat-satelliitit (5 kpl) 1977-1997 toimivat GEO-radalla kuvaten Maan sääolosuhteita. ESA kehitti ne siirsi EUMETSATin käytettäviksi.
• Meteosat Second Generation - sääsatelliitti
• METOP - sääsatelliitti
• Olympus-tietoliikennesatelliitti 1989-1993
• OST-tietoliikennesatelliitti 1978-1991
• Planck - satelliitti
• PROBA - kaukokartoitus (2 kpl)
• Rosetta - luotain
• Sloshsat FLEVO - opiskelijasatelliitti, nesteiden käyttäytymistä mikrogravitaatio-olosuhteissa. Mikrosatelliitti kuljettaa 33,5 litraa vettä ja mittalaitteita. Se laukaistiin avaruuteen 13. helmikuuta 2005.
• SMART-1 - Kuuluotain
• SMOS - kaukokartoitussatelliitti
• SOHO (Solar and Heliosperic Observatory) - Aurinkoluotain
• SOLO (Solar Orbiter) - Aurinkoluotain
• SSETI Express - opiskelijoiden toteuttama mikrosatelliitti, jonka kehitystä ESA on tukenut. Se oli olennaisesti radioamatöörisatelliitti. Satelliitti laukaistiin 27. lokakuuta 2005 venäläisellä Kosmos 3M-kantoraketilla. Satelliitin sähköjärjestelmä ei toiminut kiertoradalla. [2]
• SWARM - satelliittiparvi
• Ulysses (ESA) - aurinkoluotain
• Venus Express - planeettaluotain
• XMM-Newton - röntgenteleskooppi on avaruusteleskooppi

[muokkaa] ESAn raketteja

• Ariane 1 - kantoraketti
• Ariane 2 - kantoraketti
• Ariane 3 - kantoraketti
• Ariane 4 - kantoraketti
• Ariane 5 - kantoraketti
• Hermes (sukkula) - tämä avaruussukkula projekti keskeytettiin 1990-luvulla
• Sojuz - kantoraketti (venäläinen)
• Vega-kantoraketti (suunnitteilla 2005)

[muokkaa] ESAn edeltäjän, ESROn, satelliitteja

• COS-B oli avaruuden gammasäteilyä kartoittava satelliitti, joka laukaistiin 9. elokuuta 1975.
• ESRO 1A (laukaisu 2. lokakuuta 1968, tutkimuskohde ionosfääri), ESRO 1B (laukaisu 1. lokakuuta 1969, tutkimuskohde röntgensäteily), ESRO 2B (laukaisu 17. toukokuuta 1968, tutkimuskohde röntgensäteily) ja ESRO 4 (laukaisu marraskuussa 1972, tutkimuskohteena aurinko ja ionosfääri)
• EXOSAT oli röntgensatelliitti, joka laukastiin 26. toukokuuta 1983. Se toimi 9. huhtikuuta 1986 asti. Se oli 3-akselistabiloitu, 500 kg painava satelliitti, joka käytti 260 W sähkötehoa. Se lensi hyvin elliptisellä radalla (perigeumi 365 km, apogeumi 200000 km). Sen rakensi saksalainen MBB-tehdas, joka nykyisin osa EADS Astrium-yhtiötä.
• GEOS-1, GEOS-2. Nimensä mukaisesti lensivät geostationaarisella kiertoradalla. Laukaisut tapahtuivat 20. elokuuta 1977 ja 14. heinäkuuta 1978.
• HEOS-1 ja HEOS-2 (Highly Eccentric Orbit Satellite) lensivät nimensä mukaisesti hyvin elliptisillä Maan kiertoradoilla (perigeum 400 km, apogeum yli 200000 km). Satelliitit painoivat 108 kg ja 117 kg. Ne laukaistiin 5. joulukuuta 1968 ja 31. tammikuuta 1972. Ne tutkivat mm. aurinkotuulta.
• ISEE-2 tutki Aurinko-Maa-yhteisvaikutusta; se laukaistiin 23. lokakuuta 1977.
• IUE laukaistiin 26. tammikuuta 1978 (UV-astronomia).
• TD-1 oli UV-astronomiasatelliitti, joka laukaistiin Thor-Delta-kantoraketilla 11. maaliskuuta 1972. Kiertoradan korkeus 514-533 km. Ratatason kaltevuus 97,6 astetta. Se tutki röntgensäteilyä ja gammasäteilyä sekä teki teki koko taivaan kartoituksen UV-säteilyn aallonpituusalueessa. Siitä seurasi 15000 tähden luettelo.

[muokkaa] ESAn edeltäjän, ELDOn, kantoraketti

• Europa-kantoraketti (epäonnistui)

[muokkaa] ESAn astronautit

2005 alkuun mennessä ESA on toteuttanut 18 astronauttilentoa, 12 Sukkuloilla, 3 Mir-avaruusasemalle ja 5 Sojuz-lentoa ISS-avaruusasemalle.

Entisiä ESAn astronautteja

• Pedro Duque (Espanja)
• Reinhold Ewald (Saksa)
• Umberto Guidoni (Italia), v. 2005 Euroopan parlamentin jäsen
• Jean-Pierre Haigneré (Ranska)
• Claudie Haigneré (Ranska), edellisen puoliso, Ranskan tiedeministeri v. 2005
• Philippe Perrin (Ranska)
• Gerhard Thiele (Saksa)
• Michel Tognini (Ranska)

Nykyisiä lentokelpoisia astronautteja (kotimaa, ikä vuoden 2007 alussa)

• Frank De Winne (Belgia, 45), astronautti vuodesta 2000 asti, yksi Sojuz-lento ISS-asemalle vuonna 2002
• Léopold Eyharts (Ranska, 49), astronautti vuodesta 1999 asti, yksi Sojuz-lento Mir-asemalle
• Christer Fuglesang (Ruotsi, 49), astronautti vuodesta 1992, yksi sukkulalento ISS-asemalle vuonna 2007
• André Kuipers (Hollanti, 48), astronautti vuodesta 1999, yksi Sojuz-lento ISS-asemalle vuonna 2004
• Paolo Nespoli (Italia, 49), astronautti vuodesta 1998, ei lentoa vielä
• Thomas Reiter (Saksa, 48), astronautti vuodesta 1992 asti, lentänyt Mir-asemalle 1995, ISS-asemalle 2006
• Hans Schlegel (Saksa, 55), astronautti vuodesta 1988 asti, yksi sukkulalento vuonna 1993, odottaa STS-122-lentoa

"Non-flight status"-astronautteja (kotimaa, ikä vuoden 2007 alussa)

• Jean-François Clervoy (Ranska, 48), ollut astronautti vuodesta 1985 alkaen, 3 sukkulalentoa vuosien 1992-1999 kuluessa, ei enää lennä vaan toimii ESA:ssa astronauttipuolen johtotehtävissä
• Claude Nicollier (Sveitsi, 62), astronautti vuodesta 1978 asti, 4 sukkulalentoa ml. kaksi Hubblen huoltolentoa. Ei lennä enää vaan on ESAn astronauttitoiminnan johdossa.
• Roberto Vittori (Italia, 42), astronautti vuodesta 1998 asti, kaksi Sojuz-lentoa vuosina 2002 ja 2005 (ISS-asemalle). Ei lennä enää vaan on ESan astronauttitoiminnan johtotehtävissä.

Vuonna 2001 ESA:lla oli 16 astronauttia, joista monet odottivat ensimmäistä lentoaan. Uusia astronautteja ei koulutettu. Vuonna 2007 ESA:lla on seitsemän lentokelpoista astronauttia. Luku putoaa joissain skenaarioissa (astronauttien lähtiessä muihin töihin) ilman uuden koulutusjakson aloittamista nollaan vuosen 2010 ja 2013 välillä. Eläköityminen (ESAn eläkeikä on 60 vuotta) kutistaa astronauttien määrän kuuteen vuoteen 2014 mennessä, mutta ko. astronautit olisivat aika vanhoja eikä välttämäti lentokelpoisia.

ESAn miehitettyjen lentojen direktoraatti järjestää painottumuuslentoja Airbus A300-lentokoneella, joihin mm. suomalaiset teekkarit ovat osallistuneet muutamia kertoja.

[muokkaa] Jäsenmaat

ESAn jäsenmaat, niiden ESA-vastuuorganisaatiot ja niiden ulkoiset linkit (ks. myös Luettelo avaruusjärjestöistä)

• Ranska - Ranskan avaruusjärjestö, Centre National d'Études Spatiales (CNES), on EU-alueen suurin kansallinen avaruusjärjestö, joka perustettiin 1961. CNESin päämaja on Pariisissa.
• Saksa - Saksan avaruuskeskus, Deutsches Zentrum für Luft- und Raumfahrt e.V. (DLR) vastaa avaruus- ja ilmailututkimuksesta. Vuonna 2003 se liitettiin osaksi Helmholtz Gesellschaftia.
• Italia - Italian avaruusjärjestö, L'Agenzia Spaziale Italiana (ASI), on perustettu vuonna 1988. Se kuuluu opetus- ja tutkimusministeriön alaisuuteen (engl. Ministry of the Universities and of Scientific and Technological Research). http://www.asi.it
• Espanja - Espanjan teknologiankehityskeskus, CDTI (El Centro para el Desarrollo Tecnológico Industrial), on edustanut Espanjaa ESAssa vuodesta 1986. http://www.cdti.es/webCDTI/ing/index.html
• Iso-Britannia - Britannian kansallinen avaruuskeskus, BNSC, joka koordinoi 11 ministeriön tai sellaisen alaisen laitoksen avaruustoiminnan rahoitusta. Sen kautta Britannia panostaa 190 miljoonaa puntaa vuodessa siviiliavaruustoimintaan, josta 60 % kuluu ESAn ohjelmamaksuihin. http://www.bnsc.gov.uk
• Belgia - Belgian Federal Science Policy Office eli entinen 'Federal Office for Scientific, Technical and Cultural Affairs' (OSTC) hoitaa maan ESA-edustusta. http://www.belspo.be/belspo/act/rech/spatres_en.stm
• Tanska - Tieteellisestä ja teollisesta toiminnasta vastaa tutkimusministeriö (forskninsministeriet). Tanskan avaruustutkimuslaitos (Dansk rumdforskningsinstitut, DSRI) on tutkimusministeriön alainen laitos, joka edustaa Tanskaa ESA:ssa. Laitoksen tehtävänä on tehdä avaruustutkimusta sekä toimia avaruusinstrumentoinnin ja -teknologian taitotiedon keskuksena. Tanska on toteuttanut neljä satelliittia: maan magneettikenttää tutkiva Ørsted, joka laukaistiin 23. helmikuuta 1999, Rømer-satelliitti (keskeytynyt v. 2002), opiskelijasatelliitit AAUsat ja DTUsat, jotka laukaistiin 30. kesäkuuta 2003. Vuoden 2004 lopulla Tanska järjesti kilpailun tanskalaisen astronauttikandidaatin löytämiseksi. http://www.dsri.dk
• Alankomaat - Ilmailu- ja avaruusohjelmien virasto, NIVR (Nederlands Institut voor Vliegtuigontwikkeling en Ruimtevaart), on puolivaltiollinen, voittoa tuottamaton säätiö. Sen tavoitteena on edistää ilmailu- ja avaruustoimintaa Alankomaissa. Alankomaiden teknologiapolitiikka on talousministeriön (ministerie van ekonomische Zaken) vastuulla, joka ensisijaisesti vastaa myös avaruuspolitiikasta. Avaruuspolitiikkaa käsitellään ministeriöiden välisessä avaruuskomiteassa (Interdepartementale Commissie Ruimtevaart, ICR), johon osallistuvat ne ministeriöt joilla on etuja valvottavanaan.
• Ruotsi - Avaruusvirasto (Rymdstyrelse) toimii Ruotsin yhdyselimenä kansainvälisessä yhteistyössä (ml. ESA). Se on vastuussa kaikesta valtion rahoittamasta avaruustoiminnasta siltä osin kuin se koskee tutkimusta ja kehitystyötä. Avaruusvirasto on elinkeinoministeriön (näringsdepartementet) alainen keskusvirasto, joka saa rahoituksensa tutkimushankkeisiin opetusministeriöltä (utbildningdepartementet). Tekniset tehtävät Avaruusvirasto antaa toimeksiantoina Svenska Rymdaktiebolaget-yhtiölle (Swedish Space Corporation, SSC). Ruotsi on ollut Euroopan avaruustoiminnassa mukana vuodesta 1964 ja ESAn ESRANGE-keskus (luotainrakettien laukaisut ja satelliittimaa-asemia) sijaitsee Kiirunassa. Ruotsi on osallistunut mm. CNESin SPOT-satelliittien kehitystyöhön. http://www.snsb.se/ Vuonna 2005 Ruotsi aloitti seitsemännen satelliittinsa, Prisman [3], kehitystyön, jossa tavoitteena on valmistautua teknisesti ESAn tuleviin avaruuslentoihin. Tämän lisäksi Ruotsi on vuoden 2005 lopulla indikoinut kiinnostustaan rakentaa oma tiedustelusatelliitti, Svea.
• Sveitsi - Sveitsin avaruustoimisto, Swiss Space Office (SSO), edustaa Sveitsiä, joka on toinen ESA-jäsenmaa joka ei ole EU:n jäsen, ESAssa. http://www.sso.admin.ch/ http://www.sbf.admin.ch/htm/international/space/space_affairs-e.html#
• Irlanti - Enterprise Ireland edustaa maataan ESAssa. http://www.enterprise-ireland.com/space/
• Itävalta - Itävallan avaruusjärjestö, joka vuonna 2004 sulautui laajempaan teknologiarahoitusorganisaatioon, edustaa maataan ESAssa. http://www.asaspace.at/
• Norja - Norjan avaruuskeskus (Norsk Romsenter) on opetusministeriön (kirke-, utbildnings- og forskningsdepartementet) kanssa läheisessä yhteistyössä toimiva säätiö, joka toimii Norjan avaruushallintona. http://www.spacecentre.no/
• Suomi - Teknologian edistämiskeskus (Tekes) edustaa Suomea ESAssa. Suomen avaruushistoria alkoi heinäkuussa 1988, kun Phobos-luotaimet laukaistiin. Ks. Tekesin Avaruus-yksikkö ja Avaruusuutiset.
• Portugali liittyi ESAaan 14. marraskuuta 2000.
• Luxemburg liittyi ESAaan 30. kesäkuuta 2005. Se saa täyden jäsenyyden 9. joulukuuta 2005.
• Kreikka liittyi ESAaan 1. tammikuuta 2005. Se saa täyden jäsenyyden 9. joulukuuta 2005.

[muokkaa] Yhteistyö muiden maiden kanssa

Kanada on ollut ESAn liitännäisjäsen alkaen 1. tammikuuta 1979. Kanada on ollut avaruustoiminnan alalla edistyksellinen maa mm. tietoliikennesatelliittien käytössä, ks. Anik. Kanadan avaruusjärjestö on CSA.

Unkari ja Tsekki ovat solmineet viisivuotisen yhteistyösopimuksen ESAn kanssa. Sopimuksen, Plan for European Cooperating State (PECS), puitteissa ne voivat toimia ESAn ohjelmissa ennen jäsenyyttä huokeammin kustannuksin. Puola ja Romania liittyvät seuraavina PECS-ohjelmaan. Unkarilla on avaruusjärjestö, Hungarian Space Office eli Magyar Űrkutatási Iroda, joka toimii Liikenneministeriön (Transport, Communication and Water Management) alaisuudessa. 17. helmikuuta 2006 Romania solmi PECS-sopimuksen ESA:n kanssa.

ESAn yhteistyö Venäjän (Venäjän avaruusjärjestö)kanssa on laajentunut koko 2000-luvun ajan.

ESA ja Euroopan unioni etsivät yhteistyönsä muotoja. Vuonna 2005 kirjoitettiin Euroopan Avaruusohjelma (ESP, European Space Progamme).

Merkittävin ja pitkäaikaisin ESAn yhteistyökumppani on NASA.

Toinen pitkäaikainen ESAn yhteistyökumppani on Japanin avaruusjärjestö, JAXA.

ESAlla on jonkin verran yhteystyötä Intian avaruusjärjestön, ISROn, kanssa. PROBA-luotain laukaistiin intialaisella kantoraketilla. Vuoden 2005 talvella ESA päätti osallistua (tieteellisiä laitteita toimittamalla) Intian Kuu-luotaimeen, Chandrayaan-1:een.

[muokkaa] Linkkejä ja lähteitä

• ESAn suomenkieliset sivut
• Länsi-Euroopan avaruusalusten testauskeskukset (engl.)
• Harvey, Brian, Europe's Space Programme: To Ariane and Beyond. Springer Praxis, 2003. ISBN 1852337222.
• Kanadan avaruusjärjestön verkkosivut (englanniksi) (ranskaksi)