Itävallan historia
Wikipedia
Itävallan historia. Itävalta (Itävalta-Unkari) oli vuoteen 1918 asti yksi Euroopan suurvalloista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Itävallan asuttaminen ja kehittyminen suurvallaksi
- Pääartikkeli: Itävallan historia vuoteen 1815
Kelttiläiset kansat saapuivat nykyisen Itävallan alueelle 400-luvulla eaa. Heidän maansa liitettiin Roomaan Noricumin maakuntana vuonna 9 eaa. Rooman valtaa kesti 400-luvulla jaa. Rooman vallan jälkeen alueelle vaelsi germaani- ja slaavilaisheimoja. Alue tuli frankkien alaisuuteen. Kristinusko levisi 600-luvulta alkaen.
Pyhän Rooman keisarin Otto Suuren (h. 936–973) viimeisinä vuosina Baijerissa muodostettiin pieni, suunnilleen nykyistä Ala-Itävaltaa vastaava, Ostarrichin rajakreivikunta. Sitä hallitsivat Babenbergit vuoteen 1246 saakka. Vuonna 1278 entiset Babenbergien maat joutuivat Habsburgeille.
Suku oli mahtavimmillaan keisari Kaarle V:n (h. 1519–1556) aikana, jolloin heidän maihinsa kuuluivat Itävallan lisäksi Espanja, Alankomaat ja siirtomaat Amerikoista. Kaarlen aikana maat jakautuivat Itävallan ja Espanjan Habsburgien kesken.
Vuonna 1683 turkkilaiset piirittivät viimeisen kerran Wieniä, jonka jälkeen Habsburgien valtakunta laajeni myös Unkariin. Suvun miespuolisen haaran päättyminen johti 1740 perimyssotaan, jonka kuningatar Maria Teresia kuitenkin voitti.
[muokkaa] Itävalta Euroopan suurvalta ja hajoaminen
- Pääartikkeli: Itävallan historia 1815–1918
Voitto Napoleonista 1815 johti Wienin kongressiin, jossa suurvallat järjestelivät asiat mieleisikseen. Vuoden 1848 kapinan jälkeen Itävaltaankin oli säädettävä perustuslaki. Itävallalle oli kuitenkin pettymys, kun Saksan yhdistyi 1871 Preussi johdolla, ja Itävalta jäi ulkopuolelle.
Vuoden 1867 kompromissilla Unkarille annettiin valtakunnassa samat oikeudet kuin saksalaisille ja maan nimeksi tuli Itävalta-Unkari.
Vuonna 1908 Itävaltaan liitettiin sen miehittämä Bosnia-Hertsegovina, mikä johti välirikkoon Venäjän ja Serbian kanssa. Tämä johtikin lopulta ensimmäiseen maailmansotaan, kun Itävallan kruununperillinen Frans Ferdinand surmattiin 1914 Sarajevossa serbinationalistien toimesta.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hävinneellä puolella taistellut Habsburgien Itävalta-Unkari paloiteltiin eri kansallisuuksien kesken. Maan saksalaisia jäi edustamaan Itävallan tasavalta.
[muokkaa] Itävalta sodan jälkeen ja liittäminen Suur-Saksaan
- Pääarikkeli: Itävallan historia 1918–1945
Pienentynyttä, saksalaista Itävaltaa ei pidetty elinkelpoisena ja monet olisivat halunneet liittää maan Saksaan, mutta sodan voittajat eivät tätä sallineet.
Sisäisten ristiriitojen vuoksi kansleri Engelbert Dollfuss lopetti maaliskuussa 1933 demokratian ja alkoi hallita diktaattorina Italian fasistien ja suojeluskuntien tuella. Saksassa natsien valtaannousu johti painostukseen liittää Itävalta natsi-Saksaan. Saksan joukot marssivat maahan lopulta 1938 ja maa liitettiin Suur-Saksaan. Maan juutalaiset ja kymmenet tuhannet muut siirrettiin keskitysleireille. Nimen "Itävalta" käyttö kiellettiin.
[muokkaa] Itävallan miehitys
- Pääartikkeli Itävallan historia vuodesta 1945
Liittoutuneet valloittivat Itävallan huhtikuussa 1945. Neuvostoliitto asetti maahan Karl Rennerin johtaman hallituksen. Maan miehitys päättyi valtiosopimukseen ja liittoutuneiden joukkojen vetäytymiseen 1955.
Itävalta sopi kauppasopimuksen ECC:n kanssa 1972, mutta piti silti yllä hyviä suhteita itäblokin maihin. Vuodesta 1970 vuoteen 1983 maan kanslerina toimi Bruno Kreisky. Itävalta haki aktiivista roolia maailmanpolitiikassa etenkin YK:n kautta. Kurt Waldheim toimi YK:n pääsihteerinä 1972–1981 ja myöhemmin liittopresidenttinä.
[muokkaa] Itävalta nykyisin
Kommunismin romahdettua Itävalta lähestyi muita Euroopan maita ja liittyi Suomen ja Ruotsin mukana Euroopan unioniin vuonna 1995 ja otti ensimmäisten joukossa käyttöön euron.
