Johannes Diderik van der Waals
Wikipedia
Johannes Diderik van der Waals (23. marraskuuta 1837, Leiden, Alankomaat – 8. maaliskuuta 1923, Amsterdam, Alankomaat) oli alankomaalainen tiedemies, joka tuli kuuluisaksi kaasujen ja nesteiden tilanyhtälön kehittämisestä. Vuonna 1910 hänet palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla.
Van der Waals oli ensimmäinen tiedemies, joka otti huomioon molekyylien tilavuuden ja niiden väliset vuorovaikutukset, kun hän pyrki selittämään suljetussa systeemissä olevien kaasujen ja nesteiden lämpötilan, tilavuuden, ja paineen välistä yhteyttä. Sittemmin näitä vuorovaikutuksia on kutsuttu nimellä van der Waalsin voima.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Perhe ja nuoruus
Van der Waalsin vanhemmat olivat Jacobus van der Waals ja Elisabeth van den Burg. Päästyään oppikoulusta hän toimi opettajana, mutta opiskeli vapaa-ajallaan Leidenin yliopistossa matematiikkaa ja fysiikkaa 1862 – 1865 huolimatta siitä, ettei hän ollut saanut koulutusta klassisissa kielissä, mikä siihen aikaan oli yliopistoon pääsyn edellytys. Vuonna 1864 hän meni naimisiin Anna Magdalena Smitin kanssa. Avioliittoon syntyi kolme tytärtä ja yksi poika. Pojasta, Johannes Diderik juniorista, tuli sittemmin Groningenin yliopiston professori ja myöhemmin hän astui myös isänsä fysiikan professorin virkaan Amsterdamin yliopistossa.
[muokkaa] Tieteellinen ura
Vuonna 1873 van der Waals väitteli tohtoriksi. Väitöskirjan otsikkona oli Over de Continuïteit van den Gas - en Vloeistoftoestand (Kaasujen ja nesteiden jatkuvuudesta). Jo vuonna 1876 hänet nimitettiin fysiikan professorin virkaan Amsterdamin yliopistoon.
Urallaan van der Waals keskittyi kaasujen ja nesteiden käyttäytymisen teoreettiseen selittämiseen. Hänen teorioihinsa pohjautuvien kokeiden johdosta vuonna 1898 J. Dewar muun muassa onnistui nesteyttämään vedyn ja vuonna 1908 Heike Kamerlingh Onnes heliumin. Nesteheliumilla on nykymaailmassa valtava määrä tärkeitä sovelluksia lääketieteessä ja tutkimuksessa muun muassa suprajohtavien sähkömagneettien jäähdytyksessä ja kvantti-ilmiöiden kokeellisessa todentamisessa. Keksinnön merkitys ymmärrettiin ja Onnesille myönnettiin 1913 Nobelin fysiikanpalkinto.
Van der Waals jäi virastaan eläkkeelle 1908 ja kaksi vuotta myöhemmin 1910 hän vastaanotti Nobelin fysiikanpalkinnon kaasujen ja nesteiden tilanyhtälöä käsitelleestä työstään.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Nobelprize.org Johannes Diderik van der Waalsin elämäkerta (englanniksi)
|
1901: W. Röntgen 1902: H. Lorentz, P. Zeeman 1903: H. Becquerel, P. Curie, M. Curie 1904: L. Rayleigh 1905: P. Lenard 1906: J. Thomson 1907: A. Michelson 1908: G. Lippmann 1909: G. Marconi, F. Braun 1910: J. van der Waals 1911: W. Wien 1912: G. Dalén 1913: H. Onnes 1914: von M. von Laue 1915: W. L. Bragg, W. H. Bragg 1917: C. Barkla 1918: Planck 1919: J. Stark 1920: C. Guillaume 1921: A. Einstein 1922: N. Bohr 1923: R. Millikan 1924: Siegbahn 1925: J. Franck, G. Hertz 1926: J. B. Perrin 1927: A. Compton, C. Wilson 1928: O. Richardson 1929: L. de Broglie 1930: C. Raman 1932: W. Heisenberg 1933: E. Schrödinger, P. Dirac 1935: James Chadwick 1936: V. Hess, C. Anderson 1937: C. Davisson, G. Thomson 1938: E. Fermi 1939: E. Lawrence 1943: O. Stern 1944: I. Rabi 1945: W. Pauli 1946: P. Bridgman 1947: E. Appleton 1948: P. Blackett 1949: H. Yukawa 1950: C. Powell 1951: J. Cockcroft, E. Walton 1952: F. Bloch, E. Purcell 1953: F. Zernike 1954: M. Born, W. Bothe 1955: W. Lamb, P. Kusch 1956: W. Shockley, J. Bardeen, W. Brattain 1957: C. Yang, Tsung-Dao Lee 1958: P. Tšerenkov, I. Frank, I. tamm 1959: E. Segrè, O. Chamberlain 1960: D. Glaser 1961: R. Hofstadter, R. Mößbauer 1962: L. Landau 1963: E. Wigner, M. Goeppert-Mayer, J. Jensen 1964: C. Townes, N. Basov, A. Prohorov 1965: S-I. Tomonaga, J. Schwinger, R. Feynman 1966: A. Kastler 1967: H. Bethe 1968: L. Alvarez 1969: M. Gell-Mann 1970: H. Alfvén, L. Néel 1971: D. Gabor 1972: J. Bardeen, Leon Neil Cooper, John Robert Schrieffer 1973: L. Esaki, I. Giaver, B. Josephson 1974: M. Ryle, A. Hewish 1975: A. Bohr, B. Mottelson, L. Rainwater 1976: B. Richter, S. Ting 1977: P. Anderson, N. Mott, J. van Vleck 1978: P. Kapitsa, A. Penzias, R. Wilson 1979: S. Glashow, A. Salam, S. Weinberg 1980: J. Cronin, V. Fitch 1981: N. Bloembergen, A. Schawlow, K. Siegbahn 1982: K. Wilson 1983: S. Chandrasekhar, W. Fowler 1984: C. Rubbia, S. van der Meer 1985: K. von Klitzing 1986: E. Ruska, G. Binnig, C. Rohrer 1987: J. Bednorz, K. Müller 1988: L. Lederman, M. Schwartz, J. Steinberger 1989: N. Ramsey, H. Dehmelt, W. Paul 1990: J. Friedman, H. Kandall, R. Taylor 1991: P-G. de Gennes 1992: G. Charpak 1993: R. Hulse, J. Taylor Jr. 1994: B. Brockhouse, C. Shull 1995: M. Perl, F. Reines 1996: D. Lee, D. Osheroff, R. Richardson 1997: S. Chu, C. Cohen-Tannoudji, W. Phillips 1998: R. Laughlin, H. Störmer, D. Tsui 1999: G. 't Hooft, M. Veltman 2000: Ž. Alfjorov, H. Kroemer, J. Kilby 2001: E. Cornell, W. Ketterle, C. Wieman 2002: R. Davis Jr., M. Koshiba, R. Giacconi 2003: A. Abrikosov, V. Ginzburg, A. Leggett 2004: D. Gross, H. Politzer, F. Wilczek 2005: R. Glauber, J. Hall, T. Hänsch 2006: J. Mather, G. Smoot |
