Albert Einstein

Wikipedia

Albert Einstein

Albert Einstein
Syntynyt	14. maaliskuuta 1879 Ulm, Saksa
Kuollut	18. huhtikuuta 1955 Princeton, New Jersey
Asuinpaikka	Saksa, Italia, Sveitsi Yhdysvallat
Kansalaisuus	Saksalainen (1879-96, 1914-1933) Sveitsiläinen (1901-1955) Yhdysvaltalainen (1940-1955)
Sukujuuret	Saksalainen Juutalainen
Tutkimusalue	Fysiikka
Instituutti	Sveitsin patenttitoimisto (Bern) Zürichin yliopisto Charles Univ. Prussian Acad. of Sciences Kaiser Wilhelm Inst. Leidenin yliopisto Inst. for Advanced Study
Tutkinnot	ETH Zürich
Merkittävät oppilaat	Hans Tanner
Tunnetuimmat työt	Suppea suhteellisuusteoria Yleinen suhteellisuusteoria Brownin liike Valosähköinen ilmiö EPR-paradoksi Kosmologinen vakio Kaiken teoria Einsteinin summaussääntö
Merkittävät palkinnot	Nobelin fysiikanpalkinto Copley-mitali Max Planck -mitali

Albert Einstein  kuuntele ääntämys^? (14. maaliskuuta 1879, Ulm, Saksa – 18. huhtikuuta 1955, Princeton, New Jersey, Yhdysvallat) oli saksalaissyntyinen teoreettinen fyysikko, joka loi suhteellisuusteorian. Hän vaikutti myös merkittävästi kvanttimekaniikan ja kosmologian kehitykseen, ja häntä pidetään yleisesti 1900-luvun tärkeimpänä fyysikkona. Hän sai vuonna 1921 Nobelin fysiikanpalkinnon valosähköisen ilmiön selittämisestä sekä "muista ansioista". Näihin "muihin ansioihin" kuulunee myös se, että Einstein osoitti 1905 ensimmäisenä Brownin liikkeen avulla atomien olemassaolon. Tästä hänelle ehdotettiin Nobelia jo vuonna 1910.^[1] Einsteinin mukaan hiukkasen siksak-liike johtui molekyylien lämpöliikkeestä. Einstein sai vuonna 1925 arvostetun Copley-mitalin, ja neljä vuotta myöhemmin hän sai yhdessä Max Planckin kanssa ensimmäisen Max Planck -mitalin.

Sisällysluettelo 1 Suvun historia 2 Elämä 2.1 Lapsuus 2.2 Kouluvuodet 2.3 Opiskeluvuodet 2.4 Työ patenttitoimistossa 2.5 Professorina Zürichissä ja Prahassa 2.6 Berliini 2.7 Kohti Yhdysvaltoihin muuttoa 2.8 Myöhemmät vuodet 2.9 Einsteinin vaimot ja naisystävät 2.10 Suhde uskontoon 3 Työ ja saavutukset 3.1 Annus mirabilis 3.1.1 Valosähköinen ilmiö 3.1.2 Brownin liike 3.1.3 Suppea suhteellisuusteoria 3.2 Muut työt 3.2.1 Yleinen suhteellisuusteoria 3.2.2 EPR-paradoksi 3.2.3 Kaiken teoria 4 Poliittiset näkemykset 5 Einsteinin älykkyys 5.1 Aivot 6 Einsteinin vaikutus tekniikkaan 7 Einstein populaarikulttuurissa 8 Muita merkityksiä Einsteinille 9 Einsteinin elämä kronologisesti 10 Kirjallisuutta 11 Lähteet 11.1 Kirjalähteet 11.2 Viitteet 12 Aiheesta muualla

[muokkaa] Suvun historia

Pääartikkeli: Einstein-suku

Albert Einsteinin suvun juuret ovat Buchaun kaupungissa, 60 km etelään hänen synnyinpaikkakunnaltaan. Baruch Moises Ainstein liittyi vuonna 1665 Buchaun seurakuntaan, ja se tieto on varhaisimpia merkintöjä Einsteinin suvusta. Sukunimi kirjoitettiin alun perin A-kirjaimella, mutta Baruch Ainsteinin jälkeläiset muuttivat sukunimen siihen muotoon, jolla se yleisesti tunnetaan.^[2] Jette Dreyfus oli ensimmäinen Einstein-suvun edustaja, joka muutti Ulmiin vuonna 1864. Viiden vuoden kuluttua Dreyfusin muuton jälkeen Ulmiin muutti joukko Einstein-suvun miehiä, jotka alkoivat harjoittaa kauppiaan ammattia.

Albert Einsteinin isä, Abraham Einsteinin poika Hermann Einstein opiskeli Stuttgartin reaalikoulussa, mutta yliopistokoulutukseen Einsteinin suvulla ei ollut varaa. Hermann Einsteinilla olisi ollut mahdollisuus päästä luutnantiksi, mutta siihen tarvittiin vähintään kaksi osallistumista sotilasharjoituksiin, eikä Hermann pitänyt sitä kannattavana vaan päätti jättää harjoitukset väliin. Tuon ajan Saksassa tuskin oltaisiin katsottu hyvällä, jos juutalainen olisi päässyt upseeriksi. Hermann Einstein aloitti suvun perinteiden mukaisesti kauppiasuran ja ryhtyi osakkaaksi veljensä Hermann Levinin ja Mosesin yritykseen, jonka toimiala untuvien ja höyhenten myynti täkkeihin. Hermann Einstein meni 8. elokuuta vuonna 1876 naimisiin Pauline Kochin kanssa. Heidät vihittiin Cannstattin juutalaisseurakunnassa. Kolme vuotta vihkimisen jälkeen Pauline ja Hermann saivat pojan, joka sai nimen Albert.

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Lapsuus

Albert Einstein syntyi pienessä juutalaisyhdyskunnassa Ulmissa. Vuosi Albert Einsteinin syntymän jälkeen perhe muutti Müncheniin, jonne Hermann Einsteinin veli Jakob Einstein perusti pienen vesi- ja kaasujohtojen asennukseen keskittyneen yrityksen Jakob Einstein & Co. Hermann Einstein perheineen ja Jakob Einstein asuivat samoissa tiloissa, joissa yritys toimi. Yritys menestyi hyvin, ja sen toiminta laajeni sähkötekniikan suuntaan, joka oli ennen 1900-lukua uusi ala. Menestys sähkötekniikan alueella oli niin suurta, että myöhemmin veljekset luopuivat kokonaan vesi- ja kaasuputkista ja keskittyivät pelkästään sähkötekniikkaan. Albert siis varttui sähkötekniikan yrityksen vaikutuspiirissa, mikä lienee osaltaan vaikuttanut hänen myöhempään elämäänsä ja tieteelliseen työhönsä.

Einstein kehittyi kielellisesti varsin hitaasti, minkä hän itse myönsi. Einstein kertoo, että hän halusi luoda ainoastaan täydellisiä lauseita, ja siksi hän ensin mietti mielessään lauseen rakenteen, toisti sen kuiskaten, ja vasta varmistuttuaan lauseen täydellisestä muotoilusta hän esitti vastauksen kysyjälle. Tästä tavasta hän luopui vasta seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana. Aivan varmaa ei ole, johtuiko Einsteinin tapa pyrkimyksestä perinpohjaiseen täydellisyyteen vai kielellisestä jälkeenjääneisyydestä. Siksi hänen läheisensä kutsuivat häntä "tärähtäneeksi". Albert oli myös erilainen ajanvieton suhteen ja viihtyi paremmin omissa oloissaan rakennellen palapelejä ja pystyttäen torneja. Hän ei piitannut muiden lasten leikeistä pihalla tai muiden pikkupoikien tappeluista. Einstein sai lempinimen "Veli Pitkäpiimä". Häntä kutsuttiin myös nimellä "kelpo mies", koska hän teki läksyt ennen kuin lähti muiden kanssa leikkimään, jos yleensä lähti. Jos Einstein joskus pakotettiin mukaan peleihin, hän oli mieluiten erotuomari. Tehtävä sopi Einsteinille hyvin, sillä hän oli tasapuolinen, ja myöhemmässä elämässä hänet tunnettiin pasifistisesta luonteenpiirteestään. Vaikka Einstein oli luonteeltaan tasapuolinen, hän oli hyvin ärhäkkä, elleivät asiat menneet hänen tahtonsa mukaan. Hänen ollessaan viisivuotias hänelle palkattiin kotiopettaja. Opettaja lopetti työnsä pian, sillä jos opetus ei mennyt Einsteinin mielen mukaisesti, hän sai voimakkaita raivokohtauksia. Einstein saattoi jopa lyödä opettajaa tuolilla.^[2]

[muokkaa] Kouluvuodet

Einsteinin aloittaessa koulun 1. lokakuuta 1885 kouluissa ei ollut valinnan varaa. Ainoa vaihtoehto oli katolinen kansakoulu Peterschule, sillä Münchenin yksityinen juutalaiskoulu lakkautettiin vuonna 1872 eikä muita kouluja ollut. Saamansa yksityisopetuksen ansiosta Albert Einstein pääsi aloittamaan suoraan toiselta luokalta. Einsteinin luokalla oli yhteensä 70 lasta, mutta hän oli ainoa juutalainen. Vaikka Einstein oli juutalainen, hän osallistui mielellään katolisille uskonnontunneille. Einsteinilla ja uskonnonopettajalla oli lämpimät välit, mutta eräänä päivänä opettaja toi uskonnontunnille naulan ja sanoi oppilaille: "Tällaisilla nauloilla juutalaiset ristiinnaulitsivat Kristuksen." Vihamielisyys muita uskontoja kohtaan ei ollut tuolloin harvinaista, joten ei olisi ihme, jos Einsteinia olisi alettu kiusata tai haukkua. Viitteitä siitä ei kuitenkaan ole. Einstein oli pidetty oppilas opettajien keskuudessa kypsyytensä takia. Einstein oli luokkansa priimus toisella luokalla eli ensimmäisenä kouluvuotenaan. Einsteinin äiti kertoi siskolleen, että näki selvästi Einsteinista tulevan professorin. Einsteinia vaivasivat äkilliset raivonpuuskat, minkä vuoksi hänet siirrettiin IIIa-luokalta IIIb:lle.

Einstein kasvatettiin juutalaisia periaatteita noudattaen, mutta hän kasvoi perheessä, jossa hän pystyi opiskelemaan luonnontieteitä. Luonnontiede vieraannutti Einsteinin uskonnosta, ja siksi hänestä ei tullut Bar-Mizwaa eikä häntä hyväksytty oikeaksi juutalaiseksi. Einsteinin sukulaiset ja vanhemmat eivät olleet vihoissaan poikansa vapaasta ajattelutavasta. Itse asiassa Einsteinin setä Jakob Einstein opetti Albert Einsteinille algebraa yli koulutason. Einstein pystyi todistamaan Pythagoraan lauseen jo varsin nuorena. Hän oli kiinnostunut matematiikasta, varsinkin euklidiseen geometriasta. Sedän lisäksi häntä opettivat Max Talmud ^[3], joka aika ajoin toi Einsteinille uusia oppikirjoja opiskeltavaksi. Talmud toteaa, että pian Einsteinin kyvyt kehittyivät niin paljon, että hänellä oli vaikeuksia seurata tätä. Talmud sanoo myös, että heidän keskustelunsa olivat hyvin filosofisia. 13-vuotiaana Einstein luki Immanuel Kantin teosta Kritik der reinen Vernunft (suom. Puhtaan järjen kritiikki). Matematiikan ohella Einstein kiinnostui musiikista. Hermann-isä ei musiikista paljoakaan ymmärtänyt, mutta Pauline oli pianonsoitonopettaja. Pauline palkkasi Einsteinille viulunsoitonopettajan tämän ollessa kuusivuotias. Einstein oli tyytymätön opettajiensa tasoon, sillä heille "musiikki ei ollut käsityötä korkeampaa".^[4] Einstein soitti äitinsä kanssa duettona Mozartia ja Beethovenia. Einstein itse piti erityisen paljon Mozartin musiikista.

Albert Einstein siirtyi Münchenin Luitpold-lyseoon 1. lokakuuta 1888. Lyseo oli tunnettu liberaalina kreikkaa ja latinaa opettavana oppilaitoksena. Valtaosa koulun opiskelijoista oli katolilaisia, mutta viisi prosenttia opiskelijoista oli juutalaisia. Einsteinin luokassa oli hänen lisäkseen kaksi juutalaista. Vanhan tarinan mukaan Einstein oli huono oppilas ja epäonnistunut täysin koulussa. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä hänen todistustensa keskiarvo on omaa luokkaansa. Lyseon rehtori, tohtori Wieleitner kuitenkin korosti Einsteinin huonoja kielten numeroita, jotka eivät todellisuudessa olleet tavanomaista huonompia. Einsteinin todistukset tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana. Lyseon opetussuunnitelman aineet eivät olleet Einsteinin mieleen, sillä suurin osa oppitunneista oli kieliä ja vähemmälle jäivät matematiikka, fysiikka ja maantieto. Einstein opiskeli matematiikkaa ja fysiikka itsenäisesti hyvin paljon ja pystyi näin täyttämään opetussuunnitelman vaatimukset ennen kuin niitä opiskeltiin itse tunneilla. Siksi Einstein lopetti lyseon jo seitsemän opiskeluvuoden jälkeen. Einstein oli kuitenkin lyseossa vähintään melko hyvä oppilas. Viimeisenä vuonna uusi luokanvalvoja Joseph Degenhart oli kyllästynyt Einsteinin piittaamattomuuteen muita kouluaineita kohtaan. Hän sanoi Einsteinille kuuluisat sanat: "Sinusta ei ikinä tule mitään." Luokanvalvoja pyysi Einsteinia häipymään koulusta, koska jo tämän läsnäolo vei tehon koulun toiminnasta. Einstein ajatteli samalla tavalla, sillä hän inhosi aina koulunsa mekaanista opetusta. Jakob Einstein & Cie. -yrityksen ansiosta Einstein pystyi lähtemään koulusta, sillä yrityksen tulevaisuus oli vaakalaudalla vuonna 1893. Tuona vuonna Jakob Einstein & Cie. -yritys hävisi katuvalojen kunnostamiseen liittyvän kilpailun Münchenissä. Pohjois-Italiassa oli enää muutama projekti, jotka olisivat voineet pitää yrityksen toiminnassa, joten he jättivät Saksan toimipaikan selvitystilaan ja perustivat uuden yrityksen Paviaan, Pohjois-Italiaan. Einsteinin vanhempien suunnitelmiin kuului, että Einstein jäisi kolmeksi vuodeksi Saksaan päättämään opintonsa. Einstein itse ei pitänyt suunnitelmasta vaan halusi lähteä koulusta heti. Einstein meni matematiikanopettajansa luokse ja pyysi todistusta siitä, että osasi matematiikkaa yli opintojensa ja oli muutoin vaikuttava matemaatikko. Einstein sai todistuksensa, minkä jälkeen hän pyysi eroa koko koulusta. Eron jälkeen hän matkusti Milanoon vanhempiensa luo. Einsteinin vanhemmat eivät olleet tyytyväisiä poikansa omavaltaiseen toimintaan ja pelkäsivät tämän tulevaisuuden puolesta. Jakob-setä kuitenkin ehdotti Einsteinin seuraavaksi opiskelupaikaksi Zürichin Eidgenössische Polytechnikumia, jonne pääsyn edellytyksenä ei ollut ylioppilastutkinto. Einstein valmistautui Zürichin korkeakoulun pääsykokeisiin kirjoittamalla ensimmäisen tieteellisen esseensä vuonna 1895. Esseen nimi oli Über die Untersuchung des Aetherzustandes im magnetishen Felde (suom. Eetteritilan tutkimuksesta magneettikentässä). Einstein itse piti sitä roskana. Hän käsittelee esseessään eetteriä ja Heinrich Hertzin vuonna 1888 löytämiä sähkömagneettisia säteitä. Einsteinin essee on tuskin ollut kokonaan hänen oma taidonnäytteensä, sillä Einsteinin esseen ja tuon ajan populaarien tiedejulkaisujen väliltä on löydetty monia samankaltaisuuksia.

[muokkaa] Opiskeluvuodet

Albert Einstein oli pitkään valmistautunut aloittamaan opinnot Zürichin korkeakoulussa. Einstein sai kuitenkin tietää, että korkeakouluun vaadittiin vähintään 18 vuoden ikää, tämä oli pienoinen pettymys 16 vuotta täyttäneelle Einsteinille. Einsteinin perhe kuitenkin tunsi Zürichissä asuvan Gustav Maierin ja pyysivät häntä hankkimaan Einsteinille poikkeuslupaa. Maier kirjoitti koulun rehtorille kirjallisen anomuksen, jossa Maier vakuutti Einsteinin olevan "ihmelapsi". Rehtori suhtautui asiaan skeptisesti, mutta luopui lopulta pääsykokeen ikärajasta. Einstein pääsi osallistumaan pääsykokeisiin, mutta reputti kokeen ^[5]. Suurimpana ongelmana olivat sanallista kuvausta vaativissa aineissa. Einsteinin lahjat kuitenkin tekivät vaikutuksen professori Heinrich Friedrich Weberiin ja pyysi Einsteinia tulemaan luennoilleen, jotka olivat tarkoitettu toisen vuoden opiskelijoille. Einstein kieltäytyi ja päätti siirtyä opiskelemaan vuodeksi Aaraun kantonikouluun. Aaraun koulusta Einsteinille jäi toisenlaiset muistot kuin Luitpold-lyseosta. Koulu oli tunnettu liberaalisuudestaan ja lisäksi fysiikkaa painotettiin enemmän kuin Luitpold-lyseossa. Opettajien kokouksessa todettiin, että uudella opiskelijalla on suuria puutteita ranskassa, jotka tulisi paikata pikaisesti. Einstein sai vapautuksen mm. liikunnasta ja laulusta.

Einstein hylkäsi Saksan kansallisuudesta vuonna 1896, koska hän ei halunnut liittyä armeijaan. Saksassa asevelvollisuus alkoi 19-vuotiaana, mutta silloisen lain mukaan vapautus asevelvollisuudesta voitiin evätä jo 17-vuotiailta miespuolisilta kansalaisilta. Einsteinilla kävi onni, sillä kirje Einsteinin vapauttamisesta tuli kuusi viikkoa aiemmin kuin Einstein täytti 17. lokakuussa vuonna 1896 Einstein kirjautui Zürichin Teknillisen korkeakoulun osastolle VI, jossa koulutettiin matematiikan ja luonnontieteen opettajia. Samalla osastolla opiskeli yhteensä 23 oppilasta, joista yksi oli Mileva Marić, hänen tuleva vaimo. Einsteinia opettivat kaksi ehkä arvostetuinta matematiikan opettajaa Adolf Hurwitz ja Hermann Minkowski ^[6]. Hyvistä opettajista huolimatta Einstein laiminlöi opiskelujaan, hän ei käynyt kovinkaan aktiivisesti luennoilla. Hänen hyvän ystävän Marcel Grossmannin avulla kuitenkin hän sai muistiinpanot ja oli suureksi avuksi ennen tenttejä . Einstein katui myöhemmin ettei käynyt luennoilla, silloin Einstein väitti ettei fyysikko tarvitse kuin perustiedot matematiikasta. ^[7]

Einstein osallistui opintosuunnitelman mukaisesti välitutkinnon suorittamiseen lokakuussa 1898. Einstein piti itseään keskinkertaisena opiskelijana eikä pitänyt kokeisiin luvusta. Suurimman osan kokeita edeltävästä kesästä hän vietti aikansa kokeisiin lukemalla Marcel Grossmannin kanssa ja heidän työnteko tuotti hyvät arvosanat: Einstein sai kahdesta aineesta 6, eli korkeimman arvosanan, ja muista 5 ½. Einsteinin keskiarvo oli näin 5,7. Einsteinin keskiarvo oli vuosiluokkansa korkein ja toisiksi korkein oli Grossmannilla, keskiarvolla 5,6 ^lähde?. Aiemmilla luokilla fysiikan opetus oli hyvin niukkaa ja se opetus, jota he saivat oli hyvin matemaattispainotteista. Einstein oli kolmannella vuosiluokalla ja vietti aikansa sähköteknillisessä laboratoriossa. Laboratorion olot ja varustelut olivat loistavat, sillä Werner von Siemens oli tukenut fysiikan laboratorion varustamista. Einstein ei kuitenkaan yltänyt diplomityössään vastaavaan suoritukseen. Einstein ja hänen tyttöystävänsä Mileva Marić valmistautuivat yhdessä vuoden 1900 kesälomalla pian koittaviin diplomitöihin. Einstein käsitteli työssään lämmön johtumista. Einstein kuvaili myöhemmin, ettei koko aihe kiinnostanut ollenkaan häntä.^[8] Marić sai arvostelussa pisteiksi 4 ja Einstein 4,5. Albrecht Fölsing mainitsee kirjassa Albert Einstein elämäkerta, että Einstein saattoi luottaa liiaksi Grossmannin antamiin muistiinpanoihin, sillä hän ei yltänyt vastaavaan tasoon kuin aikaisemmin. Samalla osastolla opiskelleista kolme onnistui Einsteinia ja Marićia paremmin. Erilaisten painotusten jälkeen parempiin suorituksiin ylsivät Louis Kollros (keskiarvo 5,45), Marcel Grossmann (5,23) ja Jakob Ehrat (5,14). Einsteinin keskiarvo oli 4,91, Marićin keskiarvo oli vain 4. Tutkintalautakunta antoi kaikille edellä mainituille kandinaateille diplomin paitsi Mileva Marićille.

Einsteinin rahatilanne alkoi heikentyä kun vanhemmat ja muut sukulaiset eivät enää lähettänyt hänelle rahaa ja hänen paikka Adolf Hurwitzin assistenttina hyllytettiin. Einsteinin oli pakko alkaa tekemään yhä enemmän tieteellisiä töitä laboratoriossa, sillä päästötodistus ei ollut kovinkaan hyvä. Einstein päätti alkaa tutkimaan kapillaari-ilmiötä. Einstein sai kapillaari-ilmiötä koskevan käsikirjoituksen valmiiksi 13. joulukuuta 1900 ja kirjoitus julkaistiin Annalen der Physik-lehdessä 1. maaliskuuta 1901. Kirjoitus oli pienoinen läpimurto kapillaari-ilmiön selittämisessä, mutta sisälsi vielä paljon epäkohtia. Kirjoituksensa ansiosta Einstein noteerattiin saksalaisten fyysikoiden keskuudessa. Fyysikot eivät kuitenkaan olleet niin kiinnostuneita Einsteinista, että olisivat palkanneet hänet omaksi assistentiksi. Einstein haki paikkaa kymmeniltä kuuluisilta fyysikoilta, mutta näyttää siltä ettei yksikään koskaan edes vastannut Einsteinille. Tämän takia Einsteinille tuli ajoittaisia masennusaikoja.^[9] Einsteinin isä huolestui niin paljon, että pyysi Wilhelm Ostwaldia vastaamaan pojalleen. Einsteinin isä teki tämä salassa pojaltaan, mutta näyttää siltä ettei Ostwald vastannut edes Einsteinin isälle. Einstein sai yllättäen Marcel Grossmannilta kirjeen, jossa hän kertoo Bernin patenttiviraston hakevan apulaista.

[muokkaa] Työ patenttitoimistossa

Valmistuttuaan Einsteinin oli hankala löytää sopivaa työtä. Kahden vuoden etsimisen jälkeen Einstein löysi työpaikan Bernin patenttitoimistosta hänen entisen opiskeluystävänsä Marcel Grossmannin avulla. Ennen pääsyä patenttitoimistoon Einstein työskenteli opettajana, niin yksityisenä kuin kouluissakin. Einstein toimi Bernin patenttitoimistossa 3. luokan asiantuntija ja hänen työnkuvaan kuului arvioida erilaisia patenttihakemuksia elektromagneettisille laitteille. Bernin patenttitoimiston työhakemus oli hieman johdatteleva, sillä hakemuksessa ilmoitettiin, että hakijalla pitäisi olla "perusteellista korkeakoulusivistystä mekaanis-teknisellä tai fysiikan alalla".^[10] Näyttäisi siltä, että hakemus olisi osoitettu juuri Einsteinia varten, sillä patenttivirasto ei ollut aikaisemmin palkannut fyysikoita.

Työpaikan varmistuminen Bernissä olisi suuri helpotus rahavaikeuksissa olevalle Einsteinille ja hänen tulevalle puolisolleen Mileva Marićille sillä Marić odotti heidän esikoistaan. Einsteinin asuessa Bernissä ja pitäen väliaikaisesti yksityiskoulua vuokran kattamiseksi, Mileva synnytti tyttölapsen äitinsä ja isänsä luona Novi Sadissa. Einstein tiedosti tuolloin, ettei ollut sopivaa saada lapsi näin nuorena ja varsinkin avioitumattomana. Tilanne oli vaikea Einsteinin vanhemmille ja olivat hyvin vihoissaan sekä lapsensa vaimolle että hänen perheelleen. Aika patenttivirastossa oli myös erityisen surullinen Einsteinille hänen isänsä kuoltuaan. Isältään hän kuitenkin sai luvan avioitua Milevan Marićin kanssa.

Einstein ja hänen vastaehdokas Heinrich Schenk valittiin virkaan 3 500 frangin vuosipalkalla töihin 23. kesäkuuta 1902. Einstein näki 8 tuntisen työpäivän puuduttavaksi ja raskaaksi sillä hän piti päivittäin yksityisopetusta ja teki myös aktiivisesti työtä fysiikan parissa. Tuolloin hän syventyi erityisesti termodynamiikkaan. Patenttivirkailijan mieli kuitenkin muuttui, hän näki työn uusia ajatuksia herättävänä ja antoi virikkeitä fysiikan tutkimukseen.^[11] Albert Einsteinin hyväksymiä tai hylkäämiä patentteja ei ole säilynyt kuin yksi kappale. Lain mukaisesti kaikki patentit ovat hävitetty 18 vuoden kuluttua patentin hakemisen jälkeen, jolloin patenttisuoja oli kulunut loppuun. Jäljelle jäänyt patentti on sähkökongressi AEG:n hakemus vaihtovirtakoneelle. Einstein hylkäsi hakemuksen liian epäselvänä.

Einstein piti työstään ja hän kävi patentteja läpi myös kun ei kuulunut patenttiviraston palkkalistalle. Myöhempinä vuosinaan hän toimi eräänlaisena asiantuntijana patenttiriidoissa

Patenttitoimistossa työskenteli myös Einsteinin ystävä Michele Besso. Einstein ja Besso järjestivät pienen ryhmän, joka kokoontui viikoittain puhumaan tieteestä ja filosofiasta. Ryhmälle annettiin leikkisä nimi "The Olympia Academy". He lukivat yhdessä mm. David Humen, Henri Poincarén ja Ernst Machin teoksia.

[muokkaa] Professorina Zürichissä ja Prahassa

Einsteinilla oli jo maine kuuluisien fyysikkojen keskuudessa ja ihmeteltiinkin miksi hän työskenteli yhä patenttivirastossa. Hän saikin 15. lokakuuta 1909 työn Zürichin yliopiston professorina. Einstein sai kunniatohtorin arvon jo ennen kuin hän aloitti. Mukaansa hän otti vaimonsa ja lapsensa. Työ oli yllättävän raskasta kokemattomalle puhujalle. Opiskelijat pitivät Einsteinista, ja tekivät jopa vetoomuksen, että häntä yritettäisiin pitää yliopistossa mahdollisimman kauan, sillä hän osasi selittää fysiikan vaikeat ongelmat ymmärrettävästi. Einsteinille syntyi kolmas lapsi 28. heinäkuuta 1910. Hänen nimekseen tuli Eduard. Einstein ei kuitenkaan viipynyt Zürichissä kauaa, vaan etsi toista paikkaa itselleen. Se löytyi Prahasta. Hän sai vahvistuksen nimitykselleen Prahaan 11. tammikuuta 1911, siellä hänellä oli ongelmia uskontonsa takia, koska Prahassa ei voinut olla uskontokuntaan kuulumaton. Siksi hän merkitsi itsensä juutalaiseksi. Prahassa Einstein tajusi, että halusi sieltä pois mahdollisimman nopeasti, koska heitä pidettiin muukalaisina, ja tšekit eivät pitäneet saksalaisista. Hän palasikin Zürichiin jo 25. heinäkuuta 1912. Tällä kertaa hän ansaitsi Zürichin yliopistolla huippupalkkaa.

[muokkaa] Berliini

Einstein sai Zürichissä ehdotuksen, jossa hänet kutsuttiin opettamaan Berliiniin. Hän suostui siihen, ja oli Berliinissä keväällä 1914. Mileva ja lapset tulivat ensin Einsteinin mukaan Berliiniin, mutta palasivat Zürichiin jo kesäkuussa 1914. Einstein piti jo silloin avioeroa väistämättömänä.

Euroopassa alkoi sota 1. elokuuta 1914. Einstein oli sodan vastustaja, mutta jäi Berliiniin. Einstein liittyi poliittiseen järjestöön, joka pyrki nopeaan rauhaan ja lisäksi pyrki siihen, ettei tulevaisuudessa olisi sotia. Einstein sai valmiiksi yleisen suhteellisuusteorian 25. marraskuuta 1915. Silloin hän ilmestyi fysikaalis-matemaattiseen kokoukseen jakaakseen teoriansa. Toukokuussa Einstein valittiin kahdeksi vuodeksi Saksan fysikaalisen seuran puheenjohtajaksi. Einstein alkoi tulla sairaaksi, ja joutui siksi luopumaan matkastaan Hollantiin maksasairautensa takia. Lääkärin mukaan hänellä oli sappikivet. Sairaudet johtuivat todennäköisesti raskaasta työstä ja huonosta ravinnosta, sillä Berliinissä vallitsi ruokapula sodan takia. Vuoden 1919 auringonpimennys mahdollisti Einsteinin teorian valon taipuvan auringon lähellä testaamisen, ja se osoittautui todeksi. Tästä syntyi valtava kohu, ja Einstein sai osakseen suurta huomionosoitusta. Hänen nimensä levisi Yhdysvaltoihin saakka. Einstein itse ihmetteli suhteellisuusteorian saaneen niin paljon huomiota, ja kuitenkin se oli niin kaukana käytännön elämästä. Vaikka Einstein sai julkisuuden takia rahaa ja hänellä oli hyvä palkka, se ei riittänyt Milevan elatusapujen maksamiseen, sillä saksan markan kurssi laski kovaa vauhtia. Tästä syystä Einstein matkusti paljon muihin yliopistokaupunkeihin luennoimaan hyvällä palkalla. Einstein matkusti Yhdysvaltoihin keräämään rahaa kaavaillulle Jerusalemin juutalaiselle yliopistolle. Hän lähti matkaan 21. maaliskuuta 1921 matkustaen junalla Hollantiin. New Yorkissa Einsteinia vastassa oli mm. New Yorkin pormestari. Samalla kun Einstein keräsi rahaa, hän myös luennoi suurissa yliopistoissa. Luennot jouduttiin kääntämään saksasta englantiin, koska Einstein ei osannut hyvin kieliä. Hänet julistettiin New Jerseyn Princetonin yliopistossa kunniatohtoriksi. Einstein palasi Eurooppaan Ison-Britannian kautta. Hän luennoi sielläkin, ja hänet julistettiin Manchesterin yliopiston kunniatohtoriksi. Kolmen kuukauden matka vahvisti Einsteinin juutalaisuutta, ja Einsteinia pidettiin juutalaisten sekä Weimarin tasavallan lähettiläänä matkan jälkeen. Sen takia hän osallistui paljon politiikkaan, ja kuului mm. kansainliiton henkisen yhteistyön komiteaan. Berliinin epävakaan tilanteen vuoksi Einstein pakeni vähäksi aikaa Kieliin turvaan, mutta palasi sieltä nopeasti. Seuraavana vuonna Einstein sai kutsun Japaniin luennoimaan, ja aikoi paluumatkalla vierailla Palestiinassa ja Espanjassa, jonne oli saanut vierailukutsun. Einstein saapui Japaniin 17. marraskuuta 1922, ja lähti sieltä 29. joulukuuta. Palestiinan matka oli Einsteinille liikuttava kokemus juutalaisena. Matka jatkui Ranskaan, mutta ennen paluuta Berliiniin Einstein vietti kaksi viikkoa Espanjassa. Siellä hänet nimitettiin akatemian kunniajäseneksi, vihittiin kunniatohtoriksi ja vietiin kuninkaan puheille. Matkan aikana Einsteinille oli myönnetty Nobelin palkinto, jonka takia hänestä oli tullut virallisesti saksalainen ja preussilainen.

Heinäkuussa vuonna 1923 Einstein matkusti Ruotsiin ottaakseen vastaan Nobelin palkinnon. Se oli myönnetty hänelle marraskuussa vuonna 1922. Palkintoa oli yritetty saada Einsteinille jo pitkään, mutta vasta suhteellisuusteorian varmistaminen vuonna 1919 oli saanut aikaa kunnollisen pohdinnan Einsteinin hyväksi. Palkinnon valmisteluvaiheessa Sveitsin suurlähettiläs katsoi edustavansa maata, jonka kansalainen Einstein oli. Samaa vaati Saksan suurlähettiläs. Sveitsin suurlähettiläs antoi periksi ja Saksan suurlähettiläs otti vastaan palkinnon. Pian huomattiin, ettei Einstein ollut saksalainen vaan sveitsiläinen. Välttääkseen nolon tilanteen Berliinin ulkoministeriö keksi, että Einstein oli vuonna 1920 tullut saksalaiseksi kun hän oli astunut virkaansa. Nobel myönnettiin Einsteinille valosähköisen ilmiön selittämisestä, eikä suhteellisuusteoriasta, koska Nobel palkinnot myönnettiin keksinnöille, ja suhteellisuusteoria ei ollut keksintö siten kuin se oli määritelty Alfred Nobelin testamentissa. Rahapalkinnon Einstein antoi suoraan Milevalle siten että he saisivat sen korot joka vuosi. Milevalle se ei sopinut ja sovittiin että ostetaan taloja, joiden vuokratulot menivät Milevalle.

Einstein oli saanut kolme vuotta aiemmin kutsun Etelä-Amerikkaan, mutta oli kieltäytynyt. Nyt aika oli otollinen, ja hän lähtikin matkalle maaliskuun alussa 1925. Einstein sai suurta ihailua politiikan ja tieteen johtomiehiltä. Hänet vihittiin Argentiinan akatemian ulkomaiseksi jäseneksi. Hän vietti kolme viikkoa Argentiinassa ja matkusti sitten Uruguayihin. Viimeisenä hän matkusti Brasiliaan, ja sitten kolme kuukautta kestäneen matkansa jälkeen hän palasi Berliiniin. Matkansa jälkeen Einstein alkoi keskittyä kenttä- ja kvanttiteoriaan. Sen lisäksi hän jatkoi työtään Jerusalemin heprealaisen yliopiston kuraattorikunnassa ja Kansainliiton henkisen yhteistyön komissiossa.

Einstein kutsuttiin Osram-konsernin Sveitsin alppimajaan maaliskuussa 1928. Kun hän pääsi päätepysäkilleen Zuoziin yöllä, hän joutui raahaamaan matkalaukkunsa lumessa alppimajalle. Seurauksena oli verenkiertohäiriö, ja hän oli lähellä kuolla. Palattuaan Berliiniin hän oli huonossa kunnossa ja joutui olemaan vuodepotilaana 10 viikkoa. Tervehtyäkseen Einstein lähti lomailemaan Itämeren rannoille. Vielä palattuaankin syyskuussa hän oli hieman sairas. Hänen 10. tammikuuta 1929 julkaistu yhtenäisyysteoriansa sai suuren huomion.

[muokkaa] Kohti Yhdysvaltoihin muuttoa

Ennen matkaansa Yhdysvaltojen länsirannikolle Einstein matkusteli parin viikon ajan Euroopassa. Ensin hän osallistui Brysselissä Solvay-konferenssiin. Sen jälkeen hän vietti kolme päivää Lontoossa, josta hän matkusti Brysseliin tapaamaan Belgian kuningattaren Elisabetin luo. Sitten hän jatkoi matkaansa Zürichiin, jossa hän osallistui kunniavieraana Teknillisen korkeakoulun 75-vuotisjuhlaan. Berliiniin palattuaan Einsteinilla oli kolme viikkoa aikaa ennen Kalifornian matkaansa.

Matka alkoi 2. joulukuuta 1930 Antwerpenistä. Mukaansa hän otti vaimonsa Elsan, sekä sihteerinsä, kotiapulaisensa ja ”laskijansa”, sillä hän aikoi työskennellä matkan aikana. Laiva pysähtyi New Yorkin edustalle viideksi päiväksi. Einstein aikoi olla niiden aikana laivan sisätiloissa. Reportterit haastattelivat Einsteinia jo laivassa. Vastoin suunnitelmia Einstein kulki tilaisuudesta tilaisuuteen niiden viiden päivän aikana. Einsteinista tehtiin New Yorkin kunniakansalainen. Matka jatkui Panaman kanavan kautta San Diegoon, johon laiva saapui 30. joulukuuta. Hän tapasi matkallaan Charlie Chaplinin ja kirjailija Upton Sinclairin. Kahden kuukauden kuluttua Einstein sai tarpeekseen Yhdysvalloista ja lähti takaisin kohti Eurooppaa matkustamalla Yhdysvaltojen läpi junalla. 29. helmikuuta Einstein saapui New Yorkiin, josta lähti laiva Eurooppaan keskiyöllä. Einstein piti puheen pasifistisille organisaatioille ja herätti suuren hurmoksen. Illalla hän puhui juutalaisten rakennustyön Palestiinassa tukemisen puolesta. Palattuaan Berliiniin Einstein pelkäsi Saksan muuttuvan diktatuuriksi. Lisäksi Saksassa oli taloudellinen katastrofi ja natsien katumellakoita. Einstein tajusi, että hänen on pian muutettava pois Saksasta.

Einstein palasi nopeasti Kaliforniaan, tällä kertaa laiva vei hänet ja Elsan suoraan Kaliforniaan ilman pysähtymisiä New Yorkissa. Laivamatka alkoi 2. joulukuuta 1931. Sitä ennen he olivat viettäneet muutaman päivän Belgiassa ja Hollannissa. Einstein saapui Los Angelesiin juuri ennen vuoden vaihtumista. Einstein piti muutamia luentoja ja kertoi myös pasifistisia ajatuksiaan. Einstein tapasi matkallaan Abraham Flexnerin, joka aikoi perustaa New Jerseyhyn instituutin, jossa tiedemiehet voisivat keskittyä tutkimukselleen ilman normaaleja yliopiston rutiineja. He aikoivat jatkaa keskusteluaan seuraavana keväänä Oxfordissa. Einstein palasi Eurooppaan maaliskuun alussa laivalla. Hän tiesi että palaisi Yhdysvaltoihin seuraavana vuonna, mutta ajatus muutosta pysyvästi Yhdysvaltoihin ei miellyttänyt häntä. Vietettyään pari viikkoa Berliinissä Einstein matkusti Cambridgeen pitämään muutaman luennon, sieltä matka jatkui Oxfordiin, jossa hän tapasi Flexnerin. He sopivat, että Einstein muuttaisi lokakuussa 1933 Flexnerin instituuttiin, joka perustettiin Princetonin yliopiston yhteyteen, mutta oli siitä riippumaton. Einstein sanoi kuitenkin lehdistölle, ettei muuttaisi Yhdysvaltoihin pysyvästi.

Einstein lähti 10. joulukuuta 1933 puoleksi vuodeksi Yhdysvaltoihin. Laiva meni Panaman kautta Los Angelesiin. Adolf Hitler nousi valtaan Saksassa 30. tammikuuta 1933, ja tiedon siitä saatuaan Einstein sanoi, ettei uskalla mennä enää takaisin Saksaan. Einstein lähti vaimonsa Elsan kanssa Kaliforniasta junalla mantereen halki. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Chicago, jossa oli tilaisuus rahan keräämiseksi Jerusalemin heprealaiselle yliopistolle. Matka jatkui New Yorkiin, jossa oli päivittäin vastaanottoja ja kokouksia. Sitten he lähtivät takaisin Eurooppaan laivalla. Heti Antwerpeniin saavuttuaan Einstein ajoi Brysseliin ja luovutti Saksan passinsa sikäläiselle Saksan edustustolle ja ilmoitti luopuvansa Saksan kansalaisuudestaan. Hän oli jo aikaisemmin ilmoittanut kirjeitse Preussin akatemialle erostaan. Akatemian lisäksi Einstein kuului useihin muihin tieteellisiin yhdistyksiin ja seuroihin, ja pyysi ystäväänsä virallisesti erottamaan hänet niistä. Einsteinin rahat Saksassa takavarikoitiin, mutta onneksi hän oli säilyttänyt rahaa Saksan lisäksi myös Leidenissä ja New Yorkissa. Einsteinin talo Berliinissä ryösti SA. Ennen paluutaan Yhdysvaltoihin Einstein vietti neljä viikkoa Englannin rannikolla Norfolkissa. Hän nousi laivaan Yhdysvaltoihin 8. syyskuuta Southamptonissa, johon hänen vaimonsa oli noussut jo Antwerpenissa. He matkustivat vierailuviisumilla, sillä heidän tarkoituksensa oli viettää vain puoli vuotta Amerikassa, ja palata sitten taas Eurooppaan. Toisin kävi, sillä hän ei palannut enää koskaan. Kun laiva saapui lähelle New Yorkin satamaa, laivan vierelle tuli moottorivene, joka otti Einsteinin mukaansa. Kun tullimuodollisuudet oli hoidettu, lähdettiin pikaisesti Princetoniin. Einstein oli siellä jo ennen kuin itse laiva saapui satamaan. Einstein tapasi Yhdysvaltojen presidentin Rooseveltin hänen kutsustaan 24. tammikuuta 1934. Elsan tytär Ilse sairastui Pariisissa, ja Elsa lähti Pariisiin yksin. Ilse kuoli lopulta 37-vuotiaana. Kesälomalla instituutista Einstein purjehti Rhode Islandin rannikolla. Elsa palasi järkyttyneenä Pariisista. Päätettyään pysyä Princetonissa Einstein anoi Yhdysvaltojen kansalaisuutta. Sen takia Einstein matkusti brittiläiseen Bermudaan, sillä muuttolupa oli anottava Yhdysvaltojen ulkomaisessa konsulaatissa. Elsan silmän lähelle oli ilmestynyt paha turpoama, joka oli oire verenkierto- ja munuaisongelmista. Hän kuoli 20. joulukuuta 1936 kotonaan Princetonissa.

Einstein vietti vuoden 1939 kesän Long Islandilla. Siellä ollessaan häntä tapaamaan saapui hänen kaksi ystäväänsä: professorit Eugene Wigner ja Leó Szilárd, jotka olivat huolissaan atomipommeista. He tulivat Einsteinin puheille, koska pelkäsivät Belgian myyvän uraania Saksalle ja hän tunsi Belgian kuningattaren. Belgian Kongossa oli suuret esiintymät uraania, josta pystyttäisiin ehkä tekemään atomipommi, joka aiheuttaisi suurta vahinkoa. Einstein kirjoittikin kirjeen Belgian hallitukselle. Koska tämä kirje ei aiheuttanut paljon mitään, Einstein kirjoitti uuden kirjeen 7. maaliskuuta 1940, molemmat tuloksetta. Nähtyään atomipommin vaikutukset Hiroshimassa, Einstein alkoi puoltaa yleisen aseistariisunnan ajatusta. Einstein kärsi valtavista henkisistä tuskista vierailtuaan Hiroshimassa ja hän tunsi itsensä tuhoon miltei suurimmaksi syylliseksi. Einsteinin luona vieraili 16. toukokuuta 1943 laivaston luutnantti, joka johti tehoräjähteisiin erikoistunutta tutkimusryhmää. Einsteinia pyydettiin laivaston neuvonantajaksi tehoräjähteisiin koskevissa kysymyksissä ja hän suostui. Tästä lähtien hänen luonaan vieraili silloin tällöin räjähdeasiantuntijoita, jotka pyysivät Einsteinia selvittämään torpedojen optimaalista räjäytystä. Näillä tutkimuksilla ei kuitenkaan ollut mitään seuraamuksia.

Organisaatio, joka huutokauppasi kuuluisien kirjailijoiden käsikirjoituksia ja antoi rahat Yhdysvaltain sotakassaan, tuli pyytämään Einsteinin suhteellisuusteorian käsikirjoitusta. Tämä oli kuitenkin tuhonnut sen suhteellisuusteorian ilmestyttyä painettuna, mutta tarjosi tilalle bivektorikenttiä koskevaa käsikirjoitustaan, ja se otettiin kiitollisena vastaan. Lisäksi hän kirjoitti uudelleen suhteellisuusteorian käsikirjoituksensa. Huutokaupassa uudelleen kirjoitetusta suhteellisuusteorian käsikirjoituksesta saatiin 6,5 miljoona dollaria ja bivektorikenttien alkuperäisestä käsikirjoituksesta viisi miljoonaa dollaria.

Kun Einstein sai tietää, että Yhdysvalloilla oli ydinpommeja, hän ystävänsä Leó Szilárdin pyytämänä kirjoitti kirjeen Rooseveltille, että oli huolissaan poliitikkojen tiedosta atomipommeista ja hallituksen kyvystä käyttää aseita oikealla tavalla. Roosevelt ehti kuitenkin kuolla ennen kuin sai kirjeen. Sodan loputtua julkaistiin Smyth report, joka kertoi atomipommin kehittelystä. Siinä mainittiin Einsteinin kirjoittaman kirje, ja siksi hän ei enää voinut olla osallistumatta keskusteluun atomipommista. Hän ei koskaan tuominnut pommien pudottamista Japaniin. Tavoitteenaan hänellä oli edelleen lopettaa sodat lopullisesti. New Yorkissa järjestettiin Nobelin muistoksi juhlatilaisuus 10. joulukuuta 1945, ja Einstein piti siellä puheen, jossa käsitteli tiedemiesten vastuuta ja syyllisyydentuntoa, ja kertoi myös omasta osuudestaan atomipommin synnyssä. Einstein vaati tässä tilanteessa rohkeita tekoja ja ajattelutapojen muutosta. Einsteinia pyydettiin erään komitean puheenjohtajaksi, joka halusi informoida suurta yleisöä ja poliitikkoja atomipommiin liittyvistä vaaroista. Einstein suostui siihen, ja olikin hyvä rahankerääjä ja propagandan tekijä. Einstein puhui usein komitean puheenjohtajana radiossa ja lehdissä. Komitea sai aluksi paljon julkisuutta, mutta lopetti toimintansa vuoden 1948 lopulla. Einstein rupesi myös sairastelemaan, ja sen syynä oli vatsanpohjan valtion turpoama.

[muokkaa] Myöhemmät vuodet

16. marraskuuta 1952 Einsteinille tarjottiin virkaa Israelin presidenttinä, mutta hän ei ottanut sitä vastaan. Israelin presidentti Chaim Weizmann oli kuollut 9. marraskuuta, ja Israelin lehdistössä oli ehdotettu tilalle Einsteinia, koska hän oli aikansa kuuluisin juutalainen, ja jos Einstein olisi presidenttinä, se korostaisi Israelin yhteyttä tieteelliseen humanismiin. Israelin pääministeri otti siksi yhteyttä Israelin Yhdysvaltain lähettilääseen puhelimella ja pyysi tätä tarjoamaan virkaa Einsteinille. Lähettiläs ei ehtinyt kysyä Einsteinilta, koska Einstein itse soitti hänelle. Hän oli kuullut asiasta tietotoimistosta. Einstein pyysi lähettilästä kertomaan Israeliin, ettei ottaisi virkaa vastaan, mutta piti tarjousta suurena kunniana. Lähettiläs ei hyväksynyt, että virka torjutaan puhelimessa, ja lähetti siksi hänelle kirjeen. Einstein oli kirjoittanut vastauksen jo valmiiksi.

Lääkärit totesivat kesällä 1950, että Einsteinin aneurysma oli alkanut kasvaa. Siitä lähtien hän tiesi kuolevansa pian. Hän allekirjoitti testamenttinsa 18. maaliskuuta 1950. Siinä määrättiin hänen käsikirjoituksensa luovutettavan Jerusalemin heprealaiselle yliopistolle. 11. huhtikuuta 1955 Einstein allekirjoitti vetoomuksen kilpavarustelua vastaan. Muutaman päivän kuluttua alkoivat suuret kivut ja hänen lääkärinsä pelkäsi, että aneurysmassa oli ilmennyt vuoto. Hänet vietiin sairaalaan ja tila parantui sen verran että hän alkoi valmistaa radiopuhetta. Puhe ei tullut koskaan valmiiksi. 18. toukokuuta yhden aikaa yöllä hän kuoli sitä ennen sanoen muutaman sanan saksaksi, joita hoitaja ei ymmärtänyt. Aneurysma oli puhjennut. Einsteinin kuoltua 76 vuoden ikäisenä Princetonin sairaalassa 18. huhtikuuta 1955 tohtori Thomas Stoltz Harvey teki hänelle ruumiinavauksen. Harvey poisti Einsteinin aivot ja säilöi ne. Myöhemmin monet tutkijat ovat etsineet aivoista yhteyksiä niiden neuroanatomisten ominaisuuksien ja Einsteinin matemaattisen lahjakkuuden välillä. Einsteinin ruumis polttohaudattiin kuolinpäivänä ilman seremonioita, ja tuhkat levitettiin hänen omasta toivomuksestaan tuntemattomaan paikkaan.

[muokkaa] Einsteinin vaimot ja naisystävät

Einstein oli hyvin läheisissä väleissä Marie Wintelerin kanssa. Albert tapasi Marien kun hän tuli opiskelemaan Sveitsiin. Wintelerin perhe lupasi Einsteinin vanhemmille pitää huolta Albertista hänen opiskellessaan Sveitsissä. Einstein ei ollut kovin innostunut suhteesta ja pyrki lopettamaan suhteen. Hän toivoi myös Marien äidin auttavan häntä pääsemään Marien ylitse. Suhde loppui lopullisesti vuoden 1897 keväällä. Syyn arvellaan olevan Einsteinin opiskelutoverissa Mileva Marićissa, jonka kanssa hän vietti aikaa Sveitsissä.

Hermann Einstein kuoli 10. lokakuuta 1902 55-vuotiaana antaen kuolinvuoteellaan luvan Einsteinin ja Mileva Maritschin avioliittoon. Einstein avioitui serbialaisen matemaatikon Mileva Marićin kanssa 6. tammikuuta 1903. Ennen avioitumista he olivat saaneet Lieserl-tyttären. Lieserlistä ei tiedetä paljoakaan, mutta todennäköistä on, että lapsi annettiin adoptoitavaksi ja menehtyi vuoden 1903 syyskuussa.^[12] Abram Ioffe väitti Einsteinin elämäkerrassa, että Mileva Marić auttoi miestään huomattavasti vaativissa laskutoimenpiteissä suhteellisuusteorian laadinnan yhteydessä. Albrecht Fölsing antaa omassa elämäkerrassaan Milevan roolista maltillisemman kuvan. Mileva Marićille ja Einsteinille syntyi kaksi poikaa, Hans Albert Einstein ja Eduard Einstein, joka syntyi 28. heinäkuuta 1910. Mileva ja lapset tulivat ensin Einsteinin mukaan Berliiniin, mutta palasivat Zürichiin jo kesäkuussa 1914. Einstein piti jo silloin avioeroa väistämättömänä.

Huhtikuussa 1916 Einstein lähti Zürichiin ja ehdotti siellä Milevalle avioeroa. Mileva ei siihen suostunut ja Einsteinin lapset eivät enää jatkossa vastanneet hänen kirjeisiinsä. Vuoden 1918 kesäkuussa Einstein ja hänen serkkunsa Elsa, josta tulisi Einsteinin vaimo, sekä Elsan kaksi lasta lähtivät lomailemaan kahdeksaksi viikoksi Itämeren rannalle. Siellä ollessaan Mileva lähetti Einsteinille kirjeen, jossa suostui avioeroon. Tämän jälkeen Einsteinin lapset kirjoittivat hänelle kirjeitä. Joulukuussa 1918 Einstein matkusti Elsan kanssa Zürichiin. Hän meni sinne opettamaan ja viemään avioeron loppuun. Avioero vahvistettiin 14. helmikuuta ja Mileva määrättiin lasten huoltajaksi. Einstein joutui sopimuksen mukaan maksamaan vuodessa 8000 Sveitsin frangia elatusapua Milevalle. Einstein julistettiin syylliseksi avioeroon, ja siksi hänellä ei ollut oikeutta avioitua seuraavien kahden vuoden aikana. Siitä huolimatta Einstein meni 2. kesäkuuta 1919 maistraatissa naimisiin serkkunsa Elsan kanssa. Einstein valitti jo pian ystävilleen ”avioliiton koettelevan raskaasti kärsivällisyyttä”. Marić vei lapset avioeron jälkeen Jugoslaviaan. Einsteinin ja Löwnthalin avioliittoon ei syntynyt yhtäkään lasta. Einstein piti molempia avioliittoja myöhemmin virheinä. Einstein ei ollut järin hyvä isä eikä uskollinen aviopuoliso, ja sosiaalisen elämän vaikeudet ovat olleet vaikuttamassa arvioon, että vuosisatansa merkittävin tiedemies olisi kärsinyt Aspergerin syndroomasta.

[muokkaa] Suhde uskontoon

Albert Einstein piti myöhemmillä vuosillaan henkiolentoihin uskomista lapsellisena^[13], eikä uskonut jumalaan, joka on antropomorfinen, itsenäinen persoonallisuus ja joka rankaisee tai palkitsee. Toisaalta hän mainitsee uskovansa Spinozan jumalaan. Jumalaan, joka on "substanssi" eli luonto.^[14] Einstein käytti erilaisissa tilanteissa hyvin paljon vertailua uskoon ja jumalaan. Kuuluisin ilmaisu on "Jumala ei pelaa noppaa".

Einstein ei uskonut jumalaan ja merkitsi moniin papereihin itsensä uskontokuntaan kuulumattomaksi. Einstein käytti myös merkintää "juutalainen".

[muokkaa] Työ ja saavutukset

[muokkaa] Annus mirabilis

Einsteinin menestyksekkäin vuosi fysiikan saralla oli 1905. Tuona vuonna hän esitteli yhteensä viisi tieteellistä julkaisua, joista jokainen vaikutti paljon modernin fysiikan kehittymiseen. Vuotta 1905 kutsutaan usein nimellä Annus mirabilis, joka tarkoittaa suomeksi ihmeiden vuosi. Tällä viitataan juuri Einsteinin töihin ja niiden vaikuttavuuteen. Alun perin Annus mirabilis termiä käytettiin vuosista, jolloin Sir Isaac Newton keksi omat teoriat.

[muokkaa] Valosähköinen ilmiö

Pääartikkeli: Valosähköinen ilmiö

Valosähköisen ilmiön selittäminen on kvanttimekaniikan kivijalka.^[15] Ilmiön avulla huomattiin sähkömagneettisella säteilyllä olevan myös hiukkasluonne aaltomaisen luonteen lisäksi. Tästä kehittyi myöhemmin käsitys aalto-hiukkasdualismi. Valosähköisessä ilmiössä on kyse siitä, että kun metallia säteilytetään tietyn taajuisella sähkömagneettisella säteilyllä kuten valolla, metallista irtoaa elektroneja. Einstein keksi, että valon energia absorboituu elektroneihin kvantteina, mutta jos säteilyllä on tarpeeksi energiaa, se saa elektronin irti metallista. Ilmiön selittämisestä Einstein sai Nobelin fysiikanpalkinnon. Valon hiukkasluonnetta vahvistavat mm. Mustan kappaleen säteily ja Comptonin sironta. Ilmiö on havaittavilla useilla aineilla, mutta parhaiten se kuvastuu juuri metalleissa. Materiaalista karanneita elektroneja kutsutaan usein fotoelektroneiksi. Fotonin energia saadaan kaavasta:

Jossa,

• h on Planckin vakio
• f on taajuus
• on jokaiselle metallille ominainen irrotustyö. Se on pienin mahdollinen energia, jolla saadaan delokalisoitunut elektroni irroitettua.
• on irronneen elektronin suurin mahdollinen liike-energia

Jos fotonin energia (Planckin vakion ja taajuuden tulo) on suurempi kuin irrotustyö (φ), elektroni ei irtoa.

Jo vuonna 1905 tiedettiin, että sähkömagneettisen säteilyn energia nousee kun säteilyn taajutta nostetaan. Vielä ei osattu kokeellisesti todistaa energian lisääntyminen suhteessa taajuuteen. Robert Millikan todisti kuitenkin vuonna 1915 Einsteinin olleen oikeassa. Millikan itse oli aikaisemmin sitä mieltä, että Einsteinin teoria on väärässä, mutta joutui toteamaan säteilyllä olevan sekä aalto- että hiukkasluonne.

Ilmiön selittäminen on vaikuttanut suuresti teknologian kehittymiseen. Valosähköistä ilmiötä käytetään hyväksi mm. elektroskoopeissa ja fotodiodeissa.

[muokkaa] Brownin liike

Pääartikkeli: Brownin liike

Brownin liikkeellä tarkoitetaan pienten hiukkasten epämääräistä liikettä nesteessä tai kaasussa. Mikroskoopilla tarkasteltaessa huomataan, että hiukkaset nesteessä liikkuvat epämääräisiä ratoja pitkin. Albert Einstein ehdotti, että satunnainen liike johtuu molekyylien lämpöliikkeestä. Brownin liike oli ensimmäinen kokeellinen todistus atomien olemassa ololle. Liike johtuu siitä, että hiukkasiin törmäilee muita hiukkasia jatkuvasti, toiselle puolelle enemmän ja toiselle vähemmän. Suurilla hiukkasilla törmäysten suhde on keskimäärin sama, jolloin suuret hiukkaset pysyvät lähes paikoillaan.

Brownin liike on nimetty 1800-luvulla eläneen kasvitieteilijä Robert Brownin mukaan. Vastaava liike on tunnettu aikaisemminkin, mutta varsinaisesti liike huomattiin vuonna 1827, jolloin Robert Brown tutki siitepölyä nesteessä. Ennen Einsteinia liikettä yritti selittää mm. Thorvald Thiele ja Louis Bachelier. Einstein ja Marian Smoluchowski huomasivat, että jos kineettinen fluiditeoria pitää paikkansa, vesimolekyylien pitäisi liikkua satunnaisesti. Tästä johtuen hiukkasiin kohdistuisi iskuja. Iskut johtaisivat Brownin havaitsemaan liikkeeseen.

[muokkaa] Suppea suhteellisuusteoria

Pääartikkeli: Erityinen suhteellisuusteoria

Ihmevuotenaan Einstein esitti teorian, jonka mukaan aika ja avaruus olisivat kytköksissä toisiinsa. Näin syntyi käsite neliulotteisesta avaruudesta (4D). Einstein esitti teoriansa Annalen der Physik-lehdessä artikkelissa, jonka nimi oli suomeksi Liikkuvien kappaleiden sähködynamiikasta. Einsteinin mukaan aika ja avaruus ovat molemmat suhteellisia, eivät absoluuttisia kuten Newton oli aiemmin todennut. Samalla Einstein kiisti eetterin olemassa olon.

Ennen Einsteinia skotlantilainen fyysikko James Maxwell arveli valon olevan aaltomaista ja myöhemmin Heinrich Hertz todisti tämän.^[16] Tuolloin arveltiin valon tarvitsevan jonkinlaisen väliaineen, eetterin, jota pitkin valo ja muu sähkömagneettinen säteily etenisi. Eetteri oli monimutkainen ja ristiriitainen käsite, eetterin piti olla samaan aikaan kovaa, nestemäistä sekä kitkatonta. Koko käsite joutui huonoon valoon, eetteriä ei edes löydetty kokeissa. Tarvittiin jotakin muutosta nykyiseen fysiikan tuntemukseen tai unohtaa väliaine, 1900-luvun alussa ehdotettiin ajan ja pituuden käsitteet pitäisi muuttaa.

1900-luvun alussa ranskalainen Henri Poincaré ja hollantilainen Hendrik Lorentz julkaisivat uusia laskelmia aika-avaruudesta ja liikkeestä.^[17] Näyttää siltä ettei Einstein on ollut kovinkaan perillä kollegoistaan vaan keskittyi omaan teoriaansa. Einstein piti aikaa ja pituutta suhteellisina käsitteinä.

Suppean suhteellisuusteorian perusperiaatteet ovat:

1. Valonnopeus on vakio, riippumatta havaitsijasta ja valolähteen nopeudesta
2. Suhteellisuusperiaate: Fysiikan lait ovat samat jokaisessa tasaisella nopeudella liikkuvassa koordinaatistossa. Avaruudessa ei siis ole mitään toisia parempaa erityispistettä tai suuntaa, jonka voisi määrätä olevan paikaltaan tai nopeudeltaan nolla.

Teorian lopputulokset ovat täysin klassisesta fysiikasta poikkeavat. Suhteellisuusteorian seurauksia ovat mm. :

• Aikadilaatio, liikkeessä olevan kappaleen aika kulkee hitaammin kuin paikallaan olevan havaitsijan
• Pituus kontraktio (Lorentz-kontraktio) kappaleen pituus pienenee mitä lähempänä sen nopeus on valonnopeutta

Einstein julkaisi suppean suhteellisuusteorian kesällä, mutta täydensi sitä muutaman kuukauden päästä kolmisivuisella artikkelilla. Samalla suppea suhteellisuusteoriaan lisättiin ehkä kaikkein kuuluisimmaksi yhtälöksi noussut E=mc². Tämä työ luetaan usein neljänneksi Annus mirabilis työksi, vaikka se on vain täydennys suppeaan suhteellisuusteoriaan.

[muokkaa] Muut työt

[muokkaa] Yleinen suhteellisuusteoria

Pääartikkeli: Yleinen suhteellisuusteoria

Yleinen suhteellisuusteoria on laajennus suppeaan suhteellisuusteoriaan. Einstein esitteli yleisen suhteellisuusteorian vuonna 1915.

Suppeassa suhteellisuusteoriassa Einstein tarkasteli tasaista liikettä. Yleisessä suhteellisuusteoriassa Einstein yleisti näkemystä ja lisäsi siihen voimia, etenkin painovoiman. Vuonna 1907 Einsteinin ollessa töissä Bernin patenttitoimistossa hän alkoi miettimään painovoimaa. Einstein ajatteli tilannetta, jossa mies oli hississä, joka putoaa vapaasti alaspäin. Mies ei tunne omaa painoaan kun hissi putoaa vapaasti painovoimakentässä. Tämän pohjalta Einstein ajatteli painovoiman olevan näennäisvoima, joka johtuu koordinaatiston valinnasta.

Einstein ajatteli liikkeen olevan aina suoraviivaista, mutta massa käyristää avaruutta lommolle ja aiheuttaa poikkeamaan suoraviivaisessa liikkeessä tämä taas havaitaan voimana. Einstein myös uudisti aikakäsitystään yleisessä suhteellisuusteoriassa. Aika on suhteellista, mutta tämän lisäksi paikallista. Avaruuden kaareutuminen vaikuttaa myös ajan kulkuun.^[18]

Myöhemmin Einstein lisäsi yleiseen suhteellisuusteoriaansa ns. kosmologisen vakion. Suhteellisuusteorian mukaan näytti siltä, että avaruus joko laajenee tai romahtaa. Einstein joutui kehittelemään jotakin, joka pitäisi maailmankaikkeuden stabiilina ja kehitti kosmologisen vakion. Myöhemmin Einstein sanoi tämän olevan hänen "suurin munaus".^[19] Kosmologinen vakio voi kuitenkin yhä pitää paikkansa. 1990-luvulla tehdyt havainnot supernovista osoittavat, että maailmankaikkeus laajene kiihtyvällä nopeudella. Tämä voidaan selittää kosmologisen vakion arvolla, joka on hieman nollasta poikkeava.

[muokkaa] EPR-paradoksi

Pääartikkeli: EPR-paradoksi

Einstein, ja myös muut fyysikot olivat tyytymättömiä kvanttimekaniikan antamaan kuvaan fysikaalisesta todellisuudesta.^[20] Tämän pohjalta Einstein, Boris Podolsky ja Nathan Rosen loivat ajatuskokeen, joka horjutti kvanttimekaniikan tukijalkaa, Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta. Heisenbergin epätarkkuusteorian mukaan esim. nopeutta ja paikkaa ei voida mitata äärettömän tarkasti yhtä aikaa. EPR-ajatuskokeen mukaan, tämä on mahdollista.

EPR-paradoksin mukaan kun lähetetään kaksi hiukkasta samasta pisteestä ja mitataan toisen hiukkasen nopeus ja toisen paikka, voidaan tämän pohjalta päätellä toisen hiukkasen paikka ja toisen aika. Ajatuskoe toi runsaasti harmaita hiuksia Niels Bohrille, joka kuitenkin sai vielä samana vuonna vastauksen valmiiksi. Niels Bohr onnistui kumoamaan EPR-ajatuskokeen.

[muokkaa] Kaiken teoria

Einstein yritti suhteellisuusteorioidensa jälkeen yhdistää kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteoriaa. Einstein työskenteli kaiken teorian parissa lähes 30 vuotta, eikä tästä huolimatta koskaan onnistunut, mutta loi pohjaa tulevalle. Einsteinin kerrotaan vielä kuolinvuoteellaan pyytäneen muistiinpanovälineitä.^[21]Einstein saattoi tehdä virheen siinä, ettei yrittänyt luoda kaiken teoriaa kvanttimekaniikan päälle.^[22] Einsteinin suurimmaksi kompastuskiveksi osoittautui suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan yhdistäminen ja kenties halu poistaa käsitteen epävarmuus fysiikasta.^[23]

Tällä hetkellä kaikkein varmin ehdokas kaiken teoriaksi on niin sanottu säieteoria.

[muokkaa] Poliittiset näkemykset

Einsteinin poliittiset ja yhteiskunnalliset näkemykset olivat sekavia ja epäloogisia. Hänen sanotaan olleen pasifisti, ja nuorena hän olikin julkisesti muun muassa ensimmäisen maailmansodan aikaan. Einstein kuitenkin osallistui sodan aikana myös tieteelliseen projektiin, jossa kehitettiin Saksan armeijalle tehokkaampia kaasuaseita. Tästä työstä Einstein hyötyi taloudellisesti. Einstein hylkäsi julkisen pasifismin Hitlerin päästyä valtaan Saksassa. Hän kannatti atomipommin kehittämistä, jottei Hitler ehtisi ensin ja jopa lähetti kollegojensa taivuttelemana Franklin D. Rooseveltille kirjeen, jossa suositteli ydinaseen kehittämiseen tähtäävän ohjelman aloittamista, mutta aseen kehittämiseen hän ei osallistunut. Sodan jälkeen hän kuitenkin kampanjoi ydinaseriisunnan puolesta. Toisaalta Saksaa ja saksalaisia kohtaan Albert Einstein ajoi ankaraa rangaistuslinjaa. Einstein oli sosialisti ja kannatti demokratiaa ja valtiojohtoista taloutta kapitalismin sijalle. Hän oli mukana monien ihmisoikeusjärjestöjen toiminnassa, ja häntä pidetään usein humanistina. 1930-luvulla hän vastusti aluksi Stalinin vainoja ja teloituksia, mutta muutti myöhemmin mielensä ja antoi stalinismille julkisen tukensa.

Einstein oli siionisti kulttuurisessa mielessä, mutta ilmaisi usein varauksia siionismin nationalistisen soveltamisen suhteen. Hän esimerkiksi sanoi eräässä puheessa: "Ymmärrykseni juutalaisuuden olennaisimmasta luonteesta vastustaa ajatusta juutalaisvaltioista rajoineen, armeijoineen ja aineellisen voiman määrää, olkoon se kuinka hillittyä tahansa." Lisäksi hän allekirjoitti New York Timesissa julkaistun avoimen kirjeen, joka tuomitsi Menachem Beginin ja hänen nationalistisen Herut-puolueensa, erityisesti sen, miten Herutin edeltäjä, Irgun, kohteli alueen alkuperäisväestöä edustaneita arabeja. Einstein kieltäytyi Israelin presidentin virasta, jota hänelle tarjottiin vuonna 1948, sanoen: "Politiikka on vain tätä päivää, mutta yhtälöt ovat ikuisia." Einstein kuitenkin vaikutti voimakkaasti esimerkiksi Jerusalemin yliopiston toiminnan aloittamiseen.

FBI keräsi 1 427-sivuisen kansion Einsteinin toiminnasta ja suositteli, että hänelle ei myönnettäisi kansalaisuutta. Perusteena vedottiin Yhdysvaltojen lainsäädäntöön (Alien Exclusion Act) ja Einsteinin kytkökset kommunismiin.^[24]

[muokkaa] Einsteinin älykkyys

Täydellä varmuudella ei voida sanoa, oliko Einstein lapsinero vai ei. Todennäköisimmin kuitenkin oli^[25], sillä Einstein hallitsi huomattavasti enemmän algebraa, mitä koulussa oli opetettu. Einstein onnistui omatoimisesti todistamaan Pythagoraan lauseen oikeaksi.^[26]

Einsteinin on tutkimusten perusteella todettu sairastaneen Aspergerin syndroomaa. Tutkimus on kuitenkin tehty Einsteinin kuoleman jälkeen, joten suoria viitteitä tästä ei voida esittää. Tauti kuuluu autismi tauteihin ja on lievä autismin muoto. Aspergerin syndroomaan sairastuneilla on heikko sosiaalinen älykkyys eli he eivät kykene erottamaan kanssaihmisten tunteita. Voi olla, että Einsteinin lahjakkuuden kääntöpuolella on heikko sosiaalinen älykkyys. Hans Asperger on todennut: ”Näyttää siltä, että menestyminen tieteissä tai taiteissa edellyttää aina ripauksen autismia.”^[27]

[muokkaa] Aivot

Pääartikkeli: Albert Einsteinin aivot

Albert Einsteinin kuoltua vuonna 1955 patologi Thomas Harvey poisti Einsteinin aivot. Harvey suoritti toimenpiteen ennen kuin Einsteinin kuolemasta oli kulunut seitsemän tuntia. Harvey alkoi tutkimaan aivoja, mutta vastoin odotuksia hän ei löytänyt mitään mikä olisi poikennut normaalista. Asiaa ei sen jälkeen tutkittu, kunnes vuonna 1999 Sandra Witelson tutki kollegoidensa kanssa uudelleen Harveyn säilyttämiä näytteitä. Ryhmä huomasi avioissa kolme poikkeusta. Aivoissa ei ollut otsalohkoon kuuluvaa reunanpäällyspoimusta, päälakilohko oli 15% normaalia suurempi ja molempien päälakilohkot olivat symmetriset. Normaalisti eripuolten päälakilohkot ovat epäsymmetriset. ^[28] Päälakilohkon uskotaan liittyvän matemaattiseen ajatteluun ja kolmiulotteiseen hahmottamiskykyyn liittyvät asiat ja reunanpäällyspoimutuksen puuttuminen mahdollisti paremmat yhteydet lohkojen välillä. Tämä mahdollisti Einsteinille hyvät taidot kolmiulotteiselle hahmottamiselle. Einstein sanoi hahmottavan ongelmia ennen kaikkea visuaalisesti.

[muokkaa] Einsteinin vaikutus tekniikkaan

Arkipäivän tasolla Einsteinin vaikutus on ollut merkittävää. Jo vuonna 1917 Einstein esitteli stimuloidun emission, jonka myöhemmin toteutettiin laserina. Valokennojen toiminta perustuu valosähköiseen ilmiöön, jonka Einstein selitti ja niin loi pohjan sen kehittämiselle aurinkokennojen ja ovisilmien kaltaisiin käytännön sovelluksiin. Lisäksi Einsteinin avainoivallus oli se, että valo kvanttiutuu luonnostaan. Tämä loi pohjaa kvanttimekaniikalle, jota käytetään sellaisenaan esimerkiksi kemiassa proteiinien laskostumisen simulointiin lääkekehitystä varten, sekä elektroniikkatutkimuksessa. Suhteellisuusteorian merkittävä käyttökohde on GPS-paikannus. Einstein myös paransi jääkaapin toimintaa kehittämällä tehokkaampia lämpöpumppuja. Nuoruudessaan Einstein kehitteli myös wankelmoottorilla toimivaa moottoripyörää.^lähde?

[muokkaa] Einstein populaarikulttuurissa

Yhdeksi kuuluisimmaksi kuvasta on muodostunut UPI:n Arthur Sassen valokuva Einsteinista hänen 72-vuotissyntymäpäivänä kuvattu kuva. Einstein oli väsynyt ja kyllästynyt hymyilemiseen. Arthur Sassen pyytäessä Einsteinia hymyilemään Einstein näytti kieltä hymyn sijasta (kts. kuva).

Einstein on ollut suurena innoittajana romaaneille, elokuville ja näytelmille. Esimerkiksi vuonna 2005 julkaistu Jean-Claude Carrierin romaani Einstein S'il Vous Plait (engl. Please, Mr. Einstein), Nicolas Roegin elokuva Insignificance, Fred Schepisin elokuva I.Q., Einstein oli myös aiheena Philip Glassin oopperassa Einstein on the Beach.

Sanasta "Einstein" on tullut synonyymi nerokkuudelle ja nerolle. Einstein-nimitykseen kytkeytyy useissa tilanteissa sarkasmia, jotakin henkilöä voidaan kutsua Einsteiniksi, mikäli hän ei ymmärrä jotakin asiaa.

YK julisti vuoden 2005 fysiikan vuodeksi, Albert Einsteinin suppean suhteellisuusteorian täytettyä 100-vuotta. Vuotta juhlittiin erityisesti Albert Einsteinia ja hänen saavutuksiaan.

[muokkaa] Muita merkityksiä Einsteinille

• Valokemiassa käytetty yksikkö einstein on nimetty Albert Einsteinin mukaan. Yksi einstein vastaa yhden fotonin energiamäärää kerrottuna Avogadron luvulla
• Alkuaine einsteinium on nimetty hänen mukaansa
• Asteroidi 2001 Einstein on nimetty hänen mukaansa
• Albert Einstein -palkinto
• Albert Einstein rauhanpalkinto
• HEAO-2 nimettiin Einstein-observatorioksi
• TV-ohjelma Nelosella

[muokkaa] Einsteinin elämä kronologisesti

• 1879 maaliskuun 14. Albert Einstein syntyy
• 1880 kesäkuun 21. Einsteinit muuttavat Müncheniin
• 1881 marraskuun 18. Einsteinin sisko Maja syntyy
• 1885 lokakuun 1. Einstein aloittaa koulun Peterschulen katolisessa koulussa
• 1888 lokakuun 1. Einstein aloittaa Luipold-lyseossa
• 1894 kesäkuussa perhe muuttaa Milanoon, mutta Einstein jää Müncheniin. Joulukuun 29. Einstein jättää lyseon tutkintoa suorittamatta ja matkustaa Milanoon vanhempiensa luokse

• 1895 lokakuun alussa hän osallistuu Sveitsin teknillisen korkeakoulun pääsykokeisiin läpäisemättä niitä. 26. hänet hyväksytään Aaraun kantonikoulun ammattipuolelle
• 1896 tammikuun 28. sanoutuu irti Saksan kansalaisuudesta, lokakuun 3. päästötodistus, ja sen ansiosta hänellä on oikeus opiskella Sveitsin teknillisessä korkeakoulussa
• 1901 helmikuun 21. Sveitsin kansalaisuus, joulukuun 18. hakee virkaa Patenttitoimistosta Bernissä
• 1902 Einsteinin ja Mileva Maricin tytär syntyy, kesäkuun 23. aloittaa työt patenttitoimistossa Bernissä, lokakuun 10. Einsteinin isä kuolee
• 1903 tammikuun 6. Einstein ja Mileva Maric avioituvat
• 1904 Einsteinin ja hänen vaimonsa poika Hans Albert syntyy
• 1905 Einstein julkaisee erityisen suhteellisuusteorian, Brownin liikkeen teorian ja valosähköisen liikkeen
• 1909 toukokuun 7. Einstein nimitetään Zürichin yliopiston professoriksi
• 1910 heinäkuun 28. toinen poika Eduard syntyy
• 1911 elokuun 23. Einstein vannoo virkavalan Prahan yliopistossa
• 1912 tammikuun 30. Einstein nimitetään professoriksi Zürichin yliopistossa
• 1914 huhtikuussa Einstein muuttaa Berliiniin professoriksi, kesäkuussa Mileva ja lapset palaavat Zürichiin ilman Einsteinia
• 1915 marraskuussa Einstein julkaisee yleisen suhteellisuusteorian
• 1919 helmikuun 14. avioero Milevasta, heinäkuun 2. avioituu Elsan kanssa
• 1922 lokakuun 8. lähtee matkalle Japaniin, marraskuun 9. hänelle myönnetään Nobel-palkinto *1925 huhti-kesäkuussa matka Etelä-Amerikkaan
• 1930 joulukuussa matka Yhdysvaltoihin. Paluu maaliskuussa 1931
• 1931 joulukuussa matka Yhdysvaltoihin
• 1932 elokuussa nimitys Princetoniin. Einstein ottaa sen vastaan lokakuussa 1933, joulukuussa matka Yhdysvaltoihin
• 1933 Palattuaan Eurooppaan maaliskuussa Einstein katkaisi kaikki suhteet Saksaan, ja ennen paluutaan Yhdysvaltoihin matkustaa Englantiin kesäkuussa, ja palaa Yhdysvaltoihin lokakuun 17.
• 1936 joulukuun 20. Elsa kuolee Princetonissa
• 1939 kirjoittaa Rooseveltille kirjeen atomipommeista
• 1948 elokuun 4. Mileva kuolee
• 1951 Maja kuolee Princetonissa
• 1955 huhtikuun 18. Albert Einstein kuolee

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Fölsing, Albrecht (1999): Albert Einstein: Elämäkerta. (Alkuteos: Albert Einstein: Eine Biographie, 1995.) Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-27-5.
• Jukka Maalampi: Maailmanviiva: Albert Einstein ja moderni fysiikka (Ursa)
• Kuznetsov Boris: Einstein Elämä. Kuolema. Kuolemattomuus. Progress. Moskova 1985

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjalähteet

• Fölsing, Albrecht (1999): Albert Einstein: Elämäkerta. (Alkuteos: Albert Einstein: Eine Biographie, 1995.) Suomentanut Seppo Hyrkäs. Helsinki: Terra Cognita. ISBN 952-5202-27-5.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Albert Einstein elämäkerta s. 125
2. ↑ ^{2,0 2,1} Albrecht Fölsing: "Albert Einstein Elämäkerta", 1999
3. ↑ Dudley Herschbach, Einstein as a Student Department of Chemistry and Chemical Biology, Harvard University, Cambridge, Massachusetts, USA. Luettu 9. huhtikuuta 2007.  (englanniksi)
4. ↑ Autobiograpisches, sivu 7
5. ↑ Albert Einstein elämäkerta s. 42
6. ↑ Albert Einstein elämäkerta s. 53
7. ↑ Albert Einstein elämäkerta s. 53
8. ↑ Einstein Carl Seeligille Princetonissa 8. huhtikuuta 1952, teoksessa ETH
9. ↑ Albert Einstein elämäkerta s. 77
10. ↑ Albert Einsteinin elämäkerta s. 86
11. ↑ Albert Einsteinin elämäkerta s. 98
12. ↑ Albert Einstein elämäkerta s. 108
13. ↑ Ilpo V. Salmi, Albert Einstein – fyysikko, ihminen, humanisti, pasifisti syksy 2007. . Luettu 9. huhtikuuta 2007.
14. ↑ Ilpo V. Salmi, Albert Einstein – fyysikko, ihminen, humanisti, pasifisti syksy 2007. . Luettu 9. huhtikuuta 2007.
15. ↑ Kimmo Forsman, Menneisyyden kautta tulevaisuutta kohti ABB. Luettu 9. huhtikuuta 2007.
16. ↑ Einstein hylkäsi eetterin 5.7.2005. Helsingin Sanomat. Luettu 9.4.2007.
17. ↑ Einstein hylkäsi eetterin 5.7.2005. Helsingin Sanomat. Luettu 9.4.2007.
18. ↑ Kari Enqvist, Aika suhteellisuusteoriassa ja sen takana . Luettu 9. huhtikuuta 2007.
19. ↑ Kari Enqvist, Muuttuiko kaikkeutemme kuva? . Luettu 9. huhtikuuta 2007.
20. ↑ Kyösti Blinnikka, Einstein-Podolsky-Rosen-paradoksi (EPR-paradoksi) ja Bellin teoreema 1989. . Luettu 9. huhtikuuta 2007.
21. ↑ Yle, Prisma: Einstein ja kaiken teoria . Luettu 9. huhtikuuta 2007.
22. ↑ Seppo Linnaluoto, Esitelmä yhtenäisteorioista Ursa. Luettu 9. huhtikuuta 2007.
23. ↑ Part 1: Einstein's Unfinished Symphony BBC. Luettu 9. huhtikuuta 2007.  (englanniksi)
24. ↑ Federal Bureau of Investigation - Freedom of Information Privacy Act FBI. Luettu 9. huhtikuuta 2007.  (englanniksi)
25. ↑ Michael J. A. Howe, Young Einstein: Myth and Reality Cambridge University Press. Luettu 9. huhtikuuta 2007.  (englanniksi)
26. ↑ Ilpo V. Salmi, Albert Einstein – fyysikko, ihminen, humanisti, pasifisti syksy 2005. . Luettu 9. huhtikuuta 2007.
27. ↑ Risto Rasilainen, Aspergerin ”insinööri-syndrooma” 15. syyskuuta 2006. Kristillisdemokraatit.fi. Luettu 9. huhtikuuta.
28. ↑ Jarmo Vestola, Albert Einstein 12.04.2001. . Luettu 9. huhtikuuta 2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• YLE Elävä arkisto - Albert Einstein
• Kuvia Albert Einsteinin teoksista
• Albert Einstein Gutenberg.org:ssa
• Einsteinin ja Jumalan välinen suhde
• Albert Einsteinin sanomia lauseita
• American Institute of Physicsin ylläpitämä sivu Einsteinista ja kuvia
• Albert Einstein Nobelprize.org:ssa
• Leiwen Hun ylläpitämä sivu. Kerätty paljon linkkejä eri sivustoille.
• Suhteellisuusteoriaa suomeksi
• Linkki kooste Albert Einsteinista
• Kuvia: http://th.physik.uni-frankfurt.de/~jr/physpiceinstein.html
• FBI:n keräämä 1 427 sivuinen dokumentti Einsteinista: http://foia.fbi.gov/foiaindex/einstein.htm