Linda Lampenius
Wikipedia
Linda Lampenius (Suomen ulkopuolella käyttää myös taiteilijanimeä Linda Brava, 26. helmikuuta 1970, Helsinki) on suomalainen viulutaiteilija ja julkisuuden henkilö. Hän on saanut muusikkona tunnustusta ja huomiota ennen kaikkea ulkomailla, ja Suomessa suuri yleisö tunteekin hänet parhaiten lähinnä Playboyn artikkelista, vierailusta Baywatch -tv-sarjassa ja jo vuosia kestäneestä asemastaan suomalaisen sensaatiolehdistön kestojulkkiksena.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tausta
Lampenius syntyi kulttuuriperheeseen, jossa hänen äitinsä Ulla Eklund on näyttelijä ja laulaja, ja isänsä Börje Lampenius näyttelijä, laulaja, ohjaaja sekä säveltäjä. Lampenius kasvoi musiikin ja teatterielämän ympäröimänä esiintyen jo kolmivuotiaana Svenska Teaternissa ja mukana teatterin kiertueella Ruotsissa ja Norjassa. Kolmen vanhana Lampenius aloitti myös musiikkileikkikoulun, ja viisivuotiaana oli viulunsoiton vuoro.
[muokkaa] Musiikillinen ura
[muokkaa] Klassinen musiikki
Lampenius aloitti uransa kahdeksanvuotiaana Helsingin Juniorijousissa toimien orkesterin solistina ja konserttimestarina. Maailman johtaviin nuoriso-orkestereihin kuuluva Juniorijouset teki lukuisia konserttikiertueita muun muassa Yhdysvaltoihin, Kanadaan ja Japaniin. Jo 11-vuotiaana oli Lampeniuksen virallisen debyytin vuoro, kun hän soitti Radion sinfoniaorkesterin solistina.
Lampenius opiskeli Sibelius-Akatemiassa muun muassa Nachum Erlichin johdolla sekä Maurizio Fuksin alaisuudessa Bloomingtonissa. Lampenius soitti Ofelia-kvartetissa ja johti Jorma Panulan orkesteria seitsemän vuotta keikkaillen samalla Tapiola Sinfonietoissa ja Helsingin kaupunginorkesterissa ennen varsinaista pestiään Suomen Kansallisoopperan orkesterissa vuosina 1994-1996. Orkesterimusiikkona vakaata uraa luonut Lampenius esiintyi myös soolokonserteissa, mutta vuonna 1996 hän päätti kuitenkin siirtyä kokonaan soolouralle.
Lampenius on esiintynyt ympäri Eurooppaa, Yhdysvaltoja sekä Aasiaa monien tunnustettujen pianistien ja eurooppalaisten orkestereiden säestyksellä. Näistä mainittakoon muun muassa Timo Koskinen, Natalia Lehtinen, Laura Mikkola, Folke Gräsbeck ja John Lenehan sekä useita suomalaisia kaupunginorkestereita unohtamatta Tukholman Sinfonietta ja La Scalan sekä BBC Walesin orkesterit.
Lampenius esiintyi ja soitti EMI Classicsin artistina vuosina 1998-2002, ja tällöin hän julkaisi myös klassisen musiikin debyyttialbuminsa maailmanlaajuisesti. Lampeniuksen Ave Maria -musiikkivideo pyörii nykyäänkin CFMTV-kanavalla, joka on maailman ensimmäinen kokonaan klassiselle musiikille omistettu kanava.
Lampenius on soittanut klassista musiikkia konserttiyleisön lisäksi myös muun muassa presidentti Martti Ahtisaarelle, yhdysvaltalaisille senaattoreille, Ruotsin hoville, Monacon ruhtinasperheelle ja EU:n huippukokouksessa.
Lampenius soittaa vuoden 1781 Gagliano -antiikkiviulua.
[muokkaa] Pop/rock -musiikki
Lampeniusta pyydettiin soittamaan vähän kevyempää musiikkia vuoden 1996 televisiohaastattelussaan. Nopeasti ilmestyikin Lampeniuksen pop-albumi, joka myi kultaa Skandinaviassa, ja jonka esikoissingle Violator toi Lindalle Dean Martin Boozing Societyn Vuoden tulokas- ja Ura-palkinnot. Lampenius on soittanut albumin materiaalia monissa eri tilaisuuksissa; muun muassa Björn Borgin muotinäytöksissä, musiikkitapahtumissa sekä Linda-tuotteiden pr-keikoilla Suomessa ja Ruotsissa.
Pop- ja rockmateriaalia Lampenius on soittanut myös Lordi Andrew Lloyd Webberin Sydmontonin festivaaleilla, jossa Lampeniuksella oli oman konserttinsa lisäksi myös pääosa musikaalimaestron teoksessa 'Metal Philharmonic'. Kevyenmusiikin keikat Lampenius on heittänyt myös muun muassa Tukholman Globenissa, Helsingin Hartwall Areenalla, Lontoon Royal Albert Hallissa, Monacon Sporting Clubilla sekä yhdysvaltalaisissa tv-ohjelmissa, Playboy Mansionissa ja tv-sarjoissa Baywatch ja Fame L.A.
Charlie Jones ja Chris Blackwell, jotka olivat lainassa Led Zeppelinistä tunnettujen Jimmy Pagen ja Robert Plantin kiertueyhtyeestä, sävelsivät, sovittivat ja tuottivat yhdessä XTC:n kitaristin Dave Gregoryn ja tuottaja Craig Leonin kanssa Lampeniukselle rockmateriaalia vuonna 1999, jolloin he myös valmensivat tätä sähköviulun saloihin. Lampenius on kirjoittanut musiikkia myös itse suomalaisen Lauri Järvilehdon kanssa 2000-luvun alkupuolella.
Vuonna 2002 Tukholmaan muuttanut Linda esiintyi suuren show-ravintolan Hamburger Börsin Fantastix -varietee-esityksen pääosassa vuonna 2003, jolloin hänet nähtiin myös Royal Albert Hallissa Rhapsody in Rock -showssa.
[muokkaa] Kansanmusiikki
Lampenius aloitti kansanmusiikin soittamisen suositun ruotsalaisen muusikon Kalle Moraeuksen kanssa asuttuaan Ruotsissa jo jonkin aikaa. Yhdessä Moraueksen kanssa Lampenius on tehnyt Ruotsissa kaksi suurta ja lähemmäs 60 konserttia kattavaa konserttikiertuetta sekä esiintynyt monissa muissa Moraeuksen konserteissa artistivieraana - omia kansanmusiikki- ja klassisia konserttejaan unohtamatta.
Lampenius on työskennellyt monien ruotsalaisten huippumuusikoiden kanssa Bengan Janssonista Benny Andersonin BAO-orkesteriin, jonka muusikoita kuullaan myös Lindan kolmannella ja kokonaan kansanmusiikkia Suomesta ja Ruotsista esittelevällä albumilla.
Vaikka Lampeniuksen pääpaino on ollut kansanmusiikissa jo kolmisen vuotta, sen lisäksi hän soittaa edelleen myös pop- ja rockmusiikkia sekä klassista. Linda on mukana tällä hetkellä myös Grace -yhtyeessä.
[muokkaa] Albumit & DVD
- Linda Lampenius - Audiovox Records - 1997
- Linda Brava - EMI Classics - 1999
- Nordic Light - Ladybird - 2005
- Classic FM [2003] DVD - BMG Music Programming - 2003
[muokkaa] Muut urat
[muokkaa] Malli
Lampenius solmi mallisopimuksen Björn Borgin kanssa 1996. Lampenius toimi BB:n uima-asu- ja alusvaatesarjojen mallina ja kampanjakasvona vuosina 1996-1998, ja häntä nähtiin printtimainoksien lisäksi myös muotinäytöksissä viulua soittaen. Linda on ollut myös Lacroixin malli Englannissa esiintyen brändin printtimainoksissa sekä pr-tilaisuuksissa.
Lampenius on poseerannut myös monille julkaisuille; muun muassa alusvaatekuvissa GQ:lle ja Jacques Azaguryn iltapukuja esitelevässä kuvasarjassa Hello! -lehdelle. Playboyn tekemän laajan artikkelin yhteydessä Lampeniuksesta julkaistiin myös alastonkuvia, mutta kyse ei ollut varsinaisesta mallintyöstä.
[muokkaa] Näyttelijä
Lapsuuden teatteriroolien lisäksi Linda on esiintynyt monissa tv- ja elokuvarooleissa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suurinta huomiota ovat saaneet vierailut yhdysvaltalaisissa suosikkisarjoissa Fame L.A ja Baywatch.
[muokkaa] Linda-siideri
Vuonna 1997 Lampenius antoi nimensä ja kasvonsa uudelle siiderille, jota myytiin neljättä miljoonaa litraa vuoteen 2000 mennessä.
[muokkaa] Politiikka
Lampenius on toiminut Helsingin kaupunginvaltuutettuna 1996-2000, ja hän on Suomen Turismilähettiläs Ruotsissa.
[muokkaa] Lehdistössä
Suomalaisen median lisäksi myös kansainvälinen lehdistö on julkaissut monia artikkeleita Lampeniuksesta ja ennen kaikkea hänen urastaan.
Muun muassa New York Times, The Times ja kulttuuriliitteensä kannen Lampeniukselle omistanut Sunday Times sekä Los Angeles Daily News ovat haastatelleet ja julkaisseet jutut Lindasta, joka on huomioitu eurooppalaisen New Scientistin pääkirjoituksessakin.
Klassisen musiikin julkaisut ovat antaneet kiitosta Lampeniukselle tämän klassisesta levystä aina arvostetuimpia Gramophonea ja kansikuva-artikkelin tehnyttä Classic FM Magazinea myöten. Muso ja Q-Magazine ovat myös julkaisseet omat artikkelinsa.
Lisäksi naisten- ja miestenlehdistä esimerkiksi Elle, Vogue ja Details, joka valitsi Lindan vuoden tulokkaaksi seksi- ja musiikkisarjoissaan, sekä kymmenen sivun julkkis-kansikuva-artikkelin tehnyt Playboy ovat olleet osaltaan kertomassa Lampeniuksen musiikillisista vaiheista.
Brittiläiset tabloiditkin ovat kirjoittaneet Lampeniuksesta, ja muun muassa The Sun nosti hänet etusivulleen arvioiden hänet maailmankuulua viulistia Vanessa-Maeta paremmaksi.
[muokkaa] Tv
Lampenius sai ensimmäisen kerran huomiota eurooppalaisissa tv-ohjelmissa oltuaan Björn Borgin viulua soittava malli.
Sittemmin Lampenius on vieraillut ja esiintynyt monissa puhe- ja viihdeohjelmissa lähes kaikkialla Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Lampenius on ollut vieraana muun muassa kahdessa BBC:n suosituimmassa aamuohjelmassa Big Breakfastissa ja This Morningissa, Italian päätelevisiokanavan Rai Unon ohjelmassa sekä tehnyt haastatteluja ITV-, Channel 4-, ABC-, FOX TV-, CNN- ja NBC -kanaville.
Lampeniuksen esiintymisiä on nähty vuosien varrella myös tv:ssä, ja muun muassa hänen Lontoon Royal Albert Hallissa vuonna 1997 nähty pop/rock -show välitettiin kotikatsomoihin BBCn toimesta.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Björkqvist Jeanette (2000): Minun kaupunkini. Tunnetut suomalaiset kertovat Helsingistä. Espoo. ISBN 951-50-1137-X, ruotsinkielinen laitos ISBN 951-50-1118-3, englanninkielinen laitos ISBN 951-50-1119-1.
- Linda Lampenius: Linda (2003). Toimittanut Tuula Palmunen. Helsinki. ISBN 951-0-27336-8.
