Nerva
Wikipedia
Marcus Cocceius Nerva (8. marraskuuta 30[1]—27. tammikuuta 98) oli Rooman keisari vuosina 96—98. Hän oli viimeinen italialaiseen perheeseen Italiassa syntynyt keisari. Hänestä katsotaan alkaneen ns. viiden hyvän keisarin kausi, joka kesti 84 vuotta.
Nerva kuului vanhaan roomalaiseen ylimyssukuun ja hän oli keisari Tiberiuksen jälkeläinen. Hän oli saavuttanut keisari Neron suosion ihailemalla tämän taiteellisia kykyjä ja auttamalla erään Neron vastaisen salaliiton selvittelyssä. Myös keisari Vespasianuksen aikana Nerva oli hovin suosiossa. Sen sijaan Domitianuksen hallintokauden loppupuolella hän joutui epäluuloisen keisarin epäsuosioon, mistä syystä hän oli ehkä osallisena salaliitossa, joka vuonna 96 johti Domitianuksen murhaan. Joka tapauksessa Nerva huudettiin keisariksi jo samana päivänä kun Domitianus murhattiin.
Salaliittolaiset halusivat Nervan keisariksi todennäköisesti siksi, koska hän oli jo 65-vuotias ja lapseton. Hänet tunnettiin myös järkevänä miehenä, jolla oli hyvät suhteet senaattiin. Monet muistivat sen, millaiseen kaaokseen keisari Neron murha (tai oikeammin pakotettu itsemurha) oli johtanut vuonna 68, joten Domitianuksen murhan jälkeen pelättiin samantyyppisen kaaoksen uusiutumista. Nervan toivottiin olevan sellainen valinta keisariksi, joka kelpaisi kaikille Rooman valtaryhmittymille.
Nervan valinta ei kuitenkaan ollut täysin onnistunut. Domitianus oli ollut suosittu sotilaiden keskuudessa, joten ei ollut yllättävää, että Nerva joutui nopeasti vaikeuksiin pretoriaanikaartin kanssa, varsinkin kun hänellä itsellään ei ollut sotilastaustaa. Vuonna 97 pretoriaanikaarti piiritti keisarillisen palatsin ja otti Nervan panttivangiksi. Nerva joutui suostumaan kaartin vaatimuksiin ja luovutti sille kaksi Domitianuksen murhanneen salaliiton jäsentä tapettavaksi.
Nerva pyrki saavuttamaan kansan suosion jakamalla köyhille maata ja alentamalla veroja. Yläluokan suosion hän puolestaan pyrki varmistamaan perumalla edeltäjänsä maastakarkotukset ja lupaamalla senatille, ettei teloituttaisi senaattoreita edeltäjänsä Domitianuksen tapaan.
Nervan merkittävin teko oli varmastikin hänen seuraajansa valinta. Ylä-Germanian maaherra Marcius Ulpius Trajanus oli valtakunnan maineikkaimpia kenraaleja, ja valitsemalla hänet seuraajakseen Nerva vahvisti periaatteen ”paras mies periköön keisariuden”. (Periaatteeseen tuli särö vasta vuonna 180, kun keisariksi tuli Marcus Aureliuksen kelvoton poika Commodus.)
Nerva kuoli halvaukseen tammikuussa 98. Trajanus kunnioitti Nervaa siirtämällä hänen tuhkansa Augustuksen mausoleumiin.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Alf Henrikson (1993): Antiikin tarinoita 1-2. WSOY. ISBN 951-0-18515-9.
- Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto (2000): Rooman keisarit. Karisto. ISBN 951-23-4094-1.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Joidenkin tietojen mukaan Nerva syntyi vasta vuonna 35.
Edeltäjä Domitianus |
Rooman keisari |
Seuraaja Trajanus |