Suomen presidentinvaali 1919
Wikipedia
Ensimmäinen Suomen presidentinvaali järjestettiin vuonna 1919. Tasavallan presidentiksi valittiin Kansallisen Edistyspuolueen ehdokas Kaarlo Juho Ståhlberg, jonka merkittävin kilpailija vaalissa oli Kokoomuksen ja RKP:n ehdokas, valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim.
Tasavallan presidentin valitsi vuoden 1919 vaalissa eduskunta. Poikkeuksellinen valintatapa johtui itsenäistymistä seuranneen runsaan puolitoista vuotta kestäneen epävakaan tilanteen (sisällissota ja edelleen vallinnut sotatila sekä valtiomuototaistelu) jälkeen tavoitteesta saada presidentti aloittamaan toimessaan mahdollisimman nopeasti hallitusmuodon 94 §:n siirtymäsäännöksen nojalla sekä hyvityksenä tasavaltaa tukeneille sosiaalidemokraateille, jotka olivat kannattaneet eduskunnan suorittamaa presidentinvalintaa pysyväksi vaalitavaksi.
[muokkaa] Eduskunnan suorittama vaali
| ehdokas | asettanut puolue |
äänet |
|---|---|---|
| K. J. Ståhlberg | Edistyspuolue | 143 |
| C. G. E. Mannerheim | Kokoomus ja RKP | 50 |
| L. K. Relander | Maalaisliitto | 1 |
| Väinö Tanner | SDP | 1 |
| Suomen presidentin valinta |  |
||
| Eduskunnan vaali | 1919 | 1946 | ||
| Valitsijamiesvaali | 1925 | 1931 | 1937 | 1940 | 1943 | 1950 | 1956 | 1962 | 1968 | 1978 | 1982 | 1988 | ||
| Poikkeuslaki | 1944 | 1974 | ||
| Suora kansanvaali | 1988 | 1994 | 2000 | 2006 | 2012 | ||
