Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi

Wikipedia

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin eli Etykin ensimmäinen vaihe oli ulkoministerien kokous Helsingissä vuonna 1973 ja toinen Genevessä järjestetty konferenssi vuosina 1973-75.

Liennytysajattelu oli 1970-luvun puolivälissä ylimmillään. Ministeri Max Jakobson on muistellut Suomen ideoiman huippukokouksen olleen tarkoitettu lähinnä väistöliikkeeksi, jonka avulla Suomi säilyttäisi puolueettoman aseman idän ja lännen kiistellessä. Myöskään presidentti Urho Kekkonen ei uskonut, että Neuvostoliiton esittämää konferenssia edes järjestettäisiin. He ehdottivat silti pitopaikaksi Helsinkiä, ja yllättäen asiat etenivätkin siihen suuntaan, että kokous toteutuikin.

Valmisteluihin kuului muun muassa laitapuolen kulkijoiden laajamittainen siivoaminen Helsingistä valtiovieraiden alta.

Etykin kolmanneksi vaiheeksi kutsuttu huippukokous järjestettiin Helsingin Finlandia-talossa heinä- ja elokuun vaihteessa vuonna 1975. ETYK:n päätösvaiheen avasi Vatikaanin ulkoministeri Agostino Casaroli joka toimi pääätösvaiheen puheenjohtajana. Mukana olivat 35 maan valtionpäämiehet: Albaniaa lukuun ottamatta kaikki Euroopan valtiot sekä Yhdysvallat ja Kanada. Kokoukseen osallistuivat mm. Neuvostoliiton johtaja Leonid Brežnev, Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford, Italian pääministeri Aldo Moro, Ranskan presidentti Valery Giscard d’Estaing, Ruotsin pääministeri Olof Palme, Länsi-Saksan liittokansleri Helmut Schmidt, DDR:n puoluejohtaja Erich Honecker ja Romanian presidentti Nicolae Ceauşescu. Presidentti Urho Kekkonen toimi kokouksen isäntänä. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen suurimpia tapahtumia Suomessa Helsingin olympiakisojen ohella.

1. elokuuta allekirjoitettiin kokouksen päätösasiakirja. Kirjoittamisen aloitti liittokansleri Schmidt ja sen päätti Jugoslavian presidentti Josip Broz Tito. Päätösasiakirja jakautui neljään koriin. Ensimmäinen käsitteli Euroopan turvallisuuskysymyksiä, toisessa päätettiin yhteistyöstä mm. taloudessa, tieteessä ja ympäristönsuojelussa, kolmas koski yhteistoimintaa humanitaarisilla aloilla ja neljäs konferenssin seurantaa ja tulevia kokouksia.

Läntiset kriitikot arvelivat tuoreeltaan sopimuksen sinetöineen Euroopan kahtiajaon. Toisaalta jälkikäteen on ajateltu, että lisääntynyt kulttuurivaihto ja etenkin ihmisoikeuskysymysten nostaminen esille edistivät toisinajattelijoiden liikehdintää itäisessä Euroopassa ja olivat johtamassa syksyn 1989 vallansiirtoihin sosialistisissa maissa sekä myöhemmin Neuvostoliiton lakkaamiseen valtiona. Sopimuksen innoittamana useisiin Varsovan liiton maihin syntyi niin sanottuja Helsinki-ryhmiä ajamaan ihmisoikeusasiaa sekä edistämään ajatuksen ja ilmaisun vapautta.

Kokouksen jälkeen alettiin kansainvälisessä lehdistössä yleisesti puhua Helsingin hengestä ja liennytys-termi liitetään yleensä Etykin huippukokoukseen. Suomen kansainvälistä asemaa tilaisuus joka tapauksessa vahvisti.

Etykin seurantakokous järjestettiin Helsingissä vuonna 1992. Etykin seuraajaksi perustettiin 1994 Etyj eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.

Urho Kekkosen museossa Tamminiemessä Helsingissä meni 26.2.2006 asti näyttely Ety-prosessin 30-vuotisesta historiasta ja vuoden 1975 huippukokouksesta.