Schlieffen-suunnitelma
Wikipedia
Schlieffen-suunnitelma ensimmäisessä maailmansodassa käytetty Saksan sotasuunnitelma päävihollisiaan Ranskaa ja Venäjää vastaan. Tarkoitus oli nopealla, voimakkaalla iskulla vallata Ranska, ja sitten kääntää hyökkäys Venäjää vastaan. Saksan piti suunnitelmalla välttyä joutumasta kahden rintaman sotaan, joka kuluttaisi joukkoja ja johtaisi Saksan häviöön. Avainasemassa oli nopea Ranskan valtaus. Sen kantavana ajatuksena oli "pyöröoviliike", jossa Saksan joukot eivät hyökkäisi suoraan Ranskan linnoitettua Saksan vastaista rajaa puolustavia joukkoja kohti vaan kiertäisivät puolueettomien Belgian, Luxemburgin ja Alankomaiden kautta ranskalaisen puolustusrintaman sivustaan ja selustaan pyöröoven liikkeen kaltaisesti tarkoituksenaan saarrostaa Ranskan armeija.
Ensimmäisessä maailmansodassa pienin muutoksin toteutettuna alun menestysten jälkeen Saksan suunnitelman mukainen hyökkäys saatiin pysäytettyä ja taistelut jumiutuivat asemasodaksi.
[muokkaa] Schlieffen-suunnitelma
Schlieffenin suunnitelma oli toisenlainen kuin Helmuth von Moltke vanhemman suunnitelma, jonka mielestä Venäjä oli Saksan pääkohde, ja Ranskaa vastaan piti hyökätä vain heikoin voimin. Ranskan ja Saksan suora raja oli ranskalaisten vahvasti linnoittama. Sveitsin kautta olisi vaikea hyökätä, siellä oli vuorinen maa ja tehokas puolustus. Ranskan uskottiin hyökkäävän Saksan ja Ranskan rajalla, sinne oli tarkoitus välttää hyökkäyksen pitelemiseen pystyvät joukot. Ranska saisi mieluiten hieman edetäkin, koska näin ranskalaiset joutuisivat vain pahempaan pussiin. Schlieffenin suunnitelman kantava ajatushan oli hyökätä Belgian kautta Metzin kaupungin pohjoispuolelle, ja sitten tehdä pitkä hyökkäys länteen, ja kääntyä Pariisin takana saartamaan Elsass-Lothringenin seuduilla olevat ranskalaiset. Alfred Graf von Schlieffen laati suunnitelman vuoden 1905 tienoilla, ja suunnitelmaan tehtiin muutoksia vuonna 1911. Suunnitelma oli jäykkä ja suoraviivainen, eikä siinä otettu huomioon vastassa olevia vaikeuksia. Toteutui Schlieffenin suunnitelman peilikuva, venäläiset hyökkäsivät nopeasti idästä, heidät toki pysäytettiin. Länsirintaman sodasta tuli pitkällinen rintamasota.
[muokkaa] Schlieffenin suunnitelman epäonnistumisen syistä
Schlieffen-suunnitelman epäonnistuminen ensimmäisessä maailmansodassa johtui osaksi joukkojen vähyydestä, osaksi tehdyistä operatiivisista virheistä. Schlieffenin suunnitelman toteutusta tuhosi Belgian odotettua voimakkaampi vastarinta, Belgia viivytti saksalaisia kuukauden ajan. Vaikka saksalaiset ampuivat Paksu Bertta-tykeillä Belgian linnoituksia, Belgia kykeni silti taistelemaan. Vaikka Belgia oli vallattu, Saksan sotilaita ammuttiin kaduilla ja tehtiin sabotaasia saksalaisia vastaan. Niinpä saksalaiset päättivät tappaa 10 belgialaista siviiliä jokaista belgialaisten tappamaa saksalaista sotilasta kohti. Suunnitelmassa ei uskottu Englannin auttavan Ranskaa. Lontoon sopimus, kolmiliitto ja Saksan laajenemisen pelko ajoi kuitenkin Britannian mukaan sotaan. Brittiläisen palkka-armeijan ammattisotilaat käänsivät vastarinnallaan länteen päin etenevät Saksan joukot etelään, ennen kuin joukot ehtivät merkittävästi Pariisin ohi. Klückin joukot hyökkäsivätkin nyt Compiegnea kohti, ei Pariisin taakse. Näin vapautui suojaton kylki Gallienin ranskalaisten joukkojen vastahyökkäystä varten. Venäjän sotavoimat pantiin liikeelle nopeammin, kuin mitä Schlieffenin suunnitelma vaati, ja ahdistivat pian Itä-Preussia. Tämä sai Saksan siirtämään osan joukosta itärintamalle, jonne ne eivät kuitenkaan ehtineet siellä käytyjä taisteluja ratkaisemaan. Ranskan rautatiesysteemi oli tehokas, ja kykeni kuljettamaan joukkoja rintamalle nopeasti. Rautatieverkoston keslus oli Pariisi. Koska Pariisi oli hyökkäävien joukkojen keskiössä, sieltä voitiin nopeasti kuljettaa joukkoja monelle suunnalle.
Ranskalaiset kuuntelivat Saksan salaamattomia radioviestejä, jotka kertoivat Saksan joukkojen sijainnin, ja Moltke nuorempi ei suoraan johtanut hyökkäystä. Saksan joukot väsyivät nopeasti, ja monet ampumatarvikkeita kuljettavat hevoset kuolivat syötyään vihreitä jyviä. Suunnitelmaa on sanottu huonoksi myös sen takia, että tuon ajan sotatekniikka suosi asemasotaa, ei nopeaa hyökkäystä. Puolustajat saattoivat ensimmäisessä maailmansodassa linnoittautua juoksuhautoihin piikkilankaesteiden taakse estäen nopean ratsuväen etenemisen, ja panssarivaunujen kehitys oli vasta alussa. Saattaa olla, että Schlieffen piti suunnitelmaa itse jonkinlaisena hahmotelmana, ei totetutuskelpoisena ohjeena.
