Sr2
Wikipedia
![Sr2-sarjan veturi vanhassa värityskaaviossa Turun rautatieasemalla](../../../upload/shared/thumb/1/17/VR-Sr2-3204-Turku.jpg/250px-VR-Sr2-3204-Turku.jpg)
Sr2 on VR:n käyttämä tyyppimerkintä uusimmalle sähköveturisarjalleen. Veturi vastaa teknisesti Loco 2000 / Re 460 -veturia, joita käytetään mm. Kiinassa (Hong Kongissa), Norjassa ja Sveitsissä. Sarjan vetureiden lempinimiksi ovat vakiintuneet Alppiruusu, Käkikello ja Marsu. Näistä kaksi ensimmäistä viittaa vetureiden alkuperämaahan Sveitsiin. Vetureita ovat rakentaneet SLM, Bombardier ja ABB. Kun Sr2 kytketään yhteiskäyttöön, ensimmäisen veturin etummainen virroitin on ylhäällä ja takimmaisen veturin takimmainen virroitin on ylhäällä. Jos vetureita on yhteiskäytössä kolme, on keskimmäisen veturin virroitin valittava eli mitään "väärää" asentoa sillä ei ole.
Sr2 on niin sanottu yleislinjaveturi, eli se on suunniteltu sekä tavara- että matkustajajunien vetoon. Veturin suurin sallittu nopeus on 210 km/h. Koeajoissa sillä on ajettu jopa 232 km/h. Nopeus 230 km/h oli merkittynä joissakin vetureissa, mutta sittemmin tätä lukua on alennettu säädösten mukaiseksi. Vetureita voidaan kytkeä yhteiskäyttöön enintään kolme kappaletta: tämä tarkoittaa että kolmea veturia voidaan ajaa yhden kuljettajan voimin yhdestä ajopöydästä. Ainoatakaan Sr2-sarjan veturia ei ole vielä hylätty.
[muokkaa] Tekniset tiedot
- Pituus: 18 690 mm
- Leveys: 3 000 mm
- Korin korkeus: 4 310 mm
- Tuntiteho: 6 000 kW
- Jatkuva teho: 5 000 kW
- Suurin nopeus: 210 km/h
- Numerointi: 3201–3246
- Lukumäärä: 46
Ajomoottorit ovat kolmivaiheoikosulkumoottoreita ja niitä syötetään tehoelektroniikalla toteutuilla taajuusmuuttajilla, joissa on öljyjäähdytteiset GTO-tyristorit. Kolmivaihemoottoreille ominainen ympärilyönnin välttäminen yhdessä nopean tehonsäädön kanssa mahdollistaa korkeiden vetovoimien käyttämisen myös huonoissa kitkaolosuhteissa ts. liukkaalla.
Veturin ohjausjärjestelmä on tietokonepohjainen, ja siinä on useita tietokoneita, mm. jarruille, ajopöydille ja tehonsäädölle kullekin omansa sekä kaksi päätietokonetta. Kaikki tietokoneet on verkotettu keskenään.
Kori on muotoiltu aerodynaamisesti edullisesti sekä nokaksi että junaa vasten olevaksi peräksi ja ulkomuodon on suunnitellut lähinnä urheiluautoissa mainetta niittänyt italialainen Pininfarina. Rakenteessa on käytetty rungon teräksen lisäksi muovipohjaisia keinoaineita nokkaosissa ja ohjaamoissa ja alumiinia kattokoteloissa. Veturin telit mahdollistavat pyöräkertojen asettumisen ajettavan kaarteen säteen mukaisesti. Ohjaamot on suunniteltu uusimman ergonomisen tiedon mukaisiksi. Tuulilasin eri kerrosten väliin on höyrystetty ohut sähköä johtava kultakerros, joka pitää lasin kirkkaana huurteesta.
Veturi oli valmistuessaan 1990-1992 maailman moderneimpia sähkövetureita.
|
---|
Dieselveturit ja -moottorijunat: Dm12 – Dv12 – Dv16 – Dr14 – Dr16 |
Sähköveturit ja -moottorijunat: Sr1 – Sr2 – Sm1 – Sm2 – Sm3 Pendolino – Sm4 |
Ratatyökoneet ja pienveturit: Tve4 – Tve5 – Tka6 – Tka7 – Tka8 – Ttm1 |
Museokalusto: Hr1 – Tk3 – Dm7 – Dm9 – Dv15 – Dr12 – Dr13 |
Koeveturit ja -kiskobussit: Dr15 – Sv1 – Dm10 – Dm11 |