Täydelliset naiset
Wikipedia
| Täydelliset naiset Desperate Housewives |
|
 |
|
| Ohjelman aloituskuva | |
| Tyyli | saippuasarja-draama-komedia |
| Kestoaika | 45 minuuttia (ilman mainoksia) |
| Tekijä | Marc Cherry |
| Pääosissa | Teri Hatcher Felicity Huffman Marcia Cross Eva Longoria Nicollette Sheridan |
| Alkuperämaa | USA |
| Verkko | ABC |
| Esitetty | 3. lokakuuta, 2004 – |
| Jaksoja | 64 (ja 4 erikoisjaksoa) |
| IMDb | |
Täydelliset naiset (Desperate Housewives) on Golden Globeilla ja Emmyilla palkittu yhdysvaltalainen televisiosarja, jonka loi aiemmin Tyttökultia käsikirjoittanut Marc Cherry. Sarja yhdistelee useita tyylejä – draama, komedia, rikosdraama, farssi, saippuasarja ja satiiri – mutta palkintonsa se on voittanut komedia-kategorioissa. Ensimmäinen jakso esitettiin ABC:lla 3. lokakuuta 2004, ja 10. lokakuuta 2005 sitä alettiin esittää myös Nelosella. Täydelliset naiset on ollut yksi kaikkien aikojen suosituimmista sarjoista Yhdysvalloissa ja voittokulku on toistunut myös Britanniassa, Australiassa, Ruotsissa ja Saksassa. Yhteensä sitä näytetään ainakin 150 alueella maailmassa.[1]
Sarja kertoo viidestä naisesta, jotka asuvat kuvitteellisen Eagle-osavaltion Fairview-kaupungin lähiössä Wisteria Lanella. Juonenkäänteet liittyvät päähenkilöiden ihmissuhdeongelmiin, jotka taas kietoutuvat taustalla olevaan mysteeriin. Kauden viimeisessä jaksossa tämä mysteeri ratkeaa, ja samalla luodaan pohjaa seuraavan kauden tapahtumille. Marc Cherry on sanonut jatkavansa sarjaa vuoteen 2011 asti eli seitsemännelle kaudelle.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Marc Cherry sanoo saaneensa idean sarjaan katseltuaan äitinsä luona televisiosta uutisointia Andrea Yatesista, texasilaisesta äidistä, joka tappoi viisi lastaan. Hän hämmästeli tapahtumaa ääneen ja sanoi ihmettelevänsä, miten kukaan nainen voisi olla niin epätoivoinen, että tekisi niin omille lapsilleen. Hänen äitinsä kuitenkin sanoi ymmärtävänsä naista, sillä hänkin oli ollut omien sanojensa mukaan epätoivoinen hoitaessaan yksin kolmea lasta, kun hänen miehensä opiskeli muualla. Cherry sanoo yllättyneensä siitä, että hänen äitinsä, joka oli järkevä ja saanut kaiken haluamansa, voisi välillä kokea epätoivoa. Siitä hän veti johtopäätöksen, että kaikilla muillakin naisilla olisi samanlaisia epätoivon hetkiä, ja päätti käyttää tätä ideaa modernilla tavalla: 2000-luvulla Nainen voi päättää, mitä hän haluaa tehdä, mutta hänen täytyy itse vastata seurauksista eikä hän siten voi myöskään syyttää niistä muita.[3] Hän sanoo saaneensa inspiraatiota muun muassa Sopranosista, sillä se on hänen mukaansa saippuasarja, joka sekoittaa huumoria ja synkkiä tapahtumia.[4] Käsikirjoituksen laatimista varten hän kuitenkin luki Woody Allenin ja American Beautyn sekä Mullan alla -sarjan käsikirjoittaja Alan Ballin tekstejä. Alussa hän saattoi viettää koko päivän työstämällä vain muutamaa vuorosanaa.[5]
Cherry tarjosi käsikirjoitusta lähes jokaiselle kanavalle, mutta ne kieltäytyivät ottamassa sarjaa, sillä heille tarjottu pilottijakso oli hyvin komediapainotteinen. HBO sanoi kirjoituksen olevan hyvää, muttei tarpeeksi "särmikästä".[3] ABC päätti lopulta ottaa riskin, sillä kanavan katsojaluvut olivat olleet laskussa jo pitkään.[3] Kanavan ilmaistua kiinnostusta sarja kirjoitettiin uudella tyylillä nykyiseen muotoonsa osittain mustaksi komediaksi ja draamaksi.[6] Nimestä Cherry oli kuitenkin niin varma, että oli valmis lopettamaan yhteistyön erään televisiopäällikön kanssa tämän ehdottaessa sarjan nimen muuttamista muotoon The Secret Lives of Housewives (suom. Kotirouvien salaiset elämät).[7]
[muokkaa] Roolihahmot
[muokkaa] Päähahmot
- Susan Mayer (Teri Hatcher), on teini-ikäisen Julien (Andrea Bowen) yksinhuoltajaäiti ja lastenkirjojen kuvittaja, joka on valmis tekemään harvinaisen suuria uhrauksia rakkauden eteen.[8] Hän erosi miehestään Karlista (Richard Burgi) vuosi ennen pilottijakson tapahtumia ja on sittemmin saattanut itsensä useasti vaikeuksiin tekemiensä ratkaisujen vuoksi.
- Edie Britt (Nicollette Sheridan) on useasti eronnut ja vapaamielinen[8] kiinteistövälittäjä, jonka miesasiat menevät usein ristiin Susanin kanssa. Susan onnistuu myös usein aiheuttamaan Edielle ongelmia, vaikka se ei alun perin olisikaan tarkoitus. Luonteeltaan hän on lannistumaton ja hyvin suorapuheinen. Hän on useimmiten myös lainkuuliainen kansalainen, mutta sortuu rikkomaan lakia joutuessaan petetyksi.
- Gabrielle Solis (Eva Longoria) on entinen malli, joka lopetti uransa mentyään naimisiin Carlos Solisin (Ricardo Chavira) kanssa. Hän uskoi näin saavansa kaiken haluamansa: rikkaan aviomiehen ja suuren talon. Avioliitto ei kuitenkaan täyttänyt hänen odotuksiaan.[8] Gabrielle osoittaa useimmiten itsekkyyttä, mutta on hyvin uskollinen ystäviään kohtaan. Hän osaa kuitenkin myös juonitella ja manipuloi usein ihmisiä saadakseen tahtonsa läpi.
- Bree Van De Kamp (Marcia Cross) on kokopäiväinen kotirouva ja perfektionisti, jota on myös kuvailtu ylikierroksilla käyväksi Martha Stewartiksi.[8] Hän on republikaani ja kuuluu NRA:han. Breellä on kaksi lasta, teini-ikäiset Andrew (Shawn Pyfrom) ja Danielle (Joy Lauren), jotka eivät ole tyytyväisiä häneen äitinä ja aiheuttavat hänelle useasti vaikeuksia. Myöskään avioelämä ei suju ongelmattomasti. Marc Cherry on sanonut Van De Kampien perheen saaneen paljon vaikutteita hänen omasta perheestään, etenkin hänen äidistään.[9]
- Lynette Scavo (Felicity Huffman) on entinen uranainen, joka joutuu usein pohtimaan perheen ja työn merkitystä ja niiden yhteen sovittamista.[8] Hänellä on neljä lasta, mikä on enemmän kuin hän halusi ja mistä hän usein muistuttaa miestään Tomia (Doug Savant). Lynette yrittää olla paras mahdollinen vaimo ja äiti, mutta tekee välillä hätäisiä päätöksiä, joiden seuraukset saattavat hänet vaikeuksiin.
- Mary Alice Young (Brenda Strong) on sarjan kertoja.
[muokkaa] Näyttelijöiden valinta
Cherry vaati, että jokaisen hakijan olisi koe-esiinnyttävä roolia varten. Susanin rooliin harkitut Mary-Louise Parker, Calista Flockhart ja Julia Louis-Dreyfus kuitenkin kieltäytyivät tästä,[6] joten osan sai lopulta Teri Hatcher. Myös Felicity Huffman kieltäytyi koe-esiintymisestä, mutta hänen agenttinsa saivat hänet muuttamaan mieltään, ja Cherry antoi hänelle osan heti esiintymisen jälkeen.[6] Gabriellen rooliin pyrkivät viimeisissä esiintymisissä Roselyn Sanchez ja Eva Longoria. Breen rooli annettiin alun perin Dana Delanylle, mutta hän muutti mieltään viime hetkellä ja jättäytyi sarjasta. Delany sanoi myöhemmin syyksi sen, että hän pelkäsi roolin muistuttavan liikaa hänen osuuttaan Pasadenassa.[6] Cherry sanoi Delanyn kieltäytyneen tarjouksesta kolmesti, minkä jälkeen hän valitsi Crossin, koska piti häntä parhaimpana näyttelijänä. Hän ei kuitenkaan pitänyt Crossin tavasta näytellä Breeta, sillä hänestä tuntui ettei näyttelijä ymmärtänyt roolin huumoripuolta. Kuudennen jakson tienoilla hän kuitenkin päätyi siihen tulokseen, että Crossin tulkinta teki hahmosta pidettävämmän ja muutti kirjoitustyyliään samaan suuntaan. [10] Nicolette Sheridan koe-esiintyi myös Breen rooliin, mutta Cherry ei vakuuttunut. Heidän ohjaajansa Charles McDougal kuitenkin pyysi häntä lukemaan Edien osuuden, minkä jälkeen he päättivät hänen olevan täydellinen valinta rooliin.[6][9]
[muokkaa] Tuotantokaudet
-
Pääartikkeli: Luettelo Täydellisten naisten jaksoista
Yhdessä tuotantokaudessa on yleensä 23 jaksoa ja lisäksi yksi tai useampi erikoisjakso. Toisen kauden päätösjakso oli kaksiosainen. Yhdysvalloissa kauden ensimmäiset kymmenen jaksoa esitetään syksyllä melkein viikoittain. Joulun aikaan on kuitenkin kuukauden tauko ja loput jaksot esitetään hajanaisemmin, minkä vuoksi kauden päätösjakso nähdään vasta toukokuun lopulla. Suomessa jaksot esitetään nopeampaa tahtia ja kausi loppuu jo alkukeväästä.
[muokkaa] Ensimmäinen kausi
Mary Alice Young tekee itsemurhan saatuaan nimettömän kirjeen, jossa uhataan paljastaa hänen salaisuutensa. Kukaan hänen ystävistään ei tiedä, mikä salaisuus on, ja he yrittävät selvittää asiaa. Mary Alicen mies Paul Young (Mark Moses) alkaa käyttäytyä naapureiden mielestä epäilyttävästi ja poika Zach Young (Cody Kasch) sulkeutuu omiin oloihinsa. Uusi asukas Mike Delfino (James Denton) muuttaa naapurustoon selvittääkseen entisen tyttöystävänsä Deidren murhaa. Lopulta selviää, että Deidre oli huumeaddikti, joka myi lapsensa Youngin perheelle mutta palasi kolme vuotta myöhemmin siistin oloisena vaatimaan lasta takaisin. Hänen käytyään Paul Youngin kimppuun Mary Alice puukotti hänet ja pari hautasi hänet uima-altaan alle. Mike Delfino melkein tappaa Paul Youngin, kunnes hän kertoo totuuden, mikä myös paljastaa Miken olevan Zachin oikea isä. Kauden aikana Susanilla on on-off-suhde Miken kanssa, Lynette epäilee miehensä pettävän häntä, minkä seurauksena hän sotkeutuu tämän työasioihin ja lopulta onnistuu tuhoamaan tämän mahdollisuudet saada ylennys. Breen mies Rex (Steven Culp) hakee avioeroa mutta pari pääsee lopulta yhteisymmärrykseen miehen alkaessa kärsiä vakavista sydänvaivoista. Breehin ihastunut apteekkari George Williams (Roger Bart) kuitenkin antaa Rexille vääriä lääkkeitä, jotka aiheuttavat tämän kuoleman.
[muokkaa] Toinen kausi
Applewhitet ovat juuri muuttaneet Wisteria Lanelle ja pitävät alusta asti etäisyyttä muihin asukkaisiin. Edie Britt tulee kuitenkin epäluuloiseksi, kun äiti Betty (Alfre Woodard) ei halua päästää häntä sisälle esittelemään juuri ostettua taloa. Poika Matthew (Mehcad Brooks) alkaa seurustella Breen tyttären Danielle Van De Kampin kanssa, mikä mutkistaa Bettyn suunnitelmia. Lopulta Bree saa selville, että he piilottelevat poliisin jahtaamaa Calebia talossaan. Betty kuitenkin kiristää Breeta tämän oman salaisuuden avulla. Lopussa Betty saa selville Matthew'n osuuden Melanie Fosterin murhassa, mutta Danielle ja Matthew pakenevat yhdessä. He kuitenkin palaavat Breen talolle hakemaan rahaa, missä he kohtaavat Breen. Matthew uhkaa häntä aseella, mutta Bettyn hälyttämät poliisit ehtivät ampua pojan. Kauden lopussa Betty ja Caleb muuttavat pois. Kauden aikana Susanin välit Miken kanssa katkeavat, mutta pari lähentyy kauden lopulla. He eivät kuitenkaan ehdi kihloihin saakka, sillä Orson Hodge ajaa tahallisesti Miken yli. Lynette saa tietää, että Tomilla on 11-vuotias tytär lyhyestä suhteesta ennen avioliittoa ja tytön äiti Nora (Kiersten Warren) tulee kuvioihin. Gabriellle ja Carlos yrittävät päästä erimielisyyksistään ja perustaa perheen, mutta lopulta avioliitto kariutuu Carlosin pettämiseen.
Bree seurustelee Georgen kanssa kunnes saa selville tämän murhanneen Rexin. Pian sen jälkeen George kuolee tehtyään tahattoman itsemurhan. Andrew yrittää kostaa vanhoista kaunoista, minkä seurauksena Breesta tulee alkoholisti.
[muokkaa] Kolmas kausi
Tapahtumat jatkuvat kuusi kuukautta myöhemmin, kun Bree menee naimisiin hammaslääkäri Orson Hodgen (Kyle MacLachlan) kanssa. Miehellä on kuitenkin hämärä menneisyys, mikä alkaa epäilyttää Breeta. Poliisi tutkii ranskalaisen Moniquen murhaa, mihin on kytkeytynyt Orsonin lisäksi myös muutama muu sarjan henkilö. Mike on vaipunut koomaan ja Susan tutustuu sairaalavierailuillaan Ian Hainsworthiin, joka käy tapaamassa koomassa makaavaa vaimoaan. Kauden ensimmäisellä puoliskolla jouduttiin peittelemään Marcia Crossin raskautta, sillä roolihahmo Bree ei ollut raskaana. Crossin jouduttua vuodelepoon Breen viimeinen esiintyminen kaudella oli jaksossa 15.
[muokkaa] Kuvaus
Yhden jakson kuvaamiseen kuluu tavallisesti kahdeksan päivää, joista kolme kuvataan Universalin studioiden ulkopuolella ja loput viisi studioilla.[6] Wisteria Lane on katu, joka sijaitsee studioiden takana, ja siellä on kuvattu muitakin sarjoja vuosien mittaan. Kaikki talot eivät ole sekä sisä- että ulkopuolelta samanlaisia kuin sarjassa. Jotakin taloa saatetaan käyttää vain ulkopuolelta kuvattaessa ja jonkin toisen sisälavastus sijoittuu itse sarjassa toiseen taloon.[11] Youngin perheen talon sisusta on kuvattu vain äänistudiossa. Breen talossa ei ole varsinaisia lavasteita vaan siellä on pelkästään tuotantoryhmän taukotilat. Pilottijakson lopussa näytetään Susanin menevän Edien takapihalle, mutta myöhemmin paikkaa käytettiin vain Breen takapihana, sillä kuvausryhmällä ei ollut tuolloin varaa toiseen lavasteeseen.[12] Lavasteet muuttuivat pilottijakson jälkeen myös muilla tavoin: Susanin kodin portaat nousevat siinä toiseen suuntaan kuin myöhemmissä jaksoissa. Budjetin kasvettua Breen koti laajeni usean huoneen yhdistelmäksi, jossa pystyi kuvaamaan hahmoa liikkumassa huoneesta toiseen, kun ensimmäisessä jaksossa kuvattiin vain yhtä huonetta kerrallaan. Toisella kaudella Gabriellen talon lavasteita laajennettiin ja sinne ilmestyi keittiö.
Cherrylla oli välillä erimielisyyksiä tuotantoyhtiön kanssa koskien päähenkilöiden käyttäytymistä. Gabriellen tupakoimista pilottijaksossa vastustettiin kovasti, mutta hän sai lopulta säilyttää kohtauksen.[12] Myöhemmin asia ei kuitenkaan toistunut. Jaksossa 107 Cherry joutui kuitenkin taipumaan, sillä yhtiö ei hyväksynyt kohtausta, jossa Lynette uneksii ajavansa lapsensa järveen autossaan. Sen tilalle kuvattiin kohtaus, jossa hän näkee häiriintyneen unen Mary Alicesta.[13] Kolmannella kaudella tuottajat kokivat ongelmia juonenkäänteiden kanssa, kun raskaana ollut Marcia Cross määrättiin odotettua aiemmin vuodelepoon. Tuotantoryhmä joutui viemään lavasteet näyttelijän kotiin voidakseen kuvata hänen osuutensa loppuun.[14]
[muokkaa] Tunnusomaiset piirteet
[muokkaa] Intro
Intro koostuu seitsemästä maalauksesta, joita on elävöitetty animaation avulla. Niiden tarkoitus on esittää erilaisten naisten kokemaa ahdistusta ajanlaskun alusta.[15] Ensimmäinen on Lucas Cranachin näkemys Aatamista ja Eevasta,[16] jonka voi nähdä Uffizissa. Toinen maalaus on kolmen egyptiläisen naisia ja lapsia kuvaavan seinäkohokuvan yhdistelmä. Jan van Eyckin Makarna Arnolfinin kihlaus on muutettu siten, että mies heittää banaaninkuoren lattialle ja nainen ilmestyy kuvaan lakaisemaan sen nurkkaan. Hän koskettaa vatsaansa vihjaten olevansa raskaana. Neljäntenä on Grant Woodin American Gothic, jossa on vanha pariskunta. Kuvaan ilmestyy nuori nainen, joka nostattaa pienen hymyn miehen huulille. Silloin vaimo joutuu säilykepurkin sisään, jonka päällä lukee "aged" (suom. vanhentunut). Sen jälkeen näytetään tuntemattoman maalaajan teosta I am Proud, jossa nainen yrittää pidellä useita elintarvikkeita käsissään. Yksi näistä on Campbellin keittopurkki, jota Andy Warhol on kuvannut yhdessä maalauksessaan. Lopussa nähdään Robert Dalen maalaukset onnellisesta ja riitelevästä parista, jossa nainen lopulta lyö miestä. Siitä päästään takaisin alkuun, kun sarjan päähenkilöt näytetään pitelemässä omenia eli kiellettyjä hedelmiä.
Idean introon sai Marc Cherry ja sen tuotti yritys yU. He aloittivat projektin ideoinnin kokoamalla yhteen kuuluisien naisten nimiä kuten Katariina Suuri ja Joan Crawford, ja valitsivat maalaukset vasta myöhemmin.[15] Työtä vaikeutti se, että he eivät saaneet oikeuksia kaikkiin haluamiinsa taideteoksiin, ja valittuja maalauksia täytyi muutella laajentamalla ja leikkaamalla, jotta toivotut efektit saataisiin aikaan ja jotta ne täyttäisivät kuvaruudun.[15]
[muokkaa] Teemat ja lavastus
Sarjalle on ominaista värikylläisyys ja musta huumori. Sitä on sanottu teräväksi lähiösatiiriksi, jota verhoavat perinteiset saippuaoopperoiden juonenkäänteet.[17] Jokaisessa jaksossa on tietty teema, joka vaihtelee kevyestä dramaattiseen ja jonka ympärille Mary Alicen kerronta on rakennettu. Teema esitellään jakson alussa, ja lopussa tehdään kuvauksen ja kerronnan avulla yhteenveto siitä, miten se näkyi jakson tapahtumissa.
Pilottijakso alkaa kuvaamalla Wisteria Lanea, rauhallisen ja väreiltään täydellisen oloista katua, jonka varrella kaikki päähenkilöt asuvat. Erityistä huomiota kiinnitetään valkoisiin puuaitoihin, jotka ympäröivät taloja ja niitä näytetään välillä välähdyksittäin siirryttäessä talosta toiseen. Dokumentissa Dressing Wisteria Lane Cherry sanoo ideaalisen lavastuksen mahdollistavan sen, että sarjaa seuraavat hyväksyvät helpommin synkät juonenkäänteet. Kadun tulee olla sen näköinen, että katsojat haluaisivat asua siellä. Lisäksi jokaisen päähenkilön talossa on myös yksilöllinen teema, joka kuvastaa hahmon luonnetta. Susanin talossa on kiinnitetty huomiota yksityiskohtiin ja siihen, että hän on yksinhuoltaja laittamalla seinille valokuvia hänestä tyttärensä kanssa. Gabriellella on kalliimman näköinen sisustus, ja ympäri taloa on muistoja hänen malliajoiltaan. Muista poiketen heillä on myös kodinhoitaja ja puutarhuri. Breen koti on periamerikkalainen ja hyvin siisti kaiken aikaa. Siinä on haluttu korostaa hänen tarvettaan pitää kaikki järjestyksessä. Lynetten kotona taas näkyy lasten läsnäolo: leluja on sekä sisällä että pihalla.
[muokkaa] Kolminaisuus
Sarjan kerronnassa käytetään usein asioita, jotka tapahtuvat kolmen sarjoissa. Jaksossa 114 "Mahdotonta" kuvataan Breen arvomaailmaa näyttämällä kolme kuvaa hänen talonsa seinillä samalla, kun hän kävelee huoneesta toiseen. Maalaus Jeesuksesta kertoo hänen kristillisyydestään, valokuva perheestä kuvaa hänen perhearvojaan ja kuva Ronald Reaganista kertoo hänen rakkaudestaan isänmaata kohtaan.[18] Taustalla on aina Mary Alicen ääni, joka kertoo hahmoista tai heidän maailmastaan jotain yleistä, mutta ei kuitenkaan mitään suoranaisesti juoneen liittyvää. Kerronta ajoittuu yleensä jakson alkuun tai loppuun, jossa jakson teemaan tehdään yhteenveto.
[muokkaa] Vastaanotto
[muokkaa] Menestystä, ylistystä ja kritiikkiä
Sarjan ensimmäinen tuotantokausi sai hyvän vastaanoton sekä katsojilta että kriitikoilta. Pilottijaksoa seurasi Yhdysvalloissa 21,3 miljoonaa katsojaa. Se oli myös ABC:n katsotuin aloitusjakso sitten Spin Cityn vuonna 1996 sekä kaikkien kanavien katsotuin ensiesitys syksyllä 2004.[19] USA Todayn Robert Bianco ylisti näyttelijävalintoja, sarjan visuaalista puolta ja hyvin huomioituja yksityiskohtia keskellä "elämää suurempia" lavasteita.[20] Sarjan suosio jatkui pitkin syksyä ja katsojaluvut kasvoivat tasaisesti. Kuudes jakso 7. marraskuuta keräsi 24,9 miljoonaa katsojaa television ääreen. ABC arvioi, että 18–49-vuotiaista TV-katsojista 30 prosenttia olisi katsonut sarjaa ainakin kerran.[21]
Kauden menestyksen vuoksi seuraavalle tuotantokaudelle asetettiin suuria odotuksia. Ensimmäiset jaksot eivät kuitenkaan nousseet kriitikoiden suosioon. Entertainment Weeklyn Michael Slezak kehui Lynetten osuuksia, mutta sanoi menettäneensä mielenkiintonsa Susanin hahmoa kohtaan heikentyneen käsikirjoituksen vuoksi.[22] Henry Goldblatt kehui näyttelijäsuorituksia mutta kritisoi käsikirjoitusta kokonaisuudessaan ja erityisesti sitä, että naisten tarinat eivät kietoutuneet loogisesti yhteen kuten ensimmäisellä kaudella. Neljänteen jaksoon mennessä päähenkilöt olivat hänen mukaansa viettäneet yhteensä 135 sekuntia yhdessä televisioruudulla.[23] USA Todayn Robert Bianco ei pitänyt Alfre Woodardin hahmoa onnistuneena lisäyksenä sarjaan, sillä tämä oli hänen mielestään liian eristäytynyt muista naisista. Hän arveli, että syy heikkoon tasoon johtuisi Marc Cherryn poissaolosta.[24] Cherryn vastaus kritiikkiin oli, että sarja ei voi olla loistava koko aikaa ja että kirjoittajat yrittävät uusia juttuja, joista jotkut toimivat ja jotkut eivät. Hän sanoi myös olevansa edelleen aktiivisesti mukana kirjoitusprosessissa.[25] Heikoista arvosteluista huolimatta katsojat eivät jättäneet sarjaa ja se olikin katsojatilastoissa sijalla neljä kauden päätyttyä.[26]
Kauden päättymistä seuranneena kesänä ABC ilmoitti antaneensa Cherrylle suuremman roolin kolmannen kauden tuottamisessa ja kirjoittamisessa sekä lupasi sen palaavan takaisin alkuperäiseen tyyliin. Cherry myönsi, ettei ollut täysin mukana toisen kauden tuotannossa, sillä hän oli väsynyt ensimmäisen kauden jälkeen ja koki vaikeuksia tuottaa ABC:n pyytämä määrä jaksoja. Hän sanoi, että yhteisiä kohtauksia päähenkilöiden välillä oli vähän, koska ei ollut aikaa ehostaa useaa naista samaa kohtausta varten.[26][27] Ensimmäinen puolisko kaudesta sai hyviä arvosteluja. Entertainment Weekly sanoi sarjan tason nousseen niin kirjoituksen, jatkuvuuden kuin mysteerinkin osalta.[28] Katsojaluvut taas laskivat, kun NBC näytti samaan aikaan sunnuntaisin NFL:ää.[29] Sija kuitenkin parantui katsojatilastoissa, sillä sarjan kaksi suurinta kilpailijaa, NBC:n CSI ja ABC:n Greyn anatomia saivat saman lähetysajan torstaisin, mikä söi kummankin ohjelman katsojalukuja.[29]
[muokkaa] Palkinnot
Täydelliset naiset voitti parhaan komediasarjan Golden Globen vuosina 2005 ja 2006. Screen Actors Guild taas palkitsi näyttelijät yhteisestä suorituksesta kyseisinä vuosina. Sarja oli ensimmäinen, joka sai kyseisen palkinnon ennen kuin sen ensimmäinen tuotantokausi oli valmistunut.[6] SAG palkitsi myös Teri Hatcherin erikseen parhaana naispääosana komediasarjassa vuonna 2005 ja Felicity Huffmanin samassa sarjassa seuraavana vuonna. Syksyllä 2005 sarja sai yhteensä kuusi Primetime Emmya, mutta jäi vaille palkintoja seuraavana vuonna. Kaikki viisi päänäyttelijää ovat olleet ehdolla Golden Globen saajaksi mutta vain Teri Hatcher on voittanut sen kerran vuonna 2005.
[muokkaa] Yhdysvaltojen ulkopuolella
Täydellisten naisten noustua suosioon Yhdysvalloissa sitä alettiin ostaa joka puolelle maailmaa. 11. huhtikuuta 2005 Buena Vista ilmoitti, että sarjaan oli esitysoikeudet yli 130 alueella ympäri maailmaa.[30] Myöhemmin syksyllä DVD:llä julkaistu dokumentti Desperate Housewives: Around the World ilmoitti lukumääräksi yli 150. Isossa-Britanniassa pilottijakso esitettiin kanavalla Channel 4 tammikuussa 2005, jolloin se keräsi suuremman katsojamäärän kuin mikään aikaisempi yhdysvaltalainen sarja kyseisellä kanavalla.[30] Sarjan aloitusjakso menestyi myös Saksan ProSiebenillä kilpailusta huolimatta: Se keräsi yhteensä 3,6 miljoonaa katsojaa, mikä vastasi 10,9 prosentin markkinaosuutta.[31] Australian kanavalla Seven Network pilotti oli katsotuin draamasarjan aloitusjakso ikinä.[30] Täydelliset naiset aiheutti kovaa kilpailua kanavien kesken myös Norjassa, Ruotsissa, Singaporessa, Alankomaissa, Irlannissa ja Latinalaisessa Amerikassa.[30] 10. lokakuuta 2005 sarjan aloitusjaksoa seurasi Suomessa 578 000 katsojaa, mikä oli silloin Nelosen korkein katsojamäärä ulkomaiselle sarjalle.[32] Syksyllä 2006 sarja oli joka viikko kuuden katsotuimman ohjelman joukossa ja katsojaluvut vaihtelivat välillä 340 000–420 000.[33]
[muokkaa] Tulevaisuus
Koska Täydellisten naisten katsojaluvut ovat olleet tasaiset ja korkeat Yhdysvalloissa, on hyvin epätodennäköistä, että ABC lakkauttaisi sarjan. Marc Cherry sanoi alusta alkaen haluavansa jatkaa televisiokaudelle 2010–2011,[2] mikä olisi järjestyksessään seitsemäs tuotantokausi. Eva Longorian huhuttiin lähtevän sarjasta kolmannen tuotantokauden jälkeen, mutta hän kielsi asian ja sanoi, että kaikilla pääosan esittäjillä on yhteensä kymmenen vuoden sopimus.[34] Hän on myös ilmoittanut ettei aio kuitenkaan uusia sopimustaan, vaikka sarjaa jatkettaisiinkin senkin jälkeen.[35] 20. helmikuuta 2007 ilmoitettiin, että ABC ja Marc Cherry olivat juuri tehneet neljän vuoden sopimuksen, joka pitäisi Cherryn ja päänäyttelijät kiinni sarjassa toukokuuhun 2011 asti. Cherry sanoi ettei halua kenenkään muun jatkavan sarjan tekemistä hänen lähdettyään, jotta he voisivat lopettaa huipulla. ABC:n studioita edustanut Mark Pedowitz kuitenkin ilmoitti ettei mitään päätöstä sarjan lopettamisesta oltu tehty ja että asiaa mietitään uudestaan, kun se on ajankohtaista.[36]
[muokkaa] Vaikutus
[muokkaa] Yhteiskunnallinen vaikutus
Täydelliset naiset sai paljon huomiota mediassa ensimmäisellä kaudellaan. Oprah Winfrey sanoi pitävänsä sarjasta ja sai siten kutsun paikan päälle. Hän teki ohjelmaansa varten lyhyen ohjelmaosuuden sarjan lavasteissa, missä hän vierailee hahmojen luona ja saa selville heidän salaisuuksiaan.[6] Dr. Phil käytti myös sarjan nimeä tehdessään omaan ohjelmaansa uuden osuuden nimeltä The Real Lives of Desperate Housewives (suom. Epätoivoisten naisten todelliset elämät). Osuudessa hän haastatteli seitsemää naista, joilla kaikilla oli salaisuus, joka voisi tuhota heidän avioliittonsa, viedä heidät vankilaan tai koitua kuolemaksi.[37] Joulukuussa 2006 huutokaupattiin lyhyt sivurooli 23 000 eurolla lasten hyväksi järjestetyssä huutokaupassa. Summa oli illan korkein ja ohitti tarjoukset Casino Royalessa käytetystä smokista ja vierailusta Lostin kuvauspaikalla.[38][39] Melbournen lähiöön Caroline Springs rakennettiin Wisteria Lanen kaltainen asuinympäristö, jonka 11 taloa menivät niin hyvin kaupaksi, että suunnittelijat ilmoittivat luovansa mahdollisesti kaksi katua lisää.[40] Sarja sai huomiota myös korkeammalta taholta, kun Laura Bush viittasi siihen Valkoisen talon palkittujen journalistien kunniaksi järjestetyillä päivälliskutsuilla. Hän vitsaili presidentin menevän nukkumaan sunnuntai-iltaisin yhdeksältä, jolloin hän katselee Täydellisiä naisia Lynne Cheneyn kanssa. Lopuksi hän totesi olevansa "epätoivoinen kotirouva".[41]
[muokkaa] Oheistuotteet
Syksyllä 2005 julkaistiin ensimmäisen kauden DVD-kokoelma, lautapeli, seinäkalenteri ja teema-albumi Music From and Inspired By Desperate Housewives. Levyllä on sekä alkuperäisiä kappaleita että cover-versioita ja niiden välissä näyttelijöiden dialogia. Vierailevia artisteja ovat muun muassa Shania Twain, Joss Stone ja LeAnn Rimes. Syksyllä 2006 julkaistiin tietokonepeli Desperate Housewives: The Game. Pelin tapahtumat sijoittuvat Wisteria Lanelle, jossa sarjan hahmot voivat kommunikoida keskenään 12 jakson verran. Arvostelut olivat kohtalaisia ja niissä huomautettiin useasti yhtenäisyyksistä The Simsiin. Samoihin aikoihin julkaistiin myös toisen kauden DVD-kokoelma. Alkuvuodesta 2007 ilmoitettiin, että viidestä päähahmosta julkaistaan myös Barbien kokoiset muovinuket. Nuket loi Madame Alexander, joka on aiemmin tehnyt nukkeja myös Disneyn sankarittarista.[42]
[muokkaa] DVD-julkaisut
| Kausi | Kansikuva | Julkaisu (alue 2) |
Jaksoja | Lisämateriaali |
|---|---|---|---|---|
| 1 |  |
30. marraskuuta 2005 | 23 |
|
| 2 |  |
8. marraskuuta 2006 | 23 |
|
| 3 | 2007 | 24[43] |
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1. tuotantokauden DVD-julkaisun dokumentti Desperate Housewives: Around the World
- ↑ 2,0 2,1 Andrew Gans, "Desperate Housewives" Writer Cherry Hopes to Pen Musicals 16. lokakuuta, 2006. Playbill. Luettu 16. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Inspired by a horrendous murder 30. syyskuuta, 2004. MSNBC.com. Luettu 8. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Maressa Brown, Hitmakers compare notes 29. marraskuuta, 2005. Reed Business Information. Luettu 12. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Ellen Gray, Cherry: TV Failures Are Important Experience 7. maaliskuuta, 2005. Philadelphia Daily News. Luettu 12. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 6,4 6,5 6,6 6,7 Imdb trivia
- ↑ Kate O'Hare, 'Desperate Housewives' Has a Cherry on Top 19. maaliskuuta, 2005. Tribune Media Services. Luettu 16. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 8,0 8,1 8,2 8,3 8,4 About the Show ABC. Luettu 12. joulukuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 9,0 9,1 1. kauden DVD:n dokumentti Behind the scenes of Desperate Housewives
- ↑ Ed Martin, Exclusive Interview! Desperate Housewives Creator Marc Cherry - Part Two 26. tammikuuta, 2007. MediaVillage, LLC. Luettu 1. maaliskuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 1. kauden DVD:n dokumentti Dressing Wisteria Lane
- ↑ 12,0 12,1 Pilottijakson kommenttiraita
- ↑ Jakson 107 kommenttiraita
- ↑ Marcia Cross' bed rest order 11. tammikuuta, 2007. Monsters and Critics.com. Luettu 13. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 15,0 15,1 15,2 yU + co Opens ABC’s “Desperate Housewives” 11. joulukuuta, 2004. Digital Media Online. Luettu 26. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Joseph Phelan, Missing the Picture: Desperate Housewives Do Art History Artcyclopedia. Luettu 26. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Mark Peyser, David J. Jefferson, Sex and the Suburbs 29. marraskuuta, 2004. MSNBC.com. Luettu 13. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Jakson "Mahdotonta" kommenttiraita
- ↑ Wives' Tale 5. lokakuuta, 2004. Entertainment Weekly. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Robert Bianco, 'Housewives' has the recipe for a bubbly evening soap 30. syyskuuta, 2004. USA TODAY. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Soapy 'Housewives' cleans up with viewers 8. marraskuuta, 2004. USA TODAY. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Michael Slezak, Tool Time 7. lokakuuta, 2005. Entertainment Weekly. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Henry Goldblatt, Desperate Housewives 21. lokakuuta, 2005. Entertainment Weekly. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Robert Bianco, 'Housewives' is dragging desperately 9. lokakuuta, 2005. USA TODAY. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Cherry Counters 'Housewives' Criticism 18. lokakuuta, 2005. Manteca Bulletin Daily Newspaper. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 26,0 26,1 Network exec promises better 'Housewives' season 18. heinäkuuta, 2006. CtvGlobeMedia. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Marc Cherry puts 'Desperate Housewives' in order 4. lokakuuta, 2006. CtvGlobeMedia. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Henry Goldblatt, Desperate Housewives 3. marraskuuta, 2007. Entertainment Weekly. Luettu 10. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 29,0 29,1 Ratings for 'Housewives' Soar 15. marraskuuta, 2006. Imdb. Luettu 12. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ 30,0 30,1 30,2 30,3 Desperate Housewives Reaches 130+ Markets 11. huhtikuuta, 2005. WSN Inc. Luettu 15. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Die «Desperate Housewives» waren erfolgreich 13. huhtikuuta, 2005. Quotenmeter GmbH i. Gr. Luettu 15. tammikuuta, 2007. (saksaksi)
- ↑ Nelosen Täydelliset naiset -sarjan avausjakso räjäytti potin - avausjaksolla 578 000 katsojaa 11. lokakuuta, 2005. Nelonen. Luettu 30. tammikuuta, 2007.
- ↑ Tutkimustuloksia Finnpanel Oy. Luettu 15. tammikuuta, 2007.
- ↑ I'm not quitting Housewives, Longoria says 26. tammikuuta, 2007. Fairfax New Zealand. Luettu 30. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Eva Longoria: No longer desperate 21. huhtikuuta, 2006. Tv Squad. Luettu 16. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Josef Adalian, ABC keeps 'Housewives' honcho 20. helmikuuta, 2007. Reed Business Information. Luettu 1. maaliskuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ The Real Lives of Desperate Housewives Peteski Productions. Luettu 25. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ James Bond, 'Desperate Housewives' Raise Money for UK Charity 11. joulukuuta, 2006. World Entertainment News Network. Luettu 1. maaliskuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ James Bond tuxedo raises £12,000 11. joulukuuta, 2006. BBC. Luettu 1. maaliskuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Brick by brick, up goes Wisteria Lane 7. helmikuuta, 2007. Herald Sun. Luettu 10. helmikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ First lady steals show at journalists' gala 30. huhtikuuta, 2005. USA TODAY. Luettu 25. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ Desperate Housewives dolls 3. tammikuuta, 2007. FemaleFirst.co.uk. Luettu 25. tammikuuta, 2007. (englanniksi)
- ↑ http://spoilerfix.com/desperate.php
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Sarjan viralliset kotisivut (englanniksi)
- Nelosen ohjelmasivu
- TV.com (englanniksi)
