Uloste

Wikipedia

Lantaa, hevosen ulostetta

Ulostebakteereita 10 000 -kertaisesti suurennettuna.

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta uloste.

Uloste (lat. faeces) on eläimen peräaukosta poistuvaa ruoansulatuksen jätettä. Se on ruumiinlämpöistä ja yleensä kiinteähköä ainetta joka koostuu ruoan sulamattomista osista, bakteereista, limasta ja ruoansulatuselimistön omista eritteistä. Ulosteen ruskea väri on peräisin pääasiassa sapen tuottamista aineista, mutta myös kuolleista punasoluista, jotka poistuvat elimistöstä ulosteen mukana.

Vetelä ja nestemäinen uloste eli ripuli on kypsytettyjä ruoka-aineita käyttävän ihmisen kohdalla merkkinä ruoansulatusjärjestelmän häiriöstä. Terveen ihmisen uloste on kiinteää ja säännöllisesti muotoutunutta. Ihmisen suolistoloiset, kuten kihomato, voidaan havaita ulosteen pintaan nousevista madoista.

Tietyillä eläinlajeilla esiintyy ulosteen syömistä, joka voi olla joko normaalia tai johonkin sairauteen liittyvää. Ilmiö tunnetaan nimellä koprofagia.

Tavallisimpia ulostamiseen liittyviä ongelmia ovat ummetus ja ulosteenkarkailu.

[muokkaa] Nimityksiä

Lähinnä biologiaan liittyvän, oppitekoisen uloste-sanan puhekielinen vastine on paska. Paska on erittäin vanha suomalais-ugrilainen sana. Sanan vastineita on esimerkiksi saamen kielissä bâi'kâ, joka merkitsee ulostetta ja ripulia, ja unkarissa fos, joka merkitsee ripulia. Marin kielestä tunnetaan sana puškedaš, joka on ulostamista merkitsevä verbi. Suomen kirjakielessä paska on esiintynyt Agricolasta alkaen. Paskantaa-verbi on ensi kerran mainittu Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa vuodelta 1637. Ulosteesta käytetään myös lapsekasta nimitystä kakka, joka on vierasperäinen lainasana. Monien kotieläinten ulosteesta käytetään nimitystä lanta tai sonta, lehmän jättämä vetelä ulostekasa tunnetaan myös nimellä liukumiina. Säännöllisestä, tasapaksusta ja suhteellisen kiinteästä ulosteesta käytetään nimitystä pökäle. Pökäleen muotoilevat suoliston ja peräaukon pinnat.

Papana tai Pipana on pieni pyöreä tai soikea ja kiinteä uloste, jollaisia tekevät monet eläimet, esimerkiksi hirvieläimet ja lähes kaikki jyrsijät. Monilla eläimillä on niin lajille tyypilliset papanat, että niiden perusteella voidaan selvittää eläinlaji. Papanoista, kuten muistakin ulosteista, voidaan myös päätellä paljon eläimen ruokavaliosta ja terveydentilasta, ja onko eläin nuori vai täysikasvuinen.

Uloste haisee usein epämiellyttävältä, etenkin lihansyöjillä. Ulosteen erikoinen rakenne ja haju voivat johtua epäterveellisestä ruokavaliosta.

[muokkaa] Ulosteen hyödyt ja haitat

Jotkut linnut tekevät pesänsä ulosteesta. Guanoa, lintujen pesimäalueille kertyvää ulostetta, on käytetty lannoituksessa vuosisatoja

Ulostetta, lähinnä nautojen lantaa, käytetään olkiin sekoitettuna joissain Afrikan maissa eräänä yksinkertaisten asumusten rakennusaineena.

Ulostetta voi käyttää lannoitteena pelto- ja puutarhaviljelyssä. Ennen aikaan karjan ulosteet eli lanta kerättiin erilliseen tilaan lantalaan ja ajettiin sieltä sitten pelloille lannoitteeksi. Hevosen lanta on perunamaalle parempaa kuin lehmänlanta. Kananlanta on sopivaa kukka- ja puutarhakasveille. Kun ei ollut WC:tä vaan ulkokäymälä eli hyysikkä, ihmisen uloste kerättiin käymälän alle ja vietiin pellolle, mutta ei esim. juurikasvimaahan.

Useat kärpäslajit munivat ulosteeseen.

Naudan, lampaan ja kamelin lantaa käytetään puuttomilla alueilla polttoaineena. Islannissa käytetään lampaan lantaa lihan savustamiseen.

Lannasta voidaan biokaasugeneraattorissa mädättää biokaasua, jota voidaan käyttää polttoaineena maa- tai nestekaasun tapaan.

Lintujen ulosteet saattavat sotkea esimerkiksi patsaita, joiden puhdistamisesta aiheutuu kuluja. Lintujen ulosteet ovat vahingollisia esimerkiksi autojen maalipinnoille. Ulosteen mukana voi saada joitain tauteja tai matoja.

[muokkaa] Ulosteet ja luonto

Jotkut eläimet, kuten kettu, merkitsevät reviirinsä ulosteiden avulla. Joillakin nisäkkäillä on peräaukon lähellä hajurauhasia, joiden erittämä neste tarttuu ulosteeseen ja näin sukukypsä eläin lähettää merkkejä itsestään kiima-aikana. Monien jyrsijöiden ja päästäisten on todettu tekevän kahdenlaista ulostetta. Toisen ne syövät heti ulostettuaan ja toisen jättävät jätöksenä jälkeensä. Toiset eläimet ulostavat minne sattuu, toisilla taas on tietyt ulostuspaikat. Kissa ja mäyrä tekevät jopa kuopan ulostusta varten ja kissa vielä peittääkin ulosteensa. Linnun ulosteet ovat siksi usein veteliä, kun linnuilla virtsajohdin avautuu peräsuolen kanssa samaan viemärisuoleen eli kloaakkiin ja useimmiten virtsa ja uloste tulevat ulos yhtä aikaa.

Luonnossa kulkijalle ulosteet ovat tärkeä merkki eläimen läsnäolosta. Hirvet, jänikset, teeret, peltopyyt ja muut riistaeläimet jättävät ulosteita, joista metsästäjä voi havaita niiden olleen paikalla. Mökkivajan lattialla voi näkyä pieniä metsämyyrän pipanoita, joista voi tarttua myyräkuume. Mökkiterassin kaiteelle voivat tiaiset käydä jättämässä valkeat merkkinsä.

Ihmiset saattavat helposti ajatella, että koirankakan voi jättää siivoamatta yleisistä kukkapenkeistä, että se on vain hyvää ravinnetta. Kukkapenkkien kukat kuitenkin kuolevat, jos koiran kakkoja ei siivota, koska kukat saavat tällöin liikaa ravinteita.

[muokkaa] Tapatietoa

Ihmisen ulostetta

Ihminen suhtautuu omaan ulosteeseensa luontevasti. Kuitenkin asia pidetään intiiminä ja vessan ovi lukitaan. Julkisissa vessoissa monet ihmiset laittavat vessapaperia pönttöön, jotta ulostaessa syntyvät äänet eivät kuulu muille vessassa kävijöille, ja että vessanpöntön vesi ei roiskuisi.

Monissa maissa ulostamiseen liittyvät asiat ovat yhä suuri häpeän aihe ja tabu (esim. Kiinassa monissa vessoissa ei ole vessapaperirullaa todistamassa ihmisille sen kulumisesta ulostaessa, vaan peräaukko pestään suihkulla ja sen jälkeen kuivataan hyvin).